Lue keskustelun säännöt.
Valehdellaanko meillä naisille?
06.03.2019 |
Että ura tulee heille olemaan yhtä tärkeä kuin miehille vaikka näin ei ole.
Jos Harvardin tai Yalen käyneet naiset tässä määrin viihtyvät kotona niin mitä toivoa on muilla naisilla kun tiedetään kuinka vaikeaa näihin pääsy tai näistä valmistuminen on. These are the go-getters. Tai entiset sellaiset.
According to a 2000 survey of Yale alumni from the classes of 1979, 1984, 1989 and 1994, conducted by the Yale Office of Institutional Research, more men from each of those classes than women said that work was their primary activity - a gap that was small among alumni in their 20's but widened as women moved into their prime child-rearing years. Among the alumni surveyed who had reached their 40's, only 56 percent of the women still worked, compared with 90 percent of the men.
A 2005 study of comparable Yale alumni classes found that the pattern had not changed. Among the alumni who had reached their early 40's, just over half said work was their primary activity, compared with 90 percent of the men. Among the women who had reached their late 40's, some said they had returned to work, but the percentage of women working was still far behind the percentage of men.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all, levels strikingly similar to the percentages of the Yale students interviewed who predicted they would stay at home or work part time in their 30's and 40's.
https://www.nytimes.com/2005/09/20/us/many-women-at-elite-colleges-set-…
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
En olisi uskonut naiseksi kun et ymmärrä, että lapset eivät synny käskemällä. Nainen ei raskaudu aikatauluttamalla vaan siihen voi mennä aikaa tai se voi tapahtua yhtäkkiä.
...ja odotellessa voi luoda sitä uraa ja kun raskautuminen tapahtuu, niin sitten käydä samat keskustelut siitä kauanko aiot olla poissa ja miten haluat uraasi jatkaa sen jälkeen? Ihme hommaa kun jäädään tuleen makaamaan, kyllä suunnitella pitää ja jos ei suunnitelmat onnistu niin sitten muutetaan niitä. Mun mielestä ihan hyviä pointteja, ei kannata antaa sen lapsenteon hallita elämää.
Pahinta on jos sen raskautumisen jälkeen jää kymmeneksi vuodeksi on-off-suhteeseen työnantajan kanssa ja pistää uran ihan hyllylle. Puhukaa siellä töissä haaveistanne ja sanokaa myös se kun lapsiluku on täynnä ja haluatte sitä uraa. Tämä siis siinä tapauksessa että haluatte sitä, ne ketkä haluaa vaan joustavasti kääntää kieltä niin tämä vinkki ei koske teitä.
-toinen ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluavatko kaikki miehet tehdä uraa? En tiennytkään. Kaikki eksäni ja nykyinen aviomieheni käyvät vain töissä. Suurin osa ihmisistä käyvät vain töissä. Eli mitä ap oikein yrität sanoa? Kielletään naisilta itsenäisyys ja työskentely, koska...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
En olisi uskonut naiseksi kun et ymmärrä, että lapset eivät synny käskemällä. Nainen ei raskaudu aikatauluttamalla vaan siihen voi mennä aikaa tai se voi tapahtua yhtäkkiä.
Tämähän on yksilöllistä. Toinen voi aikatauluttaa joku toinen, jolla on vaikeuksia tulla raskaaksi ei. Onko se niin vaikea ymmärtää? Tunnen paljonkin perheitä, jotka ovat saaneet lapsensa suunnitellusti ja erään parin ,joka ei ole onnistunut ollenkaan saamaan toivomiaan lapsia. Joten mitä tämä todistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
Sinunkin kannattaisi freelancerina olla sen verran kiinnostunut "työurastasi", että käyt lukaisemassa työeläkerekesteriotteesi. Tämä oli se suurin syy, miksi kaverini kiinnostuivat kovasti uransa kehittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
En olisi uskonut naiseksi kun et ymmärrä, että lapset eivät synny käskemällä. Nainen ei raskaudu aikatauluttamalla vaan siihen voi mennä aikaa tai se voi tapahtua yhtäkkiä.
Tämähän on yksilöllistä. Toinen voi aikatauluttaa joku toinen, jolla on vaikeuksia tulla raskaaksi ei. Onko se niin vaikea ymmärtää? Tunnen paljonkin perheitä, jotka ovat saaneet lapsensa suunnitellusti ja erään parin ,joka ei ole onnistunut ollenkaan saamaan toivomiaan lapsia. Joten mitä tämä todistaa?
Eipähän asiaa pystykään todistamaan tuttavapiirin perusteella. Sen sijaan asioita voi miettiä tieteellisen tutkimuksen kautta. Voi vaikkapa selvittää, millaisia hedelmällisyyden haasteet ovat nykypäivän Suomessa (vai pitääkö puhua Amerikasta, kun avauskin käsittelee Amerikkaa?), miten ikä vaikuttaa lisääntymiseen ja esim. millaisilla väleillä lapset kannattaa tehdä. Jos näihin tutustuu, voisi sanoa, että toki jotain suunnitelmaa lisääntymisen aikataulujen suhteen voi tehdä, varsinkin jos aloittaa ennen kolmeakymppiä, mutta sen jälkeen kannattaa jättää niihin aikatauluihin enemmän löysää, jos siis niiden perusteella meinaa tehdä jotain siirtoja uransa suhteen. Joku tässä aiemmin esim. sanoi, että no eihän se sitten haittaa, jos raskautumisessa kestääkin suunniteltua kauemmin, panostaa sillä välillä siihen uraansa. Mulle taas tulee mieleen, että entä jos pitääkin sitoutua johonkin projektiin, joka kestää tietyn ajan? Mitä silloin sanotaan työnantajalle? Sanotaanko, että noh, mulla on nyt tässä raskauden yritys kesken, joten vähän vaikeaa sitoutua, vai otetaanko se projekti (ts. panostetaan uraan) ja jäädään sitten pois, jos tullaankin raskaaksi.
Siis tottahan toki joillakuilla ne lapset tulevat sillä aikataululla, millä on ajateltukin. Mutta jos antaa jotain yleispäteviä neuvoja lisääntymisen aikatauluttamisen suhteen, ne neuvot, joita siellä ekalla sivulla annettiin ja josta tämä keskustelu edelleen kumpuaa, tuntuvat hieman liian jäykiltä yleispäteviksi, varsinkin, jos kehotetaan ENSIN hankkimaan vakipaikka ja SITTEN tekemään lapset, kun se vakipaikan hankkiminen nykypäivänä voi olla monella uralla lähes mahdottomuus.
Se on kyllä ihan jees, että kerrotaan vaikkapa se, että suunnitellaan lapsia ja että lapsiluku on nyt täysi, mutta tosiaan, jos vaikkapa kommunikoi siitä, että tarkoituksena on nyt hankkiutua raskaaksi, se voi vaikuttaa myös aika merkittävästi siihen, millaisia työtehtäviä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
Sinunkin kannattaisi freelancerina olla sen verran kiinnostunut "työurastasi", että käyt lukaisemassa työeläkerekesteriotteesi. Tämä oli se suurin syy, miksi kaverini kiinnostuivat kovasti uransa kehittämisestä.
Kiva, että annat minulle neuvoja alaa ja elämäntilanntettani tuntematta, ja toki pyytämättä! Jos nyt tosiaan enemmistö kääntäjistä on freelancereita, niin eiköhän se ole sitten sanomattakin selvää, että in house -kääntäjiä ei juuri ole, ja sen takia ne uran kehittämisen mahdollisuudet ovat aika rajalliset niillekin, jotka sitä haluavat (ja niille, jotka sitä haluavat, taitaa monelle olla paras vaihtoehto siirtyä kokonaan toiselle alalle).
Arvostaisin, jos et enää tämän enempää huolehtisi minun asioistani, vaan keskittyisit ihan muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Olen eri, mutta jos täällä neuvotaan tekemään lapset lyhyellä ikäerolla ja vielä ilmoittamaan aikataulu etukäteen työnantajalle, niin miksei tämän suunnitelman suurista ja ilmeisistä kompastuskivistä saa sinulle huomauttaa? Oletko työelämässäkin tuollainen, että tarjoat täysin epärealistisia ratkaisuja ja odotat muiden vaan hymistelevän hyväksyvästi vieressä, ja ongelmista huomauttaminen on sinusta lapsellista sivuseikkoihin takertumista? Muuten hyvin suunniteltu talo, mutta katto ei pidä vettä? Ei ei sitä saa sanoa, se on vänkäämistä! Jos näin on niin ihme jos olet edennyt mopin varresta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka ihmettelette että miksi pariskunta ei jaa vanhempainvapaita tasan: koska työnantaja ei suostu. Kuulema sijaisen palkkaaminen 6 kk ajalle on vaikeaa ja mun pitäis olla vähintään vuosi pois. Enpä oo kuullu että ketään miestä pakotettais olemaan vuosi kotona työnantajan toimesta.
Toisaalta miehellä on lakisääteinen oikeus jäädä vanhempainillassa jos itse tahtoo. Työnantajan on vaan se nieltävä. Toki tällä on todennäköisesti vaikutuksia tulevaan uraan, mutta samaan se on naisellakin.
Vierailija kirjoitti:
On poliittisesti epäkorrektia sanoa haluavansa olla kotiäiti eikä sitä nyt missään kauheasti mediassa esim. mainostetakaan. Hyvinvointivaltio myös monella tapaa vääristää yhteiskunnan rakenteita eli USAn tilanne voisi olla lähempänä normaalitilannetta. Kuulemma pitää naiset poissa huipulta jopa.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005967630.html
Tarkoitus on ehkä vähäsen herättää keskustelua siitä onko se ura lopulta keskimääräiselle naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle.
Sukupuoleten välisen tasa-arvon kannalta on mielestäni tärkeämpää mediaani-ihmisten tasa-arvo kuin huipulla olevien tasa-arvo. Lahjakkaat ja yrittelijäät miehet ja naiset pääsevät urallaan eteenpäin. Miehistä ja naisista pieni osa on niitä, jotka haluavat tehdä kaikkensa uransa eteen. Heitän esimerkin: miehistä esim 99,0% ei tosissaan halua huipulle ja naisista 99,8% ei toissaan halua huipulle. Tällöin miehiä yrityselämän huipulla on noin viisinkertainen määrä naisiin verrattuna ja sitä pidetään tasa-arvo-ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka ihmettelette että miksi pariskunta ei jaa vanhempainvapaita tasan: koska työnantaja ei suostu. Kuulema sijaisen palkkaaminen 6 kk ajalle on vaikeaa ja mun pitäis olla vähintään vuosi pois. Enpä oo kuullu että ketään miestä pakotettais olemaan vuosi kotona työnantajan toimesta.
Toisaalta miehellä on lakisääteinen oikeus jäädä vanhempainillassa jos itse tahtoo. Työnantajan on vaan se nieltävä. Toki tällä on todennäköisesti vaikutuksia tulevaan uraan, mutta samaan se on naisellakin.
Siis vanhempainvapaalle
Tätä samaa aloitusta yritettiin vähän aikaa sitten jo. Úli haluaa ajaa naiset kotiin, "koska he kerran sitä tilastollisena faktana haluavat". Samalla Úlilla olisi hieman helpompaa päästä omista hommistaan johonkin vähän parempaan, kun ei ole naisia tiellä.
Kun noita nykynuoria naisia katsoo, niin heille on tärkeää niin työ, koulutus, perhe, ystävät kuin harrastuksetkin ja he elävät täyttä elämää. No, kyllähän se pallo, p*llu ja pullokin elämän saa täyteen jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
En olisi uskonut naiseksi kun et ymmärrä, että lapset eivät synny käskemällä. Nainen ei raskaudu aikatauluttamalla vaan siihen voi mennä aikaa tai se voi tapahtua yhtäkkiä.
Tämähän on yksilöllistä. Toinen voi aikatauluttaa joku toinen, jolla on vaikeuksia tulla raskaaksi ei. Onko se niin vaikea ymmärtää? Tunnen paljonkin perheitä, jotka ovat saaneet lapsensa suunnitellusti ja erään parin ,joka ei ole onnistunut ollenkaan saamaan toivomiaan lapsia. Joten mitä tämä todistaa?
Olen eri, mutta lapsia ei voi kukaan luotettavasti aikatauluttaa siksi, ettei kukaan voi etukäteen tietää onko se raskaaksi tuleminen itselle vaikeaa vai ei. Tämä on se pointti. Aikataluttaminen on yksinkertaisesti typerä ohje. Suunnitellahan voi ja kannattaa, mutta ei sitä uraa tuollaisten suunnitelmien onnistumisen varaan voi laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Eli jos sanon, että aika harva tekee uraa, niin ajattelet, että tarkoitan sillä, että ihmiset eivät ollenkaan tee uraa? Luettelin oman alani faktoja, sinun mielestäsi ne ovat huonoja puolia.
Ehkä me käsitämme uran tekemisen ihan eri tavalla. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät uraa, siis ovat todella kunnianhimoisia työnsä suhteen ja haluavat päästä koko ajan eteenpäin. Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei ole tällaisia: he haluavat, että heillä on suhteellisen vakaa työ ja myös vapaa-aikaa. Kunnianhimoisilla uraa tekevillä ihmisillä ei tätä ole. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät halua edetä töissä, vaikka korkeampaa pesitä tarjotaan, koska se tarkoittaa mm. sitä, että tavoitettavissa pitää olla myös vapaa-ajalla ja matkustuspäiviä on enemmän.
Tunnen myös erittäin paljon pätkätyöläisiä. Tunnen paljon opettajia, ja todella harvalla heistä on vakipaikka. Se, että pyritään vakipaikkaan ei ole mielestäni oikein rinnastettavissa siihen, että pyritään työelämässä aina ylemmäs ja ylemmäs, eli tehdään uraa. En tiedä, onko tässä nyt kyse siitä, ettet oikein tunne nykyajan työelämää ja siksi et oikein ymmärrä, mitä eroa on uran tekemisellä ja sillä, että pyritään edes jonkinlaiseen vakauteen.
Minä en pyöri oman napani ympärillä, sinä sen sijaan pyörit: et yritä keskustella yleisestä näkökulmasta, vaan keskityt haukkumiseen.
Eli mielestäsi tavallisilla ihmisillä ei ole uraa eikä kenenkään muun kuin huippukunniahimoisten tyyppien tarvitse esim. Urapolkuaan miettiä tai suunnitella? Mielestäni kaikki mitä töitä teet , on sinun työurasi. Voi olla, että valinnoillasi poljet paikoillaan samalla tasolla, voi olla että tavoittelet vaativampia tehtäviä. Kyllä kaikilla tuntemillani asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivilla ihmisillä on hyvin loogisesti työtehtävä työtehtävältä etenevä urapolku. Ei niihin tehtäviin yleensä pystymetsästä ketään nosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
Sinunkin kannattaisi freelancerina olla sen verran kiinnostunut "työurastasi", että käyt lukaisemassa työeläkerekesteriotteesi. Tämä oli se suurin syy, miksi kaverini kiinnostuivat kovasti uransa kehittämisestä.
Kiva, että annat minulle neuvoja alaa ja elämäntilanntettani tuntematta, ja toki pyytämättä! Jos nyt tosiaan enemmistö kääntäjistä on freelancereita, niin eiköhän se ole sitten sanomattakin selvää, että in house -kääntäjiä ei juuri ole, ja sen takia ne uran kehittämisen mahdollisuudet ovat aika rajalliset niillekin, jotka sitä haluavat (ja niille, jotka sitä haluavat, taitaa monelle olla paras vaihtoehto siirtyä kokonaan toiselle alalle).
Arvostaisin, jos et enää tämän enempää huolehtisi minun asioistani, vaan keskittyisit ihan muuhun.
Jos koko ajan itse tuot asiasi esille tässä keskustelussa niin miksi ärsyynnyt jos toiset tekee niistä johtopäätöksiä tai vastaavat jotain muuta kuin toivot? -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
Sinunkin kannattaisi freelancerina olla sen verran kiinnostunut "työurastasi", että käyt lukaisemassa työeläkerekesteriotteesi. Tämä oli se suurin syy, miksi kaverini kiinnostuivat kovasti uransa kehittämisestä.
Kiva, että annat minulle neuvoja alaa ja elämäntilanntettani tuntematta, ja toki pyytämättä! Jos nyt tosiaan enemmistö kääntäjistä on freelancereita, niin eiköhän se ole sitten sanomattakin selvää, että in house -kääntäjiä ei juuri ole, ja sen takia ne uran kehittämisen mahdollisuudet ovat aika rajalliset niillekin, jotka sitä haluavat (ja niille, jotka sitä haluavat, taitaa monelle olla paras vaihtoehto siirtyä kokonaan toiselle alalle).
Arvostaisin, jos et enää tämän enempää huolehtisi minun asioistani, vaan keskittyisit ihan muuhun.
Jos koko ajan itse tuot asiasi esille tässä keskustelussa niin miksi ärsyynnyt jos toiset tekee niistä johtopäätöksiä tai vastaavat jotain muuta kuin toivot? -ohis
"Ohis", en tuo koko ajan itseäni ja elämääni esille tässä keskustelussa, vaan käytin mm. itseäni JA muita ihmisiä esimerkkeinä erilaisista asioista. Olen kyllä huomannut, että tässä keskustelussa harvalla on sanottavaa itse asiasta (työelämä, ura, lisääntyminen) ja enemmistöllä (kuten esim. sinun viestissäsi, "ohis") lähinnä saivartelua siitä, mitä ja miten jostain asiasta on kertonut niin että sen liittyminen asiakokonaisuuteen jää koko ajan huomiotta. En ymmärrä, miten esim. pyytämättä annetut neuvot liittyvät yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Eli jos sanon, että aika harva tekee uraa, niin ajattelet, että tarkoitan sillä, että ihmiset eivät ollenkaan tee uraa? Luettelin oman alani faktoja, sinun mielestäsi ne ovat huonoja puolia.
Ehkä me käsitämme uran tekemisen ihan eri tavalla. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät uraa, siis ovat todella kunnianhimoisia työnsä suhteen ja haluavat päästä koko ajan eteenpäin. Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei ole tällaisia: he haluavat, että heillä on suhteellisen vakaa työ ja myös vapaa-aikaa. Kunnianhimoisilla uraa tekevillä ihmisillä ei tätä ole. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät halua edetä töissä, vaikka korkeampaa pesitä tarjotaan, koska se tarkoittaa mm. sitä, että tavoitettavissa pitää olla myös vapaa-ajalla ja matkustuspäiviä on enemmän.
Tunnen myös erittäin paljon pätkätyöläisiä. Tunnen paljon opettajia, ja todella harvalla heistä on vakipaikka. Se, että pyritään vakipaikkaan ei ole mielestäni oikein rinnastettavissa siihen, että pyritään työelämässä aina ylemmäs ja ylemmäs, eli tehdään uraa. En tiedä, onko tässä nyt kyse siitä, ettet oikein tunne nykyajan työelämää ja siksi et oikein ymmärrä, mitä eroa on uran tekemisellä ja sillä, että pyritään edes jonkinlaiseen vakauteen.
Minä en pyöri oman napani ympärillä, sinä sen sijaan pyörit: et yritä keskustella yleisestä näkökulmasta, vaan keskityt haukkumiseen.
Eli mielestäsi tavallisilla ihmisillä ei ole uraa eikä kenenkään muun kuin huippukunniahimoisten tyyppien tarvitse esim. Urapolkuaan miettiä tai suunnitella? Mielestäni kaikki mitä töitä teet , on sinun työurasi. Voi olla, että valinnoillasi poljet paikoillaan samalla tasolla, voi olla että tavoittelet vaativampia tehtäviä. Kyllä kaikilla tuntemillani asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivilla ihmisillä on hyvin loogisesti työtehtävä työtehtävältä etenevä urapolku. Ei niihin tehtäviin yleensä pystymetsästä ketään nosteta.
En ole sitä mieltä, mutta sitä mieltä olen, että jos puhutaan URAN TEKEMISESTÄ, kuten tässä keskustelussa käsittääkseni oli tarkoitus, puhutaan silloin kunnianhimoisesta uran tekemisestä, siis siitä, että pyritään määrätietoisesti korkealle, eteenpäin. Esim. työskentely opettajana – siis todella se, että työskentelee siinä opetustyössä, eikä esim. pyri johonkin korkeampaan pestiin, kuten rehtoriksi tai vaikkapa sivistystoimen virkoihin – ei ole uran tekemistä. On ihmisiä, jotka tekevät uraa ja ihmisiä, jotka käyvät töissä. Nimenomaan, se on pointtini, ettei ketään nosteta pystymetsästä johtotehtäviin, vaan niihin pyritään määrätietoisesti uraa tekemällä.
Joku sanoi etä Suomessa on epäkorrektia sanoa olevansa kotiäiti. Tuo ei pidä paikkaansa. Kyllä Suomessa voi aivan hyvin olla kotiäiti silloin kun lapset ovat pieniä. Jos perheellä nyt sattuu olemaan rahaa ja pääomatuloja. Myäs varakkaita naisia on olemassa. Minä ja minun kaverini ovat olleet pitkään kotona. Olen ollut myös vakituisesti töissä , mutta palkkaani en ole vaivautunut nostamaan tililtä. Sen voi vaikka sijoittaa. En todellakaan tarvitse mitään uraa, kotonakin on ihan hyvä olla, kun on oma auto ym. Asumme Espoossa omakotialueella, on täällä muitakin kotona, taitaa olla joka talossa. USA.n elämää ei kannata mitään verrata, heiltä puuttuu koko sos.turva ja terv.hoito ja ylempi koulutus on maksullista.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi etä Suomessa on epäkorrektia sanoa olevansa kotiäiti. Tuo ei pidä paikkaansa. Kyllä Suomessa voi aivan hyvin olla kotiäiti silloin kun lapset ovat pieniä. Jos perheellä nyt sattuu olemaan rahaa ja pääomatuloja. Myäs varakkaita naisia on olemassa. Minä ja minun kaverini ovat olleet pitkään kotona. Olen ollut myös vakituisesti töissä , mutta palkkaani en ole vaivautunut nostamaan tililtä. Sen voi vaikka sijoittaa. En todellakaan tarvitse mitään uraa, kotonakin on ihan hyvä olla, kun on oma auto ym. Asumme Espoossa omakotialueella, on täällä muitakin kotona, taitaa olla joka talossa. USA.n elämää ei kannata mitään verrata, heiltä puuttuu koko sos.turva ja terv.hoito ja ylempi koulutus on maksullista.
Kotiäideistä iso osa on myös pienituloisia.
Palkkatulot ja varallisuus on kaksi eri asiaa. Onhan se vaikeaa ymmärtää että jollain on niin paljon varallissuutta ettei sitä mihinkään päivittäistavarakauppaan saa tuhlattua. Mieti vaikka mihin pistäisit jos sinulla olis vaikka 15 milj. euroa. Perheitä on niin erilaisia Suomessakin. Toiset ovat ihan onnellisia, että voi jättää teille muille ne urahaaveet ja työmatkat. Jotkut ovat saaneet tarpeekseen työmatkoista, pelkkää lentokentällä istumista. Kaikki eivät välitä mitä heistä ajatellaan, vaan ovat ihan onnellisia läheistensä kanssa. Eikö Suomessa saa olla onnellinen, kateutta se kyllä herättää. Ja milloin voi ilmoitta työnantajalle, että minulla on nyt lapsiluku täynnä. Aika moni on saanut sen iltatähden, elämä yllättää ja nauraa meidän suunnitelmille.
Jos luet viestini, "ohis", huomaat kyllä, että olen puhunut sekä yleisestä näkökulmasta että omastani, enkä ole keksinyt oletuksia kanssakeskustelijastani tai yrittänyt perustaa näkemyksiä jonkin toisen yhteiskunnan realiteeteille.