Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin ymmärtämään ettei kaikki ollut kohdallaan kun vanhempi veljeni oli rippileirillä avautunut kotioloista ja sosiaalitoimistosta tultiin tarkistamaan seurakunnan lastensuojeluilmoitusta. Jos oikein muistan, veli perui kertomuksensa kunnon, sähkökaapelilla äidin pyynnöstä annetun, selkäsaunan jälkeen ja se avunpyyntö raukesi siihen.

Minun perheessäni oli leskiäitini aiemmat lapset, minä mukaanlukien ja uuden avioliiton kautta syntyneet sisarpuolet. Sinänsä välit sisarpuoliin olivat ok mutta oma äitini teki lapsuudestani ja nuoruudestani helvetin. Sisarpuolet olivat luonnollisesti ne tärkeimmät koska ei meitä isättömiä kukaan suojellut tai puolustanut. Minua syyllistettiin syntymisestä ja kuollutta isääni kaikesta muusta.

Isäpuoli ei varsinaisesti koskaan omatoimisesti pieksänyt vaan kaikki läksi äidin aloitteesta. Syyt olivat naurettavia..roskapussia ei viety heti (vaikka kerroin vieväni sen kun Pertsa ja Kilu päättyy), jääkaapista oli "kai" kadonnut ruokaa, takki oli tahalleen rikottu (jäi ovenkahvaan kiinni) yms. Koska sain eläkettä isästäni ja siihen aikaan sosiaalitoimisto huolehti ne omalle pankkitililleni johon vain minulla alaikäisenäkin oli käyttöoikeus, painosti äitini nostamaan rahat ja antamaan hänelle. Tätä hän perusteli sillä että hyvää hyvyyttään antaa minun asua kotona ja olen hänelle siitä velkaa. Ja ellen anna kertoo isäpuolelle ja joudun lastenkotiin.  Eläkkeestä tulevat veronpalautukset piti antaa niinikään hänelle. Rahaa minulla ei koskaan ollut ja uusia vaatteita sain ehken kerran vuoteen vaikka se ei rahasta kiinni ollut.  Opin salaamaan ja peittelemään asioita. Kotona ei uskaltanut käytännössä puhua mitään koska se antoi äidille mahdollisuuden valittaa ja käskeä isäpuolta antamaan selkään. Kavereiden luona ihmettelin, jos ruoka-aikaan satuin, että kaikki sai tasapuolisesti metwurstia leivän päälle, kahvin kanssa munkin yms. eikä ne ollut varattu vain osalle perhettä. Perheissä lapsia kohdeltiin tasapuolisesti ja lapsilla sai olla tunteet ja mielipiteet. Siinä vaiheessa jo älysin peittää sähköjohtoselkäsaunojen aiheuttamat tulehtuneet juomut vartalollani, kavereilta ja liikunnanopettajalta, julkisilla paikoilla jne. 

Tapauksien ja niistä seuranneiden aiheettomien selkäsaunojen luettelemiseen menisi päivä joten olkoon. Pahinta kaikessa oli se että ulospäin äiti esitti uhrautuvaa ja hyvää äitiä joka "yritti" meitä isättömiä suojella kun se isäpuoli niin pieksää.

Keskeytin lukion vaan päästäkseni muuttamaan pois (kyllä, selkään tuli vielä lukioikäisenä) mutta hankin kuitenkin akateemisen ammatin..mutta en lapsia. Äiti on yrittänyt vuosien saatossa mm. saada nimeä velan takaajaksi (on holtiton rahankäyttäjä) ja kun kieltäydyin niin tosesi kylmästi että "vielä se sinäkin minulta tulet apua tarvitsemaan". No en ole tarvinnut ja yhteydessä emme ole olleet pariinkymmeneen vuoteen. En oikein ole lapsuuttani kunnolla käsitellyt kenenkään kanssa, sulkenut vain flashbackit mielestä.

Suuri halaus sulle! Ihan hirveää kärsimystä olet joutunut kokemaan. Oletko koskaan ajatellut hakeutua terapiaan? SE voi käydä helpostikin kertomalla historiastasi terveyskeskuksen lääkärille. Kun minä aikanaan pääsin terapiaan, itkin varmaan päivän sitä, että tulen nähdyksi ja minunelämäni koetaan yhtä arvokkaana kuin muiden ja kokemukseni todeksi. Oli todella eheyttävää. 

voi luoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin ymmärtämään ettei kaikki ollut kohdallaan kun vanhempi veljeni oli rippileirillä avautunut kotioloista ja sosiaalitoimistosta tultiin tarkistamaan seurakunnan lastensuojeluilmoitusta. Jos oikein muistan, veli perui kertomuksensa kunnon, sähkökaapelilla äidin pyynnöstä annetun, selkäsaunan jälkeen ja se avunpyyntö raukesi siihen.

Minun perheessäni oli leskiäitini aiemmat lapset, minä mukaanlukien ja uuden avioliiton kautta syntyneet sisarpuolet. Sinänsä välit sisarpuoliin olivat ok mutta oma äitini teki lapsuudestani ja nuoruudestani helvetin. Sisarpuolet olivat luonnollisesti ne tärkeimmät koska ei meitä isättömiä kukaan suojellut tai puolustanut. Minua syyllistettiin syntymisestä ja kuollutta isääni kaikesta muusta.

Isäpuoli ei varsinaisesti koskaan omatoimisesti pieksänyt vaan kaikki läksi äidin aloitteesta. Syyt olivat naurettavia..roskapussia ei viety heti (vaikka kerroin vieväni sen kun Pertsa ja Kilu päättyy), jääkaapista oli "kai" kadonnut ruokaa, takki oli tahalleen rikottu (jäi ovenkahvaan kiinni) yms. Koska sain eläkettä isästäni ja siihen aikaan sosiaalitoimisto huolehti ne omalle pankkitililleni johon vain minulla alaikäisenäkin oli käyttöoikeus, painosti äitini nostamaan rahat ja antamaan hänelle. Tätä hän perusteli sillä että hyvää hyvyyttään antaa minun asua kotona ja olen hänelle siitä velkaa. Ja ellen anna kertoo isäpuolelle ja joudun lastenkotiin.  Eläkkeestä tulevat veronpalautukset piti antaa niinikään hänelle. Rahaa minulla ei koskaan ollut ja uusia vaatteita sain ehken kerran vuoteen vaikka se ei rahasta kiinni ollut.  Opin salaamaan ja peittelemään asioita. Kotona ei uskaltanut käytännössä puhua mitään koska se antoi äidille mahdollisuuden valittaa ja käskeä isäpuolta antamaan selkään. Kavereiden luona ihmettelin, jos ruoka-aikaan satuin, että kaikki sai tasapuolisesti metwurstia leivän päälle, kahvin kanssa munkin yms. eikä ne ollut varattu vain osalle perhettä. Perheissä lapsia kohdeltiin tasapuolisesti ja lapsilla sai olla tunteet ja mielipiteet. Siinä vaiheessa jo älysin peittää sähköjohtoselkäsaunojen aiheuttamat tulehtuneet juomut vartalollani, kavereilta ja liikunnanopettajalta, julkisilla paikoilla jne. 

Tapauksien ja niistä seuranneiden aiheettomien selkäsaunojen luettelemiseen menisi päivä joten olkoon. Pahinta kaikessa oli se että ulospäin äiti esitti uhrautuvaa ja hyvää äitiä joka "yritti" meitä isättömiä suojella kun se isäpuoli niin pieksää.

Keskeytin lukion vaan päästäkseni muuttamaan pois (kyllä, selkään tuli vielä lukioikäisenä) mutta hankin kuitenkin akateemisen ammatin..mutta en lapsia. Äiti on yrittänyt vuosien saatossa mm. saada nimeä velan takaajaksi (on holtiton rahankäyttäjä) ja kun kieltäydyin niin tosesi kylmästi että "vielä se sinäkin minulta tulet apua tarvitsemaan". No en ole tarvinnut ja yhteydessä emme ole olleet pariinkymmeneen vuoteen. En oikein ole lapsuuttani kunnolla käsitellyt kenenkään kanssa, sulkenut vain flashbackit mielestä.

Suuri halaus sulle! Ihan hirveää kärsimystä olet joutunut kokemaan. Oletko koskaan ajatellut hakeutua terapiaan? SE voi käydä helpostikin kertomalla historiastasi terveyskeskuksen lääkärille. Kun minä aikanaan pääsin terapiaan, itkin varmaan päivän sitä, että tulen nähdyksi ja minunelämäni koetaan yhtä arvokkaana kuin muiden ja kokemukseni todeksi. Oli todella eheyttävää. 

Tulet "nähdyksi" terveyskeskuksessa????

Terapiassa. Toki lääkärikin oli niin empaattinen ja otti minut tosissaan että tosiaan siellä terveyskeskuksessakin jo itketti myötätunto jonka osakseni sain. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi trauma on tullut

En pysty syömään itseäni läskiksi mummon näköiseksi.

Olen pitänyt itseni solakkana ja nättinä...sain helpomman elämän

ja kyllä syön normi ruokaa ja YHDEN herkun päivässä:)

sen siitä sai..toisaalta nuoruuden nälässä pito varmaan esti rasvasolujen kasvun.

29v, näytän jo tantalta. Kiloja tullut "huomaamatta" lisää tässä vuoden aikana, vatsa/selkämakkarat tulivat viime kevään aikana. Senttejä tullut pehvaankin 10 lisää. Paino ei tunnu tippuvan. Kampaaja päätti leikata lyhyen mummotukan, joka korostaa tanttamaisuuttani. Silmät ovat todella väsyneen näköiset, en saa niitä enää pirteän näköisiksi. Uskoisin, että luullaan vanhemmaksi. Masennun, kun katson 2 vuoden takaisia kuvia. Myös alapää on kokenut rupsahtamisen. Ei edes ole lapsia.

Yritän pukeutumisella nuorentaa, mutta minusta tuntuu että näytän vaan enemmän 40veeltä, joka haluaisi olla nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin ymmärtämään ettei kaikki ollut kohdallaan kun vanhempi veljeni oli rippileirillä avautunut kotioloista ja sosiaalitoimistosta tultiin tarkistamaan seurakunnan lastensuojeluilmoitusta. Jos oikein muistan, veli perui kertomuksensa kunnon, sähkökaapelilla äidin pyynnöstä annetun, selkäsaunan jälkeen ja se avunpyyntö raukesi siihen.

Minun perheessäni oli leskiäitini aiemmat lapset, minä mukaanlukien ja uuden avioliiton kautta syntyneet sisarpuolet. Sinänsä välit sisarpuoliin olivat ok mutta oma äitini teki lapsuudestani ja nuoruudestani helvetin. Sisarpuolet olivat luonnollisesti ne tärkeimmät koska ei meitä isättömiä kukaan suojellut tai puolustanut. Minua syyllistettiin syntymisestä ja kuollutta isääni kaikesta muusta.

Isäpuoli ei varsinaisesti koskaan omatoimisesti pieksänyt vaan kaikki läksi äidin aloitteesta. Syyt olivat naurettavia..roskapussia ei viety heti (vaikka kerroin vieväni sen kun Pertsa ja Kilu päättyy), jääkaapista oli "kai" kadonnut ruokaa, takki oli tahalleen rikottu (jäi ovenkahvaan kiinni) yms. Koska sain eläkettä isästäni ja siihen aikaan sosiaalitoimisto huolehti ne omalle pankkitililleni johon vain minulla alaikäisenäkin oli käyttöoikeus, painosti äitini nostamaan rahat ja antamaan hänelle. Tätä hän perusteli sillä että hyvää hyvyyttään antaa minun asua kotona ja olen hänelle siitä velkaa. Ja ellen anna kertoo isäpuolelle ja joudun lastenkotiin.  Eläkkeestä tulevat veronpalautukset piti antaa niinikään hänelle. Rahaa minulla ei koskaan ollut ja uusia vaatteita sain ehken kerran vuoteen vaikka se ei rahasta kiinni ollut.  Opin salaamaan ja peittelemään asioita. Kotona ei uskaltanut käytännössä puhua mitään koska se antoi äidille mahdollisuuden valittaa ja käskeä isäpuolta antamaan selkään. Kavereiden luona ihmettelin, jos ruoka-aikaan satuin, että kaikki sai tasapuolisesti metwurstia leivän päälle, kahvin kanssa munkin yms. eikä ne ollut varattu vain osalle perhettä. Perheissä lapsia kohdeltiin tasapuolisesti ja lapsilla sai olla tunteet ja mielipiteet. Siinä vaiheessa jo älysin peittää sähköjohtoselkäsaunojen aiheuttamat tulehtuneet juomut vartalollani, kavereilta ja liikunnanopettajalta, julkisilla paikoilla jne. 

Tapauksien ja niistä seuranneiden aiheettomien selkäsaunojen luettelemiseen menisi päivä joten olkoon. Pahinta kaikessa oli se että ulospäin äiti esitti uhrautuvaa ja hyvää äitiä joka "yritti" meitä isättömiä suojella kun se isäpuoli niin pieksää.

Keskeytin lukion vaan päästäkseni muuttamaan pois (kyllä, selkään tuli vielä lukioikäisenä) mutta hankin kuitenkin akateemisen ammatin..mutta en lapsia. Äiti on yrittänyt vuosien saatossa mm. saada nimeä velan takaajaksi (on holtiton rahankäyttäjä) ja kun kieltäydyin niin tosesi kylmästi että "vielä se sinäkin minulta tulet apua tarvitsemaan". No en ole tarvinnut ja yhteydessä emme ole olleet pariinkymmeneen vuoteen. En oikein ole lapsuuttani kunnolla käsitellyt kenenkään kanssa, sulkenut vain flashbackit mielestä.

Suuri halaus sulle! Ihan hirveää kärsimystä olet joutunut kokemaan. Oletko koskaan ajatellut hakeutua terapiaan? SE voi käydä helpostikin kertomalla historiastasi terveyskeskuksen lääkärille. Kun minä aikanaan pääsin terapiaan, itkin varmaan päivän sitä, että tulen nähdyksi ja minunelämäni koetaan yhtä arvokkaana kuin muiden ja kokemukseni todeksi. Oli todella eheyttävää. 

Tulet "nähdyksi" terveyskeskuksessa????

Terapiassa. Toki lääkärikin oli niin empaattinen ja otti minut tosissaan että tosiaan siellä terveyskeskuksessakin jo itketti myötätunto jonka osakseni sain. 

ne saa palkaa siitä...voi sua pientä..säälin sua..voi ..voi nyyhkis..sinä reppana

Toi tuli ilmaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi trauma on tullut

En pysty syömään itseäni läskiksi mummon näköiseksi.

Olen pitänyt itseni solakkana ja nättinä...sain helpomman elämän

ja kyllä syön normi ruokaa ja YHDEN herkun päivässä:)

sen siitä sai..toisaalta nuoruuden nälässä pito varmaan esti rasvasolujen kasvun.

29v, näytän jo tantalta. Kiloja tullut "huomaamatta" lisää tässä vuoden aikana, vatsa/selkämakkarat tulivat viime kevään aikana. Senttejä tullut pehvaankin 10 lisää. Paino ei tunnu tippuvan. Kampaaja päätti leikata lyhyen mummotukan, joka korostaa tanttamaisuuttani. Silmät ovat todella väsyneen näköiset, en saa niitä enää pirteän näköisiksi. Uskoisin, että luullaan vanhemmaksi. Masennun, kun katson 2 vuoden takaisia kuvia. Myös alapää on kokenut rupsahtamisen. Ei edes ole lapsia.

Yritän pukeutumisella nuorentaa, mutta minusta tuntuu että näytän vaan enemmän 40veeltä, joka haluaisi olla nuori.

rupsahtanut alapää????

käy näyttämässä sitä terveyskeskuslääkärille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi trauma on tullut

En pysty syömään itseäni läskiksi mummon näköiseksi.

Olen pitänyt itseni solakkana ja nättinä...sain helpomman elämän

ja kyllä syön normi ruokaa ja YHDEN herkun päivässä:)

sen siitä sai..toisaalta nuoruuden nälässä pito varmaan esti rasvasolujen kasvun.

29v, näytän jo tantalta. Kiloja tullut "huomaamatta" lisää tässä vuoden aikana, vatsa/selkämakkarat tulivat viime kevään aikana. Senttejä tullut pehvaankin 10 lisää. Paino ei tunnu tippuvan. Kampaaja päätti leikata lyhyen mummotukan, joka korostaa tanttamaisuuttani. Silmät ovat todella väsyneen näköiset, en saa niitä enää pirteän näköisiksi. Uskoisin, että luullaan vanhemmaksi. Masennun, kun katson 2 vuoden takaisia kuvia. Myös alapää on kokenut rupsahtamisen. Ei edes ole lapsia.

Yritän pukeutumisella nuorentaa, mutta minusta tuntuu että näytän vaan enemmän 40veeltä, joka haluaisi olla nuori.

rupsahtanut alapää????

käy näyttämässä sitä terveyskeskuslääkärille

Samaa mieltä. Toki lääkärikin oli niin empaattinen ja otti minut tosissaan että tosiaan siellä terveyskeskuksessakin jo itketti myötätunto jonka osakseni sain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin ymmärtämään ettei kaikki ollut kohdallaan kun vanhempi veljeni oli rippileirillä avautunut kotioloista ja sosiaalitoimistosta tultiin tarkistamaan seurakunnan lastensuojeluilmoitusta. Jos oikein muistan, veli perui kertomuksensa kunnon, sähkökaapelilla äidin pyynnöstä annetun, selkäsaunan jälkeen ja se avunpyyntö raukesi siihen.

Minun perheessäni oli leskiäitini aiemmat lapset, minä mukaanlukien ja uuden avioliiton kautta syntyneet sisarpuolet. Sinänsä välit sisarpuoliin olivat ok mutta oma äitini teki lapsuudestani ja nuoruudestani helvetin. Sisarpuolet olivat luonnollisesti ne tärkeimmät koska ei meitä isättömiä kukaan suojellut tai puolustanut. Minua syyllistettiin syntymisestä ja kuollutta isääni kaikesta muusta.

Isäpuoli ei varsinaisesti koskaan omatoimisesti pieksänyt vaan kaikki läksi äidin aloitteesta. Syyt olivat naurettavia..roskapussia ei viety heti (vaikka kerroin vieväni sen kun Pertsa ja Kilu päättyy), jääkaapista oli "kai" kadonnut ruokaa, takki oli tahalleen rikottu (jäi ovenkahvaan kiinni) yms. Koska sain eläkettä isästäni ja siihen aikaan sosiaalitoimisto huolehti ne omalle pankkitililleni johon vain minulla alaikäisenäkin oli käyttöoikeus, painosti äitini nostamaan rahat ja antamaan hänelle. Tätä hän perusteli sillä että hyvää hyvyyttään antaa minun asua kotona ja olen hänelle siitä velkaa. Ja ellen anna kertoo isäpuolelle ja joudun lastenkotiin.  Eläkkeestä tulevat veronpalautukset piti antaa niinikään hänelle. Rahaa minulla ei koskaan ollut ja uusia vaatteita sain ehken kerran vuoteen vaikka se ei rahasta kiinni ollut.  Opin salaamaan ja peittelemään asioita. Kotona ei uskaltanut käytännössä puhua mitään koska se antoi äidille mahdollisuuden valittaa ja käskeä isäpuolta antamaan selkään. Kavereiden luona ihmettelin, jos ruoka-aikaan satuin, että kaikki sai tasapuolisesti metwurstia leivän päälle, kahvin kanssa munkin yms. eikä ne ollut varattu vain osalle perhettä. Perheissä lapsia kohdeltiin tasapuolisesti ja lapsilla sai olla tunteet ja mielipiteet. Siinä vaiheessa jo älysin peittää sähköjohtoselkäsaunojen aiheuttamat tulehtuneet juomut vartalollani, kavereilta ja liikunnanopettajalta, julkisilla paikoilla jne. 

Tapauksien ja niistä seuranneiden aiheettomien selkäsaunojen luettelemiseen menisi päivä joten olkoon. Pahinta kaikessa oli se että ulospäin äiti esitti uhrautuvaa ja hyvää äitiä joka "yritti" meitä isättömiä suojella kun se isäpuoli niin pieksää.

Keskeytin lukion vaan päästäkseni muuttamaan pois (kyllä, selkään tuli vielä lukioikäisenä) mutta hankin kuitenkin akateemisen ammatin..mutta en lapsia. Äiti on yrittänyt vuosien saatossa mm. saada nimeä velan takaajaksi (on holtiton rahankäyttäjä) ja kun kieltäydyin niin tosesi kylmästi että "vielä se sinäkin minulta tulet apua tarvitsemaan". No en ole tarvinnut ja yhteydessä emme ole olleet pariinkymmeneen vuoteen. En oikein ole lapsuuttani kunnolla käsitellyt kenenkään kanssa, sulkenut vain flashbackit mielestä.

Suuri halaus sulle! Ihan hirveää kärsimystä olet joutunut kokemaan. Oletko koskaan ajatellut hakeutua terapiaan? SE voi käydä helpostikin kertomalla historiastasi terveyskeskuksen lääkärille. Kun minä aikanaan pääsin terapiaan, itkin varmaan päivän sitä, että tulen nähdyksi ja minunelämäni koetaan yhtä arvokkaana kuin muiden ja kokemukseni todeksi. Oli todella eheyttävää. 

Tulet "nähdyksi" terveyskeskuksessa????

Terapiassa. Toki lääkärikin oli niin empaattinen ja otti minut tosissaan että tosiaan siellä terveyskeskuksessakin jo itketti myötätunto jonka osakseni sain. 

ne saa palkaa siitä...voi sua pientä..säälin sua..voi ..voi nyyhkis..sinä reppana

Toi tuli ilmaiseksi

Toivottavasti sinäkin ymmärrät joskus tarvitsevasi apua ja uskallat sitä myös hakea. Tuolla asenteella jäät ulkopuolelle ihan kaikesta, jää oma elämäsi elämättä. Toki niinkin voi valita. Tässä ketjussa on valtavasti ihmisiä jotka uskaltavat valita ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Entäs se tyyppi jolla on rupsahtanut äläpää sitten???

huh huh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riehuttu, mutta ei puhuttukaan eikä ikinä kuunneltu. Mulle tapahtui vaikka mitä asioita niin vastaus oli "Jaa". Sama jatkuu aikuisena, joskus erehdyin kertomaan vakavasta sairaudesta niin sanottiin "Jaa" ja vaihdettiin puheenaihetta. Naamat oli aina peruslukemilla ei paljoa naurettu eikä sen puoleen itketty. Ja meilläkin oli/on suosikkisyteemi, joka vaan voimistunut kun vanhemmille tulee ikää lisää. Kultapojun lapset ovat erehetymättömiä, mutta oikeasti monilla saroilla menestyneet muut lastenlapset ovat sitten "Jaa", vaikkaa ovat oikein mukavia ihmisiä ilman menestymisiäkin.

Ainaisessa Jaa'ssa kyllä kiteytyy, miten näkymättömäksi ja mitättömäksi lapsi halutaan tehdä, tunnekylmyyttä. Lapsena sitä ei ymmärrä ja aikuisena sitten ymmärtää tuskaisen paljon. Jaa'n lapsi minäkin.

Täällä myös yksi. Jaa tai haukut, siinä vaihtoehdot.

hmmm mietitäänpä

terapia maksaa 100 eur tunti

veikkaan että terapeutti EI pidä kaikista asiakkaistaan

Voiko terapeutti siis teeskennellä empatiaa???

kaiki päivät kuuntelee JAAJATTELUA, H.UORITTELUA ja variksenpoikasjuttuja

empatia..my ass

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riehuttu, mutta ei puhuttukaan eikä ikinä kuunneltu. Mulle tapahtui vaikka mitä asioita niin vastaus oli "Jaa". Sama jatkuu aikuisena, joskus erehdyin kertomaan vakavasta sairaudesta niin sanottiin "Jaa" ja vaihdettiin puheenaihetta. Naamat oli aina peruslukemilla ei paljoa naurettu eikä sen puoleen itketty. Ja meilläkin oli/on suosikkisyteemi, joka vaan voimistunut kun vanhemmille tulee ikää lisää. Kultapojun lapset ovat erehetymättömiä, mutta oikeasti monilla saroilla menestyneet muut lastenlapset ovat sitten "Jaa", vaikkaa ovat oikein mukavia ihmisiä ilman menestymisiäkin.

Ainaisessa Jaa'ssa kyllä kiteytyy, miten näkymättömäksi ja mitättömäksi lapsi halutaan tehdä, tunnekylmyyttä. Lapsena sitä ei ymmärrä ja aikuisena sitten ymmärtää tuskaisen paljon. Jaa'n lapsi minäkin.

Täällä myös yksi. Jaa tai haukut, siinä vaihtoehdot.

Jaaaaa a mitenkäs tämä terapia aloitettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Mun elämässä on ollut 3 ihmistä jotka ovat halveksuneet ihmisiä kuten tuo yksi vastaaja. Heillä epävakaa pers.häiriö +mielenterveysomgelmia jokaisella. Eikä muutosta parempaan juuri tapahdu kun sairaudentunto puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Mun elämässä on ollut 3 ihmistä jotka ovat halveksuneet ihmisiä kuten tuo yksi vastaaja. Heillä epävakaa pers.häiriö +mielenterveysomgelmia jokaisella. Eikä muutosta parempaan juuri tapahdu kun sairaudentunto puuttuu.

Hyvä analyysi. Minulla on samanlaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Mun elämässä on ollut 3 ihmistä jotka ovat halveksuneet ihmisiä kuten tuo yksi vastaaja. Heillä epävakaa pers.häiriö +mielenterveysomgelmia jokaisella. Eikä muutosta parempaan juuri tapahdu kun sairaudentunto puuttuu.

Sellainen ihminen ei ole psyykkisesti tasapainodsa, joka yrittää tuottaa kovia kokeneessa ihmisessä häpeää hänen kokemustensa takia tunteakseen itsensä jollakin tavalla toiseen verrattuna "paremmaksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Mun elämässä on ollut 3 ihmistä jotka ovat halveksuneet ihmisiä kuten tuo yksi vastaaja. Heillä epävakaa pers.häiriö +mielenterveysomgelmia jokaisella. Eikä muutosta parempaan juuri tapahdu kun sairaudentunto puuttuu.

Sellainen ihminen ei ole psyykkisesti tasapainossa, joka yrittää tuottaa kovia kokeneessa ihmisessä häpeää hänen kokemustensa takia tunteakseen itsensä jollakin tavalla toiseen verrattuna "paremmaksi".

Eikä se edes tässä jengissä toimi. Olemme kasvaneet sellaisten vanhempien kanssa, jotka käyttivät aivan samaa menetelmää lapsiinsa kontrolloidakseen heitä. Silti nämä ihmiset ovat kyenneet käsittelemään kipeitä kokemuksiaan ja jatkamaan elämäänsä. Trollin on keksittävä jotain muuta, jos haluaa saada jonkun täällä ärtymään kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavista mielenterveysongelmista:

Ruumiinkuvanhäiriö

Vaikea masennus

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yleinen ahdistuneisuushäiriö

PTSD

Turha varmaan sanoa, että olen työkyvytön ja sosiaalinen elämäni on mitätöntä. Ikä 25. Sukupuoli nainen.

Täällä toinen samanikäinen nainen. Minulla myös paljon ongelmia ja tuskin koskaan olen enää täysin normaali. Tosin minulla siihen vaikutti myös kiusaaminen ja vanhemmat tietysti myös. En kaipaa sääliä, mutta jotain ymmärrystä ehkä. En ole luovuttanut, mutta ei tästä hetkessä nousta. Joskus olen toivotavasti siellä voittaneiden puolella. Pitkä tie silti edessä. Olen myös täysin yksin ja tämäkin toisaalta pelottaa, koska ei ole ketään tukena. Tosin tämä on tuttu asia. 

Minä säälin sinua..yhyy sääli ..yhyy ..itku ...säälittää

Olet säälittävä ..mites se nyt noin ..voi voi

Ei sinullakaan kaikki taida ihan hyvin olla. 

Tuo on ainoa myönteinen juttu trolleissa, että he muistuttavat sinua siitä, että vaikka olisit miten pohjalla, niin aina löytyy se joku, jolla menee selvästi vielä heikommin kuin sinulla.

no...miten sen nyt ottaa

täällä on aikuisia jotka EDELLEEN

antavat vanhempiensa H.UORITELLA

JAAJATELLA

verrata heitä variksenpoikasiin

kun tästä huomauttaa saa kuulla olevansa trolli?

Muiden ongelmana ovat huonot vanhemmat. Sinä taas olet itse se, jonka käytös herättää muissa keskustelijoissa myötähäpeää. Aika paljon huonompi tilanne sinulla kuin muilla.

Mun elämässä on ollut 3 ihmistä jotka ovat halveksuneet ihmisiä kuten tuo yksi vastaaja. Heillä epävakaa pers.häiriö +mielenterveysomgelmia jokaisella. Eikä muutosta parempaan juuri tapahdu kun sairaudentunto puuttuu.

Sellainen ihminen ei ole psyykkisesti tasapainodsa, joka yrittää tuottaa kovia kokeneessa ihmisessä häpeää hänen kokemustensa takia tunteakseen itsensä jollakin tavalla toiseen verrattuna "paremmaksi".

Mulla oli tämmöinen pomo. Hän esitti mukavaa ja uteli ihmisiltä kaikkea henkilökohtaista. Tuntui epäkohteliaalta olla kertomatta mitään kun suoraan kysyi ja oli olevinaan empaattinen. Sitten kun sai jotain tietoa niin käytti sen korottaakseen itseään, miten sillä ja sillä on niiiin nyt vaikeaa, ettei nyt oikein töistäänkään meinaa kunnolla selvitä, mutta kyllähän se ymmärtää, sellaisista kotioloista (päälle salahalveksuva silmien pyöritys). Ja tätä tietenkin aina kunkin selän takana.

Siinä tajusin mikä äidillä ja sen parhaalla ystävättärellä oli yhteistä, näitähän ne aina jauhoi illat kahvipöydässä, että saivat tuntea itsensä paremmaksi kuin muut.