Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Olin teini-ikäisenä nielurisaleikkauksessa. En muista tarkalleen miksi, mutta olin huoneessa jossa oli sellaiset vedettävät verhot potilaiden välissä. Mun vieressä oli sellainen keski-ikäinen rouva joka kertoi, että oli koettanut tappaa itsensä. Olin ihan vaikeana, koska en tiennyt mitä olisin sanonut... muistaakseni sanoin ehkä jotain tyyliin ”no voi harmi”.
Kohta siihen tuli omaiset ja verho vedettiin kiinni, mutta ääni tietysti kuului. Siinä lapset sitten päivitteli, että miten sä nyt äiti niitä lääkkeitä otit tuolla tavalla”... Oli kohtalaisen absurdia, kun itse oot nielurisaleikkauksessa ja toinen on koittanut päättää päivänsä. Tämä tapahtui n.20v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus yli 10 vuotta sitten asuin talossa jossa seinät olivat miltei paperia. Telkkarista tuli Tanssii tähtien kanssa. Naapurini asunnosta kuului aina vuoronperään hirveää raivoamista ja hakkausta tunnarin tahtiin esim. vasaralla tai muulla astalolla, jonka äänestä en kunnolla saanut pääteltyä mikä esine oli kyseessä. En ymmärrä mitä siellä oli meneillään, mutta tämä toistui vain tämän yhden ainoan kerran... mielestäni ihmiset jotka siellä asuivat olivat aivan normaaleja. Tämä episodi jäi mietityttämään ja muistankin sen elävästi vielä vuosienkin jälkeen!
Soitin miehelleni töistä lankapuhelimesta kännykkään. Hän vastasi Moi ja minä jotain tyyliin, että No minä täällä. Hän kuulosti siltä, kuin olisi ruokaa suussa ja arvelin, että kun oli juuri töistä päässyt kotiin niin on syömässä, joten kysyin, että oletko syömässä? Johon hän, että ei kun bussissa. No tämä oli niin outoa, että oikein huudahdin puhelimeen, että bussissa! Mihin sinä olet oikein menossa?. (Oletusarvo, että on tullut juuri töistä kotiin ja liikkuu yleensä omalla autolla, jos on johonkin menossa, koska meidän kylällä ei mitään paikallisbusseja kulje). Mies rupeaa selittämään jotain minne on menossa ja siinä kohtaa vasta tajuan, että olen soittanut väärään numeroon. Mietin tuon miehen kannalta, että hänestä nyt varmaan on ollut outoa, kun tuntematon nainen alkaa kysellä syömisestä ja ihmettelemään hänen menemisiään.
Olin uimassa koirani kanssa autiolla metsäjärvellä keskellä korpea. Järvellä ei ole yhtään virallista uimarantaa ja tai edes mökkejä, siis todella hiljainen ja rauhallinen paikka. Pienehkön järven rantaan sai rämpiä jonkin matkaa autolta, eli siis edes tietä ei mennyt rantaan asti.
No koira uiskenteli iloisena ja itse kahlailin rannassa kun koira kiinnitti huomion kauempana järvellä kuuluvaan pärskeeseen veden pinnassa. Ajattelin että kysessä on ehkä iso kala, mutta tämä pärske tuli lähemmäs ja voimistui, eikä vaikuttanut kovin kalamaiselta. Seistiin koiran kanssa ihan jähmettyneenä kun pinnan alta nousi sukeltaja täysissä sukellustamineissa ja kysyi: ”Missähän on lähin tie?”
Osoitin tien suuntaan todella hämmentyneenä ja sukeltaja huikkasi kiitokset lähti lompsimaan räpylöineen ja happipulloinen kohti tietä. Hetken päästä oli hävinnyt metsään ja jäi epätodellinen ja huvittunut olo, että tapahtuiko tuo juuri oikeasti.
Oudoin on ollut tilanne jossa minulle ollaan vihaisia vaikka en ole tehnyt mitään. Kyseessä narsisti. Vielä oudommaksi tämän tekee että narsisti opettaa myös lapselleen miten kiusataan. Oikein kädestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävellessäni kadulla tuikituntematon, ihan normaalin näköinen mies pysäytti minut kadulla selkeästi ilahtuneena ja kajauttaen iloisesti ja tuttavallisesti "Moooooi! Mitäs sulle kuuluu? Kiva nähdä!" ja niin edelleen. Yritin kuumeisesti miettiä että tunnenko miehen jostain vaikka naama ei sano mitään, mutta kasvoni (ulkomaalaistaustaa) sekä pukeutumistyylini ovat sen verran tunnistettavat että pakko tuon miehen oli minut jostain tietää. Lopulta kysyin varovaisesti että anteeksi, nyt en kyllä tunnista häntä, missähän olemme tavanneet? Mies innokkaasti jatkoi että "Etkös sä ole Tiina?" johon jouduin vastaamaan että ei, en ole Tiina. Miehen naama venähti, kurtisti kulmiaan, loi inhoavan katseen päästä varpaisiin ja poistui kiukkuisesti marssien paikalta mitään sanomatta. En tiedä hämmensikö enemmän miehen outo reaktio vai se että minulla on ilmeisesti kaksoisolento. :o
Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D
Järkyttävää! Vieläkään ei ole liian myöhäistä laittaa tuosta palautetta, se on itse asiassa sinun velvollisuutesi, ettei muut joutuisi kokemaan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja vei minut toimepidehuoneeseen , jossa oli määrä tehdä roikkuvien yläluomien leikkaus. Odottelin 10 minuuttia itsekseni pitkälläni, esilääkittynä, leikkausvalmiina kunnes toinen hoitaja tuli ovesta sisään ja alkoi vetää kummallisia laitteita viereeni. Hän vilkaisia minua hieman hämmästyneen näköisenä, mutta jatkoi kiireisenä töitänsä.
Lopulta hän kysyi: sinullehan on tulossa vatsanalueen rasvaimu?
Minä: "Öö.. ei kun nää silmäluomet..siis."
Hoitaja nappasi paperit käsiinsä:"Sanoistko vielä nimesi ja hetun?:"
Ilmeni, että minut oli viety väärään leikkaushuoneeseen.
Onneksi olin tajuissani. Olin nimittäin erittäin hoikka, en tiedä olisiko suolisto imetty rasvan sijasta imuriin, mutta luomet olisivat jatkaneet lörpähtelyään.
Meillä oli kuudennen luokan luokkakuvaus koulun kentällä ja äkkiä takanani seissyt tyttö kysyi kovaan ääneen "kuka sä oot?", käännyin ja näin vanhemman uppo-oudon kundin joka lähti nauraen juoksemaan siitä pois. Opettaja huusi kundin perään jotain tyyliin "hei"! ja valokuvaaja vaikutti hämmentyneeltä. Myöhemmin kun kuvat tulivat, ylärivin vasemmassa reunassa seisoo tämä epäsiistin oloinen ehkä 15-vuotias kundi mustissa vaatteissa . En ymmärrä, miksi tunki mukaan vieraiden lasten luokkakuvaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.
Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.
Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.
Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!
Olin menossa autolla työpaikkahaastatteluun erääseen syrjäiseen firmaan. Firman toimitiloihin piti ajaa tietä pitkin, joka kulki omistajien pihan halki. Saavun pihaan ja ensimmäisenä autosta ulos nostessani näen nuoren tytön prisessamekko päällä puuhun sidottuna ja viereiseen puuhun sidottuna ponin ohjaksista. Juuri kun olen kävelemässä tyttöä kohti kysyäkseni, mitä täällä oikein tapahtuu, tulee toisesta suunnasta nuori poika muskettisoturin vaatteet päällä ratsastaen ponilla ja kohta paikalle ilmestyy toinen tyttö prinsessamekossa ja hän ajaa vanhaa Zetoria. Tässä kohtaa repeän totaalisesti, kun tilanne on niin absurdi.
Lapset kertovat, että heillä on menossa joku turnajaisleikki ja neuvovat minut isänsä puheille (tämä isä oli siis firman omaistaja ja häntä olin tulossa tapaamaan haastattelun takia). Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja sain työn ja näin näitä lapsia vielä moneen kertaan sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen löppäluomi kirjoitti:
Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja vei minut toimepidehuoneeseen , jossa oli määrä tehdä roikkuvien yläluomien leikkaus. Odottelin 10 minuuttia itsekseni pitkälläni, esilääkittynä, leikkausvalmiina kunnes toinen hoitaja tuli ovesta sisään ja alkoi vetää kummallisia laitteita viereeni. Hän vilkaisia minua hieman hämmästyneen näköisenä, mutta jatkoi kiireisenä töitänsä.
Lopulta hän kysyi: sinullehan on tulossa vatsanalueen rasvaimu?
Minä: "Öö.. ei kun nää silmäluomet..siis."
Hoitaja nappasi paperit käsiinsä:"Sanoistko vielä nimesi ja hetun?:"Ilmeni, että minut oli viety väärään leikkaushuoneeseen.
Onneksi olin tajuissani. Olin nimittäin erittäin hoikka, en tiedä olisiko suolisto imetty rasvan sijasta imuriin, mutta luomet olisivat jatkaneet lörpähtelyään.
Itselleni kävi niin, että istuin käytävällä olevalla penkillä odottamassa omaa vuoroani hammaslääkäriin. Minut kutsuttiin sisälle ja siellä kun olin suu auki kaikki härpäkkeet suussa niin lääkäri ihmettelee röntgenkuvia. Sitten kysyi nimeäni...olin väärä asiakas. Palasin takaisin käytävälle ja kohta olinkin oikeessa huoneessa. Eräs tuttuni meni lapsena leikkaukseen (poika) palasi sieltä ympärileikattuna. Oikea toimenpide ei ollut siellä päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.
Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.
Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!
Etenkin nimi-kaksoisolennot hämmentävät. Jos on (harvinainen) etunimi, on myös sama sukunimi kuin jollain toisella.
Ville Virtasia riittää, mutta luulisi ettei maailmassa olisi kahta "Rosetta Ala-Keski-Välimäkeä"(esimerkki). Näin on kuitenkin käynyt. Samoin kaksi harvinaista nimeä voi löytyä lähietäisyydeltä.
Sisarellani on todella harvinainen etunimi. Niin kävi kuitenkin, että kotikunnassamme oli toinen melkein saman niminen ihminen. Hän ei käyttänyt omaa nimeään vaan siitä oikaistua lempinimeä, joka oli sisareni nimi.
Kävin kurssin, jonka toisella osallistujalla oli erikoinen sukunimi. Hän käytti pojastaan lempinimeä.
Pari vuotta myohemmin veljellä oli työkaveri, täysin eri ihminen, jolla oli tämä sama yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuudennen luokan luokkakuvaus koulun kentällä ja äkkiä takanani seissyt tyttö kysyi kovaan ääneen "kuka sä oot?", käännyin ja näin vanhemman uppo-oudon kundin joka lähti nauraen juoksemaan siitä pois. Opettaja huusi kundin perään jotain tyyliin "hei"! ja valokuvaaja vaikutti hämmentyneeltä. Myöhemmin kun kuvat tulivat, ylärivin vasemmassa reunassa seisoo tämä epäsiistin oloinen ehkä 15-vuotias kundi mustissa vaatteissa . En ymmärrä, miksi tunki mukaan vieraiden lasten luokkakuvaan!
Ymmärrän että 15-vuotiaan mielestä voi olla hauska jäynä, mutta erikoisinta että kuvaa ei uusittu heti kun tilanne huomattiin.
Vierailija kirjoitti:
Olin katsonut illalla pitkästä aikaa Halloween-elokuvan, siis sen ekan osan ja aamulla kun seisoin bussipysäkillä viereeni käveli takkia myöten TÄYSIN dr Loomisin näköinen mies! Luulin, että minulla alkaa heittää :D Vielä bussissakin tuijotin miehen selkää ja odotin tämän haihtuvan ilmaan tjn.
Minä taas näin ihan Daddy Crown näköisen miehen Prisman parkkipaikalla päivä sen jälkeen kun olin katsonut Dr Sleepin, piti ihan vilkaista näkyykö lähistöllä matkailuautoja :D
Olin voittanut erään ostoskeskuksen arvonnassa ilmaiset Brunbergin suukot. Menin sitten sitten iloisena etsimään suukkoja jakavaa firmaa ostarilta. Suukot ovat lempisuklaitani, ja olen syönyt niitä lapsuudestani asti, kun niiden nimi oli vielä... kaksiosainen...
Löydettyäni konditorian odottelin hetken tiskin vieressä, että takahuoneessa oleva myyjä tulisi palvelemaan. Katselin kohteliaisuudesta muitakin tuotteita, mutta tulin tänne suukkojen takia, ja vain ja ainoastaan suukot kelpaisivat.
Naispuolinen, keski-ikäinen myyjä ilmestyi takahuoneesta, ja tervehti minua. Näytin hänelle voittoarpaani, ja kysyin miten voisin sen lunastaa.
Arvan huomattuaan hän osoitti kädellä tiskin vasemmalla puolella olevaa hyllykköä.
"Ai juu, sen n--suukon voit napata tuosta hyllyst–". Hän ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun ennen kuin hän jähmettyi. Tässä vaiheessa pitäisi viimeistään kertoa, että olen afrikkalaistaustainen.
Lauseen keskeytettyään hän päästi suustaan hieman muminaa "öhmhm...", ja palasi takahuoneeseen viimeistelemättä lausetta tai hyvästelemättä.
Suukon otettuani kiitin kovaan ääneen ja lähdin kaupasta. Purskahdin nauruun muutaman askeleen otettuani.
Olin kummieni luona kyläilemässä lämpimänä kesäpäivänä. Talon takapihalla oli teltta minne menin ottamaan pienet nokoset. Makoisasti noin tunnin unien jälkeen säpsähdän ja avaan silmät. Vieressäni kasvot suoraan kohti makoili täysin tuntematon nainen joka vain hymyili ja tuijotti. Nousin hiljaa ylös ja painuin vauhdilla taloon sisälle. Kertoasseni mitä teltassa oli niin se paljastui olevan kummieni tuttavapariskunta jotka olivat kyläilemässä, nainen oli sitten jostain syystä tullut telttaan. Olin tapahtumahetkellä n. 15 vuotias miehenalku.
Olin muuttanut opiskelujen takia melko pienelle paikkakunnalle. Olim lähdössä kaveria katsomaan naapu kaupunkiin ja odotin bussia linja-autoasemalla selaten samalla puhelintani. Siihen viereeni sitten tuli istumaan pieni ja erikoisesti pukeutunut mummo. Yhtäkkiä tää mummo sitten sanoa kovaan ääneen :
" Minä en sitten ole sinulle mitään velkaa! Sinä aina väität ihmisille että ne ovat velkaa sinulla vaikka eivät ole ja tällä tavalla tienaat rahasi"
Luulin aluksi että mummo puhuu esim puhelimeen eikä minulle, mutta sitten mummo nykäisi minua hiahsta ja katsoi minua todella murhaavasti ja intensiivisesti ja jatkoi :
" Kyllä minä sinut tunnen! Sinä olet moraaliton valehoitaja joka vakoilee ja lukee toisten ihmisten terveystietoja ja tekee sinne kaikenlaisia muutoksia . Sinulla on kotona se Gigantista ostettu läppäri joka kytketty keskusverkostoon ja sitä kautta pääset kaikkiin tietoihin käsiksi! Sinulla on se poliisi mies joka peittää aina jälkesi!"
Tässä vaiheessa olin aivan hämillään siitä että mitä tohon olisi pitänyt sanoa. Sain mummolle sanottua että hän on nyt varmaan erehtynyt henkilöstä. Mummo kuiten tuhahti ja nousi seisomaan jatkaen :
"Sää oot niin paha ja vittumainen ihminen että minä en ala enää sekuntiakaan olemaan samassa kaupungissa missä sinä asut! Minä lähden Vittulanjänkälle Jethro Rostedin kanssa!. Kuulitko sinä!? Jethro on hieno mies ja se ei ikinä ees tervehtisi sua kun oot niin vittumainen ihminen!"
Tän jälkeen tää mummo sitten lähti pois . En ikinä nähnyt tota mummoa enää missään. Ehkä hän toteutti uhkauksensa ja muutti sinne Vittulanjänkälle.
Oudointa tässä tapauksessa oli kyllä se, että olen aikaisemmalla paikkakunnallani toiminut hoitajana ja minulla on Gigantista ostettu läppäri :D
On niin mahtavia ja absurdeja tilanteita kyllä listassa ettei niitä käy voittaminen, mutta jotain outoa on tässäkin... Käyn usein metsissä kävelyillä ja joskus oikaisen umpimetsän kautta polulta toiselle. Yhdellä tällaisella oikomisreissulla olin juuri ottamassa isoa askelta ojan yli kun kuulin askelia siltä polulta jolle olin menossa. Ei minulla ollut mitään pelättävää tai piiloteltavaa, mutta arkana ihmisenä jähmetyin paikalleni kuin olisin "vaarassa paljastua". Seisoin leveässä haara-asennossa, toinen jalka ojan yhdellä ja toinen toisella puolella toivoen suhteettoman kovasti ettei kävelijä näkisi minua. Mitä ilmeisimmin ei nähnyt, koska tämä 90-luvun tuulipukuun pukeutunut seniorikansalainen köpötteli omaa tahtiaan ohi ja toisteli sanoja "taistelu, taistelu, taistelu" eilman minkäänlaista melodiaa. Hän ei siis laulanut, vaan hoki tuota sanaa.
Saisi tulla, tämähän on ihan järkyttävän törkeää!