Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Ehkä mies joi juurikin tuon käytöksen takia. Kamala mies oli sitten kännissä tai ei? Jos hän joikin vain piilottaakseen kaikki epävarmuutensa sun muut ongelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olisiko sinun mahdollista kutsua niitä miehen kavereita teille, jos mies ei itse oikein halua mihinkään lähteä? Olisi myös hyvä, jos voisit jollekin kaverille selittää tilannetta, mutta ymmärrän kyllä, että se ei välttämättä onnistu. Mikäli miehesi on masentunut, voi lähteminen ulos ihmisten ilmoille olla haastavaa yksin, ilman sinua siinä vierellä tukiverkkona.
Luulen että tätä olisi ihan hyvä koittaa. Olen miehen ystävien kanssa läheisissä väleissä myös ja ollaan yhdessä ihan keskusteltu miehen ja ystävien läsnäollessa tästä asiasta ja mies on suoraan kertonut aikanaan ongelmistaan juomisen kanssa. En tietenkään voi pakottaa miestä viettämään aikaa ystävien kanssa mutta luulen että koitan jutella tilanteita vähän siihen suuntaan että mies suostuisi kutsumaan meille ystäviä istumaan, ehkä se kynnys, mikä ikinä onkaan, olisi pienempi.
Olisi todella hyvä, jos miehesi itse pystyisi kavereita teille kutsumaan, mutta varaudu siihen, että mies saattaa torpata koko idean. Itse toki tiedät tilanteen parhaiten, mutta olisiko sinun mahdollista järjestää esimerkiksi niin, että joku kaveri vaan pistäytyisi teillä ohimennen? Ei siis suoraan mitään illanistujaisia tms, vaan ihan joku harmiton kahvittelu alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies joi juurikin tuon käytöksen takia. Kamala mies oli sitten kännissä tai ei? Jos hän joikin vain piilottaakseen kaikki epävarmuutensa sun muut ongelmat
Ollaan tunnettu toisemme kauan ja tämä käytös on tullut täysin alkoholin kautta. Ei miestä voi verrata mitenkään siihen mitä se "ennen" oli. Juu ihmiset muuttuu mutta miehen kohdalla nimenomaan alkoholi romahdutti esimerkiksi täysin itseluottamuksen. Ensimmäinen vuosi lopettamisen jälkeen meni rakentaessa minäkuvaa takaisin kokoon.
En valitettavasti jaksa lukea koska aihe on raskas, mutta alkottomuuden lisäksi myös ikääntymisellä, hormonimuutoksilla ja vaikkapa erurauhasvaivoilla voi olla vaikutusta, masennuskin on mahdollinen syy. Arvoja voisi mittauttaa lääkärillä. Mielihyvähormoneja voi yrittää viritellä sopivalla ruokavaliolla ym. keinoilla, googlaa. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olisiko sinun mahdollista kutsua niitä miehen kavereita teille, jos mies ei itse oikein halua mihinkään lähteä? Olisi myös hyvä, jos voisit jollekin kaverille selittää tilannetta, mutta ymmärrän kyllä, että se ei välttämättä onnistu. Mikäli miehesi on masentunut, voi lähteminen ulos ihmisten ilmoille olla haastavaa yksin, ilman sinua siinä vierellä tukiverkkona.
Luulen että tätä olisi ihan hyvä koittaa. Olen miehen ystävien kanssa läheisissä väleissä myös ja ollaan yhdessä ihan keskusteltu miehen ja ystävien läsnäollessa tästä asiasta ja mies on suoraan kertonut aikanaan ongelmistaan juomisen kanssa. En tietenkään voi pakottaa miestä viettämään aikaa ystävien kanssa mutta luulen että koitan jutella tilanteita vähän siihen suuntaan että mies suostuisi kutsumaan meille ystäviä istumaan, ehkä se kynnys, mikä ikinä onkaan, olisi pienempi.
Olisi todella hyvä, jos miehesi itse pystyisi kavereita teille kutsumaan, mutta varaudu siihen, että mies saattaa torpata koko idean. Itse toki tiedät tilanteen parhaiten, mutta olisiko sinun mahdollista järjestää esimerkiksi niin, että joku kaveri vaan pistäytyisi teillä ohimennen? Ei siis suoraan mitään illanistujaisia tms, vaan ihan joku harmiton kahvittelu alkuun.
Luultavasti kyllä torppaa ajatuksen jo alkuun. Voisin koittaa ohimennen jutella joskus hänen läheisimmälle ystävälleen tilanteesta. En tykkää toimia "selän takana" mutta tiedän että jos se läheisin ystävä pakottaisi puhumaan niin mies puhuisi ja avautuisi. Ovat olleet ystäviä aina ja uskon että ystävän apu saattaisi miehelle olla nyt jopa parempi kuin mun. Me ollaan ajauduttu kauas toisistamme, luulen että sille tekisi enemmän kuin hyvää purkaa asioita ystävälle. Vaikka osin mun järjestämä tilanne olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu että kukaan ei ole ketjussa maininnut stressinhallintakeinojen ja tunteidenhallinnan opettelua. Riippumatta luonteesta ja siitä onko luonnostaan lungi vai ahdistukseen taipuvainen ja kova huolehtimaan, KAIKKIEN on mahdollista oppia uusia stressinhallintakeinoja ja ajattelutapoja. Ei ole pakko pyöriä niissä ahdistavissa keloissa, ruokkien niitä vain lisää.
Antakaa ihmisten ryypätä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolumnisti Loka Laitinen sanoi kerran, ettei tunne ainuttakaan entistä juoppoa, joka ei olisi muuttunut v-mäiseksi jätettyään ottamisen. Raitistuin itse 4 vuotta sitten, ja voin sanoa, että ankeaa on, vaikka nukunkin nykyään tosi hyvin. Enkä muuten käy enää muualla kuin Prismassa.
Sanotaan, että entinen nikotinisti ja juomaton alkoholisti ovat kaikista pahimpia ja tuo pitää paikkansa. Se kun alkoholisti pystyy olla juomatta on joka päivä tehtävä päätös ja mieli tekisi useinkin juoda, sitten se esiintyy vidduiluna ja marttyyrina läheisille. Tupakan hajusta valittaa myös hanakammin entinen röökaaja kun olis niin kiva vetää savut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että kukaan ei ole ketjussa maininnut stressinhallintakeinojen ja tunteidenhallinnan opettelua. Riippumatta luonteesta ja siitä onko luonnostaan lungi vai ahdistukseen taipuvainen ja kova huolehtimaan, KAIKKIEN on mahdollista oppia uusia stressinhallintakeinoja ja ajattelutapoja. Ei ole pakko pyöriä niissä ahdistavissa keloissa, ruokkien niitä vain lisää.
Liian monimutkaisia. Vaatii täysin stressittömän tilan.
Ei normaalilla työssäkäyvällä ole varaa tuollaiseen. Vaatisi muutaman vuoden ylläpidon stressittömässä ympäristössä että tuo onnistuisi.
Teoriassa jos jäisi työttömäksi ja eläisi tukien varassa, niin saattaisi onnistua.
Perustulo käytännössä mahdollistaisi monille alkoholisteille mahdollisuuden kuntoutua stressittömässä ympäristössä, kun ei ole stressiä siitä mistä rahat.
Moni ratkeaa jo siinä vaiheessa kun pitäisi täyttää uusi sossuntukilappu. Se on ihan valtava kynnys sairaalle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholihan on hyvä tapa purkaa stressiä ja pitää hauskaa.
Olen mies ja osannut aina pitää hauskaa ja purkaa stressiä ilman alkoholia.
Tuo on mielestäni vain tekosyy juomiselle.
Mä opin tuon vasta pari vuotta sitten, kun olin vapaaehtoishommissa maassa, jossa alkoholi on lailla kielletty. Olin jo tuolloin yli 40 - sitä ennen olin aina ollut sitä mieltä, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Ihan mieletön valaistuminen, kun tajusin että hauskaa voi tosiaan pitää selvinpäinkin - silloin kun oli pakko kun sitä alkoholia ei tosiaan ollut saatavilla :D
Sen jälkeen en ole enää tarvinnut alkoholia "hauskan pitoon", toki sitä yhäkin käytän mutta huomattavasti vähemmän kuin vaikka 5 vuotta takaperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sille juomiselle oli jokin syy niin se tuskin hävisi juomalla mihinkään vaan miehesi pitäisi nyt käsitellä se jotenkin muuten kuin alkoholilla turruttamalla. Kun ei osaa, niin kiukuttelee, sulkeutuu tai muuten oirehtii.
Itselläni jäi vastaavassa tilanteessa ensin alkoholi ja sen jälkeen vaimo, koska lopulta tajusin että se paha olo johtui epäterveestä parisuhteesta. Toivottavasti te löydätte jonkun muun ratkaisun, jo lapsenkin takia.
Olen ap. ihan varma, että miehesi lähtee vielä ja jättää sinut. Hän ei ole kanssasi onnellinen selvästikään. Kuvittelet, että voit muokata miehestäsi mieleisesi ja taidat olla melkoinen piilotyranni nyt ainakin. t. nähnyt näitä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama juttu ja olen katkera ja pettynyt nykyisin sekä elämääni että itseeni. Alkoholinkäyttö oli siis sinänsä ihan normia eli känni perjantaina ja lauantaina mutta niin vaan se jotenkin sai sotkettua ihan kaiken vaikka en toki ole törttöillyt mitään normikännihölmöilyä kummempaa. Sitten morkkikset ja krapulat alkoi olla liikaa ja lopettaminen oli oikeasti helppoa ja täysin oma valinta. Enkä edes halua enää juoda.
Nyt sitten +40-vuotiaana lapsettomana sinkkuna ihmettelen, että miten mä en huomannut mitä v*ttua oikein tapahtui. Tai oikeammin siis jäi tapahtumatta. Elämä menikin jo vaikka mä olen ollut mukana vasta muutaman vuoden.
N42
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että entinen nikotinisti ja juomaton alkoholisti ovat kaikista pahimpia ja tuo pitää paikkansa. Se kun alkoholisti pystyy olla juomatta on joka päivä tehtävä päätös ja mieli tekisi useinkin juoda, sitten se esiintyy vidduiluna ja marttyyrina läheisille. Tupakan hajusta valittaa myös hanakammin entinen röökaaja kun olis niin kiva vetää savut.
Tuo on niin totta. Jos ap:n mies on lopettanut juomisen pakon edessä, ei osaa siis ottaa ns tietyissä rajoissa, koska se riistäytyisi väkisin käsistä, niin ei hän siedä katsoa, että puoliso ottaa edes hiukankaan.
Ikinä en ole lueskellut näin fiksua ketjua täältä ( poistaen sen jankkaajan) Takuulla ilsikka tekee tästä jutun! Peukuttakaa tätä jos olet samaa mieltä.
Jos mies on päättänyt lopettaa juomisen, hänen EI pidä olla tekemisissä juovien kavereiden kanssa,eikä käydä pubeissa. Sinun ei myöskään pidä juoda, koska alkoholin haju lisää juomispakkon riskiä miehellä. Et tue miestäsi. Muuta itseäsi, ja alkakaa nauttia elämästä eri tavalla kuin ennen.
Tämä on todella tärkeää että tuodaan alkoholismista esiin tätäkin puolta. Stereotypiahan on se että kännissä raivotaan ja ajetaan vaimo ja lapset lumihankeen ja jos onnistutaan lopettamaan niin sitten taivas aukeaa. Mutta ei se ole näin yksinkertaista. Osa onkin humalassa vain mukavia ja raittiina vihaisia ja onnettomia, jotkut jopa elämänsä loppuun saakka. Onkohan miehellesikin uskoteltu jotain vastaavaa raittiudesta ja on nyt sitten pettynyt ja häpeissään kun ei osaa olla onnellinen vaikka osaa olla juomatta?
Luulen, että alkoholin osuus tuossa koko kuviossa korostuu nyt ihan liikaa. Tuo ei ole hänen persoonansa jota alkoholi on vain peitellyt, vaan hän on masentunut, todennäköisesti pahasti. En yllättyisi vaikka hautoisi itsemurhaa. Juuri sellaiset kireät suorittajaluonteet ovat eteviä peittämään itseltäänkin todella pitkään sen miten vaikea tilanne todellisuudessa on. Se on nyt ihan se ja sama oliko masennus syy alkoholismiin vai alkoholismi masennukseen ja kaipaako hän alkoa vai ei, koska ikänsä juomatta ollut ihminenkin (etenkin mies) käyttäytyy usein joka tapauksessa juuri tuolla tavalla. En sulkisi pois myöskään sosiaalisen ahdistuksen mahdollisuutta, siihen suuntaan viittaisi mielestäni juuri tuollainen soutaminen ja huopaaminen sen suhteen näkisikö kavereita vai eikö. Ja ilmeisesti hänellä on siis jotain käsittelemättömiä traumojakin. Älä usko kommentoijia jotka väittävät että alkoholismin takia miehesi ei voi koskaan enää saada iloa mistään muusta. Mutta hyvää hoitoa ja työtä se kyllä vaatii.
Sinuna en kyselisi kovin suorasukaisesti, onko mies masentunut. Hänellä voi olla vääriä, ehkä hyvinkin alitajuisia käsityksiä siitä millainen sairaus masennus on ja millaisia ihmisiä masentuneet ovat ja kiistää sen takia, kun kokisi masennuksen häpeällisenä (tai taas kerran yhtenä leimana, joka häneen lyödään, kuten alkoholisti). Sen sijaan en voi liikaa korostaa normaalin, läheisen keskusteluyhteyden merkitystä. Sitä, että kysellään vähintään viikottain puolin ja toisin hyvässä ja avoimessa hengessä (ei riitatilanteessa!) miten sinä voit, millaisena koet arkemme tällä hetkellä, mikä on sinulle nykyisin tärkeää lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä, mitä haluaisit tehdä, mistä unelmoit, mitä pelkäät, voinko olla jotenkin avuksi.... jne. En tiedä teistä ap, mutta usein liitoissa joissa mies on alusta asti ollut "jääräpää", tuo keskusteluyhteys ei ole toiminut kunnolla koskaan. Ja se tilanne puolestaan saattaa toimia niin kauan kun elämässä ei tule vaikeita ongelmia.
Et siis ehkä voi enää muuta kuin joko erota tai koittaa lähentyä puolisoasi ja houkutella häntä sillä tavoin yhteistyöhön ja "samalle puolelle". Riitely ei enää kannata. Pidä kiinni oikeuksistasi, mutta älä laske sen varaan että se saa miestä muuttumaan tai näkemään yhtään mitään.
Terv. vaikeasti masentunut ja ahdistunut nainen, alkonkäyttö tarkkailussa.
Mulle lähinnä tuli mieleen, että sillä on ikäkriisi. Mikään ei tunnu miltään ja kaikki ympärillä oleva ketuttaa. Hymy tosiaan kadonnut. Lapsetkin valittaa, miksi toi jatkuvasti nillittää.
Tiedän useita miehiä, jotka ovat tuommoisia neljänkympin kieppeillä. Eikä yksikään alkoholisti. Osa ei ole käyttänyt elämänsä aikana alkoholia ollenkaan.
Parissa vuodessa menee ohi, ellei pahemmaksi äidy.
Alue: Aihe vapaa
Tosi kova pyykki egolle, kun pistää korkin kiinni ja todellisuus valuu silmille.
Se että minkälainen on ollut ja miten paljon on valehdellut ennen kaikkea itselleen ja maailmalle.
Tuo eristäytyminen on yksi merkki siitä että tajuaa miten paskamainen on ollut.
Ei silloin halua enää näyttää naamaansa missään tai tehdä mitään.
Voi vain toivoa että uusi persoona kasvaisi mädän tilalle. Ei voi mennä minnekkään, kun ennen siihen kuului drinkki. Ei voi tehdä keittiössä päivällistä perheelle, kun siihen ennen kuului se lasi viiniä tai kolme.
Ei voi enää käydä lenkillä, kun ennen sai palkita itseään.
Voi vaan eristäytyä ja hävetä menneisyyttään. Ei voi enää tuntea olevansa sama henkilö "vieraan perheen" parissa.
Sitä haluaa yksinäisyyteen ja tuntee itsensä yksinäiseksi, haluaa takaisin saman juopon ja sen perheen, mutta ei voi. Kaikki tuntuu tuntemattomalle. Hävettää, kaduttaa, hermot ei kestä epäonnistumisia ja koko historia on pielessä.
Alkoholismi on kamala loukku.