G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Oudoin tilanne itselläni oli, kun muutama vuosi sitten ajelin pyörällä ja joku erikoisesti puketunut mies (värikäs iso pipo päässä, kumikengät, ilman paitaa) lähti erään seurakunnan pihasta perääni pyörällä ajamaan ja huusi todella kovaan ääneen: "tule alttarille kanssani, jeesus rakastaa sinua!". Siinä sitten pari kilsaa ainakin ajettiin peräkkäin ja mies toisti kovaan ääneen samaa sanomaa.. onneksi sain karistettua jossain välissä perästäni oudon tuntemattoman huutelijan pois... oli vähän creepy olo..

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä.

Rakastuin silmittömästi pomoni poikaan joka myös työskenteli isänsä firmassa. 

Tunne oli sanoinkuvaamaton kun näin hänet ensimmäistä kertaa enkä vieläkään ole tuntenut ketään kohtaan samanlaista vetovoimaa. 

Törmäsimme toisiimme oven avauksen yhteydessä ja siinä samalla tapahtui jotain  mitä en osaa vieläkään selittää. 

Minun oli pakko lopettaa kyseisessä työpaikassa koska työntkoni alkoi olla haastavaa tämän ihmisen seurassa. Olin aivan varma että välillämme tapahtui jotain suurta, mutta mies ei ollut valmis seurustelemaan kanssani :( 

Vielä kolmen vuoden jälkeenkin näen unia hänestä ja punastun pelkästä ajatuksesta vaikka olenkin menossa naimisiin toisen miehen kanssa. Uskon että hän on minulle se oikea

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:42"]Olin pienessä hotellissa yötä, ja baarimikko tuli huoneeseen suihkuun. (Myöhemmin ko. baarissa käydessä tunnistin hänet). Oli luullut, että huone on tyhjä, kun yleensä sunnuntaisin siellä ei yöpynyt ketään, jos ei ollut bändiä. Oli sellainen tosi pieni hotelli.  
[/quote]

Kerroit jo tän aiemmin

Olin Anttilassa ostoksilla ja olin tulossa kohtaan, josta kävelyreitti risteää kolmeen eri suuntaan. Yhdestä suunnasta tulin minä, toisesta mun äiti ja kolmannesta mun isoäiti. Olimme kaikki samalla etäisyydellä tuosta keskikohdasta, kun huomasimme toisemme. Ja jokainen oli siis ihan itsekseen ostoksilla tietämättä muista. Olimme kaikki kolme erittäin hämmentyneitä tilanteesta.

Tänä kesänä olin festareilla VIP:pinä voitettuani VIP-liput jostain kilpailusta, no siinä sitten kuunneltiin musiikkia ja katseltiin väen paljoutta lavan takana, lähettiin käveleen kaverin kanssa toiselle puolen festejä, ja yht äkkiä semmoinen nuori tyttö lauma piirittää mua ja pyysi nimmareita, ja ottivat selfieitä :D siinä sit pyrin jo eteenpäin, kun nämä tytöt vielä kyseli "saaks mä halaa sua?" "Voitko sanoo tänne kameralle terveisiä mun pikkusiskolle?"

Jäi todella outo tunne :D. Enkä vieläkään ymmärrä keneks ne mut sekotti.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:12"]Joskus teininä 90-luvulla istuin kauppakeskuksen penkillä ja odotin ystävääni. Istuttuani siinä noin kymmenen minuuttia joukko nuoria miehiä käveli luokseni. En kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota, kunnes yksi miehistä tuli juttelemaan minulle. Hän kysyi erittäin hermostuneella äänellä mitä minulle kuuluu ja mitä olen tekemässä. Vastasin muutamalla sanalla ja käänsin katseeni pois päin. Mies hermostui entistä enemmän, otti kädestäni kiinni ja veti minut seisomaan. Tässä vaiheessa aloin jo pelkäämään ja yritin rimpuilla pois miehen otteesta. Onneksi paikalle tuli noin kolmekymppinen, erittäin hyvin pukeutunut ja komea mies, joka tyonsi tämän nuoremman miehen pois luotani. Tämä vanhempi mies katsoi minua rauhallisesti, ja käski minun juosta. Pakenin paikalta melko nopeasti.
Jälkeenpäin kuulin että tämä ryhmä oli ilmeisesti raiskannut, kiduttanut ja lopulta tappanut juurikin ikäisiäni tyttöjä.
[/quote]

Suomessa? Laitatko linkin uutiseen?

En nyt tiedä onko tää varsinaisesti outo juttu, mutta vuosia sitten mulla meni autosta rikki mankka.
Korjasin asian sillä, että kuuntelin nappikuulokkeilla kännykästäni musiikkia ajaessani. Harmi vaan, että kuulokkeet toimivat myös handsfreenä.
Laulaessani siinä hyvän biisin tahdissa, aloin ihmetellä, että miksi korvanapeista ei kuulukaan mitään??
Ihana handsfree oli ystävällisesti vastannut puheluun, en ollut erottanut soittoääntä biisien seasta ja siinä sitten kuuntelin hämmentyneen Puhelinmyyjän haloo-huutoja :)
Kaveri sai onneksi nauttia mun käheän ääneni sulosoinnuista ja kyseli kuitenkin, että ostaisinko hänen kauppaamansa palvelun. En muista mistä oli kysen mutta totesin, että nyt on vähän huono tilanne.
Siinä sitten posket punaisena ajelin kotiin.
Ei paljon laulattanut ei :"D

Jos myyjä tunnistaa itsensä niin olen vieläkin pahoillani, että jouduit kokemaan tämän :D

Lapsena maalla Itä-Suomessa kesä kukkeimmillaan. Me lapset saatiin juosta pitkin ympäristössä vapaasti. Olin ehkä 9v. Oltiin ns. kesälapsia, eli kaupunkilaisia maalla hoidossa 70-luvulla.
Kävelin niitynlaitaa aamulla, ja yhtäkkiä edessäni oli ehkä metrin korkeudella maasta hohtava valo, kuin pieni aurinko.
Seuraava asia minkä muistan on se että juoksin täysillä kodin suuntaan. Säikähtäneenä. Oli sellainen olo kuin olisin nähnyt jotain luvatonta, en kertonut kenellekään, ja olin ujokin.
Nyt olen asioita tutkinut. Se oli luultavasti avaruusolentojen luotain. Olen Allies of Humanity näkökannan puolella, eli uskon että kaikki nykyisin Maassa olevat ET:t on täällä pahoissa aikeissa, hyvät on joutuneet vetäytymään. He yrittävät heikentää vahvoja valtioita omien etujensa vuoksi. Kun tietää tämän, ymmärtää monta asiaa.
En tiedä oliko näkemäni ufo hyvisten vai pahisten. Luulen, että neutraalien, koska ei jäänyt tyypillisiä sieppaustraumoja. Olen silti tosi iloinen, ettei ole tullut enempää nähtyä. Joitakin ihmisiä nämä peevelit sieppaa tai piinaa jatkuvasti.
Olen siis täysillä anti-ET. Ja haluan, että he ottavat aluksensa ja häipyvät tästä aurinkokunnasta välittömästi!

Annoin vastaanotolla potilaalle kontrolliajan kolmen kuukauden päähän. Ajanvaraus oli paperilla, päivämäärineen ja kellonaikoineen.

Potilas suuttui ja kysyi, miten ihmeessä hän voi muistaa tulla vastaanotolle noin pitkän ajan kuluttua. Meidän pitäisi lähettää kirje tai soittaa viikkoa aikaisemmin. Syytti vittuilusta, kun ehdotin ajankohdan merkitsemistä kalenteriin.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:45"]Oudoimpia en viitsi sanoa, koska ne on niin spesiaaleja että joku varmasti tunnistaisi. Harmittaa koska ne olisivat hauskimpia, mutta en vaan viitsi paljastua :D

Yksi suht outo tapaus, sellaisella hämmentävällä tavalla, tuli kuitenkin mieleen. Olin varmaan jotain 22-25 tms ja olin kävelemässä asunnoltani kaupungin keskustaa kohti. En muista mitä olin menossa toimittamaan, mikään baarireissu tms ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan jokin ostosreissu keskustassa mahdollisesti. Kello oli jotakin 5-6 välillä iltapäivällä.

Lähellä keskustaa sellainen eläkeikäinen, hyvin asiallinen, ystävällinen ja siististi pukeutunut mies näki minut, pysäytti ja kysyi "anteeksi, paljonkohan kello on?". Tarkistin sen kännykästäni. En muista enää puhuimmeko jotakin muuta, koska tilanne oli ihan outo, unenomainen ja epätodellinen, täynnä outoa intensiivisyyttä ja rauhaa. Mahdollisesti emme puhuneet mitään muuta, mutta hän otti kädestäni kiinni ja toivotti erittäin lämpimästi, vakuuttavasti ja syvällisesti minulle kaikkea hyvää elämässäni.

Ääh, en osaa selittää mikä tuossa tilanteessa oli erikoista. Minkäänlaista "seksuaalista" lähestymistä siinä ei ollut, hämmentävää kai oli sen miehen äärimmäisen vakuuttava ja jotenkin "syvä" ja tyyni suhtautuminen siinä tilanteessa. Minulle jäi todella hämmentynyt ja outo mutta kuitenkin hyvä olo tuosta tilanteesta ja mietin sitä kummissani vielä pitkään se jälkeen, välillä suorastaan mietin että oliko siinä oikeasti edes ketään vai oliko se joku enkeli :D Tuolla tavalla kummalliselta se tilanne tuntui, outo tilanne joka oli ihan irrallaan siitä hetkestä ja ympäristöstä. Jokin sen tilanteen rauhassa ja intensiivisyydessä oli todella erikoista.

Ai niin, ja oleellinen meinasi unohtua! Hyvin nopeasti tajusin ettei se kellon kysyminen ollut oikea syy pysäyttää minua, vaan hän vaan näki minussa jotakin sellaista että hänen täytyi pysäyttää minut ja toivoa elämääni hyvää.

Hiukan lisää kummallisuutta asiaan tuo se, että noihin aikoihin minulle kävi pari kertaa samantapaisesti eri ihmisten kanssa (tuntemattomia siis myös), ei kuitenkaan niin intensiivisellä ja hämmentävällä tavalla kuin tuossa ensimmäisessä kokemuksessa.

En tiedä osasinko selittää tätä ymmärrettävästi, koska aivan normaaliahan se sinänsä on toivottaa toiselle kaikkea hyvää. Esim. tässä talvella kun autoin tuntemattoman mummon suojatien yli, niin hän taputteli selkääni ja toivotti kaikkea hyvää. Mutta tosiaan tuollaisesta tavallisesta tilanteesta ei ollut kyse vaan siitä, että tuo mies näki minut ja keksi tekosyyn tulla puheilleni. Myöskään ne pari muuta vastaavan tyyppistä tapausta eivät olleet sellaisia, että olisin auttanut jotakuta tms, vaan yhtäkkiä vaan joku ihminen lämpenee minulle niin että hämmentävän syvältä sydämestään toivottaa elämääni kaikkea hyvää. En mä tiedä mitä tuo oli. Aloin jo miettiä, että odottaakohan minua jotkut kovat vaikeudet edessäpäin ja nuo ihmiset aistivat sen. No, onhan niitä vaikeuksia sittemmin ollutkin mutta ei juuri niihin aikoihin...
[/quote]

Kuopio? ;)

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:14"]

Oon syönyt hääkarkkeja ja katsonut aiotun sulhasen hautajaiskuvia samassa tilaisuudessa, kun ex-morsian esitteli uuden poikaystävänsä 1kk näiden sulhasen kuoleman takia peruuntuneiden häiden jälkeen. Terkkuja tutuille.

[/quote]

no tää on kyllä jo vähän outoa...

[/quote]

Nopeaa toimintaa, sanoisin.

Pari vuotta sitten poimin siskoni kanssa viinimarjoja kuumana kesäpäivänä. Isäni teki vähän matkan päässä halkoja, joten emme klapikoneen surinalta kuulleet juuri mitään. Minua oli jo jonkin aikaa kiusannut valtava lauma paarmoja, joita olin puhallellut pois naamaltani ja rapsinut irti hiuksistani. Yhtäkkiä kädelläni käveli ampiainen. Jähmetyin ja huomasin hihassani toisen, kolmannen, neljännen...olin istunut lähes puoli tuntia maa-ampiaispesän päällä, ravistellut niiden kotipensasta ja luullut niitä paarmoiksi! Jalkani olivat ampiaisten peitossa. Viitoin kauhuissani siskolleni ja muodostin äänettömästi sanan "ampiaisia". Siskoni hyppäsi kirkuen ylös ja juoksi pakoon. Istuin ampiasten keskellä, yksi jopa ryömi aurinkolasieni sangan alle. Nousin rauhallisesti ja kävelin pois. Pudistelin vaatteeni hellästi ja takkini sisältäkin löytyi muutama ampiainen (minulla oli takki jotta paarmat eivät söisi selkääni). Yksikään ampiainen ei pistänyt minua.

Isäni sanoi jälkeenpäin, että olin aavemainen näky lipuessani pihan poikki parvi ampiaisia pääni ympärillä.

^No hui! Kamala tarina!!! Mutta hyvä.

Istuin viime kesänä lähes tyhjässä bussissa. Yhtäkkiä bussiin astui vanhempi nainen, joka käveli luokseni ja istui syliini. Sen jälkeen hän kaivoi repustaan ruispalapussin, totesi minulle että "leikitään että ollaan raskaana" ja alkoi syömään leipiään. Hämmennyin.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 07:56"]

Jouko Turkka? Tämä "teatteriguru", "nero" ja "näkijä" huijasi koko Suomen teatteri- ym. kulttuuriväen polvilleen laulamaan mantraa hänen kuninkaalliselle ainutlaatuisuudelleen. Nyt on jo onneksi pöly laskeutunut.

[/quote]

Vastaatsä kysymykseen: "Oudoin tilanne, jossa olet ollut?" että Jouko Turkka? What?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 07:56"]

Jouko Turkka? Tämä "teatteriguru", "nero" ja "näkijä" huijasi koko Suomen teatteri- ym. kulttuuriväen polvilleen laulamaan mantraa hänen kuninkaalliselle ainutlaatuisuudelleen. Nyt on jo onneksi pöly laskeutunut.

[/quote]

Vastaatsä kysymykseen: "Oudoin tilanne, jossa olet ollut?" että Jouko Turkka? What?

[/quote]

Aattelin kommentoida sivu 10/232 tarinaa ravintolakäynnistä, ei menny ihan oikeaan osoitteeseen..

Olin kerran baarissa ja menin hakemaan karaokelistaa yhdestä pöydästä. Kohteliaasti kysyin saako listan ottaa pöydässä istuvalta vanhemmalta pariskunnalta ja nuoremmalta tytöltä (ehkä tytär?). Sanoivat, että saan ottaa ja olin lähdössä sen listan kanssa takaisin seurueeni pöytään, kun tämä vanhempi rouva alkoi räyhätä mulle, kun joku nuori jätkä oli vittuillut heille ja tämä rouva alkoi uhkailla mua helvetin enkeleillä. Tämä mies sitten yritti rauhoitella vaimoaan ja tämä vaimo edelleen huusi mulle soittavansa enkelit paikalle. Koko homma alkoi naurattaa ja kipitin äkkiä omaan pöytääni. :D myöhemmin olin kaverilleni kertonut tästä ja tämä oli vessaan mennessä naureskellut itsekseen tätä tilannetta, niin tämä toinen seurue oli siirtynyt tiskille vessojen viereen ja tämä nainen oli alkanut kaverianikin uhkailemaan enkeleillä.

Tapahtui viime kesänä metrossa, kun olimme mieheni kanssa matkalla ostoskeskuksesta kotiin. Istuimme alas ja pian eteemme istuutui n. 6-8v tyttö, joka tuijotti ja tuijotti minua suoraan silmiin taukoamatta. Huomasin tytön tuijottelun ja hymyilin hänelle. Meni pari pysäkinväliä, juttelin mieheni kanssa niitä näitä, kunnes metro saapuu asemalle ja tyttö nousee ylös, ja sanoo minulle: "Sä oot tosi kaunis". Hymyilee ja poistuu, vilkaisee minua vielä ovilla. Mulla tuli kyyneleet silmiin, oli jotenkin niin koskettava tilanne ja se meidän "yhteys" oli jotenkin tosi kummallinen ja koko fiilis siinä metromatkan ajan... Vieläkin kun muistelen tulee kyynel silmään ja hymy huulille :) aidoin kohteliaisuus ikinä.

Oudoimman tilanteen asetelma on tämä: Juhannus, mökkikylä, saunavuoro ja hyvä humala. Ukon kanssa keksittiin alkaa hässimään ja siirryttiin pukuhuoneen puolelle. Oltiin täydessä touhussa kun yhtäkkiä ovi avautui ja sisään paukahti hämmentyneen oloinen mies joka soperteli jotain saksaksi. Tyyppi vain tuijotti meitä ihan jäätyneenä eikä liikkunut järkytykseltään mihinkään kunnes mieheni alkoi karjua että suksi nyt v*ttuun siitä. Saatiin hyvät naurut ja toinen ilmainen saunavuoro kun valitettiin respaan häiritsijästä. Se oli ikimuistoinen juhannus se. Terve vaan tutuille jos joku tästä tunnistaa! :D

Firmaan tuli kuljetushommiin uusi riskitekoinen mies. Kysyin viattomasti tietämättömänä, että missä mies oli ollut justiinsa ennen tätä paikkaa. Vankilassa, tokaisi. Yllättyneenä kysäisin: Ai jaa, no miks? Vastaus tuli heti: Taposta. Sitten kuiskasi silmiin värähtämättäkään tuijottaen: Mutta hei kuule, en mä sulle tee mitään.