Onko moraalisesti oikein suosia yhtä sisarusta testamentilla (ei rintaperillisiä)?

Viisainta olisi, jos perintä lensi aina vain lain mukaan. Haluaako kukaan kuoltuaan oikeasti, että on näpäytyänyt tai suosinut ihmisiä testamentillaan? Usein tuntuu siltä, että ehkä ei

No usein oikeudenmukaisuudella ja moraalilla ei ole testamenttimääräysten kanssa mitään tekemistä. Joillekin testamentti on viimeinen tilaisuus näyttää vielä kerran, kuka oli suosikki.

Vierailija kirjoitti:

Viisainta olisi, jos perintä lensi aina vain lain mukaan. Haluaako kukaan kuoltuaan oikeasti, että on näpäytyänyt tai suosinut ihmisiä testamentillaan? Usein tuntuu siltä, että ehkä ei

No lain mukaan esimerkiksi minun vaatimaton perintöni menisi jo valmiiksi ökyrikkaille vanhemmilleni tai jos he ehtivät kuolla ensin niin valtiolle. En nyt tiedä mitä hienoa siinä olisi. 

Toissijaisilla perijöillä ei mitään oikeutta perintöön. Eli vainaja voi tehdä tahtomsa mukaan.

Testamenteissa ei aina ajatella oikeudenmukaisuutta. Niillä voidaan myös kostaa haudan takaa. Isäni teki minulle näin, enkä voi muuta kuin elää sen asian kanssa. Epäreilun testamentin tekijä on valitettavasti usein jo kuollut siinä vaiheessa, kun sen sisältö paljastuu muille. Moraalitonta tai ei, niin se nyt vain menee niin, että testamentin tekijä päättää oman jäämistönsä jakamisesta. Paska testamentti usein pilaa perillisten välit, ja jos se oli testamenttaajan salainen tahto, niin sitä pidän kyllä todella moraalittomana ja pelkurimaisen epäeettisenä tekona. 

Vierailija kirjoitti:

Testamenteissa ei aina ajatella oikeudenmukaisuutta. Niillä voidaan myös kostaa haudan takaa. Isäni teki minulle näin, enkä voi muuta kuin elää sen asian kanssa. Epäreilun testamentin tekijä on valitettavasti usein jo kuollut siinä vaiheessa, kun sen sisältö paljastuu muille. Moraalitonta tai ei, niin se nyt vain menee niin, että testamentin tekijä päättää oman jäämistönsä jakamisesta. Paska testamentti usein pilaa perillisten välit, ja jos se oli testamenttaajan salainen tahto, niin sitä pidän kyllä todella moraalittomana ja pelkurimaisen epäeettisenä tekona. 

"Paska testamentti usein pilaa perillisten välit" 

Ei testamentti ole paska vain sillä perusteella että joku rahaa silmät kiiluen odottanut joutuu pettymään. En näe, miten jollain lapsenlapsella tai veljenpojalla voisi olla lähtökohtaisesti oikeutta odottaa yhtään mitään. Minusta esimerkiksi se on oikein hyvä peruste, jos yksi lapsenlapsi on ollut vanhuksen elämässä enemmän läsnä ja apuna kuin muut, joita ei ole välttämättä mummon vointi kiinnostanut tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Testamenteissa ei aina ajatella oikeudenmukaisuutta. Niillä voidaan myös kostaa haudan takaa. Isäni teki minulle näin, enkä voi muuta kuin elää sen asian kanssa. Epäreilun testamentin tekijä on valitettavasti usein jo kuollut siinä vaiheessa, kun sen sisältö paljastuu muille. Moraalitonta tai ei, niin se nyt vain menee niin, että testamentin tekijä päättää oman jäämistönsä jakamisesta. Paska testamentti usein pilaa perillisten välit, ja jos se oli testamenttaajan salainen tahto, niin sitä pidän kyllä todella moraalittomana ja pelkurimaisen epäeettisenä tekona. 

Kysyttiin muista kuin rintaperillisistä. Sinä olet isäsi rintaperillinen.

Olen lapseton ja minulla on kaksi sisarusta, joista toinen on itsekeskeinen mulkku ja toinen vähän sellainen elämän talloma reppana. Todellakin aion suosia, tosin vähintään puolet menee kyllä luonnonsuojelusäätiölle. 

Minusta tuntuu, että vanhemmat ja sukulaiset lykkivät omaisuutensa aina sille suvun reppanalle. Ei ikinä sille, joka heitä auttaa ja oikeasti neuvoo ja toivoo hyvää. Sukulaiset ovat yleensäkin hiton kateellisia toisten menestyksestä. Pitää päästä näpäyttämään, jos joku elättää itse itsensä ja perheensä.

Kai se sitäkin on, että yksi reppana vanhapoika/vanhapiika käy haukkumassa muut sisarukset takanapäin ja ruikuttaa, kuinka elämä potkii päähän. Vanhusten manipulointia se usein on. Sitten säälistä ja puoliksi pakottamalla testamentti tehdään hänelle. Tuttu tarina monessa suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja minulla on kaksi sisarusta, joista toinen on itsekeskeinen mulkku ja toinen vähän sellainen elämän talloma reppana. Todellakin aion suosia, tosin vähintään puolet menee kyllä luonnonsuojelusäätiölle. 

Olen töissä tuollaisessa säätiössä ja kiitän kauniisti jokaista, joka mahdollistaa minulle yli 6000 e/kk tulot testamenttaamalla omaisuutensa säätiölle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että vanhemmat ja sukulaiset lykkivät omaisuutensa aina sille suvun reppanalle. Ei ikinä sille, joka heitä auttaa ja oikeasti neuvoo ja toivoo hyvää. Sukulaiset ovat yleensäkin hiton kateellisia toisten menestyksestä. Pitää päästä näpäyttämään, jos joku elättää itse itsensä ja perheensä.

 

Kai se sitäkin on, että yksi reppana vanhapoika/vanhapiika käy haukkumassa muut sisarukset takanapäin ja ruikuttaa, kuinka elämä potkii päähän. Vanhusten manipulointia se usein on. Sitten säälistä ja puoliksi pakottamalla testamentti tehdään hänelle. Tuttu tarina monessa suvussa.

Ihan pikkusen katkeralta kuulostat. Kannattaisko vaikka keskittyä siihen omaan elämään sen sijaan että vahtaa muiden saamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja minulla on kaksi sisarusta, joista toinen on itsekeskeinen mulkku ja toinen vähän sellainen elämän talloma reppana. Todellakin aion suosia, tosin vähintään puolet menee kyllä luonnonsuojelusäätiölle. 

Olen töissä tuollaisessa säätiössä ja kiitän kauniisti jokaista, joka mahdollistaa minulle yli 6000 e/kk tulot testamenttaamalla omaisuutensa säätiölle.

Et ole töissä yhtään missään.