Miltä se tuntuu kun näkee julkkiksen omin silmin?

Enpä ole missejä, urheilijoita tai pop-tähtiä tavannut, mutta aika monta poliitikkoa. Ovat yleensä lyhyempiä kuin luulisi.

Täällä moni kertoo, että kuinka jonkun julkkiksen lyhyys yllättää kun on nähty livenä. 

Kuinka isona julkkiksena häntä voidaan sitten pitää, mutta kasari-Dingon basisti ja taas paluun myötä bändissä vaikuttava Pepe Laaksonen. Häntä on nähty kyllä kun keikoilla käyty niin siinä kanssa yllättävän lyhyt tyyppi. 

Remusta joku jo kirjoittikin. Itse tahtomattani törmäsin Mustikkamaalla, jossa Hurriganes esiintyi 80-luvun alkupuolella.  Heidän bussinsa oli siinä ja kaverini ryntäsi Remun luokse ja pyysi että tämä jättäisi jämät tupakasta hänelle. Meinasin vajota maan alle, mutta Remu antoi muistaakseni tupakan loput kaverilleni.  Nuorena tyttönä en niin hurriganesia fanittanut, menin mukana katsomaan keikkaa. Remu oli tosi rento tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.

Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki)  vai miten?

Olen tämän kertonut ennenkin täällä palstalla mutta siis kirjaimellisesti pikkuveljeni kanssa törmättiin häneen. Jouluruuhkassa Harrodsilla hänen turvamiehet meinas jyrätä meidän yli. Diana pysähtyi sen verran että huumorilla "nuhteli" turvamiehiään ja silitti pikkuveljeni päätä ja huikkasi isälleni sorry. Nyt saa olla viiminen kerta kun tämän tänne rustaan ettei käy juttu vanhaks;D

Ei käy vanhaksi! Upee tarina! Mäkin luin tän ekaa kertaa vaikka aaveella roikunkin.

No en mä itseasiassa ole tainnut kertoa tota täällä kun kerran tai pari aiemmin mutta nyt pitää pitää edes taukoa;)

Ja olihan Diana ihana mutta tolla hetkellä muuttui mun lapsellisissa ajatuksissa ihanasta satuprinsessasta ihanaksi ihmisesksi. Siihen asti olin sutautunut häneen lähes kun johonkin Disney prinsessaan👑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.

Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki)  vai miten?

Olen tämän kertonut ennenkin täällä palstalla mutta siis kirjaimellisesti pikkuveljeni kanssa törmättiin häneen. Jouluruuhkassa Harrodsilla hänen turvamiehet meinas jyrätä meidän yli. Diana pysähtyi sen verran että huumorilla "nuhteli" turvamiehiään ja silitti pikkuveljeni päätä ja huikkasi isälleni sorry. Nyt saa olla viiminen kerta kun tämän tänne rustaan ettei käy juttu vanhaks;D

Ei käy vanhaksi! Upee tarina! Mäkin luin tän ekaa kertaa vaikka aaveella roikunkin.

No en mä itseasiassa ole tainnut kertoa tota täällä kun kerran tai pari aiemmin mutta nyt pitää pitää edes taukoa;)

Ja olihan Diana ihana mutta tolla hetkellä muuttui mun lapsellisissa ajatuksissa ihanasta satuprinsessasta ihanaksi ihmisesksi. Siihen asti olin sutautunut häneen lähes kun johonkin Disney prinsessaan👑

Kaikki eivät lue kaikkien ketjujen kaikkia viestejä, joten kyllä tuollaisen erikoisen tarinan voi kertoa yhä uudestaan. Et varmaan spämmää sitä muihin kuin asiaan liittyviin ketjuihin, joten sitä eivät lue muut kuin asiasta lähtökohtaisesti kiinnostuneet. 

Hämmentää. Usein olen niin omissa ajatuksissani, että harvemmin katson muita ihmisiä kovin tarkkaan. Lisäksi minulla on lievä kasvosokeus. Muutaman kerran olen jäänyt tuijottamaan jotain julkkista niin, että onpas tutun näköinen, missä olen tavannut? Luen myös lehtiä aika vähän, joten en edes tunnista monia julkkiksia.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, kun muutin Helsinkiin, oli mahtavaa bongata julkkiksia päivittäin kadulla.

Nykyään jos tunnistan esim. kaupassa julkkiksen, hienotunteisuuttani en reagoi mitenkään, koska on varmasti muutenkin raskasta olla tunnettu. Ei käy kateeksi.

Kerran osuin teelle samaan pöytään vastakkain Martti Suosalon kanssa. Hiukan rupesi naurattamaan, kun tunnistin Suosalon ja koitin olla niin kuin ei mitään. Hän tarjosi minulle kisskiss-karkkia. Huomasi varmaan hämmennykseni.

Yksi lapsuudessa nähty uni kummittelee edelleenkin silloin tällöin mielessäni. 

Noin 12-vuotiaana näin unen, että olin Reijo Taipaleen keikalla. Silloin en tiedä mistä uni kumpusi kun en paljoa kuunnellut miehen musiikkia. Joka tapauksessa pääsin keikan jälkeen häntä takahuoneeseen tapaamaan jolloin jäädyin kunnolla. Noin olisi käynyt kyllä mulle tuolloin oikeastikin. Reijo sitten tiuskaisi mulle, että etkö osaa edes päivää sanoa. 

Todellisuudessa en ole Reijoa tavannut, mutta kuin enteellisesti reilu 20 vuotta unen näkemisen jälkeen olen kuullut juttuja hänestäkin, että ei olisi siviilissä kovin helppo tapaus. 

Nyt tuli mieleeni taas eräs. Tämä sattui silloiselle kumppanilleni. Hän kertoi olleensa lounatauolla ja eräässä pöydässä istui Antti Litja. Hän siinä syödessä välillä katseli Litjaa, joka todella oli närkästynyt kun sai odotella ruokaansa. Tilanne muistutti erehdyttävästi Loma - elokuvaa, missä Litjan näyttelemä mies maha kurnien katseli rahattomana muiden syömistä.

Anders kirjoitti:

Olen puhunut Sauli Niinistön, Martti Ahtisaaren, Antti Rinteen, Päivi Räsäsen, Pekka Haaviston, Anneli Jäättenmäen, Mikko Alatalon, Dannyn, Jorma Kääriäisen, Kaj Chydeniuksen, Kari Väänäsen, Vesa Vierikon, Jouko Jokisen, Raipe Helmisen, Janne Ojasen ym. kanssa. Eipä nuo kovin ihmeellisiltä vaikuttaneet, vaikka joitakin heistä kyllä arvostankin.

Olet listaa pitänyt. 🙄

Ei se tunnu miltään. Mä olen nähnyt varmaan kymmeniä. Täällä Helsingissä heitä näkee koko ajan. Asiakkaanakin (ravintola-ala) on ollut joitakin. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjusta aloituksen lisäksi kuin muutaman kommentin.

Tämäkin ketju todistaa, että palstalla on paljon maaseudulla asuvia. Ehkä niitä, jotka menivät viime lauantaina Laajavuoreen nähdäkseen Matti Nykäsen ruumisarkun.

Säälittävää.

Tiedätkö ? sinä olet säälittävä, että näit vaivaa kirjoittaaksesi tämän kommentin. OMG

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu kuin maanjäristykseltä sisuskaluissa. Kuin taivaalta ilmestyisi valonsäde, joka valaisee tämän julkkiksen kasvot. Aika pysähtyy, ja korvissa soi huumaava harpin soitto.

Tipahdan tuolilta :D

Yleensä tosiaan tuo jo mainittu "onpa tuo lyhyt".

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tosiaan tuo jo mainittu "onpa tuo lyhyt".

Tosin en ole nähnyt livenä Hectoria enkä Timo Koivusaloa.

Näen joitakin julkkiksia työssäni säännöllisesti, eräitä vuodesta toiseen, ihan tavallisia ovat, eivätkä tee itsestään mitään numeroa. Tervehtivät kun kadulla tulevat vastaan. Eräs heistä kerran lohkaisi että "puhuttiin sinusta Venla-gaalassa viime viikolla, kaikki pöydässä tunsi sut". Eivät sitten parempaa juteltavaa löytäneet?

Erään muusikon kanssa minulla on yhteinen harrastus, mukava heppu hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei suomalaisten julkkisten näkeminen juuri miltään tunnu, mutta Obamaan näkeminen ja kuuleminen sai lähes kyyneliin. Todellinen suurmies.

Näit Obaman puhumassa messukeskuksessa? Ei tässä varmaan sitä tarkoitettu. Tai jos tarkoitettiin, sitten minäkin olen nähnyt mm. Metallican, AC/DC, Ramones, Apocalyptica, Him, Red hot chili peppers jne.

Joskus pienenä oli ihmeellistä nähdä julkkis. Aikuisena heitä on nähnyt niin paljon, siis jossain vaiheessa päivittäin, että heitä pitää juuri sinä mitä he ovatkin, eli tavallisina ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin hetken, että miten tuo on niin tutunnäköinen, mutta muuten ei tunnu miltään. Jos tunnistan julkkiksen, annan olla ja kävelen ohi. Joskus on sattunut junaan tai terassille julkkis jutteluetäisyydelle, mutta juttelen heille kuin tavallisille ihmisille, kyllä he itse tuovat julki "eksä tiiä kuka mä oon" jos haluavat. Useimmin tuntuu, että arvostavat sitä, että heitä kohdellaan kuin ketä tahansa eikä tehdä numeroa aiheesta. Yhteiskuvia ja nimmareita en pyytele vapaa-ajalla, no oikeastaan vain kerran olen pyytänyt Pekka hyysalon samaan kuvaan, mutta olin tapahtumassa jossa hän oli pääosassa, töissä siis, ei vapaa-ajallaan.

Ne on niitä, joilla on se keltainen noussut.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Obamasta vielä, kertoisiko joku mullekin mitä ihmeellistä se sai aikaan? Eikä vastaukseksi riitä että eka musta presidentti kuten ei Halosellekaan että oli eka nainen pressana. Aikaansaannokset, kiitos!

Ne vähät julkkikset joihin olen törmännyt ovat yleensä luonnossa hätkähdyttävän lyhyitä. Joskus vähän kuluneen näköisiä tai vaatimattomampia kuin tv ssa tai kuvissa. Pisimmät hujopit on olleet Matti Vanhanen ja Kyösti M-M. Jonkin verran on tullut nähdyksi, juttuihin harvemmin päässyt (tai joutunut).

Kyllähän Obama oli ratkaisevassa roolissa esim. Libyan nykytilanteen aikaansaamisessa, kun pommitti maan ns. kivikaudelle ja poisti Gaddafin elävien kirjoista. Viime vuosina olemme Suomessakin saaneet nauttia tuosta demokratisoinnista, kun uuden uljaan ja vapaan Libyan kautta kulkee Afrikan tärkein "pakoreitti" Eurooppaan.