Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Aikanaan kun avioliittoni oli jo käytännössä loppumaisillaan, ja olin menossa bussilla keskustaan, viereeni istui nuori hyvin viehättävä nainen. En kiinnittänyt enempää huomiota, mutta kun kerran vilkaisin häntä, niin jotakin jäi sisimpääni siitä katseesta. Se oli hyvin ystävällinen. Muutaman pysäkin jälkeen hän jäi bussista pois, katsoin vaistomaisesti/uteliaisuudesta sinnepäin. Se nuori nainen seisoi pysäkillä ja näytti katsovan suoraan minuun. Ohikiitävän hetken ajattelin huutaa bussinkuljettajalle, että Pysäytä! 2 viikkoa sen jälkeen sain kuulla, että se terveeltä näyttävä nainen oli kuollut leukemiaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin mökillä ja lumikko hyppelehti siihen malliin, kuin olisi kännissä nenäni edessä. Sitten se hyppäs pieneen puskaan. Menin sen puskan luo, jos näkisin sen uudelleen. Yhtäkkiä se lumikko nosti päänsä puskasta. Säikähdin. Katsottiin toisiamme silmiin alle metrin päästä.
Uskokaa tai älkää, tämä tapahtui oikeasti.
Tai en mä nyt ole varma katsoiko se eläin mua silmiin. Pari sekuntia oltiin kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella ja siellä oli eräs hyvin komea noin kolmekymppinen opettaja. Opetti meille pari tuntia viikossa omaa ainettaan.
Meillä oli tulossa bileet yhtenä perjantaina ja sitten ihan vaan vitsillä sanottiin sille opettajalle, että tule sinäkin niihin kotibileisiin, sanottiin vielä osoitekin. Ihan siis vaan vitsinä, ei todellakaan tarkoitettu kutsua häntä.
No sitten illalla siellä bileissä kaverin kotona, ovikello soi ja se opettaja seisoo siinä ovella sipsipussi kädessä. Ihan suut auki siinä oltiin... kutsuttiin se sitten sisään, mutta ei viihtynyt kovin kauaa meillä, lähti joskus noin tunnin kuluttua. Istui lähinnä sohvalla ja kuunteli musiikkia.
Sen jälkeen aloin pitää tuota opettajaa ihan pervona. Kuka opettaja oikeasti tulee 15-16-vuotiaiden teinien kotibileisiin?
Mitäs tilasit!
Älkää nyt vain lopettako tätä, jo kolmas ilta menossa ja edelleen hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppisenä reppureissulla Intiassa ja opin varsin pian, että siellä pärjää parhaiten kun kuvittelee esiintyvänsä Spede Show-tyyppisessä huumoriohjelmassa.
Eräänä päivänä kävelin vilkkaalla kadulla Mumbaissa kun eteeni hyppäsi jostakin nuori mies. Hän alkoi iskeä minua bollywood-elokuvien tyyliin. Näissä leffoissa nainen siis vietellään sinnikkäästi seuraamalla ja stalkkaamalla, jonka jälkeen kosiskelu huipentuu tanssiesitykseen, johon sisältyy paljon lantion pumppausta. En päässyt hänen ohitseen, koska paikalle kerääntyi heti runsas yleisö, joka muodosti ringin ympärillemme.
Siinä se mies sitten aikansa ketkutteli, pumppaili, iski silmää ja luritteli: "Uuh, beibi beibi shubbidubbiduuu!" ja minä mietin, että miten hemmetissä pääsen jatkamaan matkaani - mitä Spede tekisi?
Jostakin muistojen pimeimmistä syövereistä mieleeni nousi tämä biisi:
ja aloin haastaa miestä imitoimalla hänen lantion pumppaustaan hokien samalla erittäin matalalla maskuliinisella äänellä "Ooh, you touch my tralalaa..."Tämä teki toivotun vaikutuksen. Varmaan siksi, että olen 155cm pitkä söpö vaalea nainen. Kosiskelijani meni ihan hiljaiseksi ja porukka tuijotti ympärillä monttu auki. Yleisen hämmennyksen turvin pääsin livahtamaan väkijoukon läpi. Olin kyllä aika ylpeä suorituksestani. Kiitos Gunther! :D
Voi apua. Meinasi iltateet lentää nenästä kun kuuntelin biisin ja kuvittelin tilanteen. Hienosti hoidettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan tiedä, onko tämä kaikkein oudoin tilanne, jossa olen ollut, mutta en ollut aiemmin kokenut tällaista. Olen silloin tällöin nuoresta asti ollut masentunut ja käynyt välillä psykologilla puhumassa, koska se yleensä helpottaa. Taas kerran olin sopinut yhden ja saman psykologin kanssa useamman tapaamisen, ja kun tapasin hänet uudestaan, hän kysyi, miten kesämökin remontti oli sujunut, vieläkö äidin miesystävän kanssa oli erimielisyyksiä kesämökin remontista ja olinko jo toipunut siitä, kun vihaisena lähdin purjehtimaan yksin.
Hetken mietin, kumpi meistä muistaa väärin vai olinko rinnakkaistodellisuudessa, koska meillä ei ole koskaan ollut kesämökkiä, äidillä ei ollut miesystävää, venettäkään ei ollut enkä osaa purjehtia.
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä ja lumikko hyppelehti siihen malliin, kuin olisi kännissä nenäni edessä. Sitten se hyppäs pieneen puskaan. Menin sen puskan luo, jos näkisin sen uudelleen. Yhtäkkiä se lumikko nosti päänsä puskasta. Säikähdin. Katsottiin toisiamme silmiin alle metrin päästä.
Uskokaa tai älkää, tämä tapahtui oikeasti.
Tai en mä nyt ole varma katsoiko se eläin mua silmiin. Pari sekuntia oltiin kasvotusten.
Luin monta kertaa lumiukko, ja ihmettelin kunnes tajusin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä apteekissa, ja kerran apteekkiin tuli surullisen oloinen vanha rouva. Hän saapui tuomaan juuri edesmenneen miehensä vanhoja lääkkeitä kierrätykseen. Otin lääkkeet vastaan ja esitin suruvalittelut. Jäimme siinä juttelemaan, ja kävi ilmi että meillä oli rouvan kanssa paljon yhteistä.
Ensinnäkin, meillä oli sama hääpäivä, mutta 40 vuoden erolla. Miehillämme oli sama etunimi ja ammatti. Olimme molemmat kotoisin Kuopiosta, mutta muuttaneet Helsinkiin "rakkauden perässä" :). Lopulta rouva sanoi, että hänen täytyy lähteä, koska Aatu-koira odottaa hihnassa apteekin ulkopuolella. Menin ihan lukkoon, sillä olin juuri joutunut lopettamaan oman koirani pitkälle edenneen sairauden vuoksi. Koirani nimi oli Aatu.
Ihana rouva, kohtaaminen jäi tosiaan mieleen.
Hyvinkään frisbeegolf radan viimeisellä väylällä tuli hole in one. Lensi aivan tyylipuhtaasti väylää pitkin koriin. Siitä on varmaan kaksi vuotta, mutta silti se vieläkin tuntuu uskomattomalta.
Hyvinkään sahanmäellä (Onnisen luona)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä apteekissa, ja kerran apteekkiin tuli surullisen oloinen vanha rouva. Hän saapui tuomaan juuri edesmenneen miehensä vanhoja lääkkeitä kierrätykseen. Otin lääkkeet vastaan ja esitin suruvalittelut. Jäimme siinä juttelemaan, ja kävi ilmi että meillä oli rouvan kanssa paljon yhteistä.
Ensinnäkin, meillä oli sama hääpäivä, mutta 40 vuoden erolla. Miehillämme oli sama etunimi ja ammatti. Olimme molemmat kotoisin Kuopiosta, mutta muuttaneet Helsinkiin "rakkauden perässä" :). Lopulta rouva sanoi, että hänen täytyy lähteä, koska Aatu-koira odottaa hihnassa apteekin ulkopuolella. Menin ihan lukkoon, sillä olin juuri joutunut lopettamaan oman koirani pitkälle edenneen sairauden vuoksi. Koirani nimi oli Aatu.
Ihana rouva, kohtaaminen jäi tosiaan mieleen.
Olen miettinyt, että jotkin asiat ei vain voi olla pelkkää sattumaa. Ehkä hänen miehensä halusi näin kertoa sen tälle naiselle. Ja sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin masennuksen takia psykiatrille isoon lääkärikeskukseen. Psykiatri oli todella, todella outo. Mietin koko ajan että kumpi tässä on päästään vialla, minä vai tuo lääkäri. Miehen pöydän vieressä oli pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kuulakärkikynällä suoraan seinään, se lisäsi klaustrofobista tunnelmaa. Ehkä sillekin oli jokin järkevä selitys mutta ei se ainakaan auttanut herättämään luottamusta. Lääkäreitä on tullut tavattua useampia ja ihan fiksuja ovat muut olleet, joten ei ole omasta asenneongelmastani kyse.
Ööööö... Miksi puhut psykiatrista ja lääkäristä kuin ne olisivat synonyymejä? 🤣🤣🤣
Minulle kävi sellainen hassu sattuma, että juuri luin suomalaisten älykkyyden laskeneen selvästi ja sitten heti luin perään tämän. Miten onkin aina niin, että nämä taavit ovat aina asiastaan niin vakuuttuneita?
By the way, kirurgit ja gynekologitkin ovat myös lääkäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena naisena olin matkalla Neuvostoliitossa ja lensimme Leningradiin. Lentokentällä oli mies, jonka kanssa ns. katseet kohtasivat. Olipa hirveä ilmaisu, mutta kliseestä huolimatta kuvaa tilannetta parhaiten. No hän meni menojaan, sanaakaan ei vaihdettu. Muutaman päivän kuluttua olin ystäväni kanssa menossa metroon ja tuo sama mies tuli metron pitkissä portaissa vastaan. Selvästi hänkin tunnisti minut. Kun olimme astumassa metroon, hän juoksi perässä ruusukimpun kanssa. Tästä ei seurannut mitään romanssia, en muista nimeä, enkä ole kuullut hänestä tuon jälkeen mitään. Mutta tulipahan nyt mieleen, sillä oli se aika erikoista. Ajatellen, että Leningradissa asui tuolloin jo 5 miljoonaa ihmistä. Enkä tiedä, mistä hän sen kukkakimpunkin siihen hätään sai.
Kaksi outoa tilannetta muistuu mieleen. Ensimmäisestä on joitakin vuosia aikaa. Olin tulossa töistä kotiin alkukesän perjantaisena iltapäivänä. Olin pukeutunut melko lyhyeen mekkoon, jonka alla oli sukkahousut. Kävelin juuri kotikatuani alas, kun tunsin, että joku työntää useita kertoja jotain (joka tuntui ehkä sormelta) varsin voimallisesti takapuoleeni tavoitellen ilmeisesti sitä alempana olevaa vakoa. Säikähdin kovasti, käännähdin ja näin kahden noin 12-vuotiaan pojan lähtevän juoksemaan kovaa vauhtia poispäin minusta kikattaen samalla hulvattomasti.
Toinen tapahtui hiljattain. Nousin raitiovaunuun ja istahdin vastapäätä vanhaa, siististi pukeutunutta miestä. Ajattelin mielessäni, että siinäpä vasta herttaisen oloinen pappa. Yhtäkkiä hän alkoi penkoa laukkuaan ja kaivoi sieltä muovitaskun, jossa oli nippu papereita. Hän valitsi yhden papereista, taittoi sen ja antoi sen minulle mumisten jotain naiskauneudesta. Tämän jälkeen mies asteli myhäillen ulos raitiovaunusta. Avasin paperin, jossa oli pitkähkö, paatosmainen mielipidekirjoitustyyppinen teksti nuorten naisten meikkaamisesta, ulkonäkökeskeisyydestä ja sen haitallisuudesta. Tekstissä oli outoja seksuaalisia ja raamatullisia viittauksia ja se oli hyvin naisia halventavan oloinen. Ihmettelin pitkään tämän jälkeen, miksi mies halusi antaa paperin juuri minulle, vaikka en ripsiväriä ja pientä puuterointia lukuun ottamatta ollut erityisen ehostautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postilaatikko kolahti yöllä, ja katsoin ovisilmästä, kun epääsiistin ja sekavan oloinen mies jakoi joka lootaan, ja jaettuaan nuoli ovikelloja. Katsoin, mikä lappu se oli. Se oli nimeltämainitsemattoman ä-oikeistolaisryhmän lappunen.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin vuosia sitten nuorisotyössä ja ekassa työpaikassani vastavalmistuneena sain eräänä päivänää puhelun, jossa vanhempi naisihminen kysyi, voisinko avustaa jotenkin lievästi vammaista nuortamiestä hänen seksuaalisuutensa kanssa. :O En tarkalleen muista mitä hän odotti minun tekevän, ei nyt yhdyntää kuitenkaan, mutta jotain avustettua itsetyydytystä kai... Huh. Menin niin shokkiin että käskin soittaa myöhemmin uudelleen. Seuraavaan puheluun mennessä olin koonnut itseni ja kieltäydyin kunniasta. Tämä ensimmäinen työni oli vielä srk:lla...
Tästä tuli mieleen, että kun vähän päälle kaksikymppisenä asuin siskoni kanssa, siskon 16-vuotias tuttu soitti ja kysyi minua puhelimeen. Emme olleet varsinaisesti ikinä ennen puhuneet toisillemme. Kohteliaasti poika tiedusteli, josko ryhtyisin hänen seksiopettajakseen. Kieltäydyin kunniasta, vaikka poika olikin jo laillisessa iässä.
Vielä oudompi puhelu herätti minut kerran sunnuntaina puolelta päivin teiniunosiltani. Taisin olla 17v. Soittaja oli erään puolitutun pojan äiti. Poika oli ilman tulosta yrittänyt kai viritellä jotain kanssani. Äiti tohkeissaan kertoi, että poika oli tullut yöllä kännissä kotiin ja itkenyt, että haluaa kuolla, kun en rakasta häntä. Äiti oli sitten nohevana likkana ottanut puhelinluettelon käteensä. Hän kertoili, kuinka pojalle on ollut vaikeaa, kun sisko on muuttanut kotoa jne. Minä kuuntelin aivan ihmeissäni, että ilmeisesti tässä äiti nyt on hommaamassa pojalleen tyttöystävää. En edes muista, miten onnistuin lopettamaan tuon äärettömän kiusallisen puhelun tämän täysin tuntemattoman keski-ikäisen äitylin kanssa.
Joo, nuorena olisi ollut vientiä:)
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut tätä kovin lmonelle, koska pelkään että kaikki luulisivat tämän olleen unta. Mutta ihan varmasti ei ollut unta! Kolmekymppisenä olin Kuubassa rantalomalla ystäväni kanssa. Meillä molemmilla oli omat hotellihuoneet kivassa hotellissa, jossa huoneet olivat kuitenkin varsinkin kiinteiden kalusteiden puolesta vähän rähjäisiä. Ovikin oli sellainen vähän konstikas.
Eräänä yönä heräsin keskellä yötä ja huomasin, että sänkyni vieressä seisoi pelkät pikkuhousut jalassa n. 10-vuotias latinalaisamerikkalaisen näköinen tyttö. Tytöllä oli silmät auki, mutta tajusin heti, että hän kävelee unissaan. Hän ei ottanut minuun varsinaista kontaktia, mutta kun puin häthätää jotain päälleni ja lähdin ohjaamaan häntä olkapäästä pois huoneesta, hän antautui melko helposti ohjattavaksi. Sitten hän kuitenkin karkasi otteestani, kun olimme ohittamassa huoneessa olevaa toista sänkyä, ja livahti sinne vällyjen väliin, josta jouduin väkisin kiskomaan hänet pois. Hän ei siinäkään mitenkään selkeästi tullut tolkkuihinsa. Sain hänet pois huoneesta, ja lähdin ohjaamaan kohti hissejä. Ajattelin viedä hänet respaan, kun en muutakaan keksinyt. Kuitenkin juuri ennen hissejä hän yhtäkkiä piristyikin ja ensimmäistä kertaa otti minuun järkevän katsekontaktin ja osoitti yhden hotellihuoneen ovea, joka oli raollaan. Hän hymyili ja livahti siitä sisään. En lähtenyt perään, koska oletin sen olevan hänen oikea huoneensa. Jatkossa pyrin varmistamaan, että huoneeni ovi meni kunnolla lukkoon. :D
Oletko mies vai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä ja lumikko hyppelehti siihen malliin, kuin olisi kännissä nenäni edessä. Sitten se hyppäs pieneen puskaan. Menin sen puskan luo, jos näkisin sen uudelleen. Yhtäkkiä se lumikko nosti päänsä puskasta. Säikähdin. Katsottiin toisiamme silmiin alle metrin päästä.
Uskokaa tai älkää, tämä tapahtui oikeasti.
Tai en mä nyt ole varma katsoiko se eläin mua silmiin. Pari sekuntia oltiin kasvotusten.
Luin monta kertaa lumiukko, ja ihmettelin kunnes tajusin...
Niin, että lumiukko hyppi kännisenä puskaan ja nosti päänsä puskan ylle😁 Tuliko Dumbot tehtyy?
(Vaaleanpunaiset lumiukot)
Vierailija kirjoitti:
toinenkin outo juttu tuli mieleen. terapeuttini alkoi avautua omasta parisuhteestaan tosi henkilökohtaisesti joskus kun puhuin omista parisuhdeongelmistani. ei se mua haitannut, mutta oli jotenkin hämmentävää kuulla yhtäkkiä paljastuksia siihen asti hyvin asiallisena pysytelleen terapeutin elämästä...
-edellinen
Ei näin kuuluisi tehdä. Ei terapeutin kuuluisi avautua omista ongelmistaan potilaalle. Minkäniminen tai mitkä nimikirjaimet ja kaupunki?
Olin menossa työmatkalle Venäjälle, vähemmän tunnettuun kaupunkiin, jossa kuitenkin pelaa KHL-joukkue, jolla oli myös peli. Yritettiin varata lippuja, mutta teknisiä ongelmia riitti. Ei toiminut eurooppalainen luottokortti, piti rekisteröityä vaikean kautta, mutta profiili jäi jumiin eikä uutta voinut tehdä jne. No venäläinen työkaveri soitti perään ja sai numeron. Liput oli kuulemma varattu ja piti soittaa peli-iltana.
No minä soitin, ekalla kerralla tuli vaan "numero ei ole käytössä". Kokeilen uudelleen ja silloin vastasi oikein hyvää englantia puhuva mies. Sovimme treffit pian hallin eteen ja juoksemme paikalle, kun matka kestikin odotettua pidempään. Nolona tulemme vähän myöhässä ja vastassa on kiireisen näköinen, mutta tosi siististi pukuun puleutunut mies joka vie meidät nopeasti lippuluukulle ja sanoo jotain kassamummolle. Hän antaa liput ja minä alan kaivaa lompakkoa, johon mies ärtyneen jabkiireisennoloisena: no money, no money", kääntyy ympäri jabkiirehtii pois. Kassamummo tympääntyneenä viittoo meidät seuraavien asiakkaiden ededtä pois ja me jäädään hetki työkaverin kanssa katsomaan miehen perään, että mitäs helkuttia nyt tapahtui.
Sitten marssittiin katsomaan kun pietarin ska pudottinkotijoukkueen kesälaitumille ja todettiin, että vanha sananlasku pitää paikkansa aina uudelleen. Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Hyvä numero oli.
Ilmeisesti oli joukkueen joku pr-pomo ja on paikallisen mafian omistama seura, jolle ne lipputulot eivät ole se ensisijainen ansaintakeino.
Alue: Aihe vapaa
Ammattikoulussa oli jokin venyttely-tunti liikuntasalissa (miksi sellanen tunti piti yleisestikään olla siellä?).
Tunnin aikana oli hetki, kun kaksi tyyppiä edessäni juttelivat saavatko he jalkojansa niskan taakse.
No, minähän heitin jalkani niskan taakse ja opettaja näki sen, sitten opettaja käski minun vetämään tuntia.
Olin hämilläni, sillä en ole notkea ja taipuisa ja en tiedä monipuolisesti venytysliikkeitä. (Minulla on yli-liikkuvat nivelet).
Ennen kuin kerkesin sanoo mitään opettajalle niin opettaja oli kerennyt lähteä paikalta.
Siinä sitten yritin vetää tuntia.