Lue keskustelun säännöt.
Miltä se tuntuu kun näkee julkkiksen omin silmin?
07.03.2019 |
Kuinka moni teistä on kokenut sen? itse olen suorastaan pelottavan tottunut siihen. Muistan kyllä miten se aikoinaan oli suurikin ihme
Kommentit (164)
Mietin hetken, että miten tuo on niin tutunnäköinen, mutta muuten ei tunnu miltään. Jos tunnistan julkkiksen, annan olla ja kävelen ohi. Joskus on sattunut junaan tai terassille julkkis jutteluetäisyydelle, mutta juttelen heille kuin tavallisille ihmisille, kyllä he itse tuovat julki "eksä tiiä kuka mä oon" jos haluavat. Useimmin tuntuu, että arvostavat sitä, että heitä kohdellaan kuin ketä tahansa eikä tehdä numeroa aiheesta. Yhteiskuvia ja nimmareita en pyytele vapaa-ajalla, no oikeastaan vain kerran olen pyytänyt Pekka hyysalon samaan kuvaan, mutta olin tapahtumassa jossa hän oli pääosassa, töissä siis, ei vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.
Käyn aika usein laskettelemassa Sappeen hiihtokeskuksessa Pälkäneellä. Kimmo Sasi käy siellä, väliin on tytär mukana. Aiemmin oli se mikä lie Natalie, mutta taitaa olla jo muutaman takaisten talven lumia. Vuosia sitten Tanja Poutiainen lasketteli siellä yhden päivän, Alatalon Mikko on nähty myös.
Ei suomalaisten julkkisten näkeminen juuri miltään tunnu, mutta Obamaan näkeminen ja kuuleminen sai lähes kyyneliin. Todellinen suurmies.
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.
Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki) vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nään päivittäin kun katson peiliin. Ei tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaisten julkkisten näkeminen juuri miltään tunnu, mutta Obamaan näkeminen ja kuuleminen sai lähes kyyneliin. Todellinen suurmies.
Pitikö taas "hauskan" puheen Michellestä? Yleensähän hänen puheensa on tyhjää jorinaa heidän avioliitosta. Mutta kai sitä noilla palkoilla ylistää vaikka lyhtypylvästä että saa tuntitaksana täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt heti keksi, kuka suomalainen julkkis saisi minussa muuta reaktiota aikaan kuin "aha". Pari isoa maailmanstaraa on tullut tavattua ja heidän kanssaan juteltua, niin se on jo tuntunutkin jossain.
Kerro! :)
Olivatko he ihan oikeasti vapaa-ajalla vai jossain fanitapaamisessa?
Mäkin olen tavannut pari maailmantähteä fanitapaamisessa, mutta siitä jäi enempi kiusallinen olo. Ne oli niin käsikirjoitettuja tilaisuuksia, kun tähdet oli varta vasten tuotu sinne töllisteltäväksi. Olis ollu ihan eri fiilis törmätä tähtiin sattumalta vaikka iltalenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Käyn aika usein laskettelemassa Sappeen hiihtokeskuksessa Pälkäneellä. Kimmo Sasi käy siellä, väliin on tytär mukana. Aiemmin oli se mikä lie Natalie, mutta taitaa olla jo muutaman takaisten talven lumia. Vuosia sitten Tanja Poutiainen lasketteli siellä yhden päivän, Alatalon Mikko on nähty myös.
Joskus 15v sitten risteilyllä näin Kimmo Sasin hyttikäytävällä nuoret muijat molemmissa käsissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.
Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki) vai miten?
Olen tämän kertonut ennenkin täällä palstalla mutta siis kirjaimellisesti pikkuveljeni kanssa törmättiin häneen. Jouluruuhkassa Harrodsilla hänen turvamiehet meinas jyrätä meidän yli. Diana pysähtyi sen verran että huumorilla "nuhteli" turvamiehiään ja silitti pikkuveljeni päätä ja huikkasi isälleni sorry. Nyt saa olla viiminen kerta kun tämän tänne rustaan ettei käy juttu vanhaks;D
NÄin alepassa ohjaaja Klemolan, oli siinä ihan vieressä. Ihmettelin miten tuo nainen vain pysyy ja pysyy samannäköisenä. Siis aivan uskomaton iho ja muutenkin kasvot eivät ole vanhentuneet. Kyllä sitä aina havahtuu, kun joku julkisuudesta tuttu tulee lähietäisyydelle. Kai sitä vain mittailee siinä, että ahaa tuonnäköinen tuo on luonnossa jne. Ihan hauskoja kohtaamisia. Vuosaaressa muuten pyörii mittava joukko julkisuuden henkilöitä, äkkiseltää tulee mieleen Pekka Pouta, Krisse Salminen, Pete Parkkonen, joitain BB-asukkeja, Wilma S. , Heikki Hietamies, Lätkä Jutila ym ym.. toki ovat vain ehkä olleet käymässä osa, toiset asuvat täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaisten julkkisten näkeminen juuri miltään tunnu, mutta Obamaan näkeminen ja kuuleminen sai lähes kyyneliin. Todellinen suurmies.
Pitikö taas "hauskan" puheen Michellestä? Yleensähän hänen puheensa on tyhjää jorinaa heidän avioliitosta. Mutta kai sitä noilla palkoilla ylistää vaikka lyhtypylvästä että saa tuntitaksana täyteen.
Ihan totta!! Avioliittoneuvojaks se kaveri vois sopia mutta ei hänen jorinoilla kyllä maailmaa paranneta.
Audienssi Tenzin Gyatson luo oli kyllä vaikuttava kokemus. Pieni mies, mutta vaikka en buddhalainen olekaan, niin siitä miehestä huokui viisaus ja rauha.
Muuten ei minunkaan mielestä tunnu juuri missään, sen kummemmalta kuin ihmisten tapaaminen noin yleensä. Tarja Haloselle olen ojentanut kerran laukustaan tippuneen huulirasvan (kaupassa), siinä nyt toki kun tunnistin hänet, sanoin kohteliaasti että anteeksi rouva presidentti, teiltä tippui tämä. Mutta ihan samoin olisin toiminut myös vaikka paikallisen kylähullun kanssa, sanonut että anteeksi rouva, huulirasvanne tippui. Vaikka kylähullu olisi tunnettu nimellä pullomummo, kassialma, tenu-tiina tai mikä tahansa, niin samalla kohteliaisuudella toimisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.
Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki) vai miten?
Olen tämän kertonut ennenkin täällä palstalla mutta siis kirjaimellisesti pikkuveljeni kanssa törmättiin häneen. Jouluruuhkassa Harrodsilla hänen turvamiehet meinas jyrätä meidän yli. Diana pysähtyi sen verran että huumorilla "nuhteli" turvamiehiään ja silitti pikkuveljeni päätä ja huikkasi isälleni sorry. Nyt saa olla viiminen kerta kun tämän tänne rustaan ettei käy juttu vanhaks;D
No jopas. Haluan vain sanoa sen , että jo tuostakin saa sen ihanan kuvan minkä lehdistä hänestä aina saanut. Kansanläheinen, empaattinen ja nopeasti tilanteeseen reagoiva. Olisinpa itse joskus hänet saanut tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä kun törmäsin Dianaan jäi jotenkin tyhjä olo:D Olin ihaillut häntä ihan hirveästi tai ehkä enemmänkin sitä "myyttiä" hänen ympärillään. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin että hänhän on vaan ihminen eikä julkkikset ole mikään ihmeellinen oma rotunsa. Mielenkiintoni häneen lopahti silloin mutta tietysti teininä olin todella surullinen kun kuulin hänen kuolemastaan:( Mutta enemmän niinkun ollaan mukavan nuoren naisen jolla on kaksi lasta enkä minkään joukko hysterian vallassa.Ton jälkeen en ole osanut enää nostaa julkkiksia millekkään jalustalle.
Törmäsit ? kerro enemmän tästä yllättävästä tapaamisesta, Näitkö vain jostain kaukaa menevän turvamiesten edellä (jotakuinkin aina näin kulki) vai miten?
Olen tämän kertonut ennenkin täällä palstalla mutta siis kirjaimellisesti pikkuveljeni kanssa törmättiin häneen. Jouluruuhkassa Harrodsilla hänen turvamiehet meinas jyrätä meidän yli. Diana pysähtyi sen verran että huumorilla "nuhteli" turvamiehiään ja silitti pikkuveljeni päätä ja huikkasi isälleni sorry. Nyt saa olla viiminen kerta kun tämän tänne rustaan ettei käy juttu vanhaks;D
Ei käy vanhaksi! Upee tarina! Mäkin luin tän ekaa kertaa vaikka aaveella roikunkin.
Minulle ei välttämättä enää niin ihmeellistä. Menee iänkin piikkiin. Nuorempana saattoi olla hysteerisempää heihin suhtautuminen. En sentään roikkunut heidän kaulassa jos sattui näkemään, mutta tiettyä palvontaa heitä kohtaan. Sittemmin kun on niin paljon tavattu suuriakin idoleita niin eipä niistä ajattele kun, että ihmisiä ne arvostamatkin tyypit ovat. Toki olen voinut pyytää niitä nimmareita ja yhteiskuvia. Nykyään vain harvemmin niitäkään.
Nykyisellään kyllä teen media- ja kulttuurialan freelancerhommia ja keikkojen perästä näkee niin näyttelijöitä kuin muusikoita esimerkiksi niin onhan se suhtautuminen heitä kohtaan erilaista kun ollaan heidän kanssaan töissä. Jos tulevat juttusille niin jututan kyllä ja vaikka olenkin työntekijä niin kyllä mä olen joskus halunnut ottaa vaikka yhteiskuvan jonkun tyypin kanssa päivän päätteeksi muistoksi jos on ollut kyseessä jokin itselle rakas tyyppi. Harvoin kuitenkin noin työtilanteessakaan heitä isommin häiriköin vaan ymmärrän, että hekin haluavat omaa rauhaa.
Se varjopuoli noissa hommissa on, että joihinkin sympaattisina pitämiin tyyppeihin on mennyt maku kun osoittautunut, että ovat täysin toisenlaisia mitä julkikuva kertoo. Löytyy niitä mukavia ja jalat maassa-tyyppejäkin kyllä. Marco Bjurström ainakin oli niin kaukana siitä koko kansan nami nami-tyypistä sitten kun kamerat sammui. Hänestä ei ole kokemusta kun en ole henk.koht tavannut missään muodossa, mutta katsonut Jorma Pulkkisen haastatteluja niin hänestä on jotenkin paistanut läpi, että olisi nyrpeä ja kärttyisä mies todellisuudessa. Mutta ehkei kannata tehdä johtopäätöksiä ennenkuin on ihmisen tavannut.
Tuosta Obamasta vielä, kertoisiko joku mullekin mitä ihmeellistä se sai aikaan? Eikä vastaukseksi riitä että eka musta presidentti kuten ei Halosellekaan että oli eka nainen pressana. Aikaansaannokset, kiitos!
Ne vähät julkkikset joihin olen törmännyt ovat yleensä luonnossa hätkähdyttävän lyhyitä. Joskus vähän kuluneen näköisiä tai vaatimattomampia kuin tv ssa tai kuvissa. Pisimmät hujopit on olleet Matti Vanhanen ja Kyösti M-M. Jonkin verran on tullut nähdyksi, juttuihin harvemmin päässyt (tai joutunut).
Mika Häkkinen törmäs mun vaunuihin Stockalla muutama vuosi sitten. Se käveli siellä lastenvaateosastolla vaimonsa ja lastensa kanssa 2 kahvikuppia kädessä ja jotenkin törmäsi ihan suoraan mun rattaisiin. Se hymyili ja sanoi että "hups, onpas täällä ruuhkaa". Olen tavannut ja nähnyt paljon julkkiksia mutta Mika Häkkinen on ollu mulle ehdottomasti suurin ja jäi kiva olo siitä.
Kiva nähdä heitä. Ei sen kummempaa.
Olli Lindholmin kanssa seistiin seinän vierustalla vierekkäin Gimmelin keikalla, oli tyttärensä ja minä poikani kanssa (2003). Muutama diipadaapasana siinä vaihdettiin. Tämän tästä noita julkimoita tulee vastaan, olen töissä erään liikenneaseman kassalla. Ihan tavan ihmisiä, eipä heihin kiinnitä huomiota vasta kuin siinä kassalla. Ole hyvä, kiitos ja näkemiin.