Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Menin näyttämään kipeytynyttä jalkaani lääkärille. Kipu oli niin kova, etten juurikaan pystynyt varaamaan painoa jalalle. Nuori mieslääkäri tutki jalkaa hetken ja totesi sen olevan nyrjähtänyt. Sitten hänen äänensävynsä muuttui jotenkin vihaiseksi, ja hän sanoi, että minun ikäiseni (olin tuolloin 18) pitäisi jo osata huolehtia itsestään. Kyse ei voinut olla ainakaan epäsiisteydestä tai vaikkapa ylipainosta, lääkärien suosikkivalitusaiheesta, sillä käyn päivittäin suihkussa ja harrastan urheilua. Olin todella hämmentynyt. Kyllä aikuisetkin voivat nyrjäyttää nilkkansa.
Toinen outo tilanne tapahtui linja-autossa, kun olin matkalla kouluun. Istuin erään vanhan miehen viereen. Hän oli aivan tuntematon, emmekä puhuneet mitään. Huomasin sivusilmällä, että hän tarkkaili minua, oikein käänteli päätään. Yhtäkkiä hän tokaisi: "Susta pitäis tulla pappi." Naurahdin. Muuta hän ei puhunut. Ei minusta pappia tullut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eronnut pitkästä liitosta ja jäänyt yksinhuoltajaksi. Olin yksinäinen ja kaipasin jotain kevyttä sutinaa, mutta en vielä sellaista että kotiin tuodaan ketään, tai muutenkaan ollut vielä yhtään valmis uuteen suhteeseen.
Iltaisin kun olin laittanut lapsen nukkumaan, aloin pelailla nettiroolipelejä. Siinä oli muitakin aikuisia ihmisiä ja mukavaa kevyttä flirttiä pelaamisen lomassa. Juuri sitä mitä siinä tilanteessa vähän kaipasi.
Tutustuin siinä niihin muihin pelaajiin, ja yksi mies tuntui rauhalliselta ja pohtivalta, ja oli hänkin yksinhuoltaja, niin välillä siinä jäätiin kaksinkin juttelemaan syntyjä syviä ja heittämään kevyttä flirttiä.
Olin kertonut missä maassa asun ja suunnilleen millä puolella Suomea, mutta en tarkalleen missä kaupungissa.
Siinä yhtenä päivänä sitten hän sanoi, että oli sopinut töissään (ylikansallinen iso yritys) että hän saa siirron Suomeen, ja on samalla jo tutkinut koulua tyttärelleen. Että voi muuttaa luokseni.
Bännäsin hänet aika tosi nopeasti ja olin monta viikkoa ihan kauhuissani, että hän olisi ihmeen kaupalla saanut osoitteeni ja olisi kohta muuttokuorman kanssa ovella. Oli pelottavaa miten hän oli ihan itsekseen kehitellyt meille niin syvällisen suhteen, että siinä ollaan jo muuttamassa toiselle mantereelle lapsen kanssa.
Olin silloisen miesystäväni luona ja hänen ex-avovaimonsa tupsahti sisään noin vain kuin omaansa, eikä miesystävä tehnyt elettäkään sen hyväksi, että olisi poistanut hänet asunnostaan.
Tämän päivän juttu oli outo, kun kämpän ovi oli auki ja sisään kämppään tuli pitkäkarvainen, valkoinen, isokokoinen ja upean näköinen koira.
Tuli annettua sille vettä ja tuli kyseltyä kenen koira mahtaa olla. Koiralla oli upea luonne!
Eipä mennyt kauaakaan, kun omistaja löytyi
f-bookin kautta. Paras vierailija ikinä!
Pari vuotta sitten unohdin työpaikalle puhelimeni ja lähdin hakemaan sitä työpäivän jälkeen. Luulin ettei siellä olisi enää ketään kun ovikin oli jo lukossa, mutta sisälle päästyäni musiikki pauhasikin täysillä, biisinkin tunnistin ja taisi olla muistaakseni James Brownin Get up sex machine... Yhden toimistohuoneen ovi oli raollaan ja katsoin siitä, siellä yksi todella kuivakan oloinen johtoportaan henkilö jorasi ihan hiki päässä biisin tahtiin. Hän ei nähnyt minua onneksi ja sain puhelimenkin haettua omasta huoneestani. Tuon jälkeen en enää ikinä ole voinut katsoa sitä henkilöä naama peruslukemilla. Hänet olisin ihan viimeisenä kuvitellut tuollaiseen tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä kokemus oli, kun olin veneilemässä ja kärppä hyppeli saaren rantakivikoilla ihan linjalla samaan suuntaan.
Etäisyyttä toisiimme arvioisin olevan 100m.
Upeita noi eläin kokemukset.
Todella outoa nähdä, saati tunnistaa, kärppä sadan metrin päästä. Taisi olla vähintään minkin kokoinen kärppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän juttu oli outo, kun kämpän ovi oli auki ja sisään kämppään tuli pitkäkarvainen, valkoinen, isokokoinen ja upean näköinen koira.
Tuli annettua sille vettä ja tuli kyseltyä kenen koira mahtaa olla. Koiralla oli upea luonne!Eipä mennyt kauaakaan, kun omistaja löytyi
f-bookin kautta. Paras vierailija ikinä!
Minulle tämä ei ollut niin outo, mutta kiva pikku välikohtaus. Otin aurinkoa terassilla meidän rivitaloasunnon takapihalla. Naapurin pihalle tuli yhtäkkiä häntä heiluen iloinen pikku koira, joka nuuski ensin naapurin pihan ja sitten koko meidän terassin ja tuli sitten minua tervehtimään. Rasputtelin koiraa vähän ja koira halusi vielä maharapsutuksiakin. Muutaman minuutin rapsutuksen jälkeen koira jatkoi matkaansa yhtä iloisena ja touhukkaana kuin oli saapunutkin. Vasta jälkikäteen rupesin miettimään, mikä olisi ollut oikea etiketti tilanteessa. Minun olisi varmaan pitänyt ottaa koira kiinni ja yrittää löytää omistaja. Koiralla oli panta. En ole itse koiranomistaja enkä taida oikein tuntea niitä kirjoittamattomia sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa tai hämmentävää:
- kun kuulee satakielen laulavan
- kun kuulee määkintää taivaalta (taivaanvuohi)Lintujen äänet voi olla uskomattomia.
Samoin ihmisten kielitaidottomuus. Määintää tai mäkätystä, sanotaan suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama Pyrintö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erään suomalaisen urheilijan nimikaima (minulla on sama etu- ja sukunimi). Olimme kerran menossa samalle lennolle Saksasta Helsinkiin. Sain lähtöselvityksessä hänen businessluokan lippunsa ja hän sai minun turistiluokan lipun. Onneksi minä tunnistun tuon urheilijan ja arvasin, mitä oli käynyt. Kävin jututtamassa häntä ja vaihdoimme liput oikein.
Tällaisen asenteen takia on hienoa olla Suomalainen!!!
Rehellisyys ei ole passiin sidottu ominaisuus, vaan yleismaailmallinen. Pieni vähemmistö ihmisistä on epärehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun huomasin juoksevani 12 kilon reppu selässä perjantaisin.. Enkä ollut enää noin pariinkymmeneen vuoteen armeijassa. Minua ei enää tarvittu siihen, mitä olin koko aikuisikäni tehnyt. Nyt on vain tyhjyys, outo ja uusi tunne jäljellä. Läheisyyden/yhteenkuuluvuuden tunne.. En tiedä, sopiiko tämä tuohon aloitukseen..
Ja tämä tapahtuu Luhangassa? Olet Kreetta Onkelin Ilonen talo-novellin henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasta on jo ainakin viisi vuotta, mutta on jaanyt mieleeni.
Olin myynyt firmani jonkun vuoden aikaisemmin ja kaikki paperit piti olla kaupast a sun muusta kunnossa.
Oli lauantai ja olin ostamassa rintsikoita. Sovituskopissa, juuri kun oli saanut ylaosan paljaaksi, soi kannykka. Se oli verotoimistosta ja joku miesvirkailija oli ylitoissa eika saanut taman vanhan firmani lukuja tasmaamaan. Siina sitten tissit paljaina yritin asiaa selvittaa. Lopuksi han sanoi, etta asiassa on 300:n heitto, laittaako sen eteen miinuksen vai plussan. Laita vaikka plussa, sanoin. Jonkun ajan paasta postissa tulikin verotoimistolta shekki .
Onneksi ei ollut nakopuhelin:D
Mä olisin sellasessa tilanteessa jättäny vastaamatta, antanut puhelun mennä vastaajaan ja soittanu vaikka myöhemmin takasin sinnepäin, ellei sieltä oltais soitettu toista kertaa uudelleen.
Pakko kysyä tässä samalla, että missäpäin maailmaa verotoimiston ihmiset on töissä myös lauantaisin?
Kerran noin 11-vuoiaana pikkutyttönä istuin bussissa ja viereeni hoipperoi humalainen mies, joka alkoi aukomaan mulle päätään saman tien kun istuutui. Sitä kesti hyvän aikaa ja mä vastasin hänelle lopulta jotain nasevaa. Silloin se alko karjumaan mulle että "kenen poika sä oot? Vastaa! Kenen poika sä oikein oot?!" Vastasin, että "mä en oo poika, mä oon tyttö." Silloin se alko lepertelemään mulle kauheen pehmeesti, että "kuule, en mä sulle mitään pahaa halua, mä oon vaan tämmönen vähän äkkipikanen joskus...". Sitten se paino stop-nappia ja jäi seuraavalla pysäkillä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä kokemus oli, kun olin veneilemässä ja kärppä hyppeli saaren rantakivikoilla ihan linjalla samaan suuntaan.
Etäisyyttä toisiimme arvioisin olevan 100m.
Upeita noi eläin kokemukset.Todella outoa nähdä, saati tunnistaa, kärppä sadan metrin päästä. Taisi olla vähintään minkin kokoinen kärppä.
HUOM! ➡️ arviointi
Toisille etäisyyden arviointi on vaikeaa.
Varsinkin veneillessä se on vielä vaikeampaa.
Voihan tästäkin kokemuksesta olla aikaa (monia vuosia sitten tapahtunut), mikä vaikeuttaa sitä arviointia.
Vierailija kirjoitti:
Tulin viimeisellä junalla Helsingistä ja tarkoituksena oli jäädä Kilossa pois mutta kuljettaja unohti pysähtyä sillä asemalla. Kun sitä asiaa selvitettiin konduktöörin kanssa (meitä oli muitakin siinä) niin juna oli jo Kirkkonummen puolella kun kuljettaja pysäytti ja pakitti takaisin Kilon asemalle.
Minulle on sattunut samantapainen juttu. Odotin esiintymisporukkani kanssa junaa Taavetin asemalla (silloin junat vielä pysähtyivät siellä). Yhtäkkiä junamme pyyhkäisi ohitsemme. Katsoimme naureskellen, kun se pysähtyi hyvän matkaa mentyään ja pakitti takaisin asemalle. Ovella meitä odottava konnari oli hieman nolona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]
Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?
Huh huh että tuli tästä todella surullinen olo :-(
Varmaan siksi että olen saman ikäisenä omaa äitiäni baareista odotellut ja toivonut että pian jo tulisi. Usein lähdin yöhän etsimäänkin :-(
Voi kun olisi edes yksi aikuinen asiaan puuttunut!
Mä yritin puuttua, mutta sitä ei noteerattu siinä poppoossa millään lailla. Yritin puhua silloiselle miehelleni, mutta häntä nauratti. On myös huomioitava, että olin silloin todella nuori, varmaan niukin naukin 19-vuotias ja mies jo 30.
Lopulta yritin sopia menot siten, että lasten aikana ei juostaisi missään, mutta mies ei pysynyt sopimuksissa. Lapset saattoivat pamahtaa paikalle aivan yllättäin myös silloin, kun ei ollut lapsiviikonloppu ja ihan miehen omasta aloitteesta.. Myös silloin, vaikka hän itse tiesi, että illalla on sovittu keikka että liput maksettu tai vaikka synttärit. Tai sitten jos oli ihan sovitun mukainen lapsiviikonloppu, mies saikin yllättäin päähänsä lähteä baariin ja jättää lapset keskenään pelaamaan. Lapsen äidin ystävä teki lasun, mutta lasten äiti marssi toimistolle ja puhui virkailijat ympäri ja sai virkailijat uskomaan, että ilmoitus oli täysin aiheeton ja katkeran ämmän tilityksiä. Koska en yksinkertaisesti pystynyt vaikuttamaan heidän tekemisiinsä, koska he olivat lasten vanhemmat enkä minä ja koska olin lapseton en tiennyt lastenkasvatuksesta yhtään mitään, otin vain jalat alleni. Surullista, mutta jos olisin tehnyt myös ls-ilmotuksen, sekin olisi tyrmätty katkeran eksän puheina. - tämän ap
19 v on nuori, muttei niin nuori ettei pystyisi tajuamaan että tollaisella miehellä on oltava päässä vikaa, joka jättää lapsensa suoraan sanottuna heitteille.
Sinä siis otit tuon mieheksesi. Miksi, saanko kysyä?
Ei muuten kuulu sulle, ja huomaa että kyseessä on eks ja syystä! Älä tee musta tarinan paholaista, jos vastuu on kuitenkin ensisijaisesti miehen joka ne lapset heitteille jätti. Heitä yritettiin auttaa monilta eri tahoilta, mutta koska se ei kelvannut ja he olivat täydellisiä kasvattajia, siinä ei kauheasti auta. Eikä kukaan tervepäinen nainen jää suhteeseen keskenkasvuisen miehen kanssa pelkästään auttaakseen sen lapsia ilmaisena lapsenpiikana. Voi luoja..
En ole tuo kenelle vastasit mutta itsekin olen sitä mieltä että 19-vuotias on tarpeeksi vanha tekemään jtn lapsen puolesta tuossa tilanteessa. Vanhemmat on joo aivan uskomattomia että pystyy omalle lapselle noin tekemään mutta itse en olisi pystynyt vierestä katsomaan. Jos minä olisin ollut tuossa tilanteessa baarissa, olisin soittanut poliisille vaikka salaa ja tehnyt lasun. Olisipahan viranomaiset nähneet asian oikean laidan, enkä usko että siinä tilanteessa olisi selitykset auttanut. Selitykseksi ei mielestäni riitä että vanhemmat päättää kaikesta ja on vastuussa, kyse on kuitenkin kahdesta vastuuttomasta ja aivan selvästi ei niin terveistä ihmisistä. Olisin tehnyt niin monta kertaa lasun kunnes se lapsi olisi saatu turvaan ja pois noilta sairailta vanhemmilta. Kyseessä kuitenkin oli pieni, avuton lapsi.
N20
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, 19-vuotiaan pitäisi kyllä ymmärtää. Meitä ihmisiä on kuitenkin paljon eri lähtökohdista, joku on saattanut itse elää tuollaista lapsuutta ja ajatus siitä kuinka tuomittavaa tuollainen teko on, saattaa syntyä vasta paljon myöhemmin. Näin ollen heikommista oloista oleva 19-vuotias saattaa kokea tilanteen epämiellyttävänä, mitta ei kuitenkaan täysin käsitä sen kamaluutta. Hyvästä ja turvallisesta perheestä lähtöisin oleva tajuaa kyllä heti missä mennään ja mitä kuuluisi tehdä.
Katsoin kesäteatterissa näytelmän, missä esiintyi exä, exän exä ja nyxä :D
Minut on lapsena kastettu mormonikirkon jäseneksi ja asiaan kuului osallistua säännöllisesti sunnuntain tilaisuuksiin. Amerikkalainen lähetyssaarnaaja piti puheen. Hän puhui synnin sammuttamisesta kun se on vasta kytemässä, Tätä varten ovat seurakunnan vanhimmat, Jumalaa pelkäävät tulipalomiehet (firemen). Tämän jälkeen hän kerto Jeesuksen tulleen kulmakivekseksemme.
Olin 16-vuotias teini ja pidättelin narua kyyneleet silmissä. Puheen viimeisen kulmakiveksen kohdalla repesin.
Oudointa oli muun seurakunnan epätodellinen ilmeettömyys ja hiljaisuus, kkuin he olisivat muuttuneet jonkun kaukaisen planeetan olioiksi. Kukaan ei ottanut tilannetta puheeksi kanssani sakramenttikokouksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.
Tästä muistu mieleen, meillä opettaja nosti koviksen nahkatakista naulakkoon roikkumaan.
Olen eri, mutta kyllä mulle on käynyt niin, että lähtöselvityksessä sain kuulla, että mut on jo tsekattu sisään. Kun asiaa selviteltiin niin selvisi, että mun lippuni oli annettu henkilölle jolla on sama sukunimi ja etunimen ensimmäinen kirjain kuin mulla.