Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
No ilmankos miehesi alkoholisoitui jos stressaa jatkuvasti ja ei pysty reuntoutumaan ilman alkoholia. Kuulostaa kyllä aika pahalta jos tuo on miehesi perusluonne, sille ei välttämättä hirveästi voi. Onko hän sanonut mitään syytä miksi ei halua nähdä kavereitaan alkoholittomissa merkeissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
No ilmankos miehesi alkoholisoitui jos stressaa jatkuvasti ja ei pysty reuntoutumaan ilman alkoholia. Kuulostaa kyllä aika pahalta jos tuo on miehesi perusluonne, sille ei välttämättä hirveästi voi. Onko hän sanonut mitään syytä miksi ei halua nähdä kavereitaan alkoholittomissa merkeissä?
Stressaaminen ja rentoutumisen ongelmat ilmeni vasta kun alkoi juomaan enemmän, sitä ennen kun juominen oli hallussa ei koskaan ollut tälläisiä ongelmia ja näki mielellään kavereitaan. Mä en aidosti ymmärrä miksei tahdo nähdä ystäviään, osan kanssa on samassa työpaikassa ja näkevät sitä kautta. Ehkä hän sitten kokee saavansa sieltä tarpeeksi kontaktia kavereihin. En oikeasti tiedä, sanoo itsekin että olisi kiva käydä kavereiden kanssa jossain mutta sitten kun kaverit kysyy niin ei vaan huvitakaan. Ja hän tietää kyllä että mä tuen aivan täysin sitä että kävis jossain. Viimeksi taisi olla viime vuoden kesän alussa kun oli kavereita moikkaamassa, sillä oli tosi kivaa ja oli normaalia iloisempi monta päivää. Siitä huolimatta ei vaan mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Hiprakkainen puoliso on ärsyttävä.
Mutta muuten en ymmärrä ap:n miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Ei, vaan sinä et halua katsoa totuutta silmiin. Et halua mitään neuvoja. Haluat valittaa. Haluat, että syy omaan tyytymättömyyteesi on aina ulkopuolellasi, muissa, miehessäsi. Sinä olet se katkera.
Oletko varma että ongelmat ovat johtuneet juomisen lopetettua. Jospa hän on vaan masentunut ja oli sitä myös juodessaankin, lääkitsi itseään alkoholilla. Ja nyt ei tavallaan lääkitse itseään millään ja se masennus on jäänyt piileväksi/huomioimatta koska on keskityttiin pelkästään siihen alkoholinkäytön negatiivisiin puoliin suhteessa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Ei, vaan sinä et halua katsoa totuutta silmiin. Et halua mitään neuvoja. Haluat valittaa. Haluat, että syy omaan tyytymättömyyteesi on aina ulkopuolellasi, muissa, miehessäsi. Sinä olet se katkera.
Sulla sen sijaan on suhteellisen suuria ongelmia oman elämäsi kanssa jos hankit kiksejä vauvapalstalla valittamalla ja vetämällä omia harhaluulojasi keskustelujen yhteyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Se, että juttu muuttuu ap:n alkutekstistä ihan radikaalisti päinvastaiseksi, kertoo kyllä, että ihan totuudellisen ihmisen kanssa ei olla tekemisissä. Ja sellaisen kanssa onkin hyvin vaikea, oikeastaan turhaa keskustella. Vähän voi yrittää herätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että ongelmat ovat johtuneet juomisen lopetettua. Jospa hän on vaan masentunut ja oli sitä myös juodessaankin, lääkitsi itseään alkoholilla. Ja nyt ei tavallaan lääkitse itseään millään ja se masennus on jäänyt piileväksi/huomioimatta koska on keskityttiin pelkästään siihen alkoholinkäytön negatiivisiin puoliin suhteessa yms.
Olen miettinyt tätä vaihtoehtoa. Tai oikeastaan olen miettinyt että jos juomiskierre ja siitä aiheutunut jatkuva paha olo olisi aikanaan laukaissut masennuksen jota sitten lääkitsi juomalla lisää. Äkillinen lopettaminen aiheutti miehellä liikunnan lisäämisen ja huomattavasti terveellisemmät elämäntavat, ne tunnetusti (lievää) masennusta hoitaa hyvin. Plus oli alussa tosi innoissaan vaan siitä että onnistui lopettamaan juomisen ja me elettiin selaisessa vaaleanpunaisessa hattarassa missä kaikki oli hyvin. Itse näen miehessä kyllä masennuksen merkkejä, enimmäkseen juuri siinä että mikään ei varsinaisesti kiinnosta lopulta ja hermot on aivan loppu jatkuvasti. Olen miehelle puhunut ajatuksistani ja toisinaan mies on myöntänyt että epäilee itsellään olevan mahdollisesti masennusta, valitettavasti se vaan kumoutuu yleensä seuraavana päivänä kun keskustelu on mennyttä ja mies ilmoittaa että ei todellakaan ole masentunut eikä mene minnekään asiasta puhumaan.
Enimmäkseen itseäni pelottaa tässä tilanteessa se että mies ymmärtää tilanteen sitten kun on "liian myöhäistä", en todellakaan ala millään erolla uhkailemaan mutta totuus tilanteessa on että jos elämä jatkuu tälläisenä vuosikausia niin ennemmin tai myöhemmin se tulee vastaan. Sen ei vaan pitäisi olla normaalielämää lapsiperheessä että loppuperhe hiippailee hiljaa nurkissa ja pyrkii tekemään asiat niin että iskä olisi onnellinen koska muuten iskä raivoaa. Painotetaan nyt vielä että mies ei todellakaan ole väkivaltainen mutta henkistä väkivaltaa kohdistaa minuun oikein tehokkaasti ja lapset kasvavat jatkuvassa kireässä ilmapiirissä missä mikään ei ole ikinä vaan hyvin. Jaksan itse kyllä taistella vaikka loputtomiin että saadaan homma toimimaan mutta se ei ikinä ole mahdollista jos mies ei tule yhtään vastaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Ei, vaan sinä et halua katsoa totuutta silmiin. Et halua mitään neuvoja. Haluat valittaa. Haluat, että syy omaan tyytymättömyyteesi on aina ulkopuolellasi, muissa, miehessäsi. Sinä olet se katkera.
Sulla sen sijaan on suhteellisen suuria ongelmia oman elämäsi kanssa jos hankit kiksejä vauvapalstalla valittamalla ja vetämällä omia harhaluulojasi keskustelujen yhteyteen.
Tämä aloitus, tämä suuri valitus elämästäsi ja miehestäsi on kylläkin ihan sinun käsialaasi. Aikamoisessa harhassa elät, jos luulet sitä minun kirjoittamakseni. Sympatiani ovat miehesi puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bruce Wayne
Forrest Gump
Tony Stark
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Se, että juttu muuttuu ap:n alkutekstistä ihan radikaalisti päinvastaiseksi, kertoo kyllä, että ihan totuudellisen ihmisen kanssa ei olla tekemisissä. Ja sellaisen kanssa onkin hyvin vaikea, oikeastaan turhaa keskustella. Vähän voi yrittää herätellä.
Voi luoja.
Mun miehelläni on paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita.
Vanhimmat ja läheisimmät ystävät ovat lapsuudenkavereita, joista valtaosa on perheellisiä ja jotka tietävät hyvin mun mieheni tilanteen.
Tutut ja hyvänpäivän kaverit ovat niitä jotka soittelivat silloin kun mies vielä joi ja tarjoutuivat mukaan ryyppyseuraksi, kerran, pari puolessa vuodessa saattoivat nähdä selvinpäinkin. Näitä mieheni halveksii nykyään.
Oliko vielä jotain mikä häiritsee? Voin toki hyvin avata tilannetta sulle vaikka sä et mitään hyödyllistä tähän keskusteluun tuokaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...
Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.
Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.
On normaalia kasvaa jossain vaiheessa niistä kouluajan kaveripiireistä ohi. Itsekin vaihdoin koko entisen piirin, kun aloin henkisesti kasvaa. Alko jäi. Ei se mitään auta, että vaan kahvillakin käytöis, kun ne toisten jutut ei kohtaa yhtään omiin, kun ne jutut on yhä sitä vanhaa ja samaa, ja itse jo siirtynyt ihan muihin kiinnostuksenkohteisiin.
Juu se on tottakai normaalia, elämä etenee ja ihmiset muuttuu. Tässä nyt kuitenkin on se että mies voivottelee monesti kuukaudessa sitä että on ikävä kavereita ja tahtoisi nähdä niitäkin enemmän. Syystä tai toisesta tämä nyt vaan ei toteudu koskaan hänen kohdallaan. Eikä todellakaan ole musta kiinni, olisin enemmän kun iloinen jos mies poistuisi kavereidensa pariin edes kerran puolessa vuodessa.
Eihän se niin mennyt, ihan muuta kirjoitit aiemmin. Sun juttus muuttuu. Kirjoitit: "Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään."
Mies tekee ihan oikein, ettei näe niitä tyyppejä enää. Lakkaa tuputtamasta niitä juoppoja hänelle. Ja ole itsekin rehellinen. Totuus on varmaan nyt se, että kaipaat sitä entistä juoppoa takaisin. Ja kun mies raitistui, yrität palauttaa hänet entiseen. Koska et ole itse mennyt yhtään eteenpäin.
Sä et halua keskustella, haluat vain tuputtaa omaa jääräpäistä kuvaasi asiasta.
-ei ap
Ei, vaan sinä et halua katsoa totuutta silmiin. Et halua mitään neuvoja. Haluat valittaa. Haluat, että syy omaan tyytymättömyyteesi on aina ulkopuolellasi, muissa, miehessäsi. Sinä olet se katkera.
Sulla sen sijaan on suhteellisen suuria ongelmia oman elämäsi kanssa jos hankit kiksejä vauvapalstalla valittamalla ja vetämällä omia harhaluulojasi keskustelujen yhteyteen.
Tämä aloitus, tämä suuri valitus elämästäsi ja miehestäsi on kylläkin ihan sinun käsialaasi. Aikamoisessa harhassa elät, jos luulet sitä minun kirjoittamakseni. Sympatiani ovat miehesi puolella.
Siis nytkö sä taistelet yksinäs vai? :D
Mies on selvästi masentunut. Iso ja hieno elämänmuutos ei poistanutkaan pahaa oloa, mikä entisestään vaikeutti tilannetta
Mulla itselläni tuota piirrettä että minusta tulee veemäinen jos en juo. Kun tissuttelen iltaisin, olen rento ja mukava ihminen, tykkään olla sosiaalinen jne. Myös siis silloin kun en ole juovuksissa.
Mutta aina jos olen pidemmän täysraittiuden pitänyt, minun ns. todellinen pohjaluonteeni tulee esiin, ja se ei ole kauhean mukava luonne se. Se on äärimmäisen pikkutarkka, neuroottinen, vaativainen, täysin huumorintajuton, aistiyliherkkä jne. Olin tuollainen jo lapsena ja nuorena, ennen kuin olin alkoholia maistanutkaan, joten en usko että on kyse alkoholin aiheuttamasta jutusta sinänsä. Mulle vaan se alkoholi tuntuu olevan hyvä lääke siihen, että minusta saadaan iloisempi, sosiaalisempi, vähemmän herkkä ja mukavampi persoona.
Omassa tapauksessani olen tämän takia päättänyt etten aio koskaan ryhtyä absolutistiksi, mutta toisaalta kun ap:n miehellä se juominen oli mennyt ongelmaksi asti niin eipä sekään varmasti ole tässä tapauksessa vaihtoehto että entä jos olisi kohtuukäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.
Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.
Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.
Ei se oikeastaan ole painostamista, jos miehelle sanoo, että vaihtoehdot on ero tai pullo. Saahan siitä valita, kumman ottaa. Saa myös jatkaa sitä juomista jos se kerran on koko elämä ja se elämän onni.
Jos liitossa on lapsia, on pakko valita. Joka lapset kasvaa alkoholisti perheessä tai erotaan. lasten kannalta parempi vaihtoehto on erota.
Ei vaimoa vois siitä syyllistää, että hän ajattelee lasten parasta, koska tässä tapauksessa mies ei sitä varmasti olisi tehnyt, vaan olisi jatkanut juomistaan ja pilannut koko perheen elämän.
Meilläkin mies joi ja mikään sanominen ei auttanut.
Viimein päätin, että minun lapset ei kasva alkoholistiperheessä ja laitoin eron vireille. Siitä mies suuttui ja uhkaili, että erossa en saisi mitään.
Sanoin, että haluankin vain lapset, kaiken muun saa mies pitää.
Aikansa raivottuaan meni AA-kerhoon ja raitistui. En tiedä olisiko hänelle käynyt samoin, kuin sinun miehellesi, jos hänellä ei olisi ollut nuoruuden harrastus, jota nyt raitistuttuaan alkoi taas harrastamaan.
Mutta ei mies kyllä selvästikään tykkää enää kännäävistä ihmisistä.
Itse saatan juoda saunaoluen ja se ei miestä haittaa. Hän on ollut raittiina jo parikymmentä vuotta.
Moni on miehen raitistumista ihmetellyt ja jotkut jaksaa ihmetellä vieläkin, mutta mies itse sanoo, että valinta oli helppo. Hän halusi pitää perheensä.
Minä en koe painostaneeni miestä. Hän sai itse valita, mitä haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi pitää vaan keksiä millä muulla tavoin saa "aivot narikkaan", Irtaantumaan arjesta, stressistä ja antamaan negatiivisille asioille välillä etäisyyttä, muuten kuin kemiallisin keinoin.