Hän ei tule mun luokseni :(
Mä olen sairaana enkä ole nähnyt rakastani vähään aikaan, mutta hän ei nyt halua tulla mun luokseni. Mulla on niin kova ikävä.
Kommentit (464)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:44"]
Kysymys ap:lle.
Mitäpä ap jos homomaudut raskaaksi ja sitten poikkis huomaakin ettei se raskauskaan palauta luottamusta tai auta häntä antamaan anteeksi. Ja poikkis jättää sinut. Onko tällainen tullut kertaakaan mieleesi ????
Mitä takeita poikkiksella on siihen että hän kykenee sitten antamaan anteeksi jos saa kanssasi lapsen ? Miten hän voi sen todistaa ???
Miltä tuntuisi elämä yksinhuoltajana ja pahimmillaan jo ennen vauvan syntymää ero ?
[/quote]
En mä usko, että kihlattuni haluaisi kanssani lasta ellei olisi jo sitä ennen antanut anteeksi. Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:04"]
Se sanotaan "hän ei tule minun luokse" tai "hän ei tule luokseni"
[/quote]
No eikä sanota, hömppä :)
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:44"]
Kysymys ap:lle.
Mitäpä ap jos homomaudut raskaaksi ja sitten poikkis huomaakin ettei se raskauskaan palauta luottamusta tai auta häntä antamaan anteeksi. Ja poikkis jättää sinut. Onko tällainen tullut kertaakaan mieleesi ????
Mitä takeita poikkiksella on siihen että hän kykenee sitten antamaan anteeksi jos saa kanssasi lapsen ? Miten hän voi sen todistaa ???
Miltä tuntuisi elämä yksinhuoltajana ja pahimmillaan jo ennen vauvan syntymää ero ?
[/quote]
En mä usko, että kihlattuni haluaisi kanssani lasta ellei olisi jo sitä ennen antanut anteeksi. Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[/quote]
Kuule ap. Eikö se kihlattusi ole suunnilleen samoina päivinä huoritellut sinua ja sitten vaatinut että yrittäisitte vauvaa takeeksi sinun sitoutuneisuudesta.
Ja nytkin olet koko ajan pähkäillyt pitäisikö sinun hommautua raskaaksi koska kihlattusi vaatii sitä. Ja käsittääkseni hän ei ole todellakaan antanut anteeksi. Mistä voit olla varma että vauva on riittävästi siihen että hän antaa anteeksi. Ehkä hän vaatii että jäät sitten vielä kotirouvaksi tai jotain muuta isoa. Sillä sitten kun olet raskaana tai teillä on yhteinen vauva olet vielä enemmän riippuvainen poikaystävästi kuin nyt (nyt olet vain läheisriippuvainen).
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:06"]
Muru, luulen että ystäväsi tarkoitti Kasipallo-elokuvaviestillään nimenomaan sitä kohtausta, jossa naispäähenkilö joutuu raiskatuksi. Narsistinen, karismaattinen ja julma mies repii naisen vessaan jossa raiskaa tämän säälimättä piripäissään. Raiskauksen jälkeen nainen menee käpertymään miehen kainaloon, koska ei muutakaan osaa. Raiskaaja on naisen vauvan isä.
Tässähän on Muru todella monta analogiaa sinun elämääsi. Ehkä tärkeimpänä nousee esiin raiskaus ja oma reagointisi siihen, uhrin reaktio tavallaan kieltää tapahtunut ja olla kuin ei olisikaan ja osittain tuntea vetoa raiskaajaan edelleen, koska oma hyväksynnän kaipuu on niin pohjaton. Sinähän kirjoittelet Micken isosta peniksestä ja siitä miten kivaa teillä oli, tekstailitkin hänelle vielä syksyllä.
Ja tämä huumetematiikka ja vahinkoraskaus liittyy tietysti kihlattuusi. Tämä tekstannut ystäväsi taitaa olla aika hyvä ihmistuntija, tajuaa sinun problematiikkasi paljon paremmin kuin sinä itse.
[/quote]
Ok, eli mä en katso sitä leffaa. Hyi. Miksi ihmeessä mun ystäväni käskee mun katsoa sen?
(Enkä kirjoittele mistään isoista peniksistä. Enkä pienistä enkä keskikokoisista.)
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:08"]
Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[/quote]
Mutta nythän sä olet tietoisesti harkitsemassa isolla mahdollisuudella yksinhuoltajuutta. Hommaamalla rikkinäiseeen parisuhteeseen vauvan pääsee hyvin herkästi yksinhuoltajaksi. Ihan vaan vinkkinä.
juuri myönsit kirjoittaneesi keskusteluun, joka käsittelee isopeniksisen kanssa rakastelua. että älä nyt taas muru viitsi puhua itseäsi pussiin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:08"]
Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[/quote]
Mutta nythän sä olet tietoisesti harkitsemassa isolla mahdollisuudella yksinhuoltajuutta. Hommaamalla rikkinäiseeen parisuhteeseen vauvan pääsee hyvin herkästi yksinhuoltajaksi. Ihan vaan vinkkinä.
[/quote]
Voisko olla että ap:n mies vaatisi vauvan itselleen? Tuli vaan mieleen.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:44"]
Kysymys ap:lle.
Mitäpä ap jos homomaudut raskaaksi ja sitten poikkis huomaakin ettei se raskauskaan palauta luottamusta tai auta häntä antamaan anteeksi. Ja poikkis jättää sinut. Onko tällainen tullut kertaakaan mieleesi ????
Mitä takeita poikkiksella on siihen että hän kykenee sitten antamaan anteeksi jos saa kanssasi lapsen ? Miten hän voi sen todistaa ???
Miltä tuntuisi elämä yksinhuoltajana ja pahimmillaan jo ennen vauvan syntymää ero ?
[/quote]
En mä usko, että kihlattuni haluaisi kanssani lasta ellei olisi jo sitä ennen antanut anteeksi. Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[/quote]
Kuule ap. Eikö se kihlattusi ole suunnilleen samoina päivinä huoritellut sinua ja sitten vaatinut että yrittäisitte vauvaa takeeksi sinun sitoutuneisuudesta.
Ja nytkin olet koko ajan pähkäillyt pitäisikö sinun hommautua raskaaksi koska kihlattusi vaatii sitä. Ja käsittääkseni hän ei ole todellakaan antanut anteeksi. Mistä voit olla varma että vauva on riittävästi siihen että hän antaa anteeksi. Ehkä hän vaatii että jäät sitten vielä kotirouvaksi tai jotain muuta isoa. Sillä sitten kun olet raskaana tai teillä on yhteinen vauva olet vielä enemmän riippuvainen poikaystävästi kuin nyt (nyt olet vain läheisriippuvainen).
[/quote]
Ei hän minua nimitellyt vaan tekoani. Mä ajattelen, että hän on kaikesta tapahtuneesta huolimatta vieläkin valmis haluamaan kanssani sen tulevaisuuden, josta on haaveillut (me olemme haaveilleet). Kotirouvaksi en aio jäädä, olen nähnyt sen elämän tarpeeksi läheltä. Uskon, että hän on tosissaan kanssani. Miksi hän ei haluaisi sitä kaikkea mieluummin jonkun toisen naisen kanssa? (Eikä tämä tarkoita, että mulla ei olisi epäilyksiä ja epävarmuutta.)
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:44"]
Kysymys ap:lle.
Mitäpä ap jos homomaudut raskaaksi ja sitten poikkis huomaakin ettei se raskauskaan palauta luottamusta tai auta häntä antamaan anteeksi. Ja poikkis jättää sinut. Onko tällainen tullut kertaakaan mieleesi ????
Mitä takeita poikkiksella on siihen että hän kykenee sitten antamaan anteeksi jos saa kanssasi lapsen ? Miten hän voi sen todistaa ???
Miltä tuntuisi elämä yksinhuoltajana ja pahimmillaan jo ennen vauvan syntymää ero ?
[/quote]
En mä usko, että kihlattuni haluaisi kanssani lasta ellei olisi jo sitä ennen antanut anteeksi. Yksinhuoltajuus olisi tietysti kauhistus, sehän on selvä, mutta siitä ei koskaan ole kenelläkään taetta. Tietoisesti en sitä haluaisi, ikinä.
ap
[/quote]
Kuule ap. Eikö se kihlattusi ole suunnilleen samoina päivinä huoritellut sinua ja sitten vaatinut että yrittäisitte vauvaa takeeksi sinun sitoutuneisuudesta.
Ja nytkin olet koko ajan pähkäillyt pitäisikö sinun hommautua raskaaksi koska kihlattusi vaatii sitä. Ja käsittääkseni hän ei ole todellakaan antanut anteeksi. Mistä voit olla varma että vauva on riittävästi siihen että hän antaa anteeksi. Ehkä hän vaatii että jäät sitten vielä kotirouvaksi tai jotain muuta isoa. Sillä sitten kun olet raskaana tai teillä on yhteinen vauva olet vielä enemmän riippuvainen poikaystävästi kuin nyt (nyt olet vain läheisriippuvainen).
[/quote]
Ei hän minua nimitellyt vaan tekoani. Mä ajattelen, että hän on kaikesta tapahtuneesta huolimatta vieläkin valmis haluamaan kanssani sen tulevaisuuden, josta on haaveillut (me olemme haaveilleet). Kotirouvaksi en aio jäädä, olen nähnyt sen elämän tarpeeksi läheltä. Uskon, että hän on tosissaan kanssani. Miksi hän ei haluaisi sitä kaikkea mieluummin jonkun toisen naisen kanssa? (Eikä tämä tarkoita, että mulla ei olisi epäilyksiä ja epävarmuutta.)
ap
[/quote]
MIten se avioehto?
Mitäpä ap jos eläisitte vuoden ihan normaalia arkea yhdessä. Ja vuoden päästä alatte yrittää vauvaa tai eroatte. Mutta siihen asti elätte normaalia arkea ja kokeilette tuntuuko se hyvältä. Jos aikaisemmin mies tuntui tylsältä tai juuri häiden alla kun rakkauden ja romantiikan pitäisi olla helpommillaan pettää niin tuskin kestäisitte vuotta yhdessä ilman että jompikumpi pettää/kyllästyy jne. Mutta näin siinä ei olisi vauvaa joka kärsii tilanteesta.
Jos rakastaisit niin kovin avomiestäsi kuin väität et olisi pettänyt. Pettämisen jälkeinen iso tunne ei ole rakkaus vaan sekoitus monta eri tunnetta. Häpeää siitä mitä teit, pelkoa avomiehen ja suhteen menettämisestä ja yksin jäämisestä, surua siitä pahasta mielestä mitä aiheutit avomiehelle jne.
Tee mitä teet mutta älä sotke viatonta vauvaa teidän aikuisten sotkuihin. Säästä vauvan hankinta sinne kun elämä on tasaista ja hyvää.
Sen jälken kun palasitte yhteen, niin teillähän on jo ollut yksi tauko tätä ennen?
Eli alle vuodessa ero, yhteenpaluu, tauko, pettäminen ja aikalisä.
Todella tukeva pohja, kannattaa ehdottomasti korjata tilanne häillä ja vauvalla.
Mä olen puhunut isäni kanssa pitkän, hyvän keskustelun avioehdosta ja naimisiinmenosta. Hän on naimisiinmenon kannalla kyllä, mutta kun soitin kysyäkseni avioehdosta, hän pysäytti jutun alkuunsa. Hänen mielestään avioehdosta puhuminen pitää ottaa vakavasti. Faijan mielestä mun kihlattuni pitää haluta minut kaikkine vikoineni. Hän sanoi myös, että millään sopimuksilla ja papereilla kihlattuni ei voi mua itsellään pitää, johan se tuli nähtyä, joten kyse olisi kostosta, jos hän "kuppaisi rahat", jos jättäisi minut tai minä hänet. Isä ei siis suostu siihen, mikä on hyvä asia, koska en mäkään ymmärrä, miksi siitä edes puhutaan nyt.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:53"]
Sen jälken kun palasitte yhteen, niin teillähän on jo ollut yksi tauko tätä ennen?
Eli alle vuodessa ero, yhteenpaluu, tauko, pettäminen ja aikalisä.
Todella tukeva pohja, kannattaa ehdottomasti korjata tilanne häillä ja vauvalla.
[/quote]
Ei meillä ole ollut suhteessa taukoa. Eikä häillä ja vauvalla ole tarkoitus mitään korjata vaan ne tulevat ajallaan, kuten on suunniteltu. Jos tulevat. Ymmärrän kyllä, että kihlattuani turhauttaa, että mä muuttelen yksipuolisesti meidän tulevaisuuttamme.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:53"]
Sen jälken kun palasitte yhteen, niin teillähän on jo ollut yksi tauko tätä ennen?
Eli alle vuodessa ero, yhteenpaluu, tauko, pettäminen ja aikalisä.
Todella tukeva pohja, kannattaa ehdottomasti korjata tilanne häillä ja vauvalla.
[/quote]
Ei meillä ole ollut suhteessa taukoa. Eikä häillä ja vauvalla ole tarkoitus mitään korjata vaan ne tulevat ajallaan, kuten on suunniteltu. Jos tulevat. Ymmärrän kyllä, että kihlattuani turhauttaa, että mä muuttelen yksipuolisesti meidän tulevaisuuttamme.
ap
[/quote]
Eikö ollut taukoa? Hitto kun toi haku ei toimi... Miten ihan muistaisin että sekin liittyi Mickeen ja oliko silloin se tekstailujuttu ja kihlattus piti taas saada miettiä asioita ja sä paruit palstalla ja sitten lähitkin baariin kavereiden kanssa ja läheisin kaveri kenen kainalossa istuit silloinkin oli tietysti mies?
No jokos se sinun rakas miesystäväsi tietää että isäsi vaatii teidän suhteeseen avioehtoa. Ja siitä ei voi edes neuvotella ???
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:50"]
Mitäpä ap jos eläisitte vuoden ihan normaalia arkea yhdessä. Ja vuoden päästä alatte yrittää vauvaa tai eroatte. Mutta siihen asti elätte normaalia arkea ja kokeilette tuntuuko se hyvältä. Jos aikaisemmin mies tuntui tylsältä tai juuri häiden alla kun rakkauden ja romantiikan pitäisi olla helpommillaan pettää niin tuskin kestäisitte vuotta yhdessä ilman että jompikumpi pettää/kyllästyy jne. Mutta näin siinä ei olisi vauvaa joka kärsii tilanteesta.
Jos rakastaisit niin kovin avomiestäsi kuin väität et olisi pettänyt. Pettämisen jälkeinen iso tunne ei ole rakkaus vaan sekoitus monta eri tunnetta. Häpeää siitä mitä teit, pelkoa avomiehen ja suhteen menettämisestä ja yksin jäämisestä, surua siitä pahasta mielestä mitä aiheutit avomiehelle jne.
Tee mitä teet mutta älä sotke viatonta vauvaa teidän aikuisten sotkuihin. Säästä vauvan hankinta sinne kun elämä on tasaista ja hyvää.
[/quote]
Kyllähän se mulle kävisi oikein hyvin. Myös miehen pitäisi haluta sitä. En tiedä, onko mulla nyt oikeutta määrätä, miten asiat menevät, kun mä olen tämän tilanteen sekaisin laittanut.
Minusta pettämiselläni ei ollut mitään tekemistä meidän rakkauden kanssa. En ajatellut sitä niin. Sitä voi olla vaikea ulkopuolisen ymmärtää.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:53"]
Sen jälken kun palasitte yhteen, niin teillähän on jo ollut yksi tauko tätä ennen?
Eli alle vuodessa ero, yhteenpaluu, tauko, pettäminen ja aikalisä.
Todella tukeva pohja, kannattaa ehdottomasti korjata tilanne häillä ja vauvalla.
[/quote]
Ei meillä ole ollut suhteessa taukoa. Eikä häillä ja vauvalla ole tarkoitus mitään korjata vaan ne tulevat ajallaan, kuten on suunniteltu. Jos tulevat. Ymmärrän kyllä, että kihlattuani turhauttaa, että mä muuttelen yksipuolisesti meidän tulevaisuuttamme.
ap
[/quote]
Eikö ollut taukoa? Hitto kun toi haku ei toimi... Miten ihan muistaisin että sekin liittyi Mickeen ja oliko silloin se tekstailujuttu ja kihlattus piti taas saada miettiä asioita ja sä paruit palstalla ja sitten lähitkin baariin kavereiden kanssa ja läheisin kaveri kenen kainalossa istuit silloinkin oli tietysti mies?
[/quote]
Ei se ollut tauko suhteessa vaan miettimisrauhaa. En tiedä, miksi se on ongelma, että kavereissa on paljon miehiä. Miehet on helpompia ystäviä. He ovat usein myönteisempiä ja mun puolellani, suhtautuvat rennosti eivätkä kaivaudu niin syvälle keskusteluissa ja pohdinnoissaan. Kuten nyt tämäkin ystäväni (nainen), joka kehotti mua katsomaan sen leffan. Miksi ihmeessä minulle läheinen ihminen haluaa, että mä järkytyn vapaaehtoisesti jostain (jos tarina kerran on tuollainen, kuin on kuvattu)?
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:10"]
No jokos se sinun rakas miesystäväsi tietää että isäsi vaatii teidän suhteeseen avioehtoa. Ja siitä ei voi edes neuvotella ???
[/quote]
Ei voi neuvotella. Tai voisi tietysti lain puitteissa, mutta sitten olisin omillani ja faija tekisi taatusti muutoksia asioihin. Kihlattuni ei tiedä sitä vielä. Mä siirrän keskustelua koko ajan myöhemmäksi.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:10"]
No jokos se sinun rakas miesystäväsi tietää että isäsi vaatii teidän suhteeseen avioehtoa. Ja siitä ei voi edes neuvotella ???
[/quote]
Ei voi neuvotella. Tai voisi tietysti lain puitteissa, mutta sitten olisin omillani ja faija tekisi taatusti muutoksia asioihin. Kihlattuni ei tiedä sitä vielä. Mä siirrän keskustelua koko ajan myöhemmäksi.
ap
[/quote]
No voi ny h...veti!
Ole kerrankin REHELLINEN ja puhu suoraan sille miehelle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Muru, luulen että ystäväsi tarkoitti Kasipallo-elokuvaviestillään nimenomaan sitä kohtausta, jossa naispäähenkilö joutuu raiskatuksi. Narsistinen, karismaattinen ja julma mies repii naisen vessaan jossa raiskaa tämän säälimättä piripäissään. Raiskauksen jälkeen nainen menee käpertymään miehen kainaloon, koska ei muutakaan osaa. Raiskaaja on naisen vauvan isä.
Tässähän on Muru todella monta analogiaa sinun elämääsi. Ehkä tärkeimpänä nousee esiin raiskaus ja oma reagointisi siihen, uhrin reaktio tavallaan kieltää tapahtunut ja olla kuin ei olisikaan ja osittain tuntea vetoa raiskaajaan edelleen, koska oma hyväksynnän kaipuu on niin pohjaton. Sinähän kirjoittelet Micken isosta peniksestä ja siitä miten kivaa teillä oli, tekstailitkin hänelle vielä syksyllä.
Ja tämä huumetematiikka ja vahinkoraskaus liittyy tietysti kihlattuusi. Tämä tekstannut ystäväsi taitaa olla aika hyvä ihmistuntija, tajuaa sinun problematiikkasi paljon paremmin kuin sinä itse.