Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Jos ap vielä joskus etsit tämän ketjun niin toivottavasti olet jo hyvässä vaiheessa uutta elämääsi. Joskus se vaan menee noin, itselläkin kaksi alkoholistieksää, kummankaan kanssa en ehtinyt naimisiin, kun todellisuus valkeni riittävän ajoissa, mutta vain harvassa tapauksessa alkoholisti aidosti hoitaa itsensä kuntoon. Sinunkin miehesi olisi tarvinnut terapiaa hoitaakseen sen juurisyyn kuntoon.
Olit rohkea, kun teit tarvittavat ratkaisut ja pelastit itsesi ja lapsesi! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että miehesi kärsii "Kuivasta humalasta", eli ei ole henkisesti raitistunut vaikka juomatta onkin. Oma mieheni kävi viime vuoden lopussa Minnesota-hoidon ja muuttui kokonaan, parempaan suuntaan siis. On raitis sekä henkisesti että fyysisesti.
Samaa mieltä. Nyt mies vaan odottaa ulkoista tekosyytä joka 'pakottaa' juomaan.
Joku nosti vanhan ketjun, mutta kommentoinpa kuitenkin. Teidän elämä kuulostaa kamalalta, jos mitään ei voi tehdä ja minnekään ei voi mennä ilman, että siihen kuuluu juominen ja vähintään pikku hiprakka.
Vanha ketju, mutta siksi kiinnostaisi kuulla, miten teillä nykyään menee?
Itse olen vasta havahtunut siihen että meillä on ongelma, kun löysin miehen kaapista ns jemmapullon. Eli näkyvästi jääkaapista tai baarikaapista kuluu ihan maltillisesti juomaa, mutta mies näköjään käy työhuoneessaan koneella tai hakemassa jotain ja ottaa siinä pulloostaan suoraan juomaa. Olen huolissani ja järkyttynyt.
No, tämä ei oikeastaan tähän kuulukaan, paitsi alkoholin osalta.
Miten teillä menee, miten mies voi?
Moikka!
Pitkään piti etsiä, mutta löysin. Eli AP täällä hei.
Syy miksi etsin keskustelun, oli se että piti palauttaa omaan mieleen että mitä p*skaa pitikään käydä läpi.
Mehän erottiin, ja mies teki kaikkensa sen estääkseen. Uhkaili itsemurhalla, ilmoitti että päivääkään en pärjää ilman häntä yms. Kunnes löysi (onneksi) uuden naisen, toiselta puolelta Suomea.
Eli mies muutti, vajaa kaksi vuotta sitten, muutaman tunnin ajomatkan päähän. Meillä loppui viikko-viikko vanhemmuus siihen ja musta tuli lähivanhempi.
Mies toki toivoi että olisin siirtänyt lapsen kirjat hänen luokseen että saa asumistuen ja lapsilisät itselleen, koska hänen mielestä se oli "lapsen edun mukaista" eli voisi maksaa asunnon vuokran lapsilisillä ja asua samaan aikaan muutaman tunnin ajomatkan päässä myös. No en suostunut, ja riitahan siitä tuli. Ja monesta muusta hauskasta syystä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatketaan..
Erosta on yli kaksi vuotta, ja nyt ensimmäisen kerran uskalsin alkaa seurustelemaan ja tuomaan miehen lasten elämään, tämän vuoden toukokuussa, tottakai tiesin että ongelmia tulee mut kyllä on tullutkin.
Perättömiä lasuja, seurantalaitteita ja soittoa miehen puolelta joka paikkaan. Neuvola, päiväkoti yms. Joka puolelta on ilmoitettu että äidin kohdalla ei ole mitään hätää huomattu eikä ymmärretä syytä tälle puhelu pommittamiselle.
Muutan oman mieheni (ja hänen lastensa, sekä omien lasteni) kanssa ennen talvea omakotitaloon, ja olen onnellinen. Ja valitettavasti ex ei kykene sitä sietämään, mut onneksi myös tekee itsestään täysin pellen omalla sekoilulla.
Harmittaa että homma meni näin, olen koko ajan erosta lähtien tukenut lapsen ja isän välejä, ja haluan että lapsen elämässä on isä mukana. Tuen tänä päivänä jatkuvasti lapsen yhteyttä isäänsä, ja isä ei kykene elämään -päivääkään- ilman että saa yhteyden joko lapseensa tai minuun. Lapsi soittaa monta kertaa viikossa isälleen, itse en ihan tajua et mitä ja miksi meidän täytyy puhua, mut toki olen sit puhunut.
Onnea kaikille jotka ottaa epävakaan raitistuneen juopon elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta siksi kiinnostaisi kuulla, miten teillä nykyään menee?
Itse olen vasta havahtunut siihen että meillä on ongelma, kun löysin miehen kaapista ns jemmapullon. Eli näkyvästi jääkaapista tai baarikaapista kuluu ihan maltillisesti juomaa, mutta mies näköjään käy työhuoneessaan koneella tai hakemassa jotain ja ottaa siinä pulloostaan suoraan juomaa. Olen huolissani ja järkyttynyt.
No, tämä ei oikeastaan tähän kuulukaan, paitsi alkoholin osalta.
Miten teillä menee, miten mies voi?
Facebook ryhmä: alkoholismin tavalliset kasvot
Liity siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli kiinnostava ketju, kiitos siitä. Toivottavasti teidän elämät on sujuneet hyvin, myöskin sen katkeran miehen.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki mihet on sikoja!