G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

En tiedä onko oudoin tilanne, mutta taatusti noloin. Hoidin 2000-luvulla ulkopuolisena työntekijänä keikkaluontoisia toimeksiantoja eräässä isossa firmassa. Tehtäviin kuului musiikkilisenssisopimuksista neuvottelu levy-yhtiöiden tai agenttien kanssa.

Erään huippusuositun amerikkalaisen rockbändin oli tarkoitus neuvotella kanssamme sopimuksesta, mutta he eivät vastanneet soittopyyntöihimme ja oletin, että sopimus oli menetetty. Noin viikko tämän jälkeen kun istun pissalla kaulassa roikkuva työkännykkä soi - soittajana bändin yhteyshenkilö. Siirrän paniikissa puhelun vastaajaan ja pissaan nopeasti kun haarojen välistä kuuluu "hello? hello?!". Samalla viikolla pyysin siirtoa muihin tehtäviin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:09"]

Pari päivää sitten kävimme elämämme oudoimmassa asuntoesittelyssä. Oltiin siis yksityisnäytöllä ja esittelijän mukaan talossa ei ollut asunut ketään puoleentoista vuoteen, vaikka se yhä kalustettu olikin. Eteisessä oli kuitenkin isot miesten kengät, makuuhuoneen sängyllä päältä riisutut vaatteet, ja vessassa haisi tuore paska. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, eikä asuntovälittäjän kuuluviin huhuiluihin vastattu mitään. En tiedä missä vaatteiden omistaja oli, mutta epäilen, että piilossa vaatekaapissa. 

[/quote]

Mikset katsonut sinne kaappiin? Mulla meni nyt yöunet :(

up

Lisää näitä!

Mä olin silloin jotain 14 - 15 kun pikkukylän toinen kampaaja laittoi mulle permanenttia. Paha vaan että sen kampaajan mies oli ottanut ja lähtenyt edellisenä iltana, siinä mä istuin penkillä, täti rullaa rullia mun päähän ja parkuu, tilittää eroa, niistää välillä ja parkuu lisää.

Lisäksi ei ilmeisesti muistanut ihan kaikkia vaiheita permanentin teossa, koska mun pää haisi permanenttiaineelle pari viikkoa vielä jälkeenkin päin. Mutta hyvin pysyi kiharat...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]

Olin kerran jossain luontokeskuksessa yläkoulun kanssa, ja käväisin paikan veskeillä. Kopissa oli kolme vessaa vieretysten, mutta tultuani ulos sieltä, löysin oven takaa käytävältä vanhan mummon kasseineen jonottamasta. "Se vessakoppi on varattu", mummo lausui, "mutta mä odotan!" hän julisti juhlallisena.

Kesti hetken, kun sulattelin vuoden uutista, mutta käveltyäni pois, repesin hillittömästi nauramaan. 

Varmasti omituisimmat tilanteet liittyvät aina eksmiehiini. Yksi karuimmista oli, kun mies totesi ettei hänellä ollut varaa hankkia kuusi vuotiaalle lapselleen hoitajaa siksi aikaa kun hän lähtee baariin, mutta kuitenkin hän surutta tarjoili minullekin juomia varmaan satasen edestä. Yöllä kun menimme änkyräkännissä hänen kämpilleen, minulle tuli järkytyksenä kun tajusin että hänen nuorin lapsensa oli tosiaan koko yön ollut ypösen yksin ja odottanut isiä kotiin! Lapsi löytyi pupu kädestä nukkumasta keittiön pöydän äärestä, siihen nukahtanut istualtaan. Seisoin eteisessä tyrmistyneenä, kun Vuoden Isä meni leperrellen lapsensa luokse, nosti syliinsä ja lässytti "Isin rakas.. isin kulta.. voi että olet suloinen lässyn lässyn läpäläpälä blabla <3" Mikähän tilanteessa mahtoi olla niin sairaan vinoa?

Toinen eksäni oli ollut jo koko illan baarissa kaverini poikaystävän kanssa tanssittamassa paikallista juoppoa ämmää, jolla oli ikääkin jo varmaan 50 vuotta, kun me 17-vuotiaat tytöt kyllästyimme istumaan naapurin saunakamarissa ja odottamaan herroja kotiin. Päätimme lähteä aikamme kuluksi paikalliselle grillille, koska siellä oli kaksi ikäistämme luokkakaveripoikaa liikkeellä tyttöystävineen. Tietty kaverini tai joku oli mennyt kertomaan villeistä aamuyön suunnitelmistamme miehelleni tekstarilla, ja maininnut että siellä odotti "Martti" ja "Masa" nimiset kaverit mopoineen. Jos miehellä kesti ja kesti baarista tuleminen, niin nyt kului tasan kaksi minuuttia kun hän löysi meidät matkalta ja hän poimi minut väkivalloin mukaansa ja alkoi rähistä mustasukkaisena, miltä minusta tuntuisi jos hän lähtisi katsomaan muijien perseitä samalle paikalle. Tiesin, mitä hän oli hetkeä aiemmin ollut tekemässä, joten olin aika yllättynyt tuosta häikäilemättömyydestä.

Näin ala-asteella unta, jossa menin silloisen parhaan kaverini luokse yöllä leikkimään. Aamuyöstä hänen isänsä tuli lippis päässä ulkotamineet päällä sanomaan, että menkääs tytöt nyt nukkumaan, että ehditte aamulla kouluun. Heräsin omasta sängystäni ja mietin tosissani, mikä oli totta ja mikä ei, mutta kertoessani koulussa unesta, en ehtinyt edes puoliväliin kun kaveri lisäsi "Joo, ja sitten meidän isä tuli.." Olimme nähneet tismalleen samanlaista unta.

Tapailin autokouluopettajaani vuosia sitten, ja suhde kuivui auttamatta kasaan ennen kuin alkoikaan. Miehellä oli paha ongelma alkon kanssa, eikä hän muutenkaan ollut päästään aivan reilassa. Jos joku on nähnyt elokuvan Fargo, ja muistaa kohtauksen, jossa se raskaana oleva naispoliisi lähtee tapaamaan kahden kesken entistä koulukaveriaan mikä yrittää epätoivoisesti vongata, niin tietää miten tämä kyseinen autokouluherra käyttäytyi aina kun tapasimme tuon kuolleena syntyneen suhteemme jälkeen. Viimeisin kerta oli muutama kuukausi sitten, kun tapasimme samassa rakennuksessa olevassa baarissa, jossa autokoulun tallitilat olivat yläkerrassa. Menin baarista sinne hotellikäytävälle puhumaan puhelimeen, kun mies seurasikin minua huomaamattani. Havahduin yhtäkkiä siihen, kun joku tuli imemään puhelinta pitävän käteni etusormea! Koska olin itsekin aivan päissäni, menin tahallani leikkiin mukaan ja annoin miehen johdatella minut yläkertaan. Menimme hissillä autokoulun tiloihin, ja aivan pokerina mies avasi autokoulun auton ovet lukosta ja yritti houkutella minua sinne takapenkille - ja miksiköhän. Melkein repesin ääneen nauramaan, mutta kun mies huomasi, etten taida olla niin helposti johdateltavissa hommiin, hän alkoi istua tuolilla ja murjottaa. Sen jälkeen hän alkoi fargomaisesti keräämään sääliä ja halasi minua melkein väkivaltaisesti. "Äitini kuoli kun olin.. isänikin kuoli.. minusta tuntui kun olin veljeni ja heidän kanssaan liikkeellä, etten kuulunut siihen porukkaan.." Muistui mieleen kyseinen leffa, enkä ollut uskoa, että tällaisia tyyppejä on oikeasti olemassa. Kyselin herralta tyttöystävätilannetta ynnä muuta ihan vain nähdäkseni, myöntääkö mies kyseisen naisen olemassaoloa, sillä hän ei tainnut tietää että tiesin. Vaikka hän itse onkin piilottanut parisuhdestatuksensa, niin silti ei vaadita ihmeempiä Facebookin käyttötaitoja selvittääkseen tuollaiset pikkujutut. Mies kielsi jyrkästi naisen olemassaolon. Jännintä vain, että tuo nainen taisi olla jo silloin raskaana ja todennäköisesti kotona odottamassa miestään kotiin. Tilanne oli oikeasti todella omituinen kaikin puolin, enkä ollut yhtään sen parempi, silläpoikaystäväni istui alhaalla odottamassa minua.

Joku kuitenkin haluaa tietää tarinalle jatkoa, joten palasin takaisin alas poikaystäväni luo, ja selvitin hänelle missä olin ollut menossa parinkymmenen minuutin ajan. Hän onneksi pienen keskustelun jälkeen ymmärsi tilanteen, mutta autokoulunopettaja ei, sillä mies käveli loppuillan edelleen perässäni yhtä sinnikkäästi kuin aina tai siis olisi, jollemme olisi vaihtaneet kuppilaa. Minusta tilanne oli vähintäänkin omituinen, sillä se äijä taatusti näki että nuoleskelin kundikaverini kanssa, ennen kuin lähti työntämään minua yläkertaan ja muutenkin... Härskiä ja suoraviivaista mutkia oikovaa toimintaa, vaikka siihen mukaan menemisestä en ole itsekään kovin varma. Alkuun kun tilanteen piti olla hauska kännissä saatu höyrähdys, mutta siitä tulikin tragikoomista.

Inhoan sitä sikaa niin paljon, että minua ei haittaa vaikka joku tunnistaisikin tästä, ja olen valmis seisomaan sanojeni takana.

[/quote]

Tuota noin, miks sä olet FB kaveri tuollaisen ukon kanssa?

[/quote]

Ihan siksi, että se on vain Facebook. Fb ei ole mun virallinen rankkauslista, jonne kokoan vain bestikset, vaan se on koko kansan huutolaismesta joille ei tuu jaettua liian henkeviä muutenkaan. On mulla Ulla Taalasmaakin kaverina. - tarinan alkuperäiskynäilijä

[/quote]

Siltikin ihmettelen kaltaisiasi ihmisiä jotka haluavat olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, vaikka vain FB:n välityksellä. No joillain ihmisillä on vain kai tarve tulla huomioiduksi, oli huomioija kuka tahansa. Pitäiskö mun tuntea Ulla Taalasmaa? Miten hän liittyy tähän juttuun? Yhtä omituinen kuin tuo opekin?

[/quote]

Sattuiko kovasti kun tipuit kärryiltä? :p

Kolahdus vain kuului, ja hetken ihmettelin mikä se oli, mut se tulikin siitä kun sä tipuit.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:14"]

Toisen lapseni synnytys käynnistettiin osastolla perätilatarjonnan vuoksi. Osaston lääkäri otti perätilatarjonnasta kaiken ilon irti, ja olinkin vaikka minkä alan opiskelijan harjoituspotilaana (yliopistosairaala). Kaikista erikoisin tilanne oli kun lääkäri kysyi, voisiko yleislääkäri kandi tutkia ja ultrata minut. Suostuin, mutta kun lääkäri tuli myöhemmin hakemaan minua, olikin vastassa kokonainen ryhmä lääkäriopiskelijoita ja totta kai kaikki miehiä.. Enkä enää kehdannut perääntyä tilanteesta vaikka mieli tekikin! Siinä ne sitten vuoronperään ultrasivat, tekivät sisätutkimuksia ja tunnustelivat alakautta tarjontaa oman mieheni seuratessa sivusta. Mutta kaikista pahinta oli, että sen kauhean ronklaamisen seurauksena minulta suorastaan syöksyi lapsivedet pitkin huonetta ja heti perään tuli JÄRKYTTÄVÄN kova supistus. Kirosin, ähkin, kiemurtelin ja voivottelin kyynelet silmissäni tuskissani tutkimuspöydällä ja samalla koko mieslauma tuijotti minua aivan hiljaa ja kauhean myötätuntoisen näköisenä. Edes oma mieheni ei älynnyt tulla tuekseni, vaan liittyi hiljaisten tuijottelijoiden kerhoon, siksi tilanne tuntui kestävän ikuisuuden. Supistuksen helpottaessa opiskelijat ja lääkäri kiittivät ja poistuivat paikalta...

[/quote]

Ei ole todellista :-D Voin vain kuvitella tunteesi ja ne miehet.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 22:44"]

Menin masennuksen takia psykiatrille isoon lääkärikeskukseen. Psykiatri oli todella, todella outo. Mietin koko ajan että kumpi tässä on päästään vialla, minä vai tuo lääkäri. Miehen pöydän vieressä oli pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kuulakärkikynällä suoraan seinään, se lisäsi klaustrofobista tunnelmaa. Ehkä sillekin oli jokin järkevä selitys mutta ei se ainakaan auttanut herättämään luottamusta. Lääkäreitä on tullut tavattua useampia ja ihan fiksuja ovat muut olleet, joten ei ole omasta asenneongelmastani kyse.

[/quote]

Minulla on kanssa psykiatrista jännä kokemus.

Kaveri nimittäin alkoi itkeä, kun kerroin karusta lapsuudestani. Siinä tuli jo vaivaantunut tunne, mietin pitkään, että pitäisikö tarjota toiselle nenäliinaa.

[/quote]

Me ollaan varmaan käyty samalla psykologilla. Hieman vaivaannuttavaa kun toinen pillittää ja pyytää jatkamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 01:23"]Lääkäreistä tuli mieleeni parikin omituista kokemusta.

Olin sairastanut pahan kohtutulehduksen joka oli levinnyt munasarjoihin, minua hoitanut lääkäri piti erittäin todennäköisenä, etten saisi lapsia ilman hedelmöityshoitoja jos niidenkään avulla. Muutamaa kuukautta myöhemmin terveydenhoitaja ohjasi minut lääkärille unettomuuden takia, epäili johtuvan masennuksesta. Tämä ulkomaalaistaustainen lääkäri joka puhui vähän hoono soomi kyseli mahdollisia syitä masennukseen, jolloin kerroin ajatuksen mahdollisesta lapsettomuudesta ahdistavan, kun olin aina halunnut ison perheen. Lääkäri sitten määräsi masennuslääkkeet ja unilääkkeet jotka kiltisti hain. Sain lääkkeistä aivan hirveät sivuvaikutukset ja lopetin kuurin kesken vaikkei sitä olisikaan saanut tehdä.

Apsurdi tilanne tuli siinä vaiheessa, kun kävin kontrollikäynnillä lääkkeiden lopettamisen takia. Tämä nuori mieslääkäri kysyi ensin vointia, jonka kerroin olevan hyvä ja etten ollut huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeiden äkillisestä lopettamisesta. Sitten lääkäri kysyi elämäntilanteestani, että olen ilmeisesti vauvan kanssa kotona? Minä tietysti huuli pyöreänä että minkä vauvan? Eihän minulla lasta ole. Lääkäri kalpeni, muutui punaiseksi ja änkytti, että tiedoissa lukee, että minulle on määrätty lääkekuuri synnytyksenjälkeiseen masennukseen... Minä siihen siiten änkytän, että ei, kun voi vähän masentaa kun on lapsettomuuta ennustettu... Tästä tämä lääkäri tietysti hämmentyi vielä enemmän. Sanoi korjaavansa tiedon heti. 

Myöhemmin lastensaantivaikeudet todistettiin vääräksi ihan luomumenetelmin, toinen omituinen hetki tuli, kun olin toista lastani menossa synnyttämään. Kävelin synnytysosastolle ilmoittautumaan ja sairaanhoitaja sanoi kätilön tulevan aivan kohta. Sitten kulman takaa ilmestyi noin viisikymppinen nainen, jolla oli keltainen permis päässä, todella paljon sinistä ripsiväriä, kirkkaanpinkkiä huulipunaa joka levisi juonteita pitkin yli huulien, isoja muovisia koruja, siis aivan kuin jostain sketsisarjasta repäisty. Tämä nainen esitteli itsensä sitten kätilöksi. Ensireaktio oli, että missä se piilokamera on ja missä se oikea kätilö on, alkaa olla vähän kiire? Työnsä tuo persoonallisesti pukeutuva kätilö hoiti kuitenkin hyvin. Sain säpsäytettyä takaisin, kun kätilö tarkasti tilanteen, totesi minun olevan viisi senttiä auki, ohjasi minut saliin ja poistui paikalta ja tuli hetkeä myöhemmin kiireellä auttamaan ponnistuksessa... 

Ja noista tutut varmaankin tunnistavat, joten terveisiä vain...

[/quote]

Mulla ollut sama kätilö! Hyvin hoiti työnsä kyllä :)

Kaikille, jotka epäilivät tulleensa tunnistetuiksi tarinansa perusteella, -turha luulo.

Minulla oli aika sosiaalityöntekijälle. Asiat oli keskusteltu nopeasti. Kun aikaa oli vielä jäljellä rupesi sosiaalityöntekijä keskustelemaan kanssani Salatuista elämistä. Minä jouduin analysoimaan sarjaa sosiaalityöntekijälle.  Sosiaalityöntekijä siis katsoi sarjaa, mutta ei osannut tulkita sitä. Minäkin katson sarjaa, mutta olen selvästi perehtynyt siihen paljon tuota sosiaalityöntekijää paremmin. Sosiaalityöntekijän mielestä sarjassa ei ole liikaa homoilua kun asiasta huomautin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 17:13"]

Olin kavereiden kanssa baarissa. Samaan aikaan baarissa oli myös pari jääkiekkoilijaa (suomen liiga) jotka olivat aivan super kuumia. Suurin osa naisista koitti näitä iskeä ja myös me kavereidemme kanssa kuolasimme heitä. Istuimme baarin sohvalle juomaan drinksuja ja lähdin käymään vessassa. Vessa reissun aikana humala iski kunnolla tajuntaan. Tulin pois vessasta ja lähestyin sohvaamme. Samaan aikaan suosikki tanssi biisini soi joten leikin hevosta ja kutsuin kavereni tanssimaan kanssani näin. Kavereiden ilmeet olivat järkyttyneet. Sohvallamme istui heidän lisäkseen nämä kuumat jääkiekkoilijat. Lähtivät nopeasti pois kun näkivät heppa esitykseni. Huu

[/quote]

Leikit hevosta? Ööö... miksi?

Nosto

On tästä parisen vuotta aikaa. Olin kavereiden kanssa laivalla ja oltiin illalla juhlittu. Itse olin juonut tosi vähän alkoholia ja muistin koko illan hyvin. Seuraavana aamuna talsiessani laivalla joku paljon vanhempi mies tuli yhtäkkiä halaamaan ja kiitteleemään kuinka olin hänet pelastanut illalla. Niin siinä kehui ja kiitteli. Itse vain ihmettelin että mistä olin pelastanut, kun en ollut kyseistä tyyppiä koskaan nähnyt saatika jutellut hänen kanssaan. Annoin hänen olla siinä luulossa ja lähdin äkkiä pois paikalta.

up

Pariisin metroon liittyy myös oma tarinani.

Lukion jälkeen oltiin Jenkeissä työharjoittelussa, ja tutustuin kahteen tyttöön, jotka työskentelivät samassa hotellissa. Asuimme kaikki eri puolella Suomea.  Noin puolisen vuotta työharjoittelusta toinen tytöistä meni naimisiin, ja olimme hänen häissään.

Jonkun aikaa pidimme yhteyttä kirjeitse, jotka typistyivät joulukortteihin. Eräänä jouluna joulukorttini palautettiin takaisin, enkä saanut numerotiedustelusta tämän naisen (se, joka meni naimisiin) uutta osoitetta.

Sitten yhteydenpito loppui kummankin henkilön kanssa.

Vuonna 1999 olin poikani kanssa Pariisissa, oltiin tulossa illalla metrolla takaisin hotellille. Pysäkkiä ennen hotelliamme sisälle astui tutun näköinen nainen miehen kanssa. Kummatkin tunnistimme heti toisemme ja ehdimme lyhyesti vaihtaa muutaman sanan, ennen kuin meidän piti poikani kanssa poistua metrosta.  Lyhyen jutustelun aikana ehdin esitellä poikani ja ystäväni kertoa, että on eronnut ja seurustelee metrossa tapaamani miehen kanssa ja  on muuttanut pois entiseltä paikkakunnalta. 

Siinä kaikki. Sen jälkeen olen kovasti etsinyt häntä ilman tulosta. Hän ei ole Facebookissa, eikä meillä ole yhteisiä kavereita. Ehkä me joku päivä taas tavataan? 

Olin Floridassa eräässä pikku vaatekaupassa ja näin siellä miehen, luultavasti jäin tuijottamaan, samoin hän. Tuntui että aika pysähtyi ja ilmassa oli sähköä. Vaikutti että mies oli myyjänä, vaikka tavalliset vaatteet päällä olikin. Ko. paikassa oli monta samantapaista "turistivaateliikettä". Hän kysyi englanniksi (tietysti) mistä olen kotoisin. Vastasin olevani Suomesta. Kaverini tuli paikalle ja lumous särkyi. Välillä mietityttää, mies tuntui oudolla tavalla tutulta , kuin olisin aina tuntenut. Ei kuitenkaan muistuttanut ketään oikeasti tuntemaani henkilöä. Vaikea selittää :/ Vetovoima oli kuitenkin erilainen kuin koskaan aikaisemmin tuntemani.

Olin palaverissa, jossa oli osallistujia toimialaltamme eri puolilta Suomea. Kokouksen puheenjohtaja sai jotain kummallisia sairaskohtauksia, ja vaikutti olevan todella huonossa kunnossa. Vapisi, huohotti ja hikoili. Me muut olisimme soittaneet ambulanssin, mutta puheenjohtaja kielsi sen ehdottomasti ja sopersi vain että "kyllä tämä tästä helpottuu". Varapuheenjohtaja jatkoi kokousta sen aikaa kun PJ vaikutti olevan lähes kuoleman porteilla. Toipui kuitenkin sitten loppua kohti.

Tuo olikin sitten viimeinen kerta kun hänet näin, henkilö kuoli 2-3 kuukautta myöhemmin.

Olin omassa pihassani kuokkimassa puutarhaa, aivan naapurin rajalla. Naapuripariskunta tuli siihen aivan viereen riitelemään rajusti. Ajattelin, että kyykin hiljaa aidan takana, mutta kun jalat alkoivat puutumaan rajusti, niin oli pakko nousta seisomaan siihen. Oli vähän sellainen ”Terve!”-olo.

Olin yksin kotona ja katsoin Star Wars-maratonia, samassa ovikello soi ja kun katsoin ovisilmästä niin oven  takana oli Darth Vader. Joku kundi etsi naamiasbileitä  väärästä rapusta :D