G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olen erään suomalaisen urheilijan nimikaima (minulla on sama etu- ja sukunimi). Olimme kerran menossa samalle lennolle Saksasta Helsinkiin. Sain lähtöselvityksessä hänen businessluokan lippunsa ja hän sai minun turistiluokan lipun. Onneksi minä tunnistun tuon urheilijan ja arvasin, mitä oli käynyt. Kävin jututtamassa häntä ja vaihdoimme liput oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa historian opettaja meinasi kompastua piirtoheittimen johtoon ja hänen sisäkenkä lensi luokan toiseen nurkkaan. Olisi naurattanut ihan kauheasti mutta ei kehdannut nauraa. Ope oli niin kuin mitään ei ois tapahtunut. Tosi koomista.

Meillä kauppaopistossa oli opena pullukka naisihminen, jolla oli laajahelmainen mekko yllään. Ope peruutti ja kompastui opettajakorokkeeseen. Hän lensi suoraan selälleen ja se hame pölähti hänen naamalleen. Pojat nousivat oikein seisomaan ja huusivat yhteen ääneen: ooooooohhhhhh! :D

Onneksi ei opeen kuitenkaan sattunut, fyysisesti. 

Maaliskuussa hallitus laittoi rajat kiinni ja ohjeisti.ä, karanteenit ym.

Ajatuksiin iski pelko, ahdistus, miten toimin ja kuinka kauan tämä epidemia kestää.

Erilaiset epäilyt hallitusta kohtaan. Tiedon haku viestimistä ja ihmisiltä. Painajaisia.

Olin kuin jossain elokuvassa, mikä on totta.

Ennen maaliskuuta...helmikuussa kuultiin maailmalta koronasta, kaverille sanoin, että olis kamala joutua toisellepuolelle maailmaa

johonkin huoneistoon, josta ei tietoa poispääsystä. Siitä tasan 4 viikkoa täällä samalainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut opiskelujen takia melko pienelle paikkakunnalle. Olim lähdössä kaveria katsomaan naapu kaupunkiin ja odotin bussia linja-autoasemalla selaten samalla puhelintani. Siihen viereeni sitten tuli istumaan pieni ja erikoisesti pukeutunut mummo. Yhtäkkiä tää mummo sitten sanoa kovaan ääneen :

" Minä en sitten ole sinulle mitään velkaa! Sinä aina väität ihmisille että ne ovat velkaa sinulla vaikka eivät ole ja tällä tavalla tienaat rahasi"

Luulin aluksi että mummo puhuu esim puhelimeen eikä minulle, mutta sitten mummo nykäisi minua hiahsta ja katsoi minua todella murhaavasti ja intensiivisesti ja jatkoi :

 

" Kyllä minä sinut tunnen! Sinä olet moraaliton valehoitaja joka vakoilee ja lukee toisten ihmisten terveystietoja ja tekee sinne kaikenlaisia muutoksia . Sinulla on kotona se Gigantista ostettu läppäri joka kytketty keskusverkostoon ja sitä kautta pääset kaikkiin tietoihin käsiksi! Sinulla on se poliisi mies joka peittää aina jälkesi!"

Tässä vaiheessa olin aivan hämillään siitä että mitä tohon olisi pitänyt sanoa. Sain mummolle sanottua että hän on nyt varmaan erehtynyt henkilöstä. Mummo kuiten tuhahti ja nousi seisomaan jatkaen :

"Sää oot niin paha ja vittumainen ihminen että minä en ala enää sekuntiakaan olemaan samassa kaupungissa missä sinä asut! Minä lähden Vittulanjänkälle Jethro Rostedin kanssa!. Kuulitko sinä!? Jethro on hieno mies ja se ei ikinä ees tervehtisi sua kun oot niin vittumainen ihminen!"

Tän jälkeen tää mummo sitten lähti pois . En ikinä nähnyt tota mummoa enää missään. Ehkä hän toteutti uhkauksensa ja muutti sinne Vittulanjänkälle.

Oudointa tässä tapauksessa oli kyllä se, että olen aikaisemmalla paikkakunnallani toiminut hoitajana ja minulla on Gigantista ostettu läppäri :D

Mummo oli harhainen, psykoosissa.

Kaunareihin liittyen. Oltiin miehen kanssa nuoria aikuisia, kun mentiin siivellä eläkeläisten bussissa laivareissulle (mukana oli miehen äiti ja täti). Kuunneltiin siinä vanhusten juttuja, ajateltiin, että ne puhuvat lapsistaan tai sukulaisistaan, mutta jonkin ajan päästä selvisikin, että kyse oli Kauniista ja rohkeista.

Sama porukka puhui vaikka millä mitoin matkan aikana kaksimielisiä juttuja. Ajateltiin miehen kanssa, että siitä puhe, mistä puute.

Vierailija kirjoitti:

Olen erään suomalaisen urheilijan nimikaima (minulla on sama etu- ja sukunimi). Olimme kerran menossa samalle lennolle Saksasta Helsinkiin. Sain lähtöselvityksessä hänen businessluokan lippunsa ja hän sai minun turistiluokan lipun. Onneksi minä tunnistun tuon urheilijan ja arvasin, mitä oli käynyt. Kävin jututtamassa häntä ja vaihdoimme liput oikein. 

Tällaisen asenteen takia on hienoa olla Suomalainen!!!

Vierailija kirjoitti:

Menin työhaastatteluun. Aamulla jännitti niin etten voinut syödä mitään. Haastattelija oli mukava nainen. Juteltiin kaikenlaista ja vatsani murisi koko ajan.

Jonkin ajan kuluttua nainen antoi minulle paperin ja sanoi että täytä sinä tämä, minä haen sulle jotain syötävää. Hän toi minulle pari voileipää ja sain työpaikan.

Jos et olisi syönyt niitä leipiä - olisitkohan jäänyt ilman työtä? Ehkäpä.

Kun huomasin juoksevani 12 kilon reppu selässä perjantaisin.. Enkä ollut enää noin pariinkymmeneen vuoteen armeijassa. Minua ei enää tarvittu siihen, mitä olin koko aikuisikäni tehnyt. Nyt on vain tyhjyys, outo ja uusi tunne jäljellä. Läheisyyden/yhteenkuuluvuuden tunne.. En tiedä, sopiiko tämä tuohon aloitukseen..

Olen n. kolmekymppinen nainen ja useissa elämäni uusissa tilanteissa tunnun törmääväni erääseen ikäiseeni romanimieheen.

Ensimmäinen tapaus oli, kun lähdin 16 vuotiaana toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja hän oli rinnakkaisluokalla.

Sieltä sitten jatkoin AMK-opintoihin ja opintojen päätyttyä lähdin takaisin kotiseudulleni. Siellä tämä tyyppi käveli Lidlissä vastaan. No ei siinä mitään, mutta ehkä n. vuoden päästä pääsin erääseen työpaikkaan, jossa hän oli myös töissä. Kun tämä työ loppui, menin ystäväni kanssa kahville ostoskeskukseen ja sanoin, että kuinka hassua on miten tämä tyyppi tulee vastaan ja samalla hetkellä näin tämän miehen menevän läheiseen Alkoon. 😅

Myöhemmin vaihdoin alaa ja pääsin vuosi sitten unelmatyöhöni. Eräällä asiakaskäynnillä näin pöydällä vanhan lehden, joka oli käännetty aukeamalle, jossa oli tämän miehen haastattelu. Fiilis oli kyllä aika wtf.

Vierailija kirjoitti:

Tuo metsätarina muistuttikin minua oudosta sattumuksesta metsätiellä. Oli syksyä ja poimin käsin marjoja. Metsätietä pitkin asteli vanhempi mies, pyssy olalla. Hän huuteli minulle, että älä tyttö mene tuonne suon laitaan, sinne on jäänyt nainen. Tai jotain siihen suuntaan oli se huuto. Minä tietysti ihmettelin, mikä nainen. En usko yliluonnollisiin asioihin. Menin uteliaisuudesta katsomaan sitä suon laitaa ja jalat muuttuivat raskaiksi, kuin keho ei olisi jaksanut. Istahdin siihen hetkeksi kannon päälle ja tuli outo, painostava tunne, kuin ei jaksaisi raajojaan liikuttaa. Olin siinä pitkään keräämässä voimia. En tiedä, mikä ilmiö siellä suon reunassa on, onko jokin maapallon magneettinen kenttä? Joku sanoi, että äkillinen raskaudentunne voi liittyä myös ukkoseen, jos on veden lähellä. En muista, oliko silloin ukkosia ilmassa.

no nainen oli hukkunut suohon, eli "jäänyt" sinne. Daaa...

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli yksi opettaja jota en tuntenut ja enkä ollut tekemisissä hänen kanssaan. Jostain syystä hän tiesi minut nimeltä. Vieläkin on kysymysmerkki miten hän tiesi minut.

Myöhemmin tultiin tutuiksi käytyäni hänen tunneillaan.

Ensikohtaaminen tapahtui käytävällä ja hän kutsui minua sukunimellä. Outoa. ?

Onko sulla vanhempaa sisarusta, jota tämä opettaja on opettanut?

Vierailija kirjoitti:

Yöllä oli satanut lujta joka oli jäänyt maahan, epätavallista Lontoossa jossa asuin. Menin takapihalle hengittelemään ja kun käännyin takaisin keittiönoveen päin, kirkaisin kun maassa oli joku ihme elukka. Kun katsoin tarkemmin niin se oli valkoinen fretti! kyykistyin ja se tuli luokseni ja kiipesi käsivartta myöten olalleni. Se asusteli meillä seuraavaan päivään kun eläinsuojeluyhdistyksen nainen haki pois.

Soittelin mummolleni Suomeen ja kävi ilmi että samana päivänä hänen pihassaan oli pyörinyt valkoinen kärppä, ennen ei ollut moista nähnyt. Ihme sattuma:)

Luin ensin että yöllä oli satanut luita, ja aattelin sekunnin ajan että no oon mä kyllä kuullut Lontoosta kaikkea synkkää kirjallisuutta ja leffoja mutta tää vie kyllä potin :'D

Niin. Lunta.

Työskentelen konsulttina erään firman X palveluksessa. Olin menossa käymään asiakasfirmassa Y ensimmäistä kertaa.  Saavun sisälle. Vastaanottotiaskin takana on entinen ala-asteen koulukaverini. Tunnistamme toisemme ja koska kummallakaan ei ole kiire, juttelemme niitä näitä vähän aikaa. Seuraavaksi menen itse palaveriin. Palaverissa on paikalla harjoittelijana tyyppi, joka on erään yliopistossa samaan aikaan opiskelut aloittaneen lapsi. Vielä lähtiessäni pois firmasta tapaan firman pihalla erään lukioaikaisen tuttavani ja pysähdymme juttelemaan. Hän oli erään kilpailevan firman konsultti ja tulossa asiakaskäynnille samaan firmaan, mutta eri osastolle. Oli outoa tavata näin monta tuttua samassa paikassa ja vain muutaman tunnin sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli yksi opettaja jota en tuntenut ja enkä ollut tekemisissä hänen kanssaan. Jostain syystä hän tiesi minut nimeltä. Vieläkin on kysymysmerkki miten hän tiesi minut.

Myöhemmin tultiin tutuiksi käytyäni hänen tunneillaan.

Ensikohtaaminen tapahtui käytävällä ja hän kutsui minua sukunimellä. Outoa. ?

Onko sulla vanhempaa sisarusta, jota tämä opettaja on opettanut?

Ei ole ja kyseessä on ammattikoulu. Tämä juttu vaivaa minua.

Mie olin äijäsakilla risteilyllä ja kun tulin kotiin, ihana emäntäni oli auttamassa purkamaan matkalaukkuani. Tuli todella kuumottava tilanne, kun laukusta löytyi naisten mustat pikkuhousut. Aloin miettimään pääni puhki, että kenen ne oikein voi olla ja mitä helvettiä voin sanoa.

Lopulta vaimo kysyi, että miksi meidän teini-ikäisen tyttären pikkuhousut oli matkalaukussani. 

Haukoin hetken henkeäni ja jatkoin elämääni. Hupsista.

Vierailija kirjoitti:

Olen erään suomalaisen urheilijan nimikaima (minulla on sama etu- ja sukunimi). Olimme kerran menossa samalle lennolle Saksasta Helsinkiin. Sain lähtöselvityksessä hänen businessluokan lippunsa ja hän sai minun turistiluokan lipun. Onneksi minä tunnistun tuon urheilijan ja arvasin, mitä oli käynyt. Kävin jututtamassa häntä ja vaihdoimme liput oikein. 

Miten? Teillä on myös sama syntymäpäivä vai? Ei niitä lippuja haeta järjestelmästä nimellä, koska voi olla samannimisiä. Siihen kirjoitetaan passista syntymäaika ja katsotaan, että nimi täsmää. Tämä johtuu siitä, ettei kaikissa kielissä ole kaikkia kirjaimia.

Jatkan vielä, että myös varaustunnuksella pääsee hakemaan lentolippua, jolloin etsitään varaustunnus ja tarkistetaan henkilö passista. Pelkällä nimellä et saa lentolippua.

Ei oudoin, mutta aika hauska. Olin Virossa viikon kylpylässä ja yhtäkkiä käytävällä tulee vastaan joku kaksvuotias, osottaa mua ja sanoo isälleen mun etunimen. Isä sanoo ei se oo ****, mä sanon, että kyllä mä oon.

Ei ollu yliluonnollista, hänen tätinsä oli saman näköinen ja saman niminen :D

Töissä mulle soitti asiakas, nainen, joka oli todella ystävällinen ja mukava. Myöhemmin samana päivänä soitti toisesta firmasta asiakas, jonka etu- ja sukunimi oli aivan sama kuin tuon mukavan soittajan, mutta tämä oli täysi k-pää.

Olin menossa junalla kotikaupunkiini ja aloin jutella erään naisen kanssa joka kertoi että tapaa isänsä, biologisen isänsä jota ei ole nähnyt koskaan. Kerroin että oma isäni hakee minut asemalta. Selvisi sitten että molempien isällä on sama  nimi ja sama syntymävuosi, ehdin jo miettiä  että mitä helkkaria kunnes näytti kuvan isästään eikä kyllä ollut minun isäni siinä .D  Onhan Markku suomen yleisin miehen nimi, mutta kun sukunimikin mätsäsi niin mietin onko isä jättänyt jotain kertomatta!