G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Näitä tilanteita riittää pilvin pimein, en edes muista kaikkea.

Eräs oudoin ja samalla merkityksellisin tapaus on, kun olen tutustunut ja ystävystynyt erään kaupunkini ns "kylähullun" kanssa.

Häntä näkee aina kesäisin puistoissa ja kaduilla.

Rujon ulkomuodon takaa paljastui pikkuhiljaa mukava, kultturelli ja tarkasti yksityisyydestään huolta pitävä persoonallisuus.

Olin baaritiskillä odottamassa vuoroani, oli aika ruuhkaista joten kesti.

Siihen tiskille oli jäänyt istumaan hieman iäkkäämpi pariskunta (itse olin vasta parikymppinen), he arvuuttivat keskenään mikä biisi milloinkin soi.

Tylsistyneenä tietysti jäin kuuntelemaan heidän juttujansa ja vastasin muutaman kappaleen siitä sivusta kun toinen heistä ei tiennyt vastausta.

Naureskelivat hyvällä tuulella että voitais vaikka adoptoida sut.

Menin jokusen kuukauden päästä kaverilleni käymään ja ketkäs muutkaan siellä istuivat kuin tämä samainen pariskunta.

Olivat kaverin äiti ja hänen miehensä. :D

Haluaisin kuulla näitä muiltakin vielä lisää, todella viihdyttävä ketju.

Itseltäni vielä yksi: Olin nuorena eräässä tapahtumassa, jossa tarjottiin viiniä ja kuunneltiin kirjailijoiden puheita.

Sinne saapui ihailemani muusikko paikalle puheiden välissä ja tietenkin kerroin hänelle ja olin haltioissani, ehkä vähän itkinkin.

Outo osuus alkoi tämän jälkeen kun päädyin seisomaan tämän muusikon ja hänen vaimonsa väliin seuraavaa selostusta kuuntelemaan.

Tämä kuiskasi jossain vaiheessa minulle että heillä on bileet paikassa a seuraavana iltana, tule sinne, siellä on kivaa.

En edes tiedä sainko vastattua mitään kun oli jotenkin niin absurdi tilanne.

Ja juu, en mennyt sitten bileisiin.

Vierailija kirjoitti:

Menin masennuksen takia psykiatrille isoon lääkärikeskukseen. Psykiatri oli todella, todella outo. Mietin koko ajan että kumpi tässä on päästään vialla, minä vai tuo lääkäri. Miehen pöydän vieressä oli pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kuulakärkikynällä suoraan seinään, se lisäsi klaustrofobista tunnelmaa. Ehkä sillekin oli jokin järkevä selitys mutta ei se ainakaan auttanut herättämään luottamusta. Lääkäreitä on tullut tavattua useampia ja ihan fiksuja ovat muut olleet, joten ei ole omasta asenneongelmastani kyse.

Ööööö... Miksi puhut psykiatrista ja lääkäristä kuin ne olisivat synonyymejä? 🤣🤣🤣

Jouduin sairaalaan viime vuonna (2019) sinä iltana kun leijonat pelasi jääkiekon mm finaalissa. Katsoin finaalin lääketokkuraisena sairaalan pedillä yksityisessä tarkkailuhuoneessa ja nukahdin onnellisena tietenkin suomen voitettua.

No, aamulla oli aikaisin kaikenlaisia tutkimuksia ja odotin pyörätuolissa sairaalan käytävälle röntgeniin pääsyä, kun kauhea lauma lääkäreitä ja hoitajia meni iloisesti tanssien ohitseni soittaen MÖRKÖ MENI SISÄÄN kappaletta todella isolla volyymilla bluetooth kaiuttimesta. Käytävä oli täynnä kipeitä ja sairaita ihmisiä, mutta se ei henkilökunnan ilakointia haitannut :D Kyllä siinä itselläkin hymy nousi huulille kivuista huolimatta...

Jo yli-ikäinen eläkeläispappi haluttiin saada hautajaisiin koska oli kuolleen henkilön vanhoja tuttuja. Tullessaan siunaustilaisuuteen kompastui hän oven kynnykseen melkein kaatuen ja hiekkaa laittaessaan arkun päälle vapisi käsi tosi rankasti ja hän joutui ottamaan tukea että pysyi pystyssä. Väitti olevansa flunssainen vaikka ihan selvästi näki että krapula vaivasi. Siinä vaiheessa kun omaiset laittoivat seppeleitään arkun vierelle meni pappi ulos takaovesta, nojasi seinään ja veti savut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin masennuksen takia psykiatrille isoon lääkärikeskukseen. Psykiatri oli todella, todella outo. Mietin koko ajan että kumpi tässä on päästään vialla, minä vai tuo lääkäri. Miehen pöydän vieressä oli pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kuulakärkikynällä suoraan seinään, se lisäsi klaustrofobista tunnelmaa. Ehkä sillekin oli jokin järkevä selitys mutta ei se ainakaan auttanut herättämään luottamusta. Lääkäreitä on tullut tavattua useampia ja ihan fiksuja ovat muut olleet, joten ei ole omasta asenneongelmastani kyse.

Ööööö... Miksi puhut psykiatrista ja lääkäristä kuin ne olisivat synonyymejä? 🤣🤣🤣

Psykiatri on lääkäri, jolla lääkäriksi valmistumisen jälkeen vielä pitkä erikoistumiskoulutus.

Menin kerran hierojalle. Hieroja oli sokea mies ja teki työtään omassa asunnossaan. Hieronnan alku sujui hienosti, hän hieroi hyvin ja hartaasti, rupateltiin samalla niitä näitä.

Yhtäkkiä hän lopetti hieromisen ja istahti lähellä olevalle tuolille jalat harallaan, otti käteensä hierontaöljypullon ja alkoi siemailla siitä pikkunaukkuja samalla hiljaa piereskellen...

Minä menin ihan puihin, yritin jotain kysellä mutta ei vastausta. Räpiköin hädissäni pöydältä pois, puin päälleni, mietin pitäisikö jättää rahaa jonnekin ja toivoin että ovi aukeaa ja pääsen ulos.

Jonkun ajan päästä hieroja soitti perään ja kertoi saaneensa epileptisen kohtauksen ja lupasi uuden kerran. Eipä tullut mentyä.

Kassajonossa tuhnuttelin järkyttävän pahoja kananmunapieruja ja jono mateli hitaasti eteenpäin. Takanani oleva päätti ruveta tätä hajua päivittelemään isoon ääneen suurten voimasanojen ryydittämänä. Ei suoraan syyllistänyt minua, vaan yleisesti huuteli ”Hyi vi**u, kuka vi**n ääliö tunkee paskaa ja ihan koko ajan”.

Vartin jälkeen olin repeämäisilläni molemmista päistä ja niinhän siinä kävi, että yläpää petti ensin ja räjähdin hervottomaan nauruun. Yritin selvitä lähes nelinkontin kassalta autolle samalla naurusta hytkyen. Kyllä tuli pahoja katseita.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 15:07"]

Tuntuu, että täysin vieraat ihmiset moikkailevat mua kaupungilla. Kai jokaiselle tällaisia joskus käy, mutta mulle on tämänkin vuoden puolella käynyt jo ehkä kolme-neljä kertaa niin, että joku mulle takuulla täysin tuntematon henkilö moikkaa mua iloisesti. Mulla on mitä ilmeisimmin "kaksoisolento" samassa kaupungissa. Yksi tuttuni joskus sanoikin nähneensä aivan minun näköisen ihmisen kaupungilla, eli täällä liikuskelee joku tosi samannäköinen joksi minua aina luullaan. En tiedä luullaanko häntäkin minuksi. Haluaisin kyllä itse nähdä tuon henkilön, ihmetyttää miten samannäköinen joku voi olla kun jatkuvasti luullaan häneksi...

Mikä kaupunki?:D Itse Lahdesta, ja minulla on täällä myöskin kaksoisolento "kummitellut" jo vuosia.:) Viimeksi ihan parisen viikkoa sitten kahvilassa eräs iäkkäämpi pariskunta kahvilassa kyseli, olenko sen ja sen tytöntyttö, olin kuulemma aivan samannäköinen. Vastaavia tilanteita tullut tupsahdellen aikojen saatossa, eri-ikäisiltä ja eri paikoissa. Nyt kun luin tämän ketjun, mietin kukahan niin samanoloinen on

Itku kun olen niin uusi palstalla, sillä mä asuin vuodet 2010-2014 Lahdessa ja mutkin sekoitettiin aina johonkin toiseen. Ettet olisi mun kauan kadoksissa ollut kaksoisolentoni :)

Vierailija kirjoitti:

Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.

Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.

Pikkupoikana liikenneonnettomuudessa. Oli ihan sellainen olo että se on vain pahaa unta.

Toivottavasti en ole jo aikaisemmin kertonut tätä juttua tässä ketjussa. Olin itäkeskuksessa asioilla. Siellä kuului käen kukuntaa, kukkuu, kukkuu. Ei se kyllä käki voinut olla, mietin. Sitten huomasin naisen joka kukkui. Hän katsoi minuunkin ystävällisesti hymyillen ja jatkoi kukkumistaan. En siis halua mollata mielenterveysongelmaisia, olen sellainen itsekin. Minusta tämä oli raikas tuulahdus jäykkien normi-ihmisten joukossa.

Toinen juttu oli vaikka kun olin töissä alepan kassalla. Tuli mies kassalle ja kosi minua, lähti ulos ja teki kärrynpyörän.

Vielä tuli mieleen yksi yhteensattuma. Minua kuvattiin erääseen ylen asiaohjelmaan vaikka kielsin. Samassa pätkässä kuvattiin toiselta puolen suomea samaan aiheeseen liittyen toista naista. Kirjaimellisesti toista naista, exäni nimittäin petti minua hänen kanssaan ja lähti hänen matkaansa. Ketään muita tässä juttupätkässä ei esiintynyt toimittajien lisäksi.

No ei oudoin, mutta huvittava. Menin ostamaan sänkyä ja melko lähellä sulkemisaikaa menin huonekalukauppaan. Myyjä tuli heti vastaan ja kysyi, miten voi auttaa. Vastasin, että etsin sänkyä, johon myyjä , että ok, mihin tarkoitukseen... No en oikein tiedä, mihin eri tarkoituksiin niitä on, mutta siinä tokaisin vaan, että no nukkumistarkoitukseen! Niinpä minulla on nyt yksi sänky nukkumistarkoitukseen.

Olin 17v tytön alku kännissä uuden vuoden aikaan. Känninen kaveri huitaisi minut kampin kauppakeskuksen liukuportaista alas. Vierin kuperkeikkaa puoli minuuttia ennenkä liukuportaisiin tullut pariskunta pysäytti. Käteni oli veressä, olin kauttaaltaan mustelmilla. Menin ostoskeskuksen lattialle kaverin kanssa istumaan. Vastaan tuli venäläinen keski-ikäinen mies joka yritti kopeloida meitä pitkillä keltaisilla siivouskäsineillään (wtf?!) Huusin kurkku suorana haistatukset ukolle joka lähti kiiruusti pakoon samalla kun lukuisat kauppakeskuksen asiakkaat kääntyivät tilannetta katsomaan.

Tuskin ette ylläty että olen nykyisin absolutisti

Tämä ei ole oudoin mutta tuli nyt mieleen.

Lukioikäisenä olin tulossa kaverin luota takaisin Helsinkiin sunnuntaiaamuna krapulassa. En ollut ihan kärryillä aikatauluista ja vaihtoasemasta joten kysyin konnarilta apua. Hän kertoi aseman, jossa minun täytyisi vaihtaa junaa mutta voivotteli että juna on juuri lähtenyt kun saavumme asemalle. Konnari pyysi että odottaisin hetken ja katosi. Pian junassa kaikui kuulutus: ”Sinä nuori tyttö, joka kyselit junaa Helsinkiin. Jää pois tällä seuraavalla asemalla ja mene nopeasti raiteelle 6. Juna Helsinkiin odottaa sinua siellä. Ja kerro konduktöörille terveisiä Jarilta”.

Nopeasti juoksin raiteelle 6, hyppäsin junaan ja lähdettiin kohti Helsinkiä.

En tiedä onko tämä normaaliakin käytöstä sillä en kovinkaan usein junalla matkusta. Mutta hyvää palvelua VR tarjosi ainakin minulle.

Olin joku parikymppinen ja autoni hajosi jonnekin maalaistielle. Silloin oli jo kännykkäaikaa ja soitin isälleni että tulisi auttamaan. Hän lähti tulemaan, matkaan menisi noin puoli tuntia. Odottelin siinä autossa kun yhtäkkiä out of nowhere sieltä metsästä kömpi sellainen hiprakassa oleva mies ja koputti auton ikkunaan. Rullasin vähän auki ja hän kysyi että anteeksi paljonko kello on? Vastasin, kello oli neljä, hän kiitti ja lähti pois. Kääntyi kuitenkin vielä takaisin, koputti uudestaan ikkunaan, rullasin auki ja hän kysyi että aamulla vai illalla? Illalla oli, sitten hän lähti takasin sinne metsään.

Olin nuoruudessani kesäduunissa mansikanmyyntikojussa. Myyntipaikka oli vilkkaan kävelykadun varrella, joten katseltavaa riitti ja monenlaista tallaajaa kulki ohi. Etenkin lauantaivuorojen suola olivat ohikulkevat polttariseurueet. Yksi niistä on jäänyt ikuisesti mieleen: sulhanen oli pukeutunut nunna-asuun ja verkkosukkahousuihin ja polttariporukalla oli mukanaan melko äänekkäät stereot, joista kuului "yykaakoo yykaakoo pingviinit on täällä joo". Siinä ei ihan kyllä pokka pitänyt tilanteen absurdiuden edessä.

Näihin muiden juttuihin verrattuna tämä ei ole ehkä teille outoa mutta minulle tämä on.

Olin juuri aloittanut baarissa töissä ja menin rauhoittamaan alkavaa tappelua. Yhtäkkiä tunsin kuinka joku tarraa takaapäin vyötäröstäni, tulee ihan kiinni ja kuiskii "älähän nyt". Olin jo valmis antamaan kyynärpäästä, ajattelin että taasko joku kuvotus tulee hiplaamaan.

Käännyin ympäri ja se oli entinen opettajani. Hänkin tajusi heti kuka olin, irrotti käpälänsä tosi kauhistuneena ja juoksi pois :-D jotenkin kummallinen tilanne koska opettaja oli aina ollut koulussa niin asiallinen ja vakava tyyppi.

Oon miettinyt oonko menettänyt muistini vai mitä ihmettä.

Pari vuotta sitten..

Kahtena viikonloppuna törmäsin samassa kaupassa ihmiseen joka näytti tutulta, hän moikkasi molemmilla kerroilla ja toisena kertana sanoi tyyliin "Hyvää viikonloppua, vaikka tilanne onkin tämmöinen..."

Millane?! XD

Moikkasin takaisin, mutten kehdannut kysyä mistä tunnetaan. En saa vieläkään mieleeni, että tunnenko häntä edes. Oon nähny tääl kaupungis yhden mun näköisen naisen, että jos luuli minua häneksi, tai sit mulla on joku muistikatkos, koska en tosissaan saa mieleen kuka hän oli. Ääni ja naama kyl vaikutti TOOOSI TUTULTA.

Kutsuin tutun miehen treffeille luokseni ja pyysin jäämään yöksi.

En oo negatiivisempaa ihmistä tavannut, oli aiemmin ollut tosi kiva!

ESIM.

Tein meille jääkahvia, maistaa ja sylkee pois kun oli niin pahaa, sama mun tekemässä ruuassa. Ja mikää ei kelvannut, ei edes pussailu. (Miks se tuli ees kylään?? )

No alettiin katsoo leffaa joskus 11 aikaan ja nukahdin. Mies herättää minut raivoten "SINÄ PYYSIT YÖKYLÄÄN TOSI TÖRKEETÅ NUKAHTAA KESKEN KAIKEN OOT SURKEE EMÄNTÄ"

Sanoin, että väsyttää ja minä nukun yleensä tähän aikaan.

Koitin valvoo mut nukahdin ja kun heräsin hän katsoi vieläkin jotain leffaa.