Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Se, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.

Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.

Hieno kirjoitus mutta valitettavasti ap:n kaltaiset ihmiset eivät koskaan tule menemään itseensä/ajattelemaan muita ja järjen ääni menee täysin hukkaan.

Voisin lyödä vetoa että ap:llä ei ole yhden ainoaa pitkäaikaista ystävää tai työpaikkaa jota ei olisi omalla käytöksellään ryssinyt. Kukaan ei halua tuollaista ihmistä näköpiiriinsä.

Pieleen meni molemmat arvauksesi. Nykyisessä työssäni olen ollut vuodesta 2011 ja vaihdoin paikkaa muuton takia. Vanhin hengissä oleva ystävyyssuhteeni on alkanut 3. luokalla.

Ap

Koska olet tavannut tämän ystäväsi?

Siitä on aikaa. Hän on sen verran rasittava nykyään. (Aspergerdiagnosoitu nainen). Mutta voin joskus jutella puhelimessa kuitenkin ja kuunnella vaikkapa jumala/uskonto- tai sähköyliherkkyyshuoliaan.

Ap

Milloin tapasitte? Milloin puhuitte puhelimessa?

Tämä on kuitenkin ainoa ystäväsi

Ei ole ainoa. Mies on myös ystäväni.

Ap

Milloin tapasitte? Milloin soittelitte

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Sairas ap

Aaahhahaa rakastan tätä hullua 😂 Miten joku noin vastenmielinen narsisti voikin nöhdä itsensä täydellisenä ja viattomana poloisen 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Se, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.

Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.

Hieno kirjoitus mutta valitettavasti ap:n kaltaiset ihmiset eivät koskaan tule menemään itseensä/ajattelemaan muita ja järjen ääni menee täysin hukkaan.

Voisin lyödä vetoa että ap:llä ei ole yhden ainoaa pitkäaikaista ystävää tai työpaikkaa jota ei olisi omalla käytöksellään ryssinyt. Kukaan ei halua tuollaista ihmistä näköpiiriinsä.

Pieleen meni molemmat arvauksesi. Nykyisessä työssäni olen ollut vuodesta 2011 ja vaihdoin paikkaa muuton takia. Vanhin hengissä oleva ystävyyssuhteeni on alkanut 3. luokalla.

Ap

Koska olet tavannut tämän ystäväsi?

Siitä on aikaa. Hän on sen verran rasittava nykyään. (Aspergerdiagnosoitu nainen). Mutta voin joskus jutella puhelimessa kuitenkin ja kuunnella vaikkapa jumala/uskonto- tai sähköyliherkkyyshuoliaan.

Ap

Milloin tapasitte? Milloin puhuitte puhelimessa?

Tämä on kuitenkin ainoa ystäväsi

Etkö tajua, paljonko "siitä on aikaa" on? Moni fiksumpi tajuaisi.

Ap

Tajuan. Siitä on 30 vuotta aikaa

Sairas ap

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Aaahhahaa rakastan tätä hullua 😂 Miten joku noin vastenmielinen narsisti voikin nöhdä itsensä täydellisenä ja viattomana poloisen 😂

Koska tietää tehneensä aina hyvää, ajatelleensa toisia ja haluavansa hyvää läheisilleen ja myös ventovieraille.

Ap

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Sairas ap

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Se, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.

Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.

Hieno kirjoitus mutta valitettavasti ap:n kaltaiset ihmiset eivät koskaan tule menemään itseensä/ajattelemaan muita ja järjen ääni menee täysin hukkaan.

Voisin lyödä vetoa että ap:llä ei ole yhden ainoaa pitkäaikaista ystävää tai työpaikkaa jota ei olisi omalla käytöksellään ryssinyt. Kukaan ei halua tuollaista ihmistä näköpiiriinsä.

Pieleen meni molemmat arvauksesi. Nykyisessä työssäni olen ollut vuodesta 2011 ja vaihdoin paikkaa muuton takia. Vanhin hengissä oleva ystävyyssuhteeni on alkanut 3. luokalla.

Ap

Koska olet tavannut tämän ystäväsi?

Siitä on aikaa. Hän on sen verran rasittava nykyään. (Aspergerdiagnosoitu nainen). Mutta voin joskus jutella puhelimessa kuitenkin ja kuunnella vaikkapa jumala/uskonto- tai sähköyliherkkyyshuoliaan.

Ap

Milloin tapasitte? Milloin puhuitte puhelimessa?

Tämä on kuitenkin ainoa ystäväsi

Etkö tajua, paljonko "siitä on aikaa" on? Moni fiksumpi tajuaisi.

Ap

Tajuan. Siitä on 30 vuotta aikaa

Jaa, tuohan olisi kylläkin "siitä on tosi kauan aikaa"

Ap

Sairas ap

Sairas ap

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Sairas ap

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?