G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.

Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.

Jotkut nyt vaan yltävät nipin napin edes tuolle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo metsät...itselläkin on kokemus kun menin melkein paniikkiin aivan tuttua suonlaidan polkua kulkiessa. Oli alkusyksy, valoisa päivä, puut humisivat tuulessa, kuljin monta kertaa käveltyä lenkki- ja marjastuspolkua.

Yhtäkkiä siinä iski sellainen kammotuksen tunne, että metsä yrittää pitää minua otteessaan. Lisäsin vauhtia, katselin huojuvia puiden latvoja ja tunne oli todella outo, kahlitseva. Suon vieressä on pelto mutta välissä on iso oja joten en voinut rynnistää pellolle 'turvaan' vaan piti kulkea siihen asti missä pääsee ylitse ojan.

Puolijuoksua pääsin siltarummulle ja siitä kaapaisin vasta puidulle pellolle, heti olo helpotti. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, laitoin sen oman päänupin piikkiin koska kerta oli ainoa. Tosin saman suon laidassa mutta satoja metrejä kauempana oli sisällissodan aikaan tapettu ja haudattu kaksi valkoista, kylläkin myöhemmin sieltä pois noudettu. En koskaan sitä ennen enkä jälkeen ole samaa kokenut ja paljon olen siellä kulkenut, pieni tauko taisi tämän jälkeen kyllä lenkkeilyyn tulla.

Tuosta kertomuksesta mieleen tuli kaksi asiaa.

Kuuntelin kerran kirjallisuusluennoitsijaa, joka kertoi, että metsässä voi toisinaan tulla kauhun tunne ja että Antiikin ihmiset uskoivat sen johtuvan Pan-jumalasta. Metsä oli ko. jumaluuden koti, mistä syystä hän säikytteli joskus ihmisiä siellä. Ilmiö olisi siis vanha.

Toinen on, että olen itsekin tuntenut joskus samoin tutussa metsässä. Yhtäkkiä tuuli alkoi suhista puissa kovaa, latvat liikehtivät levottomasti, ja vaikka polku oli tuttu, se tuntui yllättäen erilaiselta kuin ennen, jotenkin uhkaavalta. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Se oli mieleenjäävä kokemus.

Suomalaisessakin kansanperinteessä tunnetaan tuo, puhutaan metsänpeittoon joutumisesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Metsänpeitto

Menin kampaajalle, joka oli aikaisemmin sävyttänyt ja leikannut hiukseni todella hyvin, uudelleen.

Kun istuuduin tuoliin, kampaaja tokaisi minulle, että "Näitä hiuksia ei ole leikattu sataan vuoteen". Oli muutenkin ihan omituinen, kiroili ja mesoi. Ja kompastui jonkin laitteen johtoon. Siinä vaiheessa tajusin, että on humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.

Ette saaneet, vaan pahoinpitelitte ja varastitte.

Varhain aamulla Hyvinkään frisbeegolf radalla, kun olin heittelemässä ja heitin ihan umpimetsään f-kiekkoni. Hakemassa f-kiekkoa edessäni lähti lentoon iso-kokoinen lintu. Sen siipien kärkien välinen etäisyys oli suunilleen 168cm pitkä (laskin tämän omien käsieni mitoista).

Outoa sellaisen linnun olevan lähellä Hyvinkään keskustaa. Mikä lintu? On mysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Menin kampaajalle, joka oli aikaisemmin sävyttänyt ja leikannut hiukseni todella hyvin, uudelleen.

Kun istuuduin tuoliin, kampaaja tokaisi minulle, että "Näitä hiuksia ei ole leikattu sataan vuoteen". Oli muutenkin ihan omituinen, kiroili ja mesoi. Ja kompastui jonkin laitteen johtoon. Siinä vaiheessa tajusin, että on humalassa.

Kai sinä lähdit pois sieltä?

Tuli noista viime sivujen metsäjutuista mieleen yksi samantapainen omalta kohdaltani.

Olen jo lapsuudesta/nuoruudesta asti miettinyt erästä lapsuudesta tuttua metsää, josta mielestäni kerran pääsin johonkin täysin uusille poluille ja metsäalueille. Tämä ei kuitenkaan pitäisi olla mahdollista, koska tunnen metsän perin pohjin ja tiedän mitä alueen ympärillä on, nykyäänkin. Mutta sillä yhdellä kertaa, päädyin täysin uusille alueille ja olisikohan jonkun uuden metsäalueen sisällä ollut joku pieni leikkipuistokin.

Todennäköisesti olen nähnyt jotain unta aikanaan, mutta kummallista kuinka tämä uni on jäänyt näin pitkäksi aikaa mieleen ja yritän yhä toisinaan miettiä, miten sieltä metsästä löytyisi se sama polku, jonne päädyin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]

Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?

Huh huh että tuli tästä todella surullinen olo :-(

Varmaan siksi että olen saman ikäisenä omaa äitiäni baareista odotellut ja toivonut että pian jo tulisi. Usein lähdin yöhän etsimäänkin :-(

Voi kun olisi edes yksi aikuinen asiaan puuttunut!

Mä yritin puuttua, mutta sitä ei noteerattu siinä poppoossa millään lailla. Yritin puhua silloiselle miehelleni, mutta häntä nauratti. On myös huomioitava, että olin silloin todella nuori, varmaan niukin naukin 19-vuotias ja mies jo 30.

Lopulta yritin sopia menot siten, että lasten aikana ei juostaisi missään, mutta mies ei pysynyt sopimuksissa. Lapset saattoivat pamahtaa paikalle aivan yllättäin myös silloin, kun ei ollut lapsiviikonloppu ja ihan miehen omasta aloitteesta.. Myös silloin, vaikka hän itse tiesi, että illalla on sovittu keikka että liput maksettu tai vaikka synttärit. Tai sitten jos oli ihan sovitun mukainen lapsiviikonloppu, mies saikin yllättäin päähänsä lähteä baariin ja jättää lapset keskenään pelaamaan. Lapsen äidin ystävä teki lasun, mutta lasten äiti marssi toimistolle ja puhui virkailijat ympäri ja sai virkailijat uskomaan, että ilmoitus oli täysin aiheeton ja katkeran ämmän tilityksiä. Koska en yksinkertaisesti pystynyt vaikuttamaan heidän tekemisiinsä, koska he olivat lasten vanhemmat enkä minä ja koska olin lapseton en tiennyt lastenkasvatuksesta yhtään mitään, otin vain jalat alleni. Surullista, mutta jos olisin tehnyt myös ls-ilmotuksen, sekin olisi tyrmätty katkeran eksän puheina. - tämän ap

19 v on nuori, muttei niin nuori ettei pystyisi tajuamaan että tollaisella miehellä on oltava päässä vikaa, joka jättää lapsensa suoraan sanottuna heitteille.

Sinä siis otit tuon mieheksesi. Miksi, saanko kysyä?

Ei muuten kuulu sulle, ja huomaa että kyseessä on eks ja syystä! Älä tee musta tarinan paholaista, jos vastuu on kuitenkin ensisijaisesti miehen joka ne lapset heitteille jätti. Heitä yritettiin auttaa monilta eri tahoilta, mutta koska se ei kelvannut ja he olivat täydellisiä kasvattajia, siinä ei kauheasti auta. Eikä kukaan tervepäinen nainen jää suhteeseen keskenkasvuisen miehen kanssa pelkästään auttaakseen sen lapsia ilmaisena lapsenpiikana. Voi luoja..

Älä sitten kerro jos ei saa kysyä. Äläkä seurustele itseäsi 20 v vanhempien älykääpiöitten kanssa.

Tämä on kyllä ihan jäätävää miten vastuut laitetaan naisille teinistä asti. 30v aikuinen mies juo ja bilettää niin ettei huolehdi omista lapsistaan, mutta jotenkin ilmeisesti syypää on hänen 19-vuotias tyttöystävänsä, joka on valinnut väärän miehen. Jessus, ei ole usein helppoa olla nainen.

Huhhuh. Jossei edes 19-vuotiaana ole kehittynyt sen vertaa äidinvaistoa, että olisi puuttunut tilanteeseen, ei pitäisi koskaan päästä äidiksi. Mä oon nähnyt, kuinka jo 6-vuotiaat lapset osaavat toimia tuollaisessa tilanteessa ja alkaa ottamaan pienemmistä vastuuta.

Toivottavasti et koskaan saa lapsia! Ja jos olet saanut, säälin heitä,ja toivon, että antaisit kykenevämmälle huolehtijalle. Ihan oikeesti: vastuuta on myös myöntää ettei itsestä ole siihen hommaan ja antaa lapselle parempi koti. Vastuu ei draama queen eleillä poistu eikä selittelyillä kuinka muka yritetään tehdä paholainen, oli niim nuori, mies oli vanha,nyt se exä jne. Kaikista ei vain ikinä kuulu tulla äitejä koska ovat niin huonoja siinä ja myrkyllisiä omille lapsilleen.

Ohis, mutta olen 32-vuotias eikä mulla ole vieläkään minkäänlaista äidinvaistoa. 

Otan osaa. Puutteita on vähän jokaisella. Yhdellä diabetes, toisella huonot hampaat, kolmas on kleptomaani. Sinulla on sitten tuo.

Tämä on yksi omituisimmista tilanteista missä mä olen ollut. Joku ottaa osaa kun toiselta puuttuu äidinvaistot (niin puuttuu multakin, olen kohta 40v. Sen sijaan minulla on voimakas eläimiin kohdistuva suojelun ja hoitamisen vaisto). En kyllä koe menettäneeni mitään ilman äidinvaistoa. Suuntavaiston puuttuminen häiritsee elämääni paljon enemmän, kun tykkään kulkea metsissä.Mä oon aina niputtanut noi yhteen, eli hoivavietti, joka kohdistuu heikompiin ja avuttomampiin. Eläimet, lapset, vanhukset ja vammaiset.

Joillakin on taustalla trauma, joka johtaa siihen että ei luota ihmisiin. Eläimistä tulee sitten ihmisen korvikkeita ja se voi mennä aikalailla ylikin joskus.

Ja toisilla on taustalla vain vahva misantropia ilman sen kummempia traumoja.

Ihminen on perustaltaan laumaeläin ja sosiaalinen olento, joten väittäisin että misantropiassakin on aina jotain poikkeamaa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Nsnns kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli heilasteltua varatun miehen kanssa. Ensitreffien päätteeksi paljasti olevansa avoimessa suhteessa, tämä selvä, olin sinkku enkä etsinyt vakavaa. Vähän epäröin, että onko tämä "avoin suhde" joku tapa peitellä pettämistä.

No mies kutsui minut seuraavaksi luokseen, jossa sitten paikalla oli myös miehen vaimo ja tämän "poikaystävä". Juotiin kaikki kahvia ja syötiin pullaa, juteltiin niitä näitä, sitten vaimo vetäytyi poikakaverinsa kanssa makkariin kun mä ja mies mentiin olohuoneeseen. Asiat johti toiseen (niin makkarissa kuin olkkarissa), ja sitten me kolmannet pyörät hyvästeltiin aviopari eteisessä ja jatkettiin matkaa.

Olihan se hieman outo tilanne :D

Hyi yök, miten sairasta. Ei ihme että parisuhteita ei enää synny, todella vastenmielistä, tuossa on kysymys vain omista haluista ja himoista.

Tuossa oli parisuhde ja aika monen ihmisen halut ja himot.

Älä nyt sekoita, ihminen ei voi olla monitahoinen kokonaisuus vaan hän on joko kunnollinen ja pyhä parisuhdeihminen, tai sitten yököttävä irrallisesta seksistä nauttija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo metsät...itselläkin on kokemus kun menin melkein paniikkiin aivan tuttua suonlaidan polkua kulkiessa. Oli alkusyksy, valoisa päivä, puut humisivat tuulessa, kuljin monta kertaa käveltyä lenkki- ja marjastuspolkua.

Yhtäkkiä siinä iski sellainen kammotuksen tunne, että metsä yrittää pitää minua otteessaan. Lisäsin vauhtia, katselin huojuvia puiden latvoja ja tunne oli todella outo, kahlitseva. Suon vieressä on pelto mutta välissä on iso oja joten en voinut rynnistää pellolle 'turvaan' vaan piti kulkea siihen asti missä pääsee ylitse ojan.

Puolijuoksua pääsin siltarummulle ja siitä kaapaisin vasta puidulle pellolle, heti olo helpotti. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, laitoin sen oman päänupin piikkiin koska kerta oli ainoa. Tosin saman suon laidassa mutta satoja metrejä kauempana oli sisällissodan aikaan tapettu ja haudattu kaksi valkoista, kylläkin myöhemmin sieltä pois noudettu. En koskaan sitä ennen enkä jälkeen ole samaa kokenut ja paljon olen siellä kulkenut, pieni tauko taisi tämän jälkeen kyllä lenkkeilyyn tulla.

Tuosta kertomuksesta mieleen tuli kaksi asiaa.

Kuuntelin kerran kirjallisuusluennoitsijaa, joka kertoi, että metsässä voi toisinaan tulla kauhun tunne ja että Antiikin ihmiset uskoivat sen johtuvan Pan-jumalasta. Metsä oli ko. jumaluuden koti, mistä syystä hän säikytteli joskus ihmisiä siellä. Ilmiö olisi siis vanha.

Toinen on, että olen itsekin tuntenut joskus samoin tutussa metsässä. Yhtäkkiä tuuli alkoi suhista puissa kovaa, latvat liikehtivät levottomasti, ja vaikka polku oli tuttu, se tuntui yllättäen erilaiselta kuin ennen, jotenkin uhkaavalta. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Se oli mieleenjäävä kokemus.

Luultavasti kyse on vain siitä, että ihmisessä voi metsässä ollessaan herätä ikiaikainen selviytymisvaisto, joka on suojannut meitä pedoilta aikoinaan. Jos puut tai pensaat alkavat yhtäkkiä liikehtiä eri tavalla, se on voinut tarkoittaa vaanivaa petoa ja saa aikaan hälytystilan ja stressireaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo metsät...itselläkin on kokemus kun menin melkein paniikkiin aivan tuttua suonlaidan polkua kulkiessa. Oli alkusyksy, valoisa päivä, puut humisivat tuulessa, kuljin monta kertaa käveltyä lenkki- ja marjastuspolkua.

Yhtäkkiä siinä iski sellainen kammotuksen tunne, että metsä yrittää pitää minua otteessaan. Lisäsin vauhtia, katselin huojuvia puiden latvoja ja tunne oli todella outo, kahlitseva. Suon vieressä on pelto mutta välissä on iso oja joten en voinut rynnistää pellolle 'turvaan' vaan piti kulkea siihen asti missä pääsee ylitse ojan.

Puolijuoksua pääsin siltarummulle ja siitä kaapaisin vasta puidulle pellolle, heti olo helpotti. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, laitoin sen oman päänupin piikkiin koska kerta oli ainoa. Tosin saman suon laidassa mutta satoja metrejä kauempana oli sisällissodan aikaan tapettu ja haudattu kaksi valkoista, kylläkin myöhemmin sieltä pois noudettu. En koskaan sitä ennen enkä jälkeen ole samaa kokenut ja paljon olen siellä kulkenut, pieni tauko taisi tämän jälkeen kyllä lenkkeilyyn tulla.

Tuosta kertomuksesta mieleen tuli kaksi asiaa.

Kuuntelin kerran kirjallisuusluennoitsijaa, joka kertoi, että metsässä voi toisinaan tulla kauhun tunne ja että Antiikin ihmiset uskoivat sen johtuvan Pan-jumalasta. Metsä oli ko. jumaluuden koti, mistä syystä hän säikytteli joskus ihmisiä siellä. Ilmiö olisi siis vanha.

Toinen on, että olen itsekin tuntenut joskus samoin tutussa metsässä. Yhtäkkiä tuuli alkoi suhista puissa kovaa, latvat liikehtivät levottomasti, ja vaikka polku oli tuttu, se tuntui yllättäen erilaiselta kuin ennen, jotenkin uhkaavalta. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Se oli mieleenjäävä kokemus.

Suomalaisessakin kansanperinteessä tunnetaan tuo, puhutaan metsänpeittoon joutumisesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Metsänpeitto

Itse kuljen paljon metsissä ja mieluiten sellaisissa, missä ei ole muita ihmisiä. Täytyy muistaa tämä, jos jään Metsänpeiton uhriksi: 

Metsänpeitosta pääsy

'Metsänpeitosta pääsemiseksi on erilaisia keinoja, kuten vaatekappaleen kääntäminen nurin päin tai jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.'

Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D

Olin aloittanut uudessa työssä ja pienessä myymälässä myytiin koruja, joissa oli käytetty mm. lasia. Oli esimerkiksi koristeellinen suurennuslasin muotoinen kaulakoru.

Esimies minua perehdyttäessään alkoi touhuta kaikkia suojia työpäivän päätteeksi niiden päälle, koska kuulemma aurinko polttaa koko rakennuksen maan tasalle, jos aurinko osuu noihin tuotteisiin.

Hän peitti pyyhkeellä ja pahvilevyillä kaikki korut, tulitikkurasiat ja kaikki. Osa sytyttää tulipalon, osa sulaa auringon voimasta myyntikelvottomiksi.

Käsienpesuun käytettyjen paperipyyhkeet piti ensin kuivattaa vessan pienen patterin päällä ja heittää sitten vasta päivän lopuksi roskiin. Jos ne heitti roskiin suoraan, kosteus muhi niissä ja aiheutti kosteusvaurioita arvokkaaseen kiinteistöön.

Lähtiessään hän otti valokuvat kaikesta, mitä oli tehnyt sulkiessaan puotia, että pystyi sitten kotona tarkistamaan, oli laittanut valot pois, laittanut suojat tavaroiden päälle, laittanut ovet lukkoon, laittanut hälytykset päälle jne. jne.

Jouluna puodin kiviportailla paloi kynttilä lyhdyssään ja se tuotti kyllä ylimääräistä työtä. Voitte kuvitella miten monta kertaa hän tarkisti, että kynttilä oli sammuksissa, kun hän otti tuon lyhdyn yöksi sisään. Lisäksi sitä piti vuorata foliolla sieltä sisältä, vaikka lyhty oli rautaa ja lasia. Ja toki se piti peittää yöksi, mutta se kynttilä piti ottaa sieltä pois siltä varalta, että jos peittää sen lyhdyn ja kynttilä ei olekaan sammunut!  Voitte kuvitella miten raskasta tämä oli.

Kerran hän pakotti työntekijät soittamaan huoltoyhtiölle, kun oli talvi ja ihmiset toivat kengissään vähän lunta sisään. Sulanut lumi lattialla oli hänen mielestään merkki siitä, että katto vuotaa. Huoltoyhtiö hälytettiin kerran myös paikalle, kun ampiainen oli päässyt rakennukseen sisään. Huoltoyhtiö muistutti rouvaa, etteivät he ole tuholaisentorjuntayksikkö.

Näin piti kaikkien toimia. Joskus joku uskalsi mutista, että mikä auringonsäde yöllä sytyttää talon palamaan, samalla kun asetteli pahvia korujen päälle :D

Nuo sään ennustamiset ovat mielenkiintoisia. Jotkut sanovat tuntevansa luissaan että säämuutos on tulossa. Isäni varpaat paleltuivat sotareissulla, no poistamaan niitä ei onneksi jouduttu mutta hän sanoi niiden kutinan merkitsevän sään lauhtumista talvisaikaan. Piti kuulemma aina paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.

Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.

Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.

Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.

Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.

Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.

Me ollaan geneettisesti niin läheistä sukua tietyille ihmisapinoille, että eläintieteessä meitä pidettäisiin samana lajina. Vähän niinkuin vaikka euraasialainen susi ja arktinen susi. Samaa lajia. Eli kyllä sinä olet lähisukua eläimille, niinkuin me kaikki :).

Mä pystyn kuulemaan sateen ja ukkosen kesäisin kauan ennen kuin ne alkavat. Ilma jotenkin kuulostaa erilaistelta, kaikki äänet (erityisesti autojen äänet) ovat jollakin tapaa erilaisia. Liittynee ilmanpaineeseen. Sitten jos on pitkään sateista, sitä ei enää huomaa, mutta kirkkaana kesäpäivänä kuulen heti jos alkaa olla sateen uhkaa ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.

Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.

Koska oli oudoin tilanne missä olen ollut. Oli aika hämmentävää juoda viinaa puistossa, ja yhtäkkiä havahtua siihen kun rauhalliseksi luultu kaveri potkii jotain juoppoa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Nuo sään ennustamiset ovat mielenkiintoisia. Jotkut sanovat tuntevansa luissaan että säämuutos on tulossa. Isäni varpaat paleltuivat sotareissulla, no poistamaan niitä ei onneksi jouduttu mutta hän sanoi niiden kutinan merkitsevän sään lauhtumista talvisaikaan. Piti kuulemma aina paikkansa.

Yksi mun lapsuudenkaveri oli kanssa tuollainen. Kuulin myöhemmin äidiltään että oli nielaissut ilmapuntarin vahingossa viisivuotiaana. Sellaisen ihan pienen tietysti, ei seinämallia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei ole edes kauhean kauan, tapahtui viime syksynä. Olin ostanut itselleni bagelin ja kävelin sen kanssa kun eräs mies pysäytti minut. Ihan asiallisen oloinen tyyppi, kysyi että voisiko hän saada bagelini ja kun kieltäydyin niin nappasi sen kädestäni ja lähti juoksemaan. Itse jäin hoomoilasena seisomaan keskelle kauppakeskuksen parkkipaikkaa.

Olikohan Kasper Strömman?

Vierailija kirjoitti:

Olin aloittanut uudessa työssä ja pienessä myymälässä myytiin koruja, joissa oli käytetty mm. lasia. Oli esimerkiksi koristeellinen suurennuslasin muotoinen kaulakoru.

Esimies minua perehdyttäessään alkoi touhuta kaikkia suojia työpäivän päätteeksi niiden päälle, koska kuulemma aurinko polttaa koko rakennuksen maan tasalle, jos aurinko osuu noihin tuotteisiin.

Hän peitti pyyhkeellä ja pahvilevyillä kaikki korut, tulitikkurasiat ja kaikki. Osa sytyttää tulipalon, osa sulaa auringon voimasta myyntikelvottomiksi.

Käsienpesuun käytettyjen paperipyyhkeet piti ensin kuivattaa vessan pienen patterin päällä ja heittää sitten vasta päivän lopuksi roskiin. Jos ne heitti roskiin suoraan, kosteus muhi niissä ja aiheutti kosteusvaurioita arvokkaaseen kiinteistöön.

Lähtiessään hän otti valokuvat kaikesta, mitä oli tehnyt sulkiessaan puotia, että pystyi sitten kotona tarkistamaan, oli laittanut valot pois, laittanut suojat tavaroiden päälle, laittanut ovet lukkoon, laittanut hälytykset päälle jne. jne.

Jouluna puodin kiviportailla paloi kynttilä lyhdyssään ja se tuotti kyllä ylimääräistä työtä. Voitte kuvitella miten monta kertaa hän tarkisti, että kynttilä oli sammuksissa, kun hän otti tuon lyhdyn yöksi sisään. Lisäksi sitä piti vuorata foliolla sieltä sisältä, vaikka lyhty oli rautaa ja lasia. Ja toki se piti peittää yöksi, mutta se kynttilä piti ottaa sieltä pois siltä varalta, että jos peittää sen lyhdyn ja kynttilä ei olekaan sammunut!  Voitte kuvitella miten raskasta tämä oli.

Kerran hän pakotti työntekijät soittamaan huoltoyhtiölle, kun oli talvi ja ihmiset toivat kengissään vähän lunta sisään. Sulanut lumi lattialla oli hänen mielestään merkki siitä, että katto vuotaa. Huoltoyhtiö hälytettiin kerran myös paikalle, kun ampiainen oli päässyt rakennukseen sisään. Huoltoyhtiö muistutti rouvaa, etteivät he ole tuholaisentorjuntayksikkö.

Näin piti kaikkien toimia. Joskus joku uskalsi mutista, että mikä auringonsäde yöllä sytyttää talon palamaan, samalla kun asetteli pahvia korujen päälle :D

Kutsutaan pakko-oireiseksi häiriöksi.

Olen joutunut moneen omituiseen tilanteeseen elämäni aikana. Esimerkiksi yksi työhaastattelu on jäänyt pysyvästi mieleeni.

Eräs naisten alusvaatteita myyvä ketjuyritys haki 2000-luvun alussa myyjää uuteen, vielä avaamattomaan liikeeseensä eräässä suuressa kauppakeskuksessa pääkaupunkiseudulla.

Sain haastatteluajan ja menin sinne hyvissä ajoin ja henkisesti hyvin valmistautuneena.

Löysin itseni pahasti keskeneräisestä pikkuliikkeestä, jossa tehtiin remppaa hiki hatussa "puolen suvun" voimin. Vasarat vaan paukkui ja porakoneet rytisi. 😃

Minut otti vastaan myymälän/ketjuliikkeen johtaja: iäkkäämpi, puhelias naisihminen. Ensitöikseen, kun oltiin istuuduttu, hän karjaisi remonttia tekeville sukulaisilleen suunnilleen, että "olkaa nyt hiljempaa, kun tässä on taas yks haastattelu alkamassa!"

Sitten rouva johtaja räväytti minulle ensimmäisen kysymyksensä: "mikä sun horoskooppimerkki on?"

Sen jälkeen sain kuulla pitkän sepustuksen eri horoskooppimerkkien sopivuudesta (ja epäsopivuudesta) asiakaspalvelutehtäviin.

Jossain vaiheessa rouva kutsui ne remppaa tekevät sukulaiset tyttö- ja poikaystävineen katsomaan ja kuuntelemaan, kun minua haastateltiin. He kerääntyivät puoliympyräksi minun eteeni ja tuijottivat minua aivan hiljaa. Se tuntui omituiselta ja aika uhkaavaltakin.

Rouva johtaja kertoi, että myyjä ei sitten saa istua hetkeksikään kahdeksan tunnin työpäivänsä aikana, koska istuminen on laiskuuden merkki. "Jos mä tulen paikalle liikkeeseen ja näen että yksikin myyjä istuu, niin se on sit ovesta ulos välittömästi!", hän latasi.

Huomasin, että rouvalla viirasi päästä jonkin verran, mutta hoidin haastattelun omalta osaltani loppuun kunnialla. En itse asiassa edes uskaltanut poistua paikalta kesken kaiken niiden tuijottavien sukulaisten ja heidän kumppaneidensa vuoksi. Halusin pois mahdollisimman luontevasti ajan kanssa, vaikka sydän tykytti koko haastattelun ajan. Huokaisin helpotuksesta, kun se oli ohi.

Kun firmasta soitettiin parin päivän päästä, jätin vastaamatta puheluun ja pistin numeron estolistalle. Tiesin kyllä, että olisin saanut paikan, mutta se ei todellakaan ollut minua varten.

Noin puolen vuoden päästä tuosta olin mieheni kanssa kyseisessä kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Menin huvikseni kurkkaamaan sisään tuon alusvaateliikkeen ikkunasta. Siellä palveli erittäin väsyneen näköinen nuori nainen vaativan näköistä asiakasta. Olin enemmän kuin helpottunut, etten ollut hänen paikallaan palvelemassa ihmisiä tauotta ja jatkoin tyytyväisenä matkaani.