Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Ei tule mitään tuosta suhteestanne, ihan selvä hommahan se. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin juuri avomiehestäni, koska hän käyttäytyy kuten miehesi. Exäni väittää kivenkovaa, että meidän suhteen ongelmat johtuivat hänen juomisestaan ja haluaa nyt raitistua, koska haluaa minun palaavan. En tosin usko, että näin kävisi, koska mies ei ole mitään apua hakenut itselleen ja mielestäni(!) hän ei edes juonut juurikaan ts. ongelma on jokin muu kuin alkoholi. Pitääkin tutustua tuohon kuivahumalaan, josta alussa kirjoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.
Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.
Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.
Ei se oikeastaan ole painostamista, jos miehelle sanoo, että vaihtoehdot on ero tai pullo. Saahan siitä valita, kumman ottaa. Saa myös jatkaa sitä juomista jos se kerran on koko elämä ja se elämän onni.
Jos liitossa on lapsia, on pakko valita. Joka lapset kasvaa alkoholisti perheessä tai erotaan. lasten kannalta parempi vaihtoehto on erota.
Ei vaimoa vois siitä syyllistää, että hän ajattelee lasten parasta, koska tässä tapauksessa mies ei sitä varmasti olisi tehnyt, vaan olisi jatkanut juomistaan ja pilannut koko perheen elämän.
Meilläkin mies joi ja mikään sanominen ei auttanut.
Viimein päätin, että minun lapset ei kasva alkoholistiperheessä ja laitoin eron vireille. Siitä mies suuttui ja uhkaili, että erossa en saisi mitään.
Sanoin, että haluankin vain lapset, kaiken muun saa mies pitää.
Aikansa raivottuaan meni AA-kerhoon ja raitistui. En tiedä olisiko hänelle käynyt samoin, kuin sinun miehellesi, jos hänellä ei olisi ollut nuoruuden harrastus, jota nyt raitistuttuaan alkoi taas harrastamaan.
Mutta ei mies kyllä selvästikään tykkää enää kännäävistä ihmisistä.
Itse saatan juoda saunaoluen ja se ei miestä haittaa. Hän on ollut raittiina jo parikymmentä vuotta.
Moni on miehen raitistumista ihmetellyt ja jotkut jaksaa ihmetellä vieläkin, mutta mies itse sanoo, että valinta oli helppo. Hän halusi pitää perheensä.
Minä en koe painostaneeni miestä. Hän sai itse valita, mitä haluaa.
Kiitos viestistäsi. Oliko teillä juomisen loputtua alussa isompia ongelmia asian käsittelyssä tai kestikö miehellä ennen kuin pääsi kiinni ns. normaaliin elämään ilman alkoholia?
Mieheni lopettaessa juomisen oli monia ihmisiä (eli näitä hyvänpäivän tuttuja) mitkä nauroivat suoraan päin naamaa ja tekivät jopa vetoja siitä että koska mieheni ratkeaa. Miehestä se tuntui järjettömän pahalta mutta samalla sanoi tajuavansa sen että se juominen on ollut isompi osa hänen elämäänsä mitä aiemmin tajusi, jos puolitututkin nauraa vedet silmissä lopetuspäätökselle.
Mies on sanonut myös aina että päätös oli helppo. Aikanaan kun ilmoitin että se on parisuhde tai raitistuminen, tein myös miehelle todella selväksi että jos tahtoo erota ja kokee sen parhaimmaksi niin en ikinä tule hänelle asiasta kaunaa kantamaan enkä todellakaan erota lapsia isästään. Ongelmana silloin oli nimenomaan se etten tahtonut lasten kasvavan alkoholistin kanssa samassa taloudessa enkä tahtonut mahdollistaa sitä juomista.
Vierailija kirjoitti:
Lukuunottamatta tuota yhtä riidankylväjää erittäin hyvä ketju ja paljon hyviä pointteja. On ihan syynsä siihen, miksi ihmiskunta on heti, kun mistään mitään yleensä on älynnyt, alkanut käyttää erilaisia tajunnanmuuntajia ja stimulantteja.
On vain niin, että ikävästi osalle ne sopivat paremmin ja osalle huonommin. Lisäksi kuten täällä yksi mainitsi, meille ns. tavallisille tallaajillehan ei ole käytännössä tarjolla kuin tämä yksi, alkoholi. En minäkään ole edes kannabista kokeillut enkä tietäisi, mistä sitä meidän kylillä hakemaan lähtisin, aikuinen, työssäkäyvä ihminen. Niin että vaihtoehto on sitten tissutella yleensä kotona ja joskus repäisten baarissa.
Itse olen vaivalla ja yhden isomman säikähdyksen takia saanut asiat siihen malliin, että tissuttelen yleensä vain pe-la, mutta ne sitten putkeen, eli heti töistä tullessa viinipullo auki, la aamuna siideri/kuohari, jne. Sunnuntaina sitten limsaa ja tuoremehua. Mutta ellen tietäisi su, että tulee pe, en tiedä, miten elämäni asettaisin. Lapsia ei ole, joten riidankylväjä voi vetää henkensä takaisin, mitä keuhkoihinsa jo repi.
Valitettavasti en usko olevani ainoa, joka kokee alkoholin olevan iso ilonkin tuoja.
Onhan se aivam luonnotonta olla aina selvinpäin. Hermothan siinä menee se on varma. Alkoholi on todella helpoin eikä sen käyttöä tarvi selitellä. Kannabis on valitettavasti laitonta vaikka onkin joka mittarilla alkoholia vähemmän haitallinen päihde. Jollain se vkl rentoutuminen on saatava ja mulla vaihtelee noiden kahden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaisia oireita, muutuin ilkeäksi kun lopetin juomisen. Ei kyse ole katkeroitumisesta. En tosiaankaan osaa sanoa mistä johtuu. Aivovamman kai saanut juomavuosiltani.
Itse taas ajattelen, että olen vaan semmoinen. Teräväkielinen ja herkkä ärtymään. Olen oikeasti luonteeltani sellainen. Siksihän se alkoholi niin maistuukin, koska tämä maailma vaan on ja on aina ollut minusta ärsyttävä paikka täynnä ärsyttäviä ihmisiä. Ärryn melusta ja ärryn tyhmyydestä. Älykkyysosamääräni testattiin joskus nuorena, ja se oli huomattavasti keskitasoa parempi (olisin "päässyt" mensaan mutta en halunnut mennä) - olen joskus miettinyt, että senkö takia olen näin ärtyvää sorttia. Joogaan ja meditoin ja ynnä muuta, jotta olen edes jotenkin siedettävä.
Alkoholia nautin ensimmäistä kertaa vasta yli parikymppisenä, ja tissuttelu lisääntyi vasta kun lapset alkoivat kasvaa ulos kotoa, eli noin nelikymppisenä. Tosiasia vaan on, että pienessä pöhnässä tätä maailmaa on helpompi sietää. En halua itsestäni ihan deekua, joten minulla on pitkiä juomattomia jaksoja, puoli vuotta, kuukausia, miten milloinkin. Unenlaatuni kyllä paranee kun en juo, mutta silloin myös palaan omaksi itsekseni, joka siis on nopeasti ärtyvä ja yksinäisyyttä kaipaava ihmisvihaaja.
Hehe. Oikeasti älykkäät eivät lapsia tee. Lisäksi oikeasti älykäs tajuaa sen, ettei jostain kuviosarjasta voida vielä pakosti sanoa, että seuraavan pitää olla semmoinen tai tämmöinen. Lisäksi maailmankaikkeus ei fysiikan lakien mukaan toimi deterministisesti vaan on täysin satunnainen. Miten nämä alkoholistit voidaan pelastaa? Seuraamalla isoa Jesseä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan jotain konkreettista: lapsille hoitaja(jos vielä tarvitsevat hoitajaa) ja menkää itse joka vkl tanssimaan! Suomessa on runsaasti ns. perinteisiä tanssipaikkoja. Saatte olla kahdestaan, saatte nauttia yhdessäolosta, useimmissa tanssipaikoissa ihmiset ovat selvinpäin autolla liikkeellä, niin ei tarvitse uhrata ajatustakaan alkoholille.
Jos ei ole tanssitaitoa, niin menkää tanssikursseille aluksi. Ja suhteenne on pelastettu.
Alkoholismissa mielihyvähermosto on ikuisesti tuhoutunut.
Sitä voi rakentaa hakemalla onnistumisen tunteita jostain muusta ja koukuttua jostain muusta, vaikka harrastamisesta, mutta äärimmäisen raskasta se on.
Minulla on samoja oireita ja ainoa keino oli palata takaisin käyttäjäksi perheeni takia.
Nyt käytän vähän yli kohtuun ja olen osittain onnellinen, mutta suurimmaksi osaksi nipotan ja huudan ja kaikki käy hermoille.
En käy missään ja en tee mitään. Vituttaa ihan käydä töissäkin. Mielelläni olisin vain huoneessa ja tuijottaisin seinää tai näyttöä.
Netin käyttö on korvannut osittain alkoholinkäyttöni.
En enää ole retkahtanut kovaan käyttöön, koska häpeän ja pelkään sitä. Aina kohtuukäytön jälkeen tulee kamalat morkkikset ja itsemurhahimot.
Tekisi mieli lopettaa koko elämä siihen pisteeseen. Sitten sitä jaksaa lasten takia ja että saa seuraavan ryyppykerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.
Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.
Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.
Minä en ota kantaa siihen miksi painostit, sinulla varmaan oli syysi. Se että mies nyt pakotettiin lopettamaan juominen kuitenkin aiheutti tuon ongelman. Eli kuten kirjoitin, niin seuraus on ihan tyypillinen.
Ei pakotettu. Mies olisi yhtä hyvin voinut valita alkoholin.
Nyt hän valitsi juomattomuuden, mutta ei ole aidosti raitis. Vaikea tilanne.Voi kun sinä takerrut väärään asiaan, toivottavasti et tee näin parisuhteessasi. Mies ei halunnut rikkoa perhettä, joten alkoholin käytön lopettaminen oli käytännön pakko. Ja seuraukset tulee siitä.
Itseasiassahan mies näyttää haluavan rikkoa perheen, sillä eihän se kiukkuaisi kotona, jos ei haluaisi. Todennäköisesti ukko etsii syytä erota, jotta voisi juoda rauhassa. Vielä parempi, hänestä olisi, jos eron ottaisi vaimo, niin hän voisi juoda rauhassa oikein "hyvästä syystä kun on jätetty ja yksinäinen vaikka kaikkensa yritti".
Tuo on totta. Tuo on yksi alkoholistin strategia että pääsisi juomaan. Tulee riita tai ero.
Valitettavasti alkoholisti ei hirveästi iloa elämäänsä saa enää lopettamisen jälkeen.
Siksi suurin osa alkoholin lopettaneista on surullisia. Heidän aivojen onnellisuuden alue on lopullisesti tuhoutunut.
Siksi usein ihmettelen miksi tupakoitsijoita kohtaan on kamala vaino ja viha, mutta alkoholismi, josta kaikki käyttäjät tietyllä tasolla kärsii ovat niin pyhiä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismissa mielihyvähermosto on ikuisesti tuhoutunut.
Sitä voi rakentaa hakemalla onnistumisen tunteita jostain muusta ja koukuttua jostain muusta, vaikka harrastamisesta, mutta äärimmäisen raskasta se on.
Minulla on samoja oireita ja ainoa keino oli palata takaisin käyttäjäksi perheeni takia.
Nyt käytän vähän yli kohtuun ja olen osittain onnellinen, mutta suurimmaksi osaksi nipotan ja huudan ja kaikki käy hermoille.
En käy missään ja en tee mitään. Vituttaa ihan käydä töissäkin. Mielelläni olisin vain huoneessa ja tuijottaisin seinää tai näyttöä.
Netin käyttö on korvannut osittain alkoholinkäyttöni.
En enää ole retkahtanut kovaan käyttöön, koska häpeän ja pelkään sitä. Aina kohtuukäytön jälkeen tulee kamalat morkkikset ja itsemurhahimot.
Tekisi mieli lopettaa koko elämä siihen pisteeseen. Sitten sitä jaksaa lasten takia ja että saa seuraavan ryyppykerran.
Saanko kysyä että miten perheesi otti vastaan "retkahduksesi", eli sen että aloit juomaan uudestaan? Ja kykenetkö pitämään käytön kohtuuden rajoissa vai meneekö se sellaiseksi tasapainoiluksi että tahtoisit juoda enemmän mutta pakko pidätellä ja sekin ärsyttää?
Mieheni itse totesi joskus että ei usko että kykenisi ikinä pitkällä tähtäimellä kohtuukäyttöön ja lisäsi siihen just sen että tulisi vain entistä vihaisemmaksi jos "joutuisi tyytymään" vähempään määrään mitä tahtoisi todellisuudessa ottaa.
Mun mieheni otti loppuaikoina niin reilusti että voin rehellisesti todeta että 24 olutta saattoi just ja just riittää. Yleensä koitti kärvistellä niin kauan kun lapset oli hereillä ja joi "vain" 6-8 olutta, heti kun muksut meni unille niin tasainen kittaus vasta alkoi. Ja oli siis ihan hiton kireä ja kiukkuinen aina siihen asti että sai ensimmäisen oluen, senkin jälkeen oli ärtynyt kun tiesi että joutuu himmailemaan muutaman tunnin juomistaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan totta, että olla raitistunut on eri asia kuin olla juomatta. Eli aivan kuten juomisen lopettamiseen, en usko, että raitistumiseenkaan voi oikeasti vaikuttaa kukaan muu kuin itse.
Jollei mies suostu näkemään käytöksensä myrkyllisyyttä juuri lapsia kohtaan, se on ihan sama asia kuin se, että ei ymmärrä, mitä se pieni juominen tässä nyt haittaa. Toisin sanoen, silloinhan on oikeastaan sama, juoko vai ei. Joka tapauksessa lapset kasvavat alkoholistikodissa.
Ymmärrän siis näitä, vaikka se onkin ristiriita, jotka sanoivat, että aloin juomaan taas. Tavallaan siinä ollaan rehellisemmillä linjoilla ja kaikki tietää, missä mennään, toisin kuin ei-juovilla alkoholisteilla, jotka kilahtavat milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.
Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.
Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.
Minä en ota kantaa siihen miksi painostit, sinulla varmaan oli syysi. Se että mies nyt pakotettiin lopettamaan juominen kuitenkin aiheutti tuon ongelman. Eli kuten kirjoitin, niin seuraus on ihan tyypillinen.
Ei pakotettu. Mies olisi yhtä hyvin voinut valita alkoholin.
Nyt hän valitsi juomattomuuden, mutta ei ole aidosti raitis. Vaikea tilanne.Voi kun sinä takerrut väärään asiaan, toivottavasti et tee näin parisuhteessasi. Mies ei halunnut rikkoa perhettä, joten alkoholin käytön lopettaminen oli käytännön pakko. Ja seuraukset tulee siitä.
Itseasiassahan mies näyttää haluavan rikkoa perheen, sillä eihän se kiukkuaisi kotona, jos ei haluaisi. Todennäköisesti ukko etsii syytä erota, jotta voisi juoda rauhassa. Vielä parempi, hänestä olisi, jos eron ottaisi vaimo, niin hän voisi juoda rauhassa oikein "hyvästä syystä kun on jätetty ja yksinäinen vaikka kaikkensa yritti".
Tuo on totta. Tuo on yksi alkoholistin strategia että pääsisi juomaan. Tulee riita tai ero.
Valitettavasti alkoholisti ei hirveästi iloa elämäänsä saa enää lopettamisen jälkeen.
Siksi suurin osa alkoholin lopettaneista on surullisia. Heidän aivojen onnellisuuden alue on lopullisesti tuhoutunut.
Siksi usein ihmettelen miksi tupakoitsijoita kohtaan on kamala vaino ja viha, mutta alkoholismi, josta kaikki käyttäjät tietyllä tasolla kärsii ovat niin pyhiä Suomessa.
Me ollaan riidelty nyt kaksi vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Omalta puoleltani olen ilmoittanut jo aikoja sitten että jos mies tahtoo erota niin erotaan vaikka heti, en todellakaan pidättele. Jos käytös johtuu siitä että mun kanssa on paha olla tai jos tunteet on kadonnut niin mulle on pahasti sanoen enemmän kuin ok että erotaan. Rehellisesti sanoen voin myöntää että olisin varmasti onnellisempi jos nyt vaan erottaisiin. Pointtina siinä on kuitenkin se että meillä on edelleen myös todella hyvä yhdessä, jatkuvasti harvenevissa määrissä ja onhan tämä aika kujanjuoksua. Rakkautta silti löytyy vielä ja kumpikin tahdotaan saada asiat toimimaan. Mies ei vaan käsitä että hänen omassa käytöksessään on jotain vikaa, on vain kaikesta vihainen ja ärtynyt eikä näe sitä itse. En mä tahdo tästä lähteä mutta tiedostan että ajan kuluessa tunteet tulee kuolemaan puolin ja toisin asioiden näin jatkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismissa mielihyvähermosto on ikuisesti tuhoutunut.
Sitä voi rakentaa hakemalla onnistumisen tunteita jostain muusta ja koukuttua jostain muusta, vaikka harrastamisesta, mutta äärimmäisen raskasta se on.
Minulla on samoja oireita ja ainoa keino oli palata takaisin käyttäjäksi perheeni takia.
Nyt käytän vähän yli kohtuun ja olen osittain onnellinen, mutta suurimmaksi osaksi nipotan ja huudan ja kaikki käy hermoille.
En käy missään ja en tee mitään. Vituttaa ihan käydä töissäkin. Mielelläni olisin vain huoneessa ja tuijottaisin seinää tai näyttöä.
Netin käyttö on korvannut osittain alkoholinkäyttöni.
En enää ole retkahtanut kovaan käyttöön, koska häpeän ja pelkään sitä. Aina kohtuukäytön jälkeen tulee kamalat morkkikset ja itsemurhahimot.
Tekisi mieli lopettaa koko elämä siihen pisteeseen. Sitten sitä jaksaa lasten takia ja että saa seuraavan ryyppykerran.
Saanko kysyä että miten perheesi otti vastaan "retkahduksesi", eli sen että aloit juomaan uudestaan? Ja kykenetkö pitämään käytön kohtuuden rajoissa vai meneekö se sellaiseksi tasapainoiluksi että tahtoisit juoda enemmän mutta pakko pidätellä ja sekin ärsyttää?
Mieheni itse totesi joskus että ei usko että kykenisi ikinä pitkällä tähtäimellä kohtuukäyttöön ja lisäsi siihen just sen että tulisi vain entistä vihaisemmaksi jos "joutuisi tyytymään" vähempään määrään mitä tahtoisi todellisuudessa ottaa.
Mun mieheni otti loppuaikoina niin reilusti että voin rehellisesti todeta että 24 olutta saattoi just ja just riittää. Yleensä koitti kärvistellä niin kauan kun lapset oli hereillä ja joi "vain" 6-8 olutta, heti kun muksut meni unille niin tasainen kittaus vasta alkoi. Ja oli siis ihan hiton kireä ja kiukkuinen aina siihen asti että sai ensimmäisen oluen, senkin jälkeen oli ärtynyt kun tiesi että joutuu himmailemaan muutaman tunnin juomistaan.
-ap
Tuli ihan vaimon puolelta se ehdotus että jospa otettaisi rennosti ja voisit sinäkin ottaa muutaman oluen. Väkeviin en enää koske ja viinitkin on pois pelistä.
Ainoastaan kakkosolutta ja kolmosta. Satunnaisesti olen maistellut jotain pienpanimoiden nelosta. Annokset on lauantaina 6 tölkkiä ja eilen 4. Eilen oli hermot niin kireällä että retkahdin. Kukaan ei tuominnut minua ja minä tuomitsen itse itseäni.
Tässä kohtuukäytössä yritän keskittyä koko viikon ja vaikka juoksulenkin päätteeksi sitten "palkitsen" itseäni, kun on lapsille luettu iltasadut ja hoidettu velvollisuudet.
Käyttö pysyy vähän yli kohtuukäytön yläpuolella. Lähinnä väsyttää ja hävettää jälkikäteen.
Vaimoa ei haittaa nuo määrät. Ennen olin ihan kamalassa kunnossa.
Itse olisin halunnut olla täysin raitis, mutta se vaikutti käytökseen niin negatiivisesti.
Nyt olen suuntautunut enemmän kodin ulkopuolelle, vaikka kaikki ystävyyssuhteiden sillat on jo poltettu.
Vuoden aikana pidän kuukausienkin taukoja. Se että en käy missään ja en tee juurikaan mitään on alkoholismia vähentävä tekijä. En käy nimittäin edes kaupassa, joten alkoholin saanti heikkenee tehokkaasti.
Minulla nuo määrät oli ennen ihan kamalia. Väkeviä meni päivän aikana parikin pulloa helposti. Kesällä mökillä helposti se korillinen illassa saunan lomassa.
Sammuin aina jonnekin ja en muistanut mitä olin tehnyt.
En ole koskaan ollut väkivaltainen alkoholisti ja aina ulkopuolisten silmin on kulissit pysyneet kasassa. Lähinnä perhe kärsi siitä sammalluksesta.
Häpeä ja viha omaa addiktiota kohtaan on niin kova että pelkään sitä hetkeä jos ratkean ryyppäämään kunnolla.
Nykyään lähinnä pelottaa juoda aina annos annokselta ja miettiä miten hyvälle se tuntuu ja osaa taas nauttia elämästä. Tulee ristiriitaisia tunteita.
Vaimoa ei nykymeno haittaa.
Mies voi olla pettynyt nykytilanteeseenne. Sinun täytyy nyt ihailla ja rakastaa miestä, kun hän on lopettanut juomisen. Ja kehua ja rakastella intohimoisesti. Siitä se taas suttaantuu ja mies saa parasta huumetta. Sitä on kuin eri ihminen kun nainen haluaa ja itse antaa ja saa.
Ja toinen vinkki on liikunta, endorfiineja tulee lenkin tai puntin jälkeen. Muista ihailla hauista aina välillä.
Ihmisiin suhtautuu raittiina alkoholistina häpeillen. Varsinkin niihin, jotka tietävät ja ovat nähneet känniörvellystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisiko sinun mahdollista kutsua niitä miehen kavereita teille, jos mies ei itse oikein halua mihinkään lähteä? Olisi myös hyvä, jos voisit jollekin kaverille selittää tilannetta, mutta ymmärrän kyllä, että se ei välttämättä onnistu. Mikäli miehesi on masentunut, voi lähteminen ulos ihmisten ilmoille olla haastavaa yksin, ilman sinua siinä vierellä tukiverkkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismissa mielihyvähermosto on ikuisesti tuhoutunut.
Sitä voi rakentaa hakemalla onnistumisen tunteita jostain muusta ja koukuttua jostain muusta, vaikka harrastamisesta, mutta äärimmäisen raskasta se on.
Minulla on samoja oireita ja ainoa keino oli palata takaisin käyttäjäksi perheeni takia.
Nyt käytän vähän yli kohtuun ja olen osittain onnellinen, mutta suurimmaksi osaksi nipotan ja huudan ja kaikki käy hermoille.
En käy missään ja en tee mitään. Vituttaa ihan käydä töissäkin. Mielelläni olisin vain huoneessa ja tuijottaisin seinää tai näyttöä.
Netin käyttö on korvannut osittain alkoholinkäyttöni.
En enää ole retkahtanut kovaan käyttöön, koska häpeän ja pelkään sitä. Aina kohtuukäytön jälkeen tulee kamalat morkkikset ja itsemurhahimot.
Tekisi mieli lopettaa koko elämä siihen pisteeseen. Sitten sitä jaksaa lasten takia ja että saa seuraavan ryyppykerran.
Saanko kysyä että miten perheesi otti vastaan "retkahduksesi", eli sen että aloit juomaan uudestaan? Ja kykenetkö pitämään käytön kohtuuden rajoissa vai meneekö se sellaiseksi tasapainoiluksi että tahtoisit juoda enemmän mutta pakko pidätellä ja sekin ärsyttää?
Mieheni itse totesi joskus että ei usko että kykenisi ikinä pitkällä tähtäimellä kohtuukäyttöön ja lisäsi siihen just sen että tulisi vain entistä vihaisemmaksi jos "joutuisi tyytymään" vähempään määrään mitä tahtoisi todellisuudessa ottaa.
Mun mieheni otti loppuaikoina niin reilusti että voin rehellisesti todeta että 24 olutta saattoi just ja just riittää. Yleensä koitti kärvistellä niin kauan kun lapset oli hereillä ja joi "vain" 6-8 olutta, heti kun muksut meni unille niin tasainen kittaus vasta alkoi. Ja oli siis ihan hiton kireä ja kiukkuinen aina siihen asti että sai ensimmäisen oluen, senkin jälkeen oli ärtynyt kun tiesi että joutuu himmailemaan muutaman tunnin juomistaan.
-ap
Tuli ihan vaimon puolelta se ehdotus että jospa otettaisi rennosti ja voisit sinäkin ottaa muutaman oluen. Väkeviin en enää koske ja viinitkin on pois pelistä.
Ainoastaan kakkosolutta ja kolmosta. Satunnaisesti olen maistellut jotain pienpanimoiden nelosta. Annokset on lauantaina 6 tölkkiä ja eilen 4. Eilen oli hermot niin kireällä että retkahdin. Kukaan ei tuominnut minua ja minä tuomitsen itse itseäni.
Tässä kohtuukäytössä yritän keskittyä koko viikon ja vaikka juoksulenkin päätteeksi sitten "palkitsen" itseäni, kun on lapsille luettu iltasadut ja hoidettu velvollisuudet.
Käyttö pysyy vähän yli kohtuukäytön yläpuolella. Lähinnä väsyttää ja hävettää jälkikäteen.
Vaimoa ei haittaa nuo määrät. Ennen olin ihan kamalassa kunnossa.
Itse olisin halunnut olla täysin raitis, mutta se vaikutti käytökseen niin negatiivisesti.
Nyt olen suuntautunut enemmän kodin ulkopuolelle, vaikka kaikki ystävyyssuhteiden sillat on jo poltettu.
Vuoden aikana pidän kuukausienkin taukoja. Se että en käy missään ja en tee juurikaan mitään on alkoholismia vähentävä tekijä. En käy nimittäin edes kaupassa, joten alkoholin saanti heikkenee tehokkaasti.
Minulla nuo määrät oli ennen ihan kamalia. Väkeviä meni päivän aikana parikin pulloa helposti. Kesällä mökillä helposti se korillinen illassa saunan lomassa.
Sammuin aina jonnekin ja en muistanut mitä olin tehnyt.
En ole koskaan ollut väkivaltainen alkoholisti ja aina ulkopuolisten silmin on kulissit pysyneet kasassa. Lähinnä perhe kärsi siitä sammalluksesta.
Häpeä ja viha omaa addiktiota kohtaan on niin kova että pelkään sitä hetkeä jos ratkean ryyppäämään kunnolla.
Nykyään lähinnä pelottaa juoda aina annos annokselta ja miettiä miten hyvälle se tuntuu ja osaa taas nauttia elämästä. Tulee ristiriitaisia tunteita.
Vaimoa ei nykymeno haittaa.
Kiitos rehellisestä vastauksesta. Kuulostaa todella tutulta, pitkälti tuota oli meidän elämä aikanaan ja luultavasti vastaavaa olisi jos mies alkaisi yrittämään kohtuukäyttöä. Olen kyllä miehelle sanonut että en tuomitse, nalkuta tai ole vihainen jos hän päättää yrittää kohtuudella alkoholia. Mies on itse sanonut juuri tuota samaa että ei uskaltaisi edes yrittää koska pelkäisi että se tuntuisi liian hyvältä ja äkisti selvinpäin olo ei antaisi enää mitään sisältöä elämälle. Vaikeita tilanteita.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mies voi olla pettynyt nykytilanteeseenne. Sinun täytyy nyt ihailla ja rakastaa miestä, kun hän on lopettanut juomisen. Ja kehua ja rakastella intohimoisesti. Siitä se taas suttaantuu ja mies saa parasta huumetta. Sitä on kuin eri ihminen kun nainen haluaa ja itse antaa ja saa.
Ja toinen vinkki on liikunta, endorfiineja tulee lenkin tai puntin jälkeen. Muista ihailla hauista aina välillä.
Ihmisiin suhtautuu raittiina alkoholistina häpeillen. Varsinkin niihin, jotka tietävät ja ovat nähneet känniörvellystä.
Miestä on todellakin kehuttu, arvostettu, rakastettu ja olen hänestä todella ylpeä kaikesta huolimatta.
Jos alkoholistin voisi parantaa rakkaudella tai jos juomattoman alkoholistin saisi "korjattua" rakastamisen avulla niin meillä ei olisi mitään hätää vaan suhde olisi täydellinen. Valitettavasti vaan elämä ei toimi niin kuin unelmissa.
-ap
Ihmissuhteiden dynamiikka on jännä asia. Työkaverin mies joi, vaimo kärsi. Mies jätti ryyppäämisen ja ero tuli.
Olisikohan pariterapiasta apua, jos tosissaan halutaan jatkaa?
On yleisesti tiedetty, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. T: Raitis
Vierailija kirjoitti:
Ap, olisiko sinun mahdollista kutsua niitä miehen kavereita teille, jos mies ei itse oikein halua mihinkään lähteä? Olisi myös hyvä, jos voisit jollekin kaverille selittää tilannetta, mutta ymmärrän kyllä, että se ei välttämättä onnistu. Mikäli miehesi on masentunut, voi lähteminen ulos ihmisten ilmoille olla haastavaa yksin, ilman sinua siinä vierellä tukiverkkona.
Luulen että tätä olisi ihan hyvä koittaa. Olen miehen ystävien kanssa läheisissä väleissä myös ja ollaan yhdessä ihan keskusteltu miehen ja ystävien läsnäollessa tästä asiasta ja mies on suoraan kertonut aikanaan ongelmistaan juomisen kanssa. En tietenkään voi pakottaa miestä viettämään aikaa ystävien kanssa mutta luulen että koitan jutella tilanteita vähän siihen suuntaan että mies suostuisi kutsumaan meille ystäviä istumaan, ehkä se kynnys, mikä ikinä onkaan, olisi pienempi.
Alue: Aihe vapaa
Lukuunottamatta tuota yhtä riidankylväjää erittäin hyvä ketju ja paljon hyviä pointteja. On ihan syynsä siihen, miksi ihmiskunta on heti, kun mistään mitään yleensä on älynnyt, alkanut käyttää erilaisia tajunnanmuuntajia ja stimulantteja.
On vain niin, että ikävästi osalle ne sopivat paremmin ja osalle huonommin. Lisäksi kuten täällä yksi mainitsi, meille ns. tavallisille tallaajillehan ei ole käytännössä tarjolla kuin tämä yksi, alkoholi. En minäkään ole edes kannabista kokeillut enkä tietäisi, mistä sitä meidän kylillä hakemaan lähtisin, aikuinen, työssäkäyvä ihminen. Niin että vaihtoehto on sitten tissutella yleensä kotona ja joskus repäisten baarissa.
Itse olen vaivalla ja yhden isomman säikähdyksen takia saanut asiat siihen malliin, että tissuttelen yleensä vain pe-la, mutta ne sitten putkeen, eli heti töistä tullessa viinipullo auki, la aamuna siideri/kuohari, jne. Sunnuntaina sitten limsaa ja tuoremehua. Mutta ellen tietäisi su, että tulee pe, en tiedä, miten elämäni asettaisin. Lapsia ei ole, joten riidankylväjä voi vetää henkensä takaisin, mitä keuhkoihinsa jo repi.
Valitettavasti en usko olevani ainoa, joka kokee alkoholin olevan iso ilonkin tuoja.