Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (886)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.

Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.

Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.

Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.

Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.

Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.

Me ollaan geneettisesti niin läheistä sukua tietyille ihmisapinoille, että eläintieteessä meitä pidettäisiin samana lajina. Vähän niinkuin vaikka euraasialainen susi ja arktinen susi. Samaa lajia. Eli kyllä sinä olet lähisukua eläimille, niinkuin me kaikki :).

Mä pystyn kuulemaan sateen ja ukkosen kesäisin kauan ennen kuin ne alkavat. Ilma jotenkin kuulostaa erilaistelta, kaikki äänet (erityisesti autojen äänet) ovat jollakin tapaa erilaisia. Liittynee ilmanpaineeseen. Sitten jos on pitkään sateista, sitä ei enää huomaa, mutta kirkkaana kesäpäivänä kuulen heti jos alkaa olla sateen uhkaa ilmassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.

Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.

Koska oli oudoin tilanne missä olen ollut. Oli aika hämmentävää juoda viinaa puistossa, ja yhtäkkiä havahtua siihen kun rauhalliseksi luultu kaveri potkii jotain juoppoa päähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nuo sään ennustamiset ovat mielenkiintoisia. Jotkut sanovat tuntevansa luissaan että säämuutos on tulossa. Isäni varpaat paleltuivat sotareissulla, no poistamaan niitä ei onneksi jouduttu mutta hän sanoi niiden kutinan merkitsevän sään lauhtumista talvisaikaan. Piti kuulemma aina paikkansa.

Yksi mun lapsuudenkaveri oli kanssa tuollainen. Kuulin myöhemmin äidiltään että oli nielaissut ilmapuntarin vahingossa viisivuotiaana. Sellaisen ihan pienen tietysti, ei seinämallia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole edes kauhean kauan, tapahtui viime syksynä. Olin ostanut itselleni bagelin ja kävelin sen kanssa kun eräs mies pysäytti minut. Ihan asiallisen oloinen tyyppi, kysyi että voisiko hän saada bagelini ja kun kieltäydyin niin nappasi sen kädestäni ja lähti juoksemaan. Itse jäin hoomoilasena seisomaan keskelle kauppakeskuksen parkkipaikkaa.

Olikohan Kasper Strömman?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut uudessa työssä ja pienessä myymälässä myytiin koruja, joissa oli käytetty mm. lasia. Oli esimerkiksi koristeellinen suurennuslasin muotoinen kaulakoru.
Esimies minua perehdyttäessään alkoi touhuta kaikkia suojia työpäivän päätteeksi niiden päälle, koska kuulemma aurinko polttaa koko rakennuksen maan tasalle, jos aurinko osuu noihin tuotteisiin.
Hän peitti pyyhkeellä ja pahvilevyillä kaikki korut, tulitikkurasiat ja kaikki. Osa sytyttää tulipalon, osa sulaa auringon voimasta myyntikelvottomiksi.

Käsienpesuun käytettyjen paperipyyhkeet piti ensin kuivattaa vessan pienen patterin päällä ja heittää sitten vasta päivän lopuksi roskiin. Jos ne heitti roskiin suoraan, kosteus muhi niissä ja aiheutti kosteusvaurioita arvokkaaseen kiinteistöön.

Lähtiessään hän otti valokuvat kaikesta, mitä oli tehnyt sulkiessaan puotia, että pystyi sitten kotona tarkistamaan, oli laittanut valot pois, laittanut suojat tavaroiden päälle, laittanut ovet lukkoon, laittanut hälytykset päälle jne. jne.

Jouluna puodin kiviportailla paloi kynttilä lyhdyssään ja se tuotti kyllä ylimääräistä työtä. Voitte kuvitella miten monta kertaa hän tarkisti, että kynttilä oli sammuksissa, kun hän otti tuon lyhdyn yöksi sisään. Lisäksi sitä piti vuorata foliolla sieltä sisältä, vaikka lyhty oli rautaa ja lasia. Ja toki se piti peittää yöksi, mutta se kynttilä piti ottaa sieltä pois siltä varalta, että jos peittää sen lyhdyn ja kynttilä ei olekaan sammunut!  Voitte kuvitella miten raskasta tämä oli.

Kerran hän pakotti työntekijät soittamaan huoltoyhtiölle, kun oli talvi ja ihmiset toivat kengissään vähän lunta sisään. Sulanut lumi lattialla oli hänen mielestään merkki siitä, että katto vuotaa. Huoltoyhtiö hälytettiin kerran myös paikalle, kun ampiainen oli päässyt rakennukseen sisään. Huoltoyhtiö muistutti rouvaa, etteivät he ole tuholaisentorjuntayksikkö.

Näin piti kaikkien toimia. Joskus joku uskalsi mutista, että mikä auringonsäde yöllä sytyttää talon palamaan, samalla kun asetteli pahvia korujen päälle :D

Kutsutaan pakko-oireiseksi häiriöksi.

Ohis #1

Olen joutunut moneen omituiseen tilanteeseen elämäni aikana. Esimerkiksi yksi työhaastattelu on jäänyt pysyvästi mieleeni.

Eräs naisten alusvaatteita myyvä ketjuyritys haki 2000-luvun alussa myyjää uuteen, vielä avaamattomaan liikeeseensä eräässä suuressa kauppakeskuksessa pääkaupunkiseudulla.
Sain haastatteluajan ja menin sinne hyvissä ajoin ja henkisesti hyvin valmistautuneena.
Löysin itseni pahasti keskeneräisestä pikkuliikkeestä, jossa tehtiin remppaa hiki hatussa "puolen suvun" voimin. Vasarat vaan paukkui ja porakoneet rytisi. 😃

Minut otti vastaan myymälän/ketjuliikkeen johtaja: iäkkäämpi, puhelias naisihminen. Ensitöikseen, kun oltiin istuuduttu, hän karjaisi remonttia tekeville sukulaisilleen suunnilleen, että "olkaa nyt hiljempaa, kun tässä on taas yks haastattelu alkamassa!"
Sitten rouva johtaja räväytti minulle ensimmäisen kysymyksensä: "mikä sun horoskooppimerkki on?"
Sen jälkeen sain kuulla pitkän sepustuksen eri horoskooppimerkkien sopivuudesta (ja epäsopivuudesta) asiakaspalvelutehtäviin.

Jossain vaiheessa rouva kutsui ne remppaa tekevät sukulaiset tyttö- ja poikaystävineen katsomaan ja kuuntelemaan, kun minua haastateltiin. He kerääntyivät puoliympyräksi minun eteeni ja tuijottivat minua aivan hiljaa. Se tuntui omituiselta ja aika uhkaavaltakin.

Rouva johtaja kertoi, että myyjä ei sitten saa istua hetkeksikään kahdeksan tunnin työpäivänsä aikana, koska istuminen on laiskuuden merkki. "Jos mä tulen paikalle liikkeeseen ja näen että yksikin myyjä istuu, niin se on sit ovesta ulos välittömästi!", hän latasi.
Huomasin, että rouvalla viirasi päästä jonkin verran, mutta hoidin haastattelun omalta osaltani loppuun kunnialla. En itse asiassa edes uskaltanut poistua paikalta kesken kaiken niiden tuijottavien sukulaisten ja heidän kumppaneidensa vuoksi. Halusin pois mahdollisimman luontevasti ajan kanssa, vaikka sydän tykytti koko haastattelun ajan. Huokaisin helpotuksesta, kun se oli ohi.

Kun firmasta soitettiin parin päivän päästä, jätin vastaamatta puheluun ja pistin numeron estolistalle. Tiesin kyllä, että olisin saanut paikan, mutta se ei todellakaan ollut minua varten.

Noin puolen vuoden päästä tuosta olin mieheni kanssa kyseisessä kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Menin huvikseni kurkkaamaan sisään tuon alusvaateliikkeen ikkunasta. Siellä palveli erittäin väsyneen näköinen nuori nainen vaativan näköistä asiakasta. Olin enemmän kuin helpottunut, etten ollut hänen paikallaan palvelemassa ihmisiä tauotta ja jatkoin tyytyväisenä matkaani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.

Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.

Koska oli oudoin tilanne missä olen ollut. Oli aika hämmentävää juoda viinaa puistossa, ja yhtäkkiä havahtua siihen kun rauhalliseksi luultu kaveri potkii jotain juoppoa päähän.

Tuo ei ole omituinen sattuma vaan traaginen ja surullinen väkivallanteko, joka saattoi pilata toiselta ihmiseltä loppuelämän.

Eestin akka

Olin 13 v sitten töissä kahvilassa Meilahdessa.
Sinne tuli pappa, tilassa kahvit ja sitten alkoi selittää: " Tiedätkö, se Brooke on niin kamala nainen, kun saa sen Ridkgen ja Thorin päät ihan sekaisin, se aina valehtelee, siis aivan hullu nainen!" Sitten kaivas takin taskusta lehdestä leikatun Brooke Logan kuvan, iski sen tiskille ja sormella osoittaen, kertoi pitkään ja vuolaasti hänen tekemänsä vääryyksistä.
Olin hämillään, vähän huvitti, mutta pokka piti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.

Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.

Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.

Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.

Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.

Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.

Minä taas pystyn välillä haistamaan, jos lapset ovat tulossa sairaaksi. En tiedä, miksi joskus haistan ja joskus en.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä ja lumikko hyppelehti siihen malliin, kuin olisi kännissä nenäni edessä. Sitten se hyppäs pieneen puskaan. Menin sen puskan luo, jos näkisin sen uudelleen. Yhtäkkiä se lumikko nosti päänsä puskasta. Säikähdin. Katsottiin toisiamme silmiin alle metrin päästä.

Uskokaa tai älkää, tämä tapahtui oikeasti.

Tai en mä nyt ole varma katsoiko se eläin mua silmiin. Pari sekuntia oltiin kasvotusten.

Olin jo alapeukuttamassa, että joo joo, lumiukko muka hyppelehti jne.

Olipa hyvä, että luin tarkemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D

Olisin varmaan suuttunut tuosta kommentista. Täysin asiatonta.
Hyvä, että jaksoit nauraa. Joku muu voisi tehdä tuollaisesta houtajasta valituksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D

No olipas kapeakatseinen hoitsu kun ei voi mitään muuta kuin toisten ulkonäköä ajatella. Harmi. Lääkäri varmaan kuitenkin haki lääkikseen (ennen näitä etähuijausaikoja), kenties kalliin valmennuskurssin ja ainakin kalliiden kirjojen kanssa, kävi pitkät ja raskaat ja kalliit opinnot läpi ennen kuin pääsi töihin. Ja silti joku työkaveri vain ajattelee sen lääkärin ulkonäköä. On varmaan kiitollinen fiilis. Ihmiset on niin hieno ja älykäs rotu kerta kaikkiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
--No olipas kapeakatseinen hoitsu kun ei voi mitään muuta kuin toisten ulkonäköä ajatella. --
Ja tää oli ainoa asia, joka sun mielestä ko. tapauksessa oli pielessä? :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lava onlla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.
Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.
Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään. 
Sellanen maailmanparantaja juu.

No hyi! Tulin tästä vihaiseksi ja sun puolesta pettyneeksi. Miten inhottava temppu, mitä lie Pellellä liikkunut päässä??


KUSTA

Vierailija

Muutama vuosi sitten olin eräässä tilaisuudessa kuuntelemassa luennoitsijaa. Tilaisuus oli melko vapaamuotoinen ja siinä kuunnellessani katselin samalla minkä näköisiä muut osallistujat olivat. Toistuvasti katseeni osui nuoren naisen sivuprofiiliin ja minusta tuntui että katselen itseäni! Nainen oli minua ainakin 10-15 vuotta nuorempi, mutta kaipa jotain samaa hänessä oli kuin minussakin. Tunne oli todella outo ja oli vaikea olla katsomatta häntä. Ja minulla ei ole mitään mielenterveysongelmia enkä ole koskaan muulloin kokenut vastaavaa.

Kävelijä

Menin lapsena käymään lähi Siwassa. Tullessani kaupasta, näin tuulikaapissa noita-akan näköisen naisen istumassa tuolilla. Hän tarrasi minua käsivarresta ja sanoi, että joudun pyörätuoliin elämässäni. Vielä joskus nyt aikuisiälläkin asia palaa mieleeni ja muistan olla kiitollinen, kun pystyn kävelemään ja juoksemaan! (Harrastin vielä tuolloin tanssia)

Vierailija

Introverttina olen aina ihan omissa maailmoissani, enkä näe enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu.

Kerran ulkomailla olin huoltoasemalla, missä oli paljon ihmisiä. Jotenkin pääsin sinne ihmisten keskelle ja kuulin vain kun minulle alettiin huutamaan vihaisesti.

Olin ajatuksissani kävellyt keskelle filmin kuvausta päähenkilöiden viereen :D

Vierailija

Olin katsonut illalla pitkästä aikaa Halloween-elokuvan, siis sen ekan osan ja aamulla kun seisoin bussipysäkillä viereeni käveli takkia myöten TÄYSIN dr Loomisin näköinen mies! Luulin, että minulla alkaa heittää :D  Vielä bussissakin tuijotin miehen selkää ja odotin tämän haihtuvan ilmaan tjn.

Vierailija

Olin 12-vuotiaan siskon kanssa Tukholmassa, pienessä kauppakeskuksessa kirjakaupassa. Pyörittiin siellä ja puhuttiin keskenämme suomea. Siinä lähellä pyöri joku nuori mies, joka jotenkin yritti hakea kontaktia, sanokin jopa hej tai jotain, mutta ei vastattu. Huomasin siinä sitten vartijan lähettyvillä seisomassa tosi "vaivihkaa". Ajattelin että meitä seuraa, koska puhuttiin kovaan ääneen suomea, ja itse olen ollut kaupassa sekä myyjänä että vartijana töissä, joten itsellä helposti tulee pidettyä paremmin silmällä ulkomaalaisia asiakkaita. Mentiin sitten viereiseen vaatekauppaan, enkä huomannut että vartija olisi seurannut meitä. Taisin jotain sieltä ostaakin, ja kun tultiin ulos kaupasta, kuulin huutoa, katsoin oikealle, sieltä juoksi huutaen vartija kohti, katsoin vasemmalle, sieltä juoksi toinen vartija kohti. Tilanne eteni niinkun hidastetussa elokuvassa. Jähmetyin paikalleni, mutta onneksi, juuri meidän kohdalla käytävän toisella puolella oli se sama heppu sieltä kirjakaupasta, joka oli yrittänyt meille sanoa moi. Vartijat kävi heti mieheen kiinni ja paino seinää vasten, ei jääty enempää tilannetta seuraamaan. Itsellä ei tietenkään ollut mitään hätää, kun en mitään ollut varastanu, mutta vähän löysää lurahti housuun ajatuksesta, että miten selviän tilanteesta huonolla enkun ja ruotsin kielen taidollani, 12-vuotias sisko mukanani.

Vierailija

Menin työhaastatteluun. Aamulla jännitti niin etten voinut syödä mitään. Haastattelija oli mukava nainen. Juteltiin kaikenlaista ja vatsani murisi koko ajan.
Jonkin ajan kuluttua nainen antoi minulle paperin ja sanoi että täytä sinä tämä, minä haen sulle jotain syötävää. Hän toi minulle pari voileipää ja sain työpaikan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla