Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Olin 13 v sitten töissä kahvilassa Meilahdessa.
Sinne tuli pappa, tilassa kahvit ja sitten alkoi selittää: " Tiedätkö, se Brooke on niin kamala nainen, kun saa sen Ridkgen ja Thorin päät ihan sekaisin, se aina valehtelee, siis aivan hullu nainen!" Sitten kaivas takin taskusta lehdestä leikatun Brooke Logan kuvan, iski sen tiskille ja sormella osoittaen, kertoi pitkään ja vuolaasti hänen tekemänsä vääryyksistä.
Olin hämillään, vähän huvitti, mutta pokka piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.
Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.
Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.
Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.
Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.
Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.
Minä taas pystyn välillä haistamaan, jos lapset ovat tulossa sairaaksi. En tiedä, miksi joskus haistan ja joskus en.
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä ja lumikko hyppelehti siihen malliin, kuin olisi kännissä nenäni edessä. Sitten se hyppäs pieneen puskaan. Menin sen puskan luo, jos näkisin sen uudelleen. Yhtäkkiä se lumikko nosti päänsä puskasta. Säikähdin. Katsottiin toisiamme silmiin alle metrin päästä.
Uskokaa tai älkää, tämä tapahtui oikeasti.
Tai en mä nyt ole varma katsoiko se eläin mua silmiin. Pari sekuntia oltiin kasvotusten.
Olin jo alapeukuttamassa, että joo joo, lumiukko muka hyppelehti jne.
Olipa hyvä, että luin tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D
Olisin varmaan suuttunut tuosta kommentista. Täysin asiatonta.
Hyvä, että jaksoit nauraa. Joku muu voisi tehdä tuollaisesta houtajasta valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D
No olipas kapeakatseinen hoitsu kun ei voi mitään muuta kuin toisten ulkonäköä ajatella. Harmi. Lääkäri varmaan kuitenkin haki lääkikseen (ennen näitä etähuijausaikoja), kenties kalliin valmennuskurssin ja ainakin kalliiden kirjojen kanssa, kävi pitkät ja raskaat ja kalliit opinnot läpi ennen kuin pääsi töihin. Ja silti joku työkaveri vain ajattelee sen lääkärin ulkonäköä. On varmaan kiitollinen fiilis. Ihmiset on niin hieno ja älykäs rotu kerta kaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
--No olipas kapeakatseinen hoitsu kun ei voi mitään muuta kuin toisten ulkonäköä ajatella. --
Ja tää oli ainoa asia, joka sun mielestä ko. tapauksessa oli pielessä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lava onlla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.
Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.
Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään.
Sellanen maailmanparantaja juu.No hyi! Tulin tästä vihaiseksi ja sun puolesta pettyneeksi. Miten inhottava temppu, mitä lie Pellellä liikkunut päässä??
KUSTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten olin eräässä tilaisuudessa kuuntelemassa luennoitsijaa. Tilaisuus oli melko vapaamuotoinen ja siinä kuunnellessani katselin samalla minkä näköisiä muut osallistujat olivat. Toistuvasti katseeni osui nuoren naisen sivuprofiiliin ja minusta tuntui että katselen itseäni! Nainen oli minua ainakin 10-15 vuotta nuorempi, mutta kaipa jotain samaa hänessä oli kuin minussakin. Tunne oli todella outo ja oli vaikea olla katsomatta häntä. Ja minulla ei ole mitään mielenterveysongelmia enkä ole koskaan muulloin kokenut vastaavaa.
Menin lapsena käymään lähi Siwassa. Tullessani kaupasta, näin tuulikaapissa noita-akan näköisen naisen istumassa tuolilla. Hän tarrasi minua käsivarresta ja sanoi, että joudun pyörätuoliin elämässäni. Vielä joskus nyt aikuisiälläkin asia palaa mieleeni ja muistan olla kiitollinen, kun pystyn kävelemään ja juoksemaan! (Harrastin vielä tuolloin tanssia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttina olen aina ihan omissa maailmoissani, enkä näe enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu.
Kerran ulkomailla olin huoltoasemalla, missä oli paljon ihmisiä. Jotenkin pääsin sinne ihmisten keskelle ja kuulin vain kun minulle alettiin huutamaan vihaisesti.
Olin ajatuksissani kävellyt keskelle filmin kuvausta päähenkilöiden viereen :D
Olin katsonut illalla pitkästä aikaa Halloween-elokuvan, siis sen ekan osan ja aamulla kun seisoin bussipysäkillä viereeni käveli takkia myöten TÄYSIN dr Loomisin näköinen mies! Luulin, että minulla alkaa heittää :D Vielä bussissakin tuijotin miehen selkää ja odotin tämän haihtuvan ilmaan tjn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 12-vuotiaan siskon kanssa Tukholmassa, pienessä kauppakeskuksessa kirjakaupassa. Pyörittiin siellä ja puhuttiin keskenämme suomea. Siinä lähellä pyöri joku nuori mies, joka jotenkin yritti hakea kontaktia, sanokin jopa hej tai jotain, mutta ei vastattu. Huomasin siinä sitten vartijan lähettyvillä seisomassa tosi "vaivihkaa". Ajattelin että meitä seuraa, koska puhuttiin kovaan ääneen suomea, ja itse olen ollut kaupassa sekä myyjänä että vartijana töissä, joten itsellä helposti tulee pidettyä paremmin silmällä ulkomaalaisia asiakkaita. Mentiin sitten viereiseen vaatekauppaan, enkä huomannut että vartija olisi seurannut meitä. Taisin jotain sieltä ostaakin, ja kun tultiin ulos kaupasta, kuulin huutoa, katsoin oikealle, sieltä juoksi huutaen vartija kohti, katsoin vasemmalle, sieltä juoksi toinen vartija kohti. Tilanne eteni niinkun hidastetussa elokuvassa. Jähmetyin paikalleni, mutta onneksi, juuri meidän kohdalla käytävän toisella puolella oli se sama heppu sieltä kirjakaupasta, joka oli yrittänyt meille sanoa moi. Vartijat kävi heti mieheen kiinni ja paino seinää vasten, ei jääty enempää tilannetta seuraamaan. Itsellä ei tietenkään ollut mitään hätää, kun en mitään ollut varastanu, mutta vähän löysää lurahti housuun ajatuksesta, että miten selviän tilanteesta huonolla enkun ja ruotsin kielen taidollani, 12-vuotias sisko mukanani.
Menin työhaastatteluun. Aamulla jännitti niin etten voinut syödä mitään. Haastattelija oli mukava nainen. Juteltiin kaikenlaista ja vatsani murisi koko ajan.
Jonkin ajan kuluttua nainen antoi minulle paperin ja sanoi että täytä sinä tämä, minä haen sulle jotain syötävää. Hän toi minulle pari voileipää ja sain työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontioranta kirjoitti:
En tiedä oudoin, mutta outoa oli kun vääpeli käski minut luokseen ja alkoi polvillaan anella mikä meidän alikersanttiin oikein tuli - joka oli kaverini - , kun tämä antoi käskyn ajoneuvot liikkeelle.
Vääpeli tiesi, että minä olin kuullut hänen itsensä antavan tuon käskyn alikersantille joka vain totteli komentoa, josta taas oli muodostumassa vakava vaaratilanne.
Tilanne kuitenkin päättyi onnellisesti ja vaaratilanne purkautui, mutta en tuolloin tajunnut, että vääpeli yritti aneluillaan ostaa minut jos olisi käynyt toisinpäin. Olin 18 vuotias pojanhölmäke enkä oikein tajunnut silloin koko tilannetta. Kaverini menetti tämän takia tulevat kessunnatsat ja vääpeli yleni normaalisti. Nuoleskeli kenraalia tilanteen jälkeen joka saapui kehumaan harjoituksia.
Tiedoksi kirjoittajalle, että alapeukut johtuvat erittäin epäselvästä stoorista. Luin kaksi kertaa, enkä siltikään päässyt selville, mitä tässä tapahtui ja mikä siinä oli outoa.
Ehkä oudoin juttu täällä...
Oltiin kouluaikana lähdössä urheilujoukkeen kanssa johonkin turnaukseen ja majoitusta varten keräsin nimilistan jäsenistä, kun en kaikkia ulkoa muistanut. Oli sitten palaveri ja pidin nimenhuutoa. Yhden nimen kohdalla ei tullut vastausta, eikä kukaan muistanut tätä henkilöä. Kävin koulun kanslistilta kyselemässä, että missä luokassa tämä henkilö olisi, mutta ei kuulemma ollut tätä ihmistä koko koulussa. Olin ihmeissäni, mutta eihän asialle mitään voinut. Muutama päivä myöhemmin nousin kotitalon rappusia ylös ja suoraan edessä on ovi, jossa on kolme nimeä, joista keskimmäisenä on juuri tuo "kadonnut" joukkueen jäsen. Aivan tuntematon ihminen, mutta jostain alitajunnasta olin hänet listaan kirjoittanut.
Ei ehkä oudoin mutta muistuipa nyt mieleen. Lapsena asuin maaseudulla paikassa missä oli muutama talo, ja tunnettiin kaikki paikalliset. Parin kaverin kanssa pyörimme lähimetsissä ja tunsimme ne hyvin. Ja nyt puhutaan siis ihan umpimetsästä missä ei mennyt mitään polkuja tai ulkoilureittejä. Kerran törmäsimme yhtäkkiä mieheen, joka vain seisoi siellä metsässä. Ei ollut mikään sienestäjä, vaan kuin suoraan jostain vanhasta rikoselokuvasta. Sillä oli musta nahkatakki, suorat housut ja mafiosotyyppinen hattu. Vähän ehkä mustalaisen näköinen. Me säikähdimme tietysti hirveästi kun äkkiarvaamatta törmäämme sellaiseen, kun ei siellä metsässä yleensä näkynyt muita. Lähdimme juoksemaan pois, ja se mies nauraa hohotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.
En tiedä miten on nykyisin?
No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.
Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.
Aika lailla samat kokemukset.
T. eräs isä
Mitä ihmettä? En ole kuullut tästä tai ollut tietoinen, että tällaista tapahtuu neuvolassa. Ihan kauheaa.
-ohisnainen
No ainakin minun työkavereilla on useilla vastaavia kokemuksia. Jotenkin me miehet olemme vaan tottuneet tuollaiseen. Tavallaan se on "normaalia", eikä sellaisesta tule lööppeihin otsikoita.
Vierailija kirjoitti:
Varhain aamulla Hyvinkään frisbeegolf radalla, kun olin heittelemässä ja heitin ihan umpimetsään f-kiekkoni. Hakemassa f-kiekkoa edessäni lähti lentoon iso-kokoinen lintu. Sen siipien kärkien välinen etäisyys oli suunilleen 168cm pitkä (laskin tämän omien käsieni mitoista).
Outoa sellaisen linnun olevan lähellä Hyvinkään keskustaa. Mikä lintu? On mysteeri.
Harmaahaikara on iso, kun läheltä näkee. Siipien väli 1,6-2m. Saattaisi olla esim. pellolla. Metsässä voisi olla huuhkaja saalista syömässä, kärkiväli 1,4-1,7m. Pitäisi tietää edes väritys.
Metsässä istui sorsa männyssä. Se hämmensi.
Tuo ei ole omituinen sattuma vaan traaginen ja surullinen väkivallanteko, joka saattoi pilata toiselta ihmiseltä loppuelämän.