Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Samaa mietin itsekin.. AP selvästi pahoja henkisiä ongelmia, jotka usein aiheuttavat itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista, kun tuska ja ahdistus saavat ihmisen kääntymään sisäänpäin. Toivon että terapian lisäksi AP saa sopivan lääkityksen ja sen myötä pystyy näkemään elämänsä ja maailman laajemmin kuin oman tuskansa läpi. Ja terapiaa sekä lääkitystä tarvitsee ainakin sellaiset huutelijat jotka tuntematonta kehottavat itsensä tappamaan ja haistattelevat.. Omaa pahaa oloaan kai sellaista tekevät :/ ?

Mä en tajua, mitä lisäarvoa lääkitys toisi? Tämä on taistelu, kamppailu ja aion voittaa sen. Hyvän ja pahan taistelu. Äiti pahan puolella, hyvää edustamassa minä lapsena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Ei haukku haavaa tee ja vielä vähemmän ihmisen haukkuminen, joka on ilmiselvästi tunne-elämältään poikkeava.

Useimpia mielen sairauksia ei "potilas" itse huomaa ja siksi on ollut mielenkiintoista seurata ilmiselvästi narsistisen, mahdollisesti psykopaatin ajatusmaailmaa ja millaisia selityksiä hän antaa omalle käyttäytymiselleen, joka ilmiselvästi poikkeaa valtavirran tavasta käyttäytytä vastaavissa tilanteissa.

Omaan itse paljon narsismiin viittavia luonteenpiirteitä, enkä olisi osannut asiaa edes epäillä, ennenkuin kirjauduin vuosia sitten narsistien tuki palstalle (ei taida enää olla olemassa) epäillessäni entistä vaimoani narsistiksi.

Mitä enemmän asiasta luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin omasta narsistisuudestani (ehkä sitä oli entinen muijakin :-) ja aloin työstämään päässäni miksi elämäni oli ollut sellaista sekasortoa koko ajan.

Ensimmäinen askel narsistin "parantumiseen" on tunnustaa olevansa narsisti/psykopaatti, sillä ainoastaan sen avulla pystyy ymmärtämään, että olen poikkeava ja ihmisillä näyttää olevan tunteita joita minulta puuttuu.

Ei niitä tunteita sinne päähän millään psykiatrialla tai terapialla saa tungettua, sillä mitä ei ole, sitä ei ole ostettavissa tai varastettavissa mistään.

Omaa käytöstään voi kuitenkin muuttaa vastaamaan yleisiä normeja, vaikka ne välillä tuntuvat käsittämättömiltä ja tuntuvat ulkoaopitulta, kuin koiraa käskisi istumaan, makaamaan ja kierimään ja koira tekisi kaiken sen, mutta ymmärtämättä miksi?

Ap. ehkä jossain vaiheessa alkaa epäilemään omia tuntemuksiaan samalla tavalla kuin itsekin tein ja oppii ehkä vuosien myötä suojelemaan lähipiiriään omalta sairaudeltaan.

Ainakin toivon niin :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Ja tähän perustat oman arvosi. Olet hassu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Ei haukku haavaa tee ja vielä vähemmän ihmisen haukkuminen, joka on ilmiselvästi tunne-elämältään poikkeava.

Useimpia mielen sairauksia ei "potilas" itse huomaa ja siksi on ollut mielenkiintoista seurata ilmiselvästi narsistisen, mahdollisesti psykopaatin ajatusmaailmaa ja millaisia selityksiä hän antaa omalle käyttäytymiselleen, joka ilmiselvästi poikkeaa valtavirran tavasta käyttäytytä vastaavissa tilanteissa.

Omaan itse paljon narsismiin viittavia luonteenpiirteitä, enkä olisi osannut asiaa edes epäillä, ennenkuin kirjauduin vuosia sitten narsistien tuki palstalle (ei taida enää olla olemassa) epäillessäni entistä vaimoani narsistiksi.

Mitä enemmän asiasta luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin omasta narsistisuudestani (ehkä sitä oli entinen muijakin :-) ja aloin työstämään päässäni miksi elämäni oli ollut sellaista sekasortoa koko ajan.

Ensimmäinen askel narsistin "parantumiseen" on tunnustaa olevansa narsisti/psykopaatti, sillä ainoastaan sen avulla pystyy ymmärtämään, että olen poikkeava ja ihmisillä näyttää olevan tunteita joita minulta puuttuu.

Ei niitä tunteita sinne päähän millään psykiatrialla tai terapialla saa tungettua, sillä mitä ei ole, sitä ei ole ostettavissa tai varastettavissa mistään.

Omaa käytöstään voi kuitenkin muuttaa vastaamaan yleisiä normeja, vaikka ne välillä tuntuvat käsittämättömiltä ja tuntuvat ulkoaopitulta, kuin koiraa käskisi istumaan, makaamaan ja kierimään ja koira tekisi kaiken sen, mutta ymmärtämättä miksi?

Ap. ehkä jossain vaiheessa alkaa epäilemään omia tuntemuksiaan samalla tavalla kuin itsekin tein ja oppii ehkä vuosien myötä suojelemaan lähipiiriään omalta sairaudeltaan.

Ainakin toivon niin :-)

Ei haukku haavaa tee? Nimenomaan tekee. Ikinä et tiedä, mitä ihmisellä, jota kuvittelet asiasta arvostelevasi, on taustallaan. Voit satuttaa tai nuijia niitä entistä tiukemmin kiinni, et auta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Ja tähän perustat oman arvosi. Olet hassu

En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Ei haukku haavaa tee ja vielä vähemmän ihmisen haukkuminen, joka on ilmiselvästi tunne-elämältään poikkeava.

Useimpia mielen sairauksia ei "potilas" itse huomaa ja siksi on ollut mielenkiintoista seurata ilmiselvästi narsistisen, mahdollisesti psykopaatin ajatusmaailmaa ja millaisia selityksiä hän antaa omalle käyttäytymiselleen, joka ilmiselvästi poikkeaa valtavirran tavasta käyttäytytä vastaavissa tilanteissa.

Omaan itse paljon narsismiin viittavia luonteenpiirteitä, enkä olisi osannut asiaa edes epäillä, ennenkuin kirjauduin vuosia sitten narsistien tuki palstalle (ei taida enää olla olemassa) epäillessäni entistä vaimoani narsistiksi.

Mitä enemmän asiasta luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin omasta narsistisuudestani (ehkä sitä oli entinen muijakin :-) ja aloin työstämään päässäni miksi elämäni oli ollut sellaista sekasortoa koko ajan.

Ensimmäinen askel narsistin "parantumiseen" on tunnustaa olevansa narsisti/psykopaatti, sillä ainoastaan sen avulla pystyy ymmärtämään, että olen poikkeava ja ihmisillä näyttää olevan tunteita joita minulta puuttuu.

Ei niitä tunteita sinne päähän millään psykiatrialla tai terapialla saa tungettua, sillä mitä ei ole, sitä ei ole ostettavissa tai varastettavissa mistään.

Omaa käytöstään voi kuitenkin muuttaa vastaamaan yleisiä normeja, vaikka ne välillä tuntuvat käsittämättömiltä ja tuntuvat ulkoaopitulta, kuin koiraa käskisi istumaan, makaamaan ja kierimään ja koira tekisi kaiken sen, mutta ymmärtämättä miksi?

Ap. ehkä jossain vaiheessa alkaa epäilemään omia tuntemuksiaan samalla tavalla kuin itsekin tein ja oppii ehkä vuosien myötä suojelemaan lähipiiriään omalta sairaudeltaan.

Ainakin toivon niin :-)

Kirjoituksestasi saa sitäpaitsi vaikutelman, ettet ole ymmärtänyt kirjoittamiani kommentteja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Ja tähän perustat oman arvosi. Olet hassu

En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.

Ap

50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille

Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.

Se on lapsen ajattelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Ja tähän perustat oman arvosi. Olet hassu

En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.

Ap

50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille

Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.

Se on lapsen ajattelua

Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Ei ole lapsilta puuttunut :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Tällainen vihapuhe on nimenomaan sitä, jollaisella äitini satutti minua. Sen on nyt aika saada ansionsa mukaan, ja itseni korjaantua terapiassani ja jättää tällälailla puhuvat säälittävät surkiot omaa p*skaansa mutustelemaan. Eihän heillä muuta ole :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Kyllä nyt pientä r*nkkaria kiukuttaa, kuin pientä oravaa, onko ainoa aseesi tuollainen valheisiin pohjaava mielikuvitussyytösten huutelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Tällainen vihapuhe on nimenomaan sitä, jollaisella äitini satutti minua. Sen on nyt aika saada ansionsa mukaan, ja itseni korjaantua terapiassani ja jättää tällälailla puhuvat säälittävät surkiot omaa p*skaansa mutustelemaan. Eihän heillä muuta ole :)

Ap

Tosiasia tuo on. Olet epä. Ja se tulee vielä maksuun. Sitä saa mitä tilaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔

Ap

Olet kyllä sekaisin

En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.

Ap

Ja tähän perustat oman arvosi. Olet hassu

En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.

Ap

50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille

Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.

Se on lapsen ajattelua

Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.

Ap

Yleensä prinsessahaaveet menee ohi ennen teini-ikää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).

Ap

Olet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.

Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)

Ap

Aivan. Ja sinä elät

Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.

Ap

Kiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen

Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.

Ap

Jos. Ja tätä ei koskaan tapahdu

Sinä jäät täysin yksin

Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.

Ap

Olet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.

Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.

En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.

Ap

Heillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein

Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))

Ap

Hän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa

Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan

Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.

Ap

Teini ei epää halua nähdä

Haluaa tottakai. En ole niin epä.

Ap

Olet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään

Ei ole lapsilta puuttunut :)

Ap

Sinulta ei ole kumpaakaan saanut. Kyllä lapsesi sen tietävät ja siksi jäät yksin