Miltä se tuntuu kun näkee julkkiksen omin silmin?

Up

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen eräs kohtaaminen Fredalla silloisen valintatalon kemikaalipuolen kassalla. Olin juuri saanut ostokseni pöydälle, kun viereeni pyyhältää aika 'isosti' eräs entinen missi (en viitsi nimeä mainita). Sanoi siinä että sua ei varmaan haittaa jos mä meen edeltä ? olin että , joo mee vaan diiva! Kassa oli siinä sellainen ihailevan palvova ilme kasvoilla. Katsoin siinä, että joo on mennyt hattuun tai tukkaan tuollekin naiselle julkisuus. Aina kun näen hänet tv;stä tulee mieleen tapaus, aina.

Varmaan täysin turhaa kertoa koko juttua jos ei viitsi nimeä mainita?!

Maailma järisee ja tunnen vihdoin olevani jumalten suosiossa...

Siis miltä sen pitäisi tuntua? Asun Lontoossa ja täällä bongaa julkkiksia jatkuvasti, lisäksi teen duunia jossa olen usein tekemisissä julkisuudesta tuttujen ihmisten kanssa aina kuninkaallisista Hollywood tähtiin., ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, pitäisi miettiä alanvaihtoa jos joka kerta menisi jauhot suuhun tai alkaisin kikattaa hermostuneesti. Ainoat kerrat kun olen ollu ns star struck oli kun tapasin Amal Clooneyn, upea nainen, ihailtava ura ja mun ehdoton tyyli-ikonini ja Harrison Fordin jota olen fanittanut varhaisteinistä asti. 

Ei miltään.

Mä en yleensä tunnista ja jos tunnistan niin yritän olla kiinnittämättä mitään huomiota. Mut yleensä yritän olla kuin en tunnistaisi mutta vilkuilen monta kertaa ja mietin onko toi nyt se julkkis vai vaan saman näköinen.

Veskun kanssa oltiin kaveria 70-luvulla. Johanna Raunio entinen naapurini. Riitta Väisänen työn kautta aikanaan tuttu. Kaikki ok ihnisiä. Veskussa oli jotain erityistä karismaa.

Olin reilu vuosikymmen sitten töissä Disney Wordlissa Floridassa ja siellä näki tähtiä. Parhaiten jäänyt mieleen Britney Spears ja Kobe Bryant. Se media hässäkkä heidän ympärillään oli ihan USKOMATONTA! Ja kun ajattelee että se on heidän normi elämää niin ei kyllä käy kateeksi. Jessica Alba oli todellinen sweetheart, niin iloinen ja ystävällinen.

Tämä on asia, joka erottaa aidon stadilaisen maalaisesta. Me olemme tottuneet näkemään julkkiksia ihan tavallisissa arkielämän tilanteissa, eikä se hetkauta meitä puoleen eikä toiseen.

Ihan samalta kuin jos vastaan tulisi kuka tahansa. Täällä Tampereella niitä näkee tuon tuosta, mutta eipä niihin kiinnitä sen kummempaa huomiota.

Riippuu julkkiksesta. Pakko myöntää, että esim. Angela Merkelin näkeminen on ollut itselleni mieluisa kokemus ja sellainen wau-hetki.

No jos näkisin Roni Bäckin, voisi olla vaikeaa olla kikattamatta ja punastumatta....

"Onkohan tossa se juontaja? On vissiin, jaa."

Pahalta. Pahalta se tuntuu. Kerran kun on nähnyt niin sitä ei voi enää perua.

Takavuosina näin Sauli Niinistön ja olin hämmentynyt miehen lyhyydestä.

Näkee ihmisen joka on jostain tuttu? Siltä se tuntuu, eli ei ihmeelliseltä.

Pirjo Heikkilä on tosielämässäkin Pirjo. Ihan yhtä höpsö, kuten saman nimisessä sarjassa. Ei mitään eroa tosiminään.

Andyn kanssa polteltiin nuorena miehenä spaddut. Ihan samanlainen se oli kuin lehdet ja telkkari antaa ymmärtää.

Hyvältä tuntuu. Olen Apulanta fani ja Toni Wirtanen on mun märkä päiväuni. Olen halannut häntä ja jutellut niitä näitä. Sain mm. tietää, että hänkin pitää Mad Sinistä.

Miten sä yleensä näet ihmisiä, joa et omin silmin 🤦🏻

Olen nähnyt Jukka Kuoppamäen, Dannyn ,Katri-Helenan, Eino Grönin, Reijo Taipaleen, Anna Eriksson, Mikko Rasilan, Kristiina Halkolan Eero Melasniemen.