Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Kävelin teininä Siwasta kotiin kun vieras nainen huusi autosta nimeäni, ajoi viereen ja huusi että nyt kyytiin! huusin hämilläni että enkä tuu ja nainen toisti vihaisena että kyytiin nyt heti! Nopeutin askeliani ja sitten olin jo kotiportillani, nainen jäi tuijottamaan hölmönä autosta jälkeeni. Tilanne oli pelottava mutta nyt jälkeenpäin ymmärrän, että nainen luuli minua joksikin toiseksi tummatukkaiseksi teinitytöksi. Nimenikin on melkoisen yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän juttu oli outo, kun kämpän ovi oli auki ja sisään kämppään tuli pitkäkarvainen, valkoinen, isokokoinen ja upean näköinen koira.
Tuli annettua sille vettä ja tuli kyseltyä kenen koira mahtaa olla. Koiralla oli upea luonne!Eipä mennyt kauaakaan, kun omistaja löytyi
f-bookin kautta. Paras vierailija ikinä!
Asun yksin kerrostalossa, eikä mulla ole lemmikkejä. Kerran tulin töistä kotiin ja eteisessä odotti kissa. Oli vielä talvi, etten ollut mitään ikkunaakaan jättänyt auki, mikä olisi voinut selittää asian. Vähän aikaa pähkäilin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu, kunnes kuulin naapurin huutelemassa kissaansa alemmassa kerroksessa rappukäytävässä. Ainoa järkeenkäypä selitys oli, että kissa oli karannut rappuun ja livahtanut aamulla pimeässä huomaamattani sisään, kun lähdin kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuudennen luokan luokkakuvaus koulun kentällä ja äkkiä takanani seissyt tyttö kysyi kovaan ääneen "kuka sä oot?", käännyin ja näin vanhemman uppo-oudon kundin joka lähti nauraen juoksemaan siitä pois. Opettaja huusi kundin perään jotain tyyliin "hei"! ja valokuvaaja vaikutti hämmentyneeltä. Myöhemmin kun kuvat tulivat, ylärivin vasemmassa reunassa seisoo tämä epäsiistin oloinen ehkä 15-vuotias kundi mustissa vaatteissa . En ymmärrä, miksi tunki mukaan vieraiden lasten luokkakuvaan!
Meillä oli koulussa vähän outo tyyppi jonkin aikaa. Hän keksi kaikkia,tempauksia ja sinä syksynä, kun hän oli koulussamme, hän oli tunkenut valehtelematta ainakin viiden luokan luokkakuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?
Huh huh että tuli tästä todella surullinen olo :-(
Varmaan siksi että olen saman ikäisenä omaa äitiäni baareista odotellut ja toivonut että pian jo tulisi. Usein lähdin yöhän etsimäänkin :-(
Voi kun olisi edes yksi aikuinen asiaan puuttunut!Mä yritin puuttua, mutta sitä ei noteerattu siinä poppoossa millään lailla. Yritin puhua silloiselle miehelleni, mutta häntä nauratti. On myös huomioitava, että olin silloin todella nuori, varmaan niukin naukin 19-vuotias ja mies jo 30.
Lopulta yritin sopia menot siten, että lasten aikana ei juostaisi missään, mutta mies ei pysynyt sopimuksissa. Lapset saattoivat pamahtaa paikalle aivan yllättäin myös silloin, kun ei ollut lapsiviikonloppu ja ihan miehen omasta aloitteesta.. Myös silloin, vaikka hän itse tiesi, että illalla on sovittu keikka että liput maksettu tai vaikka synttärit. Tai sitten jos oli ihan sovitun mukainen lapsiviikonloppu, mies saikin yllättäin päähänsä lähteä baariin ja jättää lapset keskenään pelaamaan. Lapsen äidin ystävä teki lasun, mutta lasten äiti marssi toimistolle ja puhui virkailijat ympäri ja sai virkailijat uskomaan, että ilmoitus oli täysin aiheeton ja katkeran ämmän tilityksiä. Koska en yksinkertaisesti pystynyt vaikuttamaan heidän tekemisiinsä, koska he olivat lasten vanhemmat enkä minä ja koska olin lapseton en tiennyt lastenkasvatuksesta yhtään mitään, otin vain jalat alleni. Surullista, mutta jos olisin tehnyt myös ls-ilmotuksen, sekin olisi tyrmätty katkeran eksän puheina. - tämän ap
19 v on nuori, muttei niin nuori ettei pystyisi tajuamaan että tollaisella miehellä on oltava päässä vikaa, joka jättää lapsensa suoraan sanottuna heitteille.
Sinä siis otit tuon mieheksesi. Miksi, saanko kysyä?
Ei muuten kuulu sulle, ja huomaa että kyseessä on eks ja syystä! Älä tee musta tarinan paholaista, jos vastuu on kuitenkin ensisijaisesti miehen joka ne lapset heitteille jätti. Heitä yritettiin auttaa monilta eri tahoilta, mutta koska se ei kelvannut ja he olivat täydellisiä kasvattajia, siinä ei kauheasti auta. Eikä kukaan tervepäinen nainen jää suhteeseen keskenkasvuisen miehen kanssa pelkästään auttaakseen sen lapsia ilmaisena lapsenpiikana. Voi luoja..
En ole tuo kenelle vastasit mutta itsekin olen sitä mieltä että 19-vuotias on tarpeeksi vanha tekemään jtn lapsen puolesta tuossa tilanteessa. Vanhemmat on joo aivan uskomattomia että pystyy omalle lapselle noin tekemään mutta itse en olisi pystynyt vierestä katsomaan. Jos minä olisin ollut tuossa tilanteessa baarissa, olisin soittanut poliisille vaikka salaa ja tehnyt lasun. Olisipahan viranomaiset nähneet asian oikean laidan, enkä usko että siinä tilanteessa olisi selitykset auttanut. Selitykseksi ei mielestäni riitä että vanhemmat päättää kaikesta ja on vastuussa, kyse on kuitenkin kahdesta vastuuttomasta ja aivan selvästi ei niin terveistä ihmisistä. Olisin tehnyt niin monta kertaa lasun kunnes se lapsi olisi saatu turvaan ja pois noilta sairailta vanhemmilta. Kyseessä kuitenkin oli pieni, avuton lapsi.
N20
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, 19-vuotiaan pitäisi kyllä ymmärtää. Meitä ihmisiä on kuitenkin paljon eri lähtökohdista, joku on saattanut itse elää tuollaista lapsuutta ja ajatus siitä kuinka tuomittavaa tuollainen teko on, saattaa syntyä vasta paljon myöhemmin. Näin ollen heikommista oloista oleva 19-vuotias saattaa kokea tilanteen epämiellyttävänä, mitta ei kuitenkaan täysin käsitä sen kamaluutta. Hyvästä ja turvallisesta perheestä lähtöisin oleva tajuaa kyllä heti missä mennään ja mitä kuuluisi tehdä.
Jopa hengen pelastamista vaativissa tilanteissa merkittävä osuus ihmisistä oikeasti vain jähmettyy. Tällä ei ole ilmeisesti edes kovin paljon tekemistä esim. ensiapukoulutuksen läpikäymisen kanssa, jotkut meistä vain käpertyvät itseensä ja toiset räjähtävät toimimaan ihan luonteensa takia. Jo vauvaikäisillä on havaittavissa erilaisia temperamentteja.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin kesäteatterissa näytelmän, missä esiintyi exä, exän exä ja nyxä :D
Tämähän ihan normaalia elämää teatteri- ja näyttelijäporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päädyin muinoin töissä sijaistamaan yhtä vanhusten kerhon vetäjää. Paikalle tuli oikein mukavia, herttaisia, vanhoja rouvia, osalla kutimetkin mukanaan, juuri sellaisia lempeitä mummoja kuin lastenohjelmissa aina on. Intoutuivat sitten keskustelemaan keskenään parhaasta tavasta tappaa kissanpentu. En ollut edes tajunnut niin hirveitä tapoja joskus olleen. Ulkonäkö voi hämätä ja olin ihan järkyttynyt niistä jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli yksi opettaja jota en tuntenut ja enkä ollut tekemisissä hänen kanssaan. Jostain syystä hän tiesi minut nimeltä. Vieläkin on kysymysmerkki miten hän tiesi minut.
Myöhemmin tultiin tutuiksi käytyäni hänen tunneillaan.
Ensikohtaaminen tapahtui käytävällä ja hän kutsui minua sukunimellä. Outoa. ?
Onko sulla vanhempaa sisarusta, jota tämä opettaja on opettanut?
Ei ole ja kyseessä on ammattikoulu. Tämä juttu vaivaa minua.
Olitko jo ollut koulussa jonkin aikaa? Ehkä olit sellainen kaikkien kaveri, jonka kaikki tiesivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päädyin muinoin töissä sijaistamaan yhtä vanhusten kerhon vetäjää. Paikalle tuli oikein mukavia, herttaisia, vanhoja rouvia, osalla kutimetkin mukanaan, juuri sellaisia lempeitä mummoja kuin lastenohjelmissa aina on. Intoutuivat sitten keskustelemaan keskenään parhaasta tavasta tappaa kissanpentu. En ollut edes tajunnut niin hirveitä tapoja joskus olleen. Ulkonäkö voi hämätä ja olin ihan järkyttynyt niistä jutuista.
Vaikka se kamalalta ja julmalta tuntuukin, niin ennenvanhaan ei ole ollut mitenkään erikoista tappaa kissanpentuja, mitä ei haluttu. Ja niitä sitten aina olikin, kissa piti talossa olla hiiriä ja rottia karkottamassa, mutta eihän niitä silloin steriloitu. Yritän nyt sanoa, että nämä mummelit eivät edes tajunneet, että tuollaista ei enää nykyään pidetä soveliaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päädyin muinoin töissä sijaistamaan yhtä vanhusten kerhon vetäjää. Paikalle tuli oikein mukavia, herttaisia, vanhoja rouvia, osalla kutimetkin mukanaan, juuri sellaisia lempeitä mummoja kuin lastenohjelmissa aina on. Intoutuivat sitten keskustelemaan keskenään parhaasta tavasta tappaa kissanpentu. En ollut edes tajunnut niin hirveitä tapoja joskus olleen. Ulkonäkö voi hämätä ja olin ihan järkyttynyt niistä jutuista.
Vaikka se kamalalta ja julmalta tuntuukin, niin ennenvanhaan ei ole ollut mitenkään erikoista tappaa kissanpentuja, mitä ei haluttu. Ja niitä sitten aina olikin, kissa piti talossa olla hiiriä ja rottia karkottamassa, mutta eihän niitä silloin steriloitu. Yritän nyt sanoa, että nämä mummelit eivät edes tajunneet, että tuollaista ei enää nykyään pidetä soveliaana.
Niin siis tämän tilanteen absurdius oli siinä kun tarkoituksena oli tyyliin askarrella joulukoriste ja jutella mukavia ja nämä mummot into piukeena keskustelevat kannattaako pää repiä vai hakata irti. Kissanpentujen kehno asema kaikkina aikoina ei ollut jutun ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tää ei oo mitenkään outo mutta jännä fiilis kyllä tuli joskus pari vuotta sitten olin kaverini kanssa Helsingissä käymässä ja kierreltiin kirpputoreja. Yhdestä kirpputorista pois tultuamme salkkareiden aki nikkisen näyttelijä meinas kaataa mut kumoon kun meni johonkin hirveellä kiireellä. Sen jälkeen oli pakko kattoo näkiks joku muukin tilanteen :D kaverilta oli pakko kysyä et oliko se oikeesti se 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päädyin muinoin töissä sijaistamaan yhtä vanhusten kerhon vetäjää. Paikalle tuli oikein mukavia, herttaisia, vanhoja rouvia, osalla kutimetkin mukanaan, juuri sellaisia lempeitä mummoja kuin lastenohjelmissa aina on. Intoutuivat sitten keskustelemaan keskenään parhaasta tavasta tappaa kissanpentu. En ollut edes tajunnut niin hirveitä tapoja joskus olleen. Ulkonäkö voi hämätä ja olin ihan järkyttynyt niistä jutuista.
Vaikka se kamalalta ja julmalta tuntuukin, niin ennenvanhaan ei ole ollut mitenkään erikoista tappaa kissanpentuja, mitä ei haluttu. Ja niitä sitten aina olikin, kissa piti talossa olla hiiriä ja rottia karkottamassa, mutta eihän niitä silloin steriloitu. Yritän nyt sanoa, että nämä mummelit eivät edes tajunneet, että tuollaista ei enää nykyään pidetä soveliaana.
Niin siis tämän tilanteen absurdius oli siinä kun tarkoituksena oli tyyliin askarrella joulukoriste ja jutella mukavia ja nämä mummot into piukeena keskustelevat kannattaako pää repiä vai hakata irti. Kissanpentujen kehno asema kaikkina aikoina ei ollut jutun ydin.
Kuten sanoin, mummot eivät ymmärtäneet, että kissanpentujentappo-juttuja ei enää nykyään pidetä soveliaana. Heille se on vain osa mennyttä elämää, mistä he sitten keskustelivat. Todennäköisesti mummoista puheenaihe ei edes ollut mitenkään kamala, kunhan vain muistelivat menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.
Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.
Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!
Etenkin nimi-kaksoisolennot hämmentävät. Jos on (harvinainen) etunimi, on myös sama sukunimi kuin jollain toisella.
Ville Virtasia riittää, mutta luulisi ettei maailmassa olisi kahta "Rosetta Ala-Keski-Välimäkeä"(esimerkki). Näin on kuitenkin käynyt. Samoin kaksi harvinaista nimeä voi löytyä lähietäisyydeltä.
Sisarellani on todella harvinainen etunimi. Niin kävi kuitenkin, että kotikunnassamme oli toinen melkein saman niminen ihminen. Hän ei käyttänyt omaa nimeään vaan siitä oikaistua lempinimeä, joka oli sisareni nimi.
Kävin kurssin, jonka toisella osallistujalla oli erikoinen sukunimi. Hän käytti pojastaan lempinimeä.
Pari vuotta myohemmin veljellä oli työkaveri, täysin eri ihminen, jolla oli tämä sama yhdistelmä.
Tästä tuli mieleen kaimat omassa menneisyydessä. Minulla ja sisarellani oli molemmilla kaveri nimeltä Minna Meikäläinen. Molempien kavereiden isän nimi oli Matti Meikäläinen. Toisen veli oli tyyliin Veli ja toisen Veli-Matti. Terveisiä vain tutuille :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli yksi opettaja jota en tuntenut ja enkä ollut tekemisissä hänen kanssaan. Jostain syystä hän tiesi minut nimeltä. Vieläkin on kysymysmerkki miten hän tiesi minut.
Myöhemmin tultiin tutuiksi käytyäni hänen tunneillaan.
Ensikohtaaminen tapahtui käytävällä ja hän kutsui minua sukunimellä. Outoa. ?
Onko sulla vanhempaa sisarusta, jota tämä opettaja on opettanut?
Ei ole ja kyseessä on ammattikoulu. Tämä juttu vaivaa minua.
Olitko jo ollut koulussa jonkin aikaa? Ehkä olit sellainen kaikkien kaveri, jonka kaikki tiesivät?
Olin kyllä ollut, mutta olin se luokan kiusatuin, joka sai alhaisen lempinimen heti ensimmäisinä koulupäivinä. Eikä minulla ollut kaverin kaveriakaan siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 1987 Keski-Aasian Turkmeniassa yövyimme parhaissa hotelleissa. Pyyheliinat edellis(t)en käyttäjien jäljiltä täysin likaisia, viikattu vaan ja laitettu sängylle. Joka ikisessä hotellissa sanottiin, että juuri eilen heiltä katkaistiin lämmin vesi ja kylmääkin tulee hyvin vähän jos ollenkaan. Lopulta eräs paikallinen vaikuttaja kutsui koko porukan omaan kotiin, kestitsi ja tarjosi hyvän yöpaikan täysin ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin kasariluvulla vaihto-oppilaana jenkeissä. Perheen isä työskenteli Universalilla turvamiehenä. Juuri sillä hetkellä hän oli mukana jonkun televisiosarjan kuvauksissa ja me pääsimme katsomaan kuvauksia. Ihmettelimme kovasti siisteissä puvuissa kekkuloivia miehiä, jotka juoksentelivat kuvauksissa pyssyjä heilutellen. Eräs heistä kävi juttelemassa kanssamme kuvaustauolla.
Kotimaahan palattuamme alkoi tuo sarja pyörimään myös suomessa. Miami Vice oli sarjan nimi ja meitä jututtanut äijä oli Don Johnson. Kaikenlaista.
Äläs kirjoita kakkaa tuossa ei mikään pidä paikkaansa. Paitsi kuvitelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.
Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.
Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!
Etenkin nimi-kaksoisolennot hämmentävät. Jos on (harvinainen) etunimi, on myös sama sukunimi kuin jollain toisella.
Ville Virtasia riittää, mutta luulisi ettei maailmassa olisi kahta "Rosetta Ala-Keski-Välimäkeä"(esimerkki). Näin on kuitenkin käynyt. Samoin kaksi harvinaista nimeä voi löytyä lähietäisyydeltä.
Sisarellani on todella harvinainen etunimi. Niin kävi kuitenkin, että kotikunnassamme oli toinen melkein saman niminen ihminen. Hän ei käyttänyt omaa nimeään vaan siitä oikaistua lempinimeä, joka oli sisareni nimi.
Kävin kurssin, jonka toisella osallistujalla oli erikoinen sukunimi. Hän käytti pojastaan lempinimeä.
Pari vuotta myohemmin veljellä oli työkaveri, täysin eri ihminen, jolla oli tämä sama yhdistelmä.Tästä tuli mieleen kaimat omassa menneisyydessä. Minulla ja sisarellani oli molemmilla kaveri nimeltä Minna Meikäläinen. Molempien kavereiden isän nimi oli Matti Meikäläinen. Toisen veli oli tyyliin Veli ja toisen Veli-Matti. Terveisiä vain tutuille :).
Suomessa ei ole ainuttakaan Meikäläinen-sukunimistä.
Aviomiehellä oli viimeisen avioliittovuoden aikana salasuhde varatun työkaverinsa kanssa. Sain sen selville ja muutin pois. Tämä rakastajatar tuli sen jälkeen työpaikalleni kyttäämän mua tyttärensä kanssa. Olin silloin töissä asiakaspalvelussa. Onneksi lähtivät pois. Olin pyörtyä, koska koko pettäminen oli sen verran rankka kokemus. Oltiin oltu miehen kanssa yhdessä teineistä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kasariluvulla vaihto-oppilaana jenkeissä. Perheen isä työskenteli Universalilla turvamiehenä. Juuri sillä hetkellä hän oli mukana jonkun televisiosarjan kuvauksissa ja me pääsimme katsomaan kuvauksia. Ihmettelimme kovasti siisteissä puvuissa kekkuloivia miehiä, jotka juoksentelivat kuvauksissa pyssyjä heilutellen. Eräs heistä kävi juttelemassa kanssamme kuvaustauolla.
Kotimaahan palattuamme alkoi tuo sarja pyörimään myös suomessa. Miami Vice oli sarjan nimi ja meitä jututtanut äijä oli Don Johnson. Kaikenlaista.Äläs kirjoita kakkaa tuossa ei mikään pidä paikkaansa. Paitsi kuvitelmasi.
Onpa noloa, kun olet noin kateellinen. Jenkeissä olen itsekin jutellut mm. Danny de Viton kanssa. On nimmarikin muistona.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten lähijunassa istuutui minua vastapäätä isokokoinen mies. Hänellä oli kädessään Viisi & Wagenerin Wagner-hahmo tatuoituna. Pari pysäkkiä myöhemmin näin junalaiturilla kävelemässä naisen, jolla oli musta paita ja oranssit ruudulliset housut. Hiukset olivat suorat ja pystyssä, aivan samaan tapaan kuin Viivillä. Oli hyvin epätodellinen tilanne. Wagner-tyyppi ei harmi kyllä tainnut huomata ulkona tepastelevaa Viiviä.
Viivistä ja Wagnerista tuli mieleen, että muutama vuosi sitten matkustin Englantiin erään amerikkalaisen laulajan konserttiin. Netissä oli ollut fanien kuvauksia konsertista ja mainittu, että yhdessä kohdassa artisti toteaa, että "Pigs will fly before I.......xxxxxx". Tässä kohtaa fanit olivat heitelleet pehmopossuja lavalle.
Ajattelin, että olisipa kiva heittää pehmopossu lavalle, mutta mistä minä sellaisen löydän. Sitten muistin Viivi ja Wagnerin ja ostin pienen Wagner pehmopossun.
Istuin rivillä 10. En ole koskaan ollut hyvä koulussa pallopeleissä, joten päätin, että possu pitää heittää niin lujaa kuin jaksan, että se varmasti lentää lavalle asti, eikä putoa katsomon joukkoon.
Tuli tämä "pigs will fly" kohta konsertissa ja heitin Wagnerin lavalle niin lujaa kuin jaksoin. Sillä seurauksella, että se osui suoraan laulajan polveen. Vähän hän siinä kavahti, mutta on varmaan nähnyt ja kokenut kaikenlaista elämänsä aikana.
Itse olin todella järkyttynyt. Olisinhan voinut osua vahingossa vaikka hänen kasvoihinsa tai silmään!
Tämän jälkeen en ole enää ikinä heitellyt mitään lavalle,, en edes ruusuja!
Meillä on isohko harrastusporukka, joka kokoontuu kerran kesässä tietylle paikkakunnalle n. 250 kilometrin päähän kotoa. Vietetään pitkä viikonloppu vuokramökeissä, syödään hyvin, päivitetään kuulumiset. Hiukan tietysti porukka vaihtunut vuosien varrella, on tullut eroja, uusia kumppaneita, joskus joku pyytää kaverinsa mukaan. Eli vaikka perusjengi on sama, niin eräänäkin vuonna oli mukana eräs pariskunta ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Mies oli mukautuvainen ja tuntui viihtyvän, vaimo taas natkutti ihan joka asiasta. Ei kelvannut ruoka, majoitusjärjestelyissä jotain vikaa, sauna oli vääränlainen ja sitä rataa. Kuten sanottu, meille muille tää on tärkeä juttu, ja jos joku ei viihdy, niin minkäs teet. Heitä ei siis koskaan näkynyt sen jälkeen näillä reissuilla.
Kelaus useampi vuosi eteenpäin. Yleensä me lähetään tuonne aina perjantaisin, mutta yhtenä vuonna mulla oli este niin että lähdin yksistäni ajamaan vasta lauantaina. Ajoin vielä eri reittiä kuin yleensä ja olin etukäteen vähän ajatellut että kaunis kesäviikonloppu, voi hyvinkin olla tienvarsilla liftareita, joita voisin ottaa kyytiin. Ajoin kotoa lähtiessä vielä sellaisen ulosmenoväylän kautta, jonka varrella on 2-3 suosittua liftauskohtaa. Ei ketään missään. Sitten olin jo melkein kaupungin ulkopuolella kun aattelin että jos yhdessä tietyssä kohtaa vielä on joku, niin tarjoan kyydin, sen jälkeen en enää pysähdy.
Olihan siinä, yksinäinen naisihminen. Pysähdyin, kysyin minne hän on menossa ja totesin, että tommoset 150 kilsaa pystyn heittämään, sitten hän jatkaisi pohjoiseen ja mun täytyis kaartaa vesistön vuoksi toiseen suuntaan. En nyt ole mitenkään kauheen ulospäinsuuntautunut ihminen, mutta saatiin ihan hyvin juttu luistamaan siinä matkan varrella. Hänellä oli tiedossa joku sukuvierailu, josta ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen innoissaan, kunhan nyt vaan oli lähtenyt matkaan.
Sen perusteella mitä hän matkan aikana kertoi, niin mulle tuli koko ajan vahvempi tunne, että sukulaisreissu ei ehkä olisi mitenkään hyvä idea. Tulkitsin myös, että taustalla oli jotain sellaista, että nyt vaan piti päästä kotoa pois, oliko sitten joku parisuhdekriisi tai jotain. Mä sitten siinä matkan loppupuolella sanoin että ei oo mitään taka-ajatuksia, mutta jos haluat viettää viikonlopun rennossa kivassa seurassa, niin meidän vuokraamissa mökeissä olisi varmasti vielä tilaa. Saisi hyvää ruokaa, jotain muuta ajateltavaa ja sunnuntaina sitten vielä varman kyydin takaisin lähtöpaikkakunnalle, ei olisi liftauksen varassa.
Arvaatte varmaan jo? Mä olin onnistunut noukkimaan kyytiini sen saman naisihmisen, joka oli jo silloin vuosia sitten ollut meidän porukan mukana eikä todellakaan viihtynyt. Hän ei sitä itse tuonut ilmi, en tiedä tajusiko itsekään, mutta itselleni tulikin loppumatkasta kiire keksiä jotain muuta puhuttavaa kuin kiva mökkiviikonloppu hyvässä seurassa.