Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?
Huh huh että tuli tästä todella surullinen olo :-(
Varmaan siksi että olen saman ikäisenä omaa äitiäni baareista odotellut ja toivonut että pian jo tulisi. Usein lähdin yöhän etsimäänkin :-(
Voi kun olisi edes yksi aikuinen asiaan puuttunut!Mä yritin puuttua, mutta sitä ei noteerattu siinä poppoossa millään lailla. Yritin puhua silloiselle miehelleni, mutta häntä nauratti. On myös huomioitava, että olin silloin todella nuori, varmaan niukin naukin 19-vuotias ja mies jo 30.
Lopulta yritin sopia menot siten, että lasten aikana ei juostaisi missään, mutta mies ei pysynyt sopimuksissa. Lapset saattoivat pamahtaa paikalle aivan yllättäin myös silloin, kun ei ollut lapsiviikonloppu ja ihan miehen omasta aloitteesta.. Myös silloin, vaikka hän itse tiesi, että illalla on sovittu keikka että liput maksettu tai vaikka synttärit. Tai sitten jos oli ihan sovitun mukainen lapsiviikonloppu, mies saikin yllättäin päähänsä lähteä baariin ja jättää lapset keskenään pelaamaan. Lapsen äidin ystävä teki lasun, mutta lasten äiti marssi toimistolle ja puhui virkailijat ympäri ja sai virkailijat uskomaan, että ilmoitus oli täysin aiheeton ja katkeran ämmän tilityksiä. Koska en yksinkertaisesti pystynyt vaikuttamaan heidän tekemisiinsä, koska he olivat lasten vanhemmat enkä minä ja koska olin lapseton en tiennyt lastenkasvatuksesta yhtään mitään, otin vain jalat alleni. Surullista, mutta jos olisin tehnyt myös ls-ilmotuksen, sekin olisi tyrmätty katkeran eksän puheina. - tämän ap19 v on nuori, muttei niin nuori ettei pystyisi tajuamaan että tollaisella miehellä on oltava päässä vikaa, joka jättää lapsensa suoraan sanottuna heitteille.
Sinä siis otit tuon mieheksesi. Miksi, saanko kysyä?
Ei muuten kuulu sulle, ja huomaa että kyseessä on eks ja syystä! Älä tee musta tarinan paholaista, jos vastuu on kuitenkin ensisijaisesti miehen joka ne lapset heitteille jätti. Heitä yritettiin auttaa monilta eri tahoilta, mutta koska se ei kelvannut ja he olivat täydellisiä kasvattajia, siinä ei kauheasti auta. Eikä kukaan tervepäinen nainen jää suhteeseen keskenkasvuisen miehen kanssa pelkästään auttaakseen sen lapsia ilmaisena lapsenpiikana. Voi luoja..
Älä sitten kerro jos ei saa kysyä. Äläkä seurustele itseäsi 20 v vanhempien älykääpiöitten kanssa.
Tämä on kyllä ihan jäätävää miten vastuut laitetaan naisille teinistä asti. 30v aikuinen mies juo ja bilettää niin ettei huolehdi omista lapsistaan, mutta jotenkin ilmeisesti syypää on hänen 19-vuotias tyttöystävänsä, joka on valinnut väärän miehen. Jessus, ei ole usein helppoa olla nainen.
Huhhuh. Jossei edes 19-vuotiaana ole kehittynyt sen vertaa äidinvaistoa, että olisi puuttunut tilanteeseen, ei pitäisi koskaan päästä äidiksi. Mä oon nähnyt, kuinka jo 6-vuotiaat lapset osaavat toimia tuollaisessa tilanteessa ja alkaa ottamaan pienemmistä vastuuta.
Toivottavasti et koskaan saa lapsia! Ja jos olet saanut, säälin heitä,ja toivon, että antaisit kykenevämmälle huolehtijalle. Ihan oikeesti: vastuuta on myös myöntää ettei itsestä ole siihen hommaan ja antaa lapselle parempi koti. Vastuu ei draama queen eleillä poistu eikä selittelyillä kuinka muka yritetään tehdä paholainen, oli niim nuori, mies oli vanha,nyt se exä jne. Kaikista ei vain ikinä kuulu tulla äitejä koska ovat niin huonoja siinä ja myrkyllisiä omille lapsilleen.
Ohis, mutta olen 32-vuotias eikä mulla ole vieläkään minkäänlaista äidinvaistoa.
Otan osaa. Puutteita on vähän jokaisella. Yhdellä diabetes, toisella huonot hampaat, kolmas on kleptomaani. Sinulla on sitten tuo.
Tämä on yksi omituisimmista tilanteista missä mä olen ollut. Joku ottaa osaa kun toiselta puuttuu äidinvaistot (niin puuttuu multakin, olen kohta 40v. Sen sijaan minulla on voimakas eläimiin kohdistuva suojelun ja hoitamisen vaisto). En kyllä koe menettäneeni mitään ilman äidinvaistoa. Suuntavaiston puuttuminen häiritsee elämääni paljon enemmän, kun tykkään kulkea metsissä.Mä oon aina niputtanut noi yhteen, eli hoivavietti, joka kohdistuu heikompiin ja avuttomampiin. Eläimet, lapset, vanhukset ja vammaiset.
Joillakin on taustalla trauma, joka johtaa siihen että ei luota ihmisiin. Eläimistä tulee sitten ihmisen korvikkeita ja se voi mennä aikalailla ylikin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisäisesti hoikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli naisten saunailta. Eräs naisista alkoi muutaman otettuaan voivottelemaan kuinka valtavan lihava hän on ja aina ollut. Olen tuntenut tämän naisen lapsesta saakka, ja aivan totta: hän on todellakin aivan valtavan lihava, ja on ollut lihava lapsesta saakka. No sanooko kukaan niin? Ei tietenkään.
Kaikki yhteen ääneen:"ETHÄN ole! Sinähän olet niin hoikka ja kaunis! Musta paitasi hoikentaa! Juuri söit terveellistä salaattia! Äskenkin kävelimme tuolla järven rannassa, tottahan siinäkin kului monta kaloria! Sinullahan on kaksi lasta, siinähän niitä kaloreita kuluu lasten perässä juostessa! Olen AINA ollut sinulle kateellinen...tuota... leipomistaidoistasi!
Ja tänä nainen tietysti vänkää vastaan kuin lapsi:"Olenpas läski! Olenpas! Olenhan! Katsokaa vaikka!"Joka. Ikinen. Kerta.
Se on kyllä totta, kun halutaan toisesta sanoa vain hyvää, niin sitä herkästi kallistuu latelemaan valkoisia valheita. Siksi monesti saatan pitää suuni vaan kiinni, jos olisi jotain negatiivista sanottavaa (totuus ko. asiasta). Enkä tässä tarkoita ainoastaan ulkonäköasioita. Riippuu tietysti kuinka läheinen ihminen on kyseessä.
Se on todella ärsyttävää, kun joskus mainitsen jollekin, että pitäis saada vähän olemusta kevennettyä, niin "sähän oot niin hyvässä kunnossa!" "Mistä kohtaa sulta muka mitään pitäis pudottaa?!" "lihakset painaa enemmän kuin läski ja sulla niitä on!" Joo tiedän, että painaa. :D Jos mulla on paha olo omassa kehossani ja se vaikuttaa mieleen ja hyvinvointiin niin sitä ei herttileijaa voi kukaan toinen sanoa ja käskeä, että tyydy nyt vain olemaan tuollainen tai usko nyt mitä sanotaan! Ehkä paras kommentti mulle on tullut kaikista läheisimmältä ihmiseltä: "Ehkä sä vaan oot ton muotonen!" xD Ps. Osaan pukeutua niin, että läskini paistaisi mahdollisimman vähän muille...Tällaisissa tilanteissa minä olet tottunut pitämään turpani kiinni. Tuollaiset ilmiselvät valkoiset valheet tuntuvat niin väkisin väännetyiltä että hävettää, mutta ei sitä totuuttakaan voi monesti sanoa. Yläasteaikoina kävi niin, että ainoa "kaverini" luokalla valitti minulle lihavuuttaan - ja se oli totta, hän oli hyvin ylipainoinen. Hän vollotti siitä, kun jotkut koulun pojat olivat nauraneet hänen napapaidalleen. Minä sanoin varovasti "Ei se ehkä olekaan paras valinta sulle? Sullahan on paljon muitakin tosi kivoja paitoja." No kaverihan pöyristyi ja meni kertomaan luokkamme muille tytöille, kuinka haukuin häntä läskiksi ja pilkkasin vielä hänen vaatteitaankin. Kukaan heistä ei taas puhunut minulle viikkoon sen jälkeen.
Nimenomaan. Itse inhoan valehtelua sen kaikissa muodoissaan, joten kartan päästelemästä myöskään mitään "pieniä valkoisia valheita". Aina ei toki ole helppoa tämäkään. Äkkinäiset ja arvaamattomat tilanteet yms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?
Huh huh että tuli tästä todella surullinen olo :-(
Varmaan siksi että olen saman ikäisenä omaa äitiäni baareista odotellut ja toivonut että pian jo tulisi. Usein lähdin yöhän etsimäänkin :-(
Voi kun olisi edes yksi aikuinen asiaan puuttunut!Mä yritin puuttua, mutta sitä ei noteerattu siinä poppoossa millään lailla. Yritin puhua silloiselle miehelleni, mutta häntä nauratti. On myös huomioitava, että olin silloin todella nuori, varmaan niukin naukin 19-vuotias ja mies jo 30.
Lopulta yritin sopia menot siten, että lasten aikana ei juostaisi missään, mutta mies ei pysynyt sopimuksissa. Lapset saattoivat pamahtaa paikalle aivan yllättäin myös silloin, kun ei ollut lapsiviikonloppu ja ihan miehen omasta aloitteesta.. Myös silloin, vaikka hän itse tiesi, että illalla on sovittu keikka että liput maksettu tai vaikka synttärit. Tai sitten jos oli ihan sovitun mukainen lapsiviikonloppu, mies saikin yllättäin päähänsä lähteä baariin ja jättää lapset keskenään pelaamaan. Lapsen äidin ystävä teki lasun, mutta lasten äiti marssi toimistolle ja puhui virkailijat ympäri ja sai virkailijat uskomaan, että ilmoitus oli täysin aiheeton ja katkeran ämmän tilityksiä. Koska en yksinkertaisesti pystynyt vaikuttamaan heidän tekemisiinsä, koska he olivat lasten vanhemmat enkä minä ja koska olin lapseton en tiennyt lastenkasvatuksesta yhtään mitään, otin vain jalat alleni. Surullista, mutta jos olisin tehnyt myös ls-ilmotuksen, sekin olisi tyrmätty katkeran eksän puheina. - tämän ap19 v on nuori, muttei niin nuori ettei pystyisi tajuamaan että tollaisella miehellä on oltava päässä vikaa, joka jättää lapsensa suoraan sanottuna heitteille.
Sinä siis otit tuon mieheksesi. Miksi, saanko kysyä?
Ei muuten kuulu sulle, ja huomaa että kyseessä on eks ja syystä! Älä tee musta tarinan paholaista, jos vastuu on kuitenkin ensisijaisesti miehen joka ne lapset heitteille jätti. Heitä yritettiin auttaa monilta eri tahoilta, mutta koska se ei kelvannut ja he olivat täydellisiä kasvattajia, siinä ei kauheasti auta. Eikä kukaan tervepäinen nainen jää suhteeseen keskenkasvuisen miehen kanssa pelkästään auttaakseen sen lapsia ilmaisena lapsenpiikana. Voi luoja..
Älä sitten kerro jos ei saa kysyä. Äläkä seurustele itseäsi 20 v vanhempien älykääpiöitten kanssa.
Tämä on kyllä ihan jäätävää miten vastuut laitetaan naisille teinistä asti. 30v aikuinen mies juo ja bilettää niin ettei huolehdi omista lapsistaan, mutta jotenkin ilmeisesti syypää on hänen 19-vuotias tyttöystävänsä, joka on valinnut väärän miehen. Jessus, ei ole usein helppoa olla nainen.
Huhhuh. Jossei edes 19-vuotiaana ole kehittynyt sen vertaa äidinvaistoa, että olisi puuttunut tilanteeseen, ei pitäisi koskaan päästä äidiksi. Mä oon nähnyt, kuinka jo 6-vuotiaat lapset osaavat toimia tuollaisessa tilanteessa ja alkaa ottamaan pienemmistä vastuuta.
Toivottavasti et koskaan saa lapsia! Ja jos olet saanut, säälin heitä,ja toivon, että antaisit kykenevämmälle huolehtijalle. Ihan oikeesti: vastuuta on myös myöntää ettei itsestä ole siihen hommaan ja antaa lapselle parempi koti. Vastuu ei draama queen eleillä poistu eikä selittelyillä kuinka muka yritetään tehdä paholainen, oli niim nuori, mies oli vanha,nyt se exä jne. Kaikista ei vain ikinä kuulu tulla äitejä koska ovat niin huonoja siinä ja myrkyllisiä omille lapsilleen.
Ohis, mutta olen 32-vuotias eikä mulla ole vieläkään minkäänlaista äidinvaistoa.
Otan osaa. Puutteita on vähän jokaisella. Yhdellä diabetes, toisella huonot hampaat, kolmas on kleptomaani. Sinulla on sitten tuo.
Tämä on yksi omituisimmista tilanteista missä mä olen ollut. Joku ottaa osaa kun toiselta puuttuu äidinvaistot (niin puuttuu multakin, olen kohta 40v. Sen sijaan minulla on voimakas eläimiin kohdistuva suojelun ja hoitamisen vaisto). En kyllä koe menettäneeni mitään ilman äidinvaistoa. Suuntavaiston puuttuminen häiritsee elämääni paljon enemmän, kun tykkään kulkea metsissä.Mä oon aina niputtanut noi yhteen, eli hoivavietti, joka kohdistuu heikompiin ja avuttomampiin. Eläimet, lapset, vanhukset ja vammaiset.
Joillakin on taustalla trauma, joka johtaa siihen että ei luota ihmisiin. Eläimistä tulee sitten ihmisen korvikkeita ja se voi mennä aikalailla ylikin joskus.
Ja toisilla on taustalla vain vahva misantropia ilman sen kummempia traumoja.
Voi helekkari kun on typerää, että hienoa ketjua tulevat sotkemaan läskipäät typerillä kommenteillaan ja jankkauksillaan ihan joutavista asioista. Jos ne ovat niin tärkeitä teille, perustakaa uusi ketju älkääkä sotkeko tätä. Kiitos!
Kerrankin pastori kirjoittaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heilasteltua varatun miehen kanssa. Ensitreffien päätteeksi paljasti olevansa avoimessa suhteessa, tämä selvä, olin sinkku enkä etsinyt vakavaa. Vähän epäröin, että onko tämä "avoin suhde" joku tapa peitellä pettämistä.
No mies kutsui minut seuraavaksi luokseen, jossa sitten paikalla oli myös miehen vaimo ja tämän "poikaystävä". Juotiin kaikki kahvia ja syötiin pullaa, juteltiin niitä näitä, sitten vaimo vetäytyi poikakaverinsa kanssa makkariin kun mä ja mies mentiin olohuoneeseen. Asiat johti toiseen (niin makkarissa kuin olkkarissa), ja sitten me kolmannet pyörät hyvästeltiin aviopari eteisessä ja jatkettiin matkaa.
Olihan se hieman outo tilanne :D
Vierailija kirjoitti:
Mies ryntäsi samaan hissiin ja alkoi paukuttamaan päätään seinään ja kiroilemaan. Lopetti sitten yhtä äkkiä ja oli ihan normaalisti. Hivenen jännitti.
Tourette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin rakentamassa omakotitaloa ja varattiin keittiösuunnitteluaika melko tunnetusta keittiöfirmasta.
Suunnittelija (keski-ikäinen mies) otti meidät vastaan, esitteli paria mallikeittiötä ja kaikki meni suht kivasti, kunnes istuttiin alas ja alettiin jutella toiveistamme. Kysäisin häneltä, millaisia aamiaskaappivaihtoehtoja heillä on tarjolla ja olisiko hänellä niistä kuvia.
"No kato vaikka googlesta", oli vastaus.
Kysyin asiaa vielä kahdesti uudestaan, ja hän kirjoitti googleen aamiaiskaappi ja näytti meille erään tunnetun bloggaajan keittiötä. Kyseinen keittiö ei ollut tämän yrityksen toimittama, tarkistin myöhemmin.
Ei tullut kauppoja.
Pari viikkoa myöhemmin kyseinen firma meni konkurssiin. Onneksi ukkeli oli niin tyly, niin ei ehditty tilata heiltä kallista keittiötä.
No huh-huh. Tästä tuli mieleen oma tarina, tästä on jo parikymmentä vuotta aikaa. Oltiin rakentamassa omakotitaloa viimeistelyvaiheessa ja vuorossa oli kylpyhuoneen materiaalien valinta. Ilmoitin (silloiselle) miehelleni, että olen tosi tarkka siitä, millaisen suihkuseinän kelpuutan. Tämä siksi, että useimmat, mitä olin nähnyt olivat aivan hirveän näköisiä. Menimme sitten erääseen kalliiin kylpyhuonemerkin myymälään, esillä oli vain muutamia mallikappaleita, jotka olivat mielestäni aivan kamalia. Halvan muovisen näköisiä ja omituisella tavalla pisarakuvioisia. Menin kysymään myyjältä, että olisiko heillä jotain muita malleja kuin nuo harvat esillä olevat, keski-ikäinen tympääntyneen näköinen miesmyyjä nosti katseensa lukemastaan lehdestä ja kysyi "Mitä väliä sillä on, miltä se näyttää?" Vastasin, että "Se tulee meille kotiin, joten sikäli sillä on kovastikin väliä, miltä se näyttää", ja kävelin ulos liikkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli heilasteltua varatun miehen kanssa. Ensitreffien päätteeksi paljasti olevansa avoimessa suhteessa, tämä selvä, olin sinkku enkä etsinyt vakavaa. Vähän epäröin, että onko tämä "avoin suhde" joku tapa peitellä pettämistä.
No mies kutsui minut seuraavaksi luokseen, jossa sitten paikalla oli myös miehen vaimo ja tämän "poikaystävä". Juotiin kaikki kahvia ja syötiin pullaa, juteltiin niitä näitä, sitten vaimo vetäytyi poikakaverinsa kanssa makkariin kun mä ja mies mentiin olohuoneeseen. Asiat johti toiseen (niin makkarissa kuin olkkarissa), ja sitten me kolmannet pyörät hyvästeltiin aviopari eteisessä ja jatkettiin matkaa.
Olihan se hieman outo tilanne :D
Hyi yök, miten sairasta. Ei ihme että parisuhteita ei enää synny, todella vastenmielistä, tuossa on kysymys vain omista haluista ja himoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin syksyllä oman miehen kanssa kävelylenkille paikkaan, jossa on mäntymetsää ja metsäautoteitä, siellä on hyvä kävellä. Minulle iski kesken kaiken kova pissahätä, joten etsin paikan ison kiven juurelta pienestä syvennyksestä, jonka laidalla oli pieni mänty. Arvelin olevani hyvässä suojassa ja kyykistyin. Minulla meinasi sydän pysähtyä, kun yläpuoleltani loikkasi joku mies pitkällä loikalla ja juoksi vauhdikkaasti eteenpäin. Samassa paikassa on suunnistuksen iltarasteja eikä me muistettu, että oli suunnistuspäivä. En tiedä, huomasiko mies minua.
Olin kerran parisuhteessa ja kahden vuoden jälkeen se tyyppi hävisi elämästä eikä sen koommin ole näkynyt tai kuulunut. Ei ole vastaavaa tilanneta sen jälkeen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.
Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.
än54 kirjoitti:
Pääsin työhaastatteluun jossa firman omistajan vaimo haastatteli aivan turhan kiperillä kysymyksillään suhteessa työhön, miehensä (firman omistaja siis) istui hiljaa vieressä mutta hymyili ja nyökytteli minulle hyväksyvästi. En saanut paikkaa, olin ilmeisesti liian seksikäs.
Toinen haastattelu eri paikassa: mies etsi firmaansa sihteeriä, haastattelussa aloin ymmärtää että mies etsi matkaseuraa ulkomaille. En saanut paikkaa, en ollut ilmeisesti tarpeeksi seksikäs.
Nämä kiltti mies, kireä akka -yrittäjäparit on ihan vakio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ryypännyt kaverini kanssa viikon putkeen nuorena miehenä. Yhtenä ryyppyiltana havahduin yhtäkkiä siihen kun kaverini potkii jotain vanhaa maassa makaavaa juoppoa päähän ja vie häneltä lompakon. En tietenkään kaverin tekoa hyväksynyt mutta saimme juopolta varmaan reilu 500euron edestä rahaa.
Miksi näitä känni- ja paskajuttuja pitää kirjoittaa tänne? Ketään ei kiinnosta.
Nämä ja kaikenlaiset vitsivastaukset voi ilmoittaa asiattomiksi ja poistattaa.
Tästä ei ole edes kauhean kauan, tapahtui viime syksynä. Olin ostanut itselleni bagelin ja kävelin sen kanssa kun eräs mies pysäytti minut. Ihan asiallisen oloinen tyyppi, kysyi että voisiko hän saada bagelini ja kun kieltäydyin niin nappasi sen kädestäni ja lähti juoksemaan. Itse jäin hoomoilasena seisomaan keskelle kauppakeskuksen parkkipaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo metsät...itselläkin on kokemus kun menin melkein paniikkiin aivan tuttua suonlaidan polkua kulkiessa. Oli alkusyksy, valoisa päivä, puut humisivat tuulessa, kuljin monta kertaa käveltyä lenkki- ja marjastuspolkua.
Yhtäkkiä siinä iski sellainen kammotuksen tunne, että metsä yrittää pitää minua otteessaan. Lisäsin vauhtia, katselin huojuvia puiden latvoja ja tunne oli todella outo, kahlitseva. Suon vieressä on pelto mutta välissä on iso oja joten en voinut rynnistää pellolle 'turvaan' vaan piti kulkea siihen asti missä pääsee ylitse ojan.
Puolijuoksua pääsin siltarummulle ja siitä kaapaisin vasta puidulle pellolle, heti olo helpotti. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, laitoin sen oman päänupin piikkiin koska kerta oli ainoa. Tosin saman suon laidassa mutta satoja metrejä kauempana oli sisällissodan aikaan tapettu ja haudattu kaksi valkoista, kylläkin myöhemmin sieltä pois noudettu. En koskaan sitä ennen enkä jälkeen ole samaa kokenut ja paljon olen siellä kulkenut, pieni tauko taisi tämän jälkeen kyllä lenkkeilyyn tulla.
Tuosta kertomuksesta mieleen tuli kaksi asiaa.
Kuuntelin kerran kirjallisuusluennoitsijaa, joka kertoi, että metsässä voi toisinaan tulla kauhun tunne ja että Antiikin ihmiset uskoivat sen johtuvan Pan-jumalasta. Metsä oli ko. jumaluuden koti, mistä syystä hän säikytteli joskus ihmisiä siellä. Ilmiö olisi siis vanha.
Toinen on, että olen itsekin tuntenut joskus samoin tutussa metsässä. Yhtäkkiä tuuli alkoi suhista puissa kovaa, latvat liikehtivät levottomasti, ja vaikka polku oli tuttu, se tuntui yllättäen erilaiselta kuin ennen, jotenkin uhkaavalta. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Se oli mieleenjäävä kokemus.
En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.
Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.
Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.
Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.
Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.
Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.
Olin maantiellä alaspäin polkemassa fillarilla ja yhtäkkiä jänis hyppäsi puskasta eteeni. Jarrutin täysillä ja lensin voltilla pyörän selästä jänösen yli. Itselleni ei käynyt kuinkaan. Katsoin, kun jänö hyppi pois tiehensä takajalkaansa aristaen. Sääliksi kävi.
Vaikea uskoa, että kukaan muu on fillarilla törmännyt jänöseen. Ja ihme, ettei itselleni käynyt hullummin kovaa vauhtia alaspäin suunnatessani.
Mahtoi jänösen koipi tuottaa onnea.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko nämä luokiteltavissa oudoksi kokemuksiksi, mutta minulla on taipumusta ennakoida säätä, erityisesti matalapainetta ja korkeapainetta ja sään nopeaa vaihtumista. Johtuneeko sitten siitä, että lapsena olin mökin pihalla, johon iski salama. Ei jäänyt vammoja.
Mutta sadetta pystyy helposti ennustamaan. En osaa tarkasti selittää, mistä sen tietää. Tuntuu luissa ja ytimissä. Tunne ei ole paha, ehkä vähän painostava joskus ja joskus voi myös vihjaista jostain luusta tai nivelestä. Viimeksi tänään: sanoin miehelleni, että kohta muuten sataa. Mies nauroi, että ei takuulla, taivas on lähes pilvetön. Meni 5 minuuttia ja tummat pilvet alkoi vyöryä ja sen jälkeen tuli reilusti vettä.
Ukkosen tulon tietää siitä, että pää on raskas, vähän kuin pään sisällä olisi sumua. Se tunne voi jatkua tunteja ennenkuin kuuluu ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen on helppo tuntea. Joskus alkaa myös särkeä päätä, jos se ukonilma tulee kovalla vauhdilla.
Jos kesällä tulee kuuma päivä, tiedän senkin jo aamulla, vaikka olisi vielä viileää. Kuuma päivä tuntuu kehossa kuin olisi kirkasta lasia silmien edessä.
Kovan pakkasen tulo/pakkasen nopea kiristyminen taas tuntuu kuin pään ympärillä olisi ohut vanne. En tarkoita nyt mitään päänsärkyä, vaan tunne on ennemminkin kiristävä. Joskus se kiristyvän pakkasen tunne voi olla muualla kuin päässä, siis esim. ranteissa.
Monet eivät usko, kun kerron säätuntemuksista, luulevat, että olen jotain säämassojen liikehdintää seurannut netistä. Ikinä en ole sellaisilla sivuilla edes käynyt. Joku tuttu on kysynyt, millaista säätä on 3 päivän päästä. En minä sellaisia tiedä, koska kyse ei ole sellaisesta ennustamisesta. Keho jostain syystä tuottaa tuntemuksia, kun ilmatila vaihtuu. Monilla eläimillä on kyky ennustaa säätä, mutta en usko olevani lähisukua eläimille.
Minä osaan ennustaa vesisateen todella tarkasti, osaan jopa sanoa ajan milloin alkaa. Löydän myös vesisuonet ja putket maasta. Ne tuntuu todella voimakkaasti, kuin imisivät energian minusta. Matalapaine saa olon väsyneeksi ja selän kivuista tiedän millainen sade tulee ja milloin.
Saan aika usein puheluita heinän teon aikaan onko sadetta tulossa :D
Äitini oli printannut väritulostimella A4-kokoisen valokuvan minusta teinityttönä ja isosiskostaan eli vanhimmasta tädistäni ja ripustanut sen kotinsa seinälle. Minä kylässä käydessäni ihmettelin ja vähän ihastelinkin kuvaa, että onpa meillä veikeät ilmeet, kiva kuva. Mutta missä ihmeessä kuva on otettu, kun en muista tilannetta ollenkaan ja kuitenkin tulee tätejä nähtyä harvemmin kuin esim. kerran kuussa? Toisekseen miksi (tädin nimi) näyttää tuossa kuvassa noin nuorelta? Äiti rupesi nauramaan ja sanoi, että kuva oli otettu monta vuotta ennen kuin minä synnyin.
Minua on tutut ja tuntemattomat sanoneet äitini näköiseksi ja kuuloiseksi ärsyttävyyteen saakka, mutta peilikin kertoo, että kai tässä kaksoisolentoja ollaan. Tuolla kertaa minä luulin äitiäni omaksi itsekseni!