Miltä se tuntuu kun näkee julkkiksen omin silmin?

Riippuu julkkiksesta. Kun Merja Larivaara jyräsi minut ostoskärryllään, lähinnä v*tutti. Pave Maijanen sen sijaan on mukava heppu. Pete Parkkosta en olisi edes noteerannut, ellei äitini (hih) olisi repinyt minua hihasta.

Miltä sen sitten pitäisi tuntua?

Hetken voi joissain tapauksissa olla hölmö tunne kun pohtii mistäs mä ton tunnen ja sitten tajuaa, että en tunnekaan kuin ulkonäöltä. Suurinta osaa en huomaa ollenkaan. Kaikki muut aina tuntuu huomaavan ja kommentoi että siinä meni se ja tää. 

Jännintä on ehkä ollut tajuta, että ne oudot pukumiehet kaupassa olikin turvamiehiä, eikä eksyneitä shoppaajia ja se toinen alelaarin tonkija, jonka kyljessä siinä kaivelee, onkin pressa.

Miten niin pelottavan tottunut? Luuletko julkkisten odottavan, että alat kiljua ja pyörryt julkimon jalkojen juureen?

Ei yhtään kummemmalta kuin muidenkaan ihmisten

Olen tavannut mm. Redraman ja Janna Hurmerinnan.

Ajatukseni molempien kohdalla "Onpas toi lyhyt!".

Olen siis keskipituinen mies.

Mulle on käynyt kerran niin että keskustelin julkkiksen kanssa ja siinä vasta pikku hiljaa aloin tajuta kenen kanssa puhun, en heti tunnistanut olemuksesta tai äänestä mutta jutuista vasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pelottavan tottunut? Luuletko julkkisten odottavan, että alat kiljua ja pyörryt julkimon jalkojen juureen?

Ei sillä tavalla pelottavan, vaan että se tuntuu kuin se olisi arkipäivää vaikkei olisikaan. En edes asu Etelä-Suomessa.

Ei miltään

en saanut unta seuraavana yönä

Se tuntuu kuin maanjäristykseltä sisuskaluissa. Kuin taivaalta ilmestyisi valonsäde, joka valaisee tämän julkkiksen kasvot. Aika pysähtyy, ja korvissa soi huumaava harpin soitto.

En ymmärrä lainkaan. 

Miten julkkiksen näkeminen tuntuisi yhtään miltään? Tietysti, jos Trump kävelisi kadulla vastaan, hieraisisin silmiäni ja hakeutuisin tämän jälkeen optikolle. 

Helsinkiläisenä heitä ei juuri edes noteeraa. Lenita Airisto, Hector, Kaarina Kivilahti ynnä monet muut näen viikottain lähikaupassa. Muita sitten satunnaisesti muualla. 

Kyllähän julkimon tietysti noteeraa eri tavoin, kun jonkun tuntemattoman taviksen, mutta ei se mitään tunteita herätä. 

Miltä tuntuu oma hääpäivä? Tai ensimmäisen lapsen syntymä? Julkkiksen tapaaminen livenä on jotakin vielä suurempaa.

:D Kyllä se vähän säväytti, kun alkoi julkkiksia nähdä ensimmäistä kertaa kadulla, kaupassa jne. Varsinkin jos on kotoisin pienemmästä kaupungista tai maalta.

Kun olin lapsi ja olimme perheen kanssa käymässä Helsingissä Korkeasaaressa, näimme Paavo Väyrysen kadulla, auton ikkunasta. Muistan sen hetken vieläkin.

Myöhemmin muutin isoon kaupunkiin ja nyt olen tottunut näkemään julkkiksia siellä täällä. Vaikka en seuraa urheilua, Jari Litmasen näkeminen oli kaikkein säväyttävintä heh. Hän oli menossa hienoon autoonsa Annankadulla Helsingissä.

Tulipa mieleeni vanha tapaus. Olimme paikallisessa ravintolassa, esiintymässä oli Kirka. Menimme seurueemme kanssa ravintolan baariin drinkille. Kirka tuli viereeni ja jutteli minulle niitä näitä. Hän oli niin pieni ja ”tavallinen” että minä mietin epätoivoisena, että mistä tunnen tämän ihmisen ja apua, jos minun pitää tunnustaa, etten muista hänen nimeään. Liki tunti siinä juteltiin ja sitten hän sanoi, että pitää lähteä töihin. Johon minä että aha, sinulla on iltavuoro tänään. Kirka oli vähän hämmästyneen näköinen, mutta toivotti mukavaa iltaa.

No, kaverit sitten kertovat, että Kirkahan se siinä. Eipä onneksi yhtään hävettänyt. Olin toki hänet keikalla usein nähnyt nuoruudessani, mutta vain esiintymislavalla olevana, luulin häntä paljon pitemmäksi.

Kiva ihminen oli hän!

Ei miltään. Näin Sara Siepin livenä jumbossa. Näytti tukevalta tädiltä. Todellakin ENTINEN missi.

Tuntee itsensä vieläkin rumemmaksi ja turhemmaksi ihmiseksi.

Voi olla, etten tunnistaisi väkijoukossa. Pari kertaa on nykäisty hihasta: kato tuolla on "julkkis x" . Ihan tavallisessa tilanteessa, ei esim. laulajan tai bändin keikalla, jolloin osaisin katsoa, kun tiedän, että julkkiksia on paikalla. Ähtärissä aikoinaan tunnistin Topi Sorsakosken ihan ite.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan. 

Miten julkkiksen näkeminen tuntuisi yhtään miltään? Tietysti, jos Trump kävelisi kadulla vastaan, hieraisisin silmiäni ja hakeutuisin tämän jälkeen optikolle. 

Helsinkiläisenä heitä ei juuri edes noteeraa. Lenita Airisto, Hector, Kaarina Kivilahti ynnä monet muut näen viikottain lähikaupassa. Muita sitten satunnaisesti muualla. 

Kyllähän julkimon tietysti noteeraa eri tavoin, kun jonkun tuntemattoman taviksen, mutta ei se mitään tunteita herätä. 

Hectoria muuten vaikea olla huomaamatta, niin isokokoinen mies on hän. Kerran Kampin kauppakeskuksessa käveli ohitseni. Nuorempana seissyt samoissa liikennevaloissa mm. Kirkan kanssa, itse olen 170 ja totesin että samaa luokkaa olemme, samoin Remu yllätti että olikin aikas lyhyt mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pelottavan tottunut? Luuletko julkkisten odottavan, että alat kiljua ja pyörryt julkimon jalkojen juureen?

Ei sillä tavalla pelottavan, vaan että se tuntuu kuin se olisi arkipäivää vaikkei olisikaan. En edes asu Etelä-Suomessa.

Sinusta ei siis ole arkipäiväistä nähdä ihmisiä?

Kerran mulla oli huono päivä ja näin Ismo Alangon pyöräilevän vastaan Pitkäsillalla. Tulin iloiseksi.