Mies raitistui ja katkeroitui

Entisen ystäväni isä lopetti aikoinaan juomisen ja hän oli kännissä mu***u, mutta vielä mu***mpi hänestä tuli selvinpäin. Ihan hirveä nipottaja ja jäykkis joka ei ymmärtänyt mitään huumoria jne. 

Itsekin lopetin kaiken alkoholin käytön kohta 10 vuotta sitten. Itselleni vaikutti positiivisesti kun hirveät morkkikset on poissa mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Haluaisin osata ottaa pari lasia silloin tällöin. Vaikka kylmän lonkeron kesällä, mutta en voi koska mopo käynnistyy. Se saa minut tuntemaan vihaa itseäni kohtaan koska en hillitse itseäni. Lisäksi olen asian suhteen hieman marttyyri että muut vaan saa pitää hauskaa ja suunnitella reissuja ja ottaa lasillisen ja heillä on mukavaa. Itse otan yhden kaljan niin mopo käynnistyy ja kellään ei ole kivaa koska olen pahasuinen humalassa. Näinpä olen vähän katkera marttyyri lievästi sanoen itselleni kun hauskanpito onnistuu vain selvinpäin ja silloin olen sosiaalisesti rajoittunut jäykkis itsekin. Eli alkoholin kautta sain muka itseluottamusta ja uskalsin jutella ihmisille. Muuten olen onneton tumpelo sosiaallisissa suhteissa. En pura tätä katkeruuttani kehenkään mutta saatan joskus olla vähän marttyyrimainen kumppanille koska hän voi ottaa ja pitää hauskaa eikä se ole ongelma jne.

Minä suuntaan tuon katkeruuden ja vihan itseeni kun en voi ottaa. Suuntaisiko ap sinun miehesi sen katkeruuden ulospäin kun eräs asia on pois elämästä lopullisesti. Sori pitkä sepustus mutta tällaisia tuli mieleen.

Alkoholi = Kun maailma ei enää riitä

Mun mielestä on pääsääntöisesti huono idea yrittää elää samaa elämää samoilla tavoilla ja samoissa seuroissa ilman viinaa, mikä aikaisemmin oli kivaa vain alkoholin kanssa. Ei se siitä sen kivemmaksi muutu.

Mutta ilman viinaa VOI olla kivaa ihan toisenlainen elämä, ja se toisenlainen, oisine puuhineen ja toisine kavereineen pitäisi nyt löytää.  Mieluusti yhdessä.

Eli aapeen tilalla en painostaisi miestä vanhojen kaverien illanviettoihin, enkä joisi miehen nähden kotona. En kuitenkaan suostuisi rajoittamaan omaa elämäänikään, vaan viettäisin edelleen aikaa omien kaverieni kanssakin.  En myöskään suostuisi etsimään miehen sukkia tai tiskaamaan tiskejä tai hiljentämään lapsia vaikka mies kiukuttelisi miten. Opetelkoon hoitamaan asiat itse, myös selvinpäin - niin muutkin joutuvat tekemään. Ja jos se ei käy kiukuttelematta, niin eroonhan se lopulta johtaa. Ihan niin kuin kukaan terve ihminen ei katsele juoppoa, ei se katsele muita syyttelevää kiukuttelijaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.

Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.

Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.

Minä en ota kantaa siihen miksi painostit, sinulla varmaan oli syysi. Se että mies nyt pakotettiin lopettamaan juominen kuitenkin aiheutti tuon ongelman. Eli kuten kirjoitin, niin seuraus on ihan tyypillinen.

Ei pakotettu. Mies olisi yhtä hyvin voinut valita alkoholin.

Nyt hän valitsi juomattomuuden, mutta ei ole aidosti raitis. Vaikea tilanne.

Voi kun sinä takerrut väärään asiaan, toivottavasti et tee näin parisuhteessasi. Mies ei halunnut rikkoa perhettä, joten alkoholin käytön lopettaminen oli käytännön pakko. Ja seuraukset tulee siitä.

Itseasiassahan mies näyttää haluavan rikkoa perheen, sillä eihän se kiukkuaisi kotona, jos ei haluaisi. Todennäköisesti ukko etsii syytä erota, jotta voisi juoda rauhassa. Vielä parempi, hänestä olisi, jos eron ottaisi vaimo, niin hän voisi juoda rauhassa oikein  "hyvästä syystä kun on jätetty ja yksinäinen vaikka kaikkensa yritti".

"Olen aina juonut melko runsaasti, ja aina se on ainakin itseäni häirinnyt. Lopetin sitten juomisen kokonaan n. 4 vuodeksi. Aluksi oli hienoa, aikaa ja energiaa riitti vaikka mihin, ja kaikki näytti valoisalta. Sitten pikku hiljaa alkoi vituttaa se, että kaikki muut juo ja pitää hauskaa, mutta minä 'joudun olemaan ilman' (siis huom: täysin omasta tahdostani olin lopettanut). Tuli hieman sellainen marttyyrifiilis, ja katkeroiduin itselleni ja muille ja kovalle kohtalolleni. Ja kuten kaikki parannuksen tehneet nistit, aloin vinoilla muille juojille, etenkin vaimolle hänen viininjuonnistaan ja 'jatkuvasta' bilettämisestä (tosiasiassa käy ehkä pari kertaa kuussa ystäviensä kanssa ulkona). Lopulta totesin että on kaikkien edun mukaista, että alan taas juomaan. Oli varmasti hyvä että pidin taukoa, ihan jo terveydenkin vuoksi, mutta täytyy sanoa että ei se ollut läheskään niin positiivinen kokemus kuin mitä olin odottanut."

"Itsekin lopetin kaiken alkoholin käytön kohta 10 vuotta sitten. Itselleni vaikutti positiivisesti kun hirveät morkkikset on poissa mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Haluaisin osata ottaa pari lasia silloin tällöin. Vaikka kylmän lonkeron kesällä, mutta en voi koska mopo käynnistyy. Se saa minut tuntemaan vihaa itseäni kohtaan koska en hillitse itseäni. Lisäksi olen asian suhteen hieman marttyyri että muut vaan saa pitää hauskaa ja suunnitella reissuja ja ottaa lasillisen ja heillä on mukavaa. Itse otan yhden kaljan niin mopo käynnistyy ja kellään ei ole kivaa koska olen pahasuinen humalassa. Näinpä olen vähän katkera marttyyri lievästi sanoen itselleni kun hauskanpito onnistuu vain selvinpäin ja silloin olen sosiaalisesti rajoittunut jäykkis itsekin. Eli alkoholin kautta sain muka itseluottamusta ja uskalsin jutella ihmisille. Muuten olen onneton tumpelo sosiaallisissa suhteissa. En pura tätä katkeruuttani kehenkään mutta saatan joskus olla vähän marttyyrimainen kumppanille koska hän voi ottaa ja pitää hauskaa eikä se ole ongelma jne.

Minä suuntaan tuon katkeruuden ja vihan itseeni kun en voi ottaa. Suuntaisiko ap sinun miehesi sen katkeruuden ulospäin kun eräs asia on pois elämästä lopullisesti. Sori pitkä sepustus mutta tällaisia tuli mieleen."

Nämä kaksi kommenttia kuvasti mun silmissäni todella hyvin tilannetta ja tuntuu tosi tutulta. Mulle ei missään nimessä olisi ongelma jos mies joisi edelleen, pointtina vaan on että mies ei kykene kohtuukäyttöön. Tahtoo kyllä olla juomatta enkä ole ikinä myöskään sanonut mitään että "koskaan et enää saa juoda"-kommenttia tms. Omalla tavallahan se olisi helpotus jos mies osaisi juoda ja purkaa sitä kautta pahan olonsa tai käsitellä tunteitaan. Näin nyt vaan ei ole. Tiedän 100% varmuudella että jos mies korkkaisi oluen tänään, hän sulkisi pullon luultavasti kuukauden kuluttua aikaisintaan.

Ujuta sille viinaa jotenkin salaa, leivo vaikka kakku johon kunnon tujaus likööriä/konjakkia/viinaa. Kyllä se siitä rentoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on pääsääntöisesti huono idea yrittää elää samaa elämää samoilla tavoilla ja samoissa seuroissa ilman viinaa, mikä aikaisemmin oli kivaa vain alkoholin kanssa. Ei se siitä sen kivemmaksi muutu.

Mutta ilman viinaa VOI olla kivaa ihan toisenlainen elämä, ja se toisenlainen, oisine puuhineen ja toisine kavereineen pitäisi nyt löytää.  Mieluusti yhdessä.

Eli aapeen tilalla en painostaisi miestä vanhojen kaverien illanviettoihin, enkä joisi miehen nähden kotona. En kuitenkaan suostuisi rajoittamaan omaa elämäänikään, vaan viettäisin edelleen aikaa omien kaverieni kanssakin.  En myöskään suostuisi etsimään miehen sukkia tai tiskaamaan tiskejä tai hiljentämään lapsia vaikka mies kiukuttelisi miten. Opetelkoon hoitamaan asiat itse, myös selvinpäin - niin muutkin joutuvat tekemään. Ja jos se ei käy kiukuttelematta, niin eroonhan se lopulta johtaa. Ihan niin kuin kukaan terve ihminen ei katsele juoppoa, ei se katsele muita syyttelevää kiukuttelijaakaan.

Tässä on paljon totta ja ymmärrän pointin. Sen verran tarkennan että miehen kavereissa on ihmisiä jotka on ollut lapsuudesta asti parhaimpia ystäviä, ja nämä ihmiset siis pyytää usein miestä ihan vaan kahville tai katsomaan matsia tms, ilman alkoholia. Ystäväpiiristä lähes kaikki on perheellisiä ja tekevät ihan "normaaleja" juttuja ilman alkoholia. Mies vaan on eristänyt itsensä oikeastaan kaikesta. Tuntuu että se riippuvuus alkoholiin vaihtui käytännössä riippuvuudeksi muhun ja meidän perheeseen. Mitään uutta harrastusta se ei halua eikä ole kiinnostunut käymään missään.

Alkoholia en käytä oikeastaan yhtään hänen seurassaan, ei mulla ole koskaan ollut tarvetta kotona juomiselle muutenkaan. Aiemmin tossa totesinkin että en viitsi enää saunaoluttakaan ottaa, saatoin siis ennen ottaa sen yhden oluen lauantaina. En nyt koe että olen mistään joutunut luopumaan sen myötä mutta tuntuuhan se vähän hullulta että pitää omaa tekemistä karsia ettei mies kiukuttele. Joka tapauksessa toisaalta se kiukuttelee.

-ap

Kuivilla vaan ei raitis.

Entinen narkomaani oli antanut ehdon narkkarimiehelleen, että ero tulee jos ei lopeta aineiden käyttöä. Mies lopetti, mikä johti eroon koska he olivat selvinpäin toisilleen ventovieraita. Jostain tuollaisesta on kyse. Miehesi ”oikea” persoona on nyt esillä, jota hän aiemmin sai alkoholilla rennommaksi. Alkoholi vaikuttaa myös juomisjaksojen välissä, ihminen on rennompi kun tietää että saa pian viinaa.

Normaali ihminen ei tarvitse alkoholia, mutta voi ottaa joskus lasillisen tai pari juhlan kunniaksi.

Alkoholiriippuvuus tarkoittaa mielenterveysongelmaa, vähintään masennusta, johon alkoholi on mukamas lääke. Ei lääkeen poistaminen sairautta paranna. Terapia ja traumojen läpikäynti auttaa paremmin. 

Itse olen ollut aina absolutisti, joten ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta minusta kyseessä on tilanne missä se jokaviikkoinen baarissakäynti on ollut miehesi harrastus. Harrastus siinä mielessä että mies on päässyt eroon arjesta ja vapautumaan vähäksi aikaa arjen kahleista. Nyt kun mies ei juo alkoholia, niin hän ei pysty vapautumaan vaan pitää itseään kurissa ja nuhteessa koko ajan. Se jatkuva jäpittäminen on kuluttavaa ja mies ei tunne aitoa riemua ja elämisen iloa ja arjessa ei ole mitään mitä odottaa. Tähän tarkoitukseen ne kaveriporukan mökkireissut yms on omiaan, mutta jos mies ei semmoiselle halua lähteä, niin ehkä esimerkiksi vähemmän alkoholihuuruiset moottorikelkka-, moottoripyörä- tai vaikka veneilyreissut voisivat tepsiä missä muutkin kontrolloivat alkoholinkäyttöään että ovat seuraavana aamuna taas ajokunnossa. Itse saan pääni nollattua myös kovalla reenillä ja pitkät lenkit joko juosten, pyöräillen tai hiihtäen toimivat myös hyvin.

Kun mies on nyt kotonaviihtyvä, niin onko teillä sellaista mancavea kotona? Moni mies tarvitsee sellaisen, jotta voi päästä hengähtämään välillä ja näpräämään jotain mukavaa, autoa tms. Jos teillä ei ole, niin olisiko mahdollisuutta tehdä sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Entinen narkomaani oli antanut ehdon narkkarimiehelleen, että ero tulee jos ei lopeta aineiden käyttöä. Mies lopetti, mikä johti eroon koska he olivat selvinpäin toisilleen ventovieraita. Jostain tuollaisesta on kyse. Miehesi ”oikea” persoona on nyt esillä, jota hän aiemmin sai alkoholilla rennommaksi. Alkoholi vaikuttaa myös juomisjaksojen välissä, ihminen on rennompi kun tietää että saa pian viinaa.

Olen tätäkin miettinyt. Tavatessamme vaan miehellä ei ollut isoa tai lievää alkoholiongelmaa. Käytännössä alkuaikoina käytiin viihteellä niin että mies oli selvinpäin koska tykkäsi enemmän olla skarppina, oli aina yhtä hyvää seuraa ja viihtyi missä vaan. Jossain kohtaa alkoholi tuli kuvioihin jonka myötä myös miehen äreys alkoi tulemaan esiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies on nyt kotonaviihtyvä, niin onko teillä sellaista mancavea kotona? Moni mies tarvitsee sellaisen, jotta voi päästä hengähtämään välillä ja näpräämään jotain mukavaa, autoa tms. Jos teillä ei ole, niin olisiko mahdollisuutta tehdä sellaista?

Olen aiemmin ehdottanut että tekisi tai tehtäisiin autotallista hänelle näpräilypaikka. Ei ainakaan aiemmin ollut kiinnostunut, voihan tota koittaa uudestaan varovasti ehdotella. Mun mielestä nimittäin myös tosi hyvä ideana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlaisia oireita, muutuin ilkeäksi kun lopetin juomisen. Ei kyse ole katkeroitumisesta. En tosiaankaan osaa sanoa mistä johtuu. Aivovamman kai saanut juomavuosiltani.

Itse taas ajattelen, että olen vaan semmoinen. Teräväkielinen ja herkkä ärtymään. Olen oikeasti luonteeltani sellainen. Siksihän se alkoholi niin maistuukin, koska tämä maailma vaan on ja on aina ollut minusta ärsyttävä paikka täynnä ärsyttäviä ihmisiä. Ärryn melusta ja ärryn tyhmyydestä. Älykkyysosamääräni testattiin joskus nuorena, ja se oli huomattavasti keskitasoa parempi (olisin "päässyt" mensaan mutta en halunnut mennä) - olen joskus miettinyt, että senkö takia olen näin ärtyvää sorttia. Joogaan ja meditoin ja ynnä muuta, jotta olen edes jotenkin siedettävä. 

Alkoholia nautin ensimmäistä kertaa vasta yli parikymppisenä, ja tissuttelu lisääntyi vasta kun lapset alkoivat kasvaa ulos kotoa, eli noin nelikymppisenä. Tosiasia vaan on, että pienessä pöhnässä tätä maailmaa on helpompi sietää. En halua itsestäni ihan deekua, joten minulla on pitkiä juomattomia jaksoja, puoli vuotta, kuukausia, miten milloinkin. Unenlaatuni kyllä paranee kun en juo, mutta silloin myös palaan omaksi itsekseni, joka siis on nopeasti ärtyvä ja yksinäisyyttä kaipaava ihmisvihaaja. 

Minusta kuulostaa enemmänkin siltä että et ymmärrä muita ihmisiä/elämän moniulotteisuutta ja ärsyynnyt ikäänkuin siitä että asiat/ihmiset eivät ole niinkuin sinä haluat. Olisit päässyt mensaan, mensa mittaa tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Käytät alkoholia koska sinulla ei ole kykyä poistaa "pahaa" oloa muuten, niin kuinka älykästä sinun toimintasi nyt sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholihan on hyvä tapa purkaa stressiä ja pitää hauskaa.

Olen mies ja osannut aina pitää hauskaa ja purkaa stressiä ilman alkoholia.

Tuo on mielestäni vain tekosyy juomiselle.

Aika moni nimenomaan poistaa stressiä alkoholilla, jotkut jopa vakavaa ahdistusta. Huono lääkehän se tietysti on ja esim kannabis toimii huomattavasti paremmin mitättömillä haittavaikutuksilla ja riskeillä. Kirjoitukseni tulee saamaan alapeukkuja vaikka kyseisillä henkilöillä ei ole mitään argumentteja tätä vastaan.

Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...

Siis kysehän on siitä, että mies on jättänyt viinan ja entisen kaveripiirin taakseen, ja uutta ei ole vielä tullut tilalle. Sinusta vika on miehessä ja tuputat hänelle entisiä malleja ja juoppokaveripiiriä, josta hän on kasvanut henkisesti ohi. Sanot, että kohtuudella vaan toivot menevän "tuulettumaan", mutta eihän se nyt niin toimi.

Mies toimii ihan oikein, että jättää viinan lisäksi myös sen juopporemmin. Sinä tunnut haluavan sen vanhan juopon takaisin. Sen, jonka syyksi voit laittaa kaiken, eikä tarvitse nähdä mitään vikaa itsessään. Tekee mies niin tai näin, hän on mielestäsi viallinen. Mutta pystytkö katsomaan omia vikojasi?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää yhdessä stressin aiheuttajia elämässänne? Aikuisena on vaikeaa saada uusia kavereita. Älä painosta alkoholistia juopottelijoiden seuraan...

Aiemmin hiukan mainitsinkin mutta nämä entiset kaverit ovat siis miehen ystäviä jotka ovat olleet hänen elämässään lapsuudesta asti. Kaveripiirissä sillä ei ole edes varsinaisia juopottelijoita, ystävät pyytää sitä kahville ja matseihin, minne mentäisiin autolla ja ollaan ilman alkoholia. Uusia ystäviä mies tuskin koskaan tulee hankkimaan, ei vaan ole luonteena sellainen. Myös koko vanha ystäväpiiri tietää miehen alkottomuuden ja tukevat sitä ihan selvästi, ei kuitenkaan mitenkään yliampuvasti.

Stressin aiheuttajia elämässä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Meillä on hyvä elämä, terveet, ihanat lapset, mukava koti, rahapuoli ihan normaalisti hoidossa eikä tulevaisuudessakaan ole mitään pelottavaa. Tästä huolimatta mies keksii aina jonkun suuren stressaamisen aiheen, ikinä ei vaan voi olla huoleton ilman murheita.

Vierailija kirjoitti:

Siis kysehän on siitä, että mies on jättänyt viinan ja entisen kaveripiirin taakseen, ja uutta ei ole vielä tullut tilalle. Sinusta vika on miehessä ja tuputat hänelle entisiä malleja ja juoppokaveripiiriä, josta hän on kasvanut henkisesti ohi. Sanot, että kohtuudella vaan toivot menevän "tuulettumaan", mutta eihän se nyt niin toimi.

Mies toimii ihan oikein, että jättää viinan lisäksi myös sen juopporemmin. Sinä tunnut haluavan sen vanhan juopon takaisin. Sen, jonka syyksi voit laittaa kaiken, eikä tarvitse nähdä mitään vikaa itsessään. Tekee mies niin tai näin, hän on mielestäsi viallinen. Mutta pystytkö katsomaan omia vikojasi?

Juomattoman alkoholistin puolisona mä en ole kuule mitään muuta tehnytkään monen vuoden aikana kuin etsinyt itsestäni vikoja ja miettinyt että miksi juuri mun mies juo ja mitä mä teen väärin että sen on juotava. Kunnes vihdoin tajusin että se syy aikuisen miehen juomiseen ei todellakaan ole minussa.

Juopporemmi minne olen miestäni tunkemassa on läheiset ystävät jotka ovat olleet miehen elämässä lapsuudesta asti. Kaikki perheellisiä miehiä, jotka tahtovat tukea miestäni koko sydämestään päätöksensä kanssa olla juomatta. Viimeksi juopporemmi pyysi miestäni pelaamaan futista porukalla, ottivat jopa lapsensa mukaan kentän laidalle katsomaan. Hirveitä deekuja.

-ap