Lue keskustelun säännöt.
Valehdellaanko meillä naisille?
06.03.2019 |
Että ura tulee heille olemaan yhtä tärkeä kuin miehille vaikka näin ei ole.
Jos Harvardin tai Yalen käyneet naiset tässä määrin viihtyvät kotona niin mitä toivoa on muilla naisilla kun tiedetään kuinka vaikeaa näihin pääsy tai näistä valmistuminen on. These are the go-getters. Tai entiset sellaiset.
According to a 2000 survey of Yale alumni from the classes of 1979, 1984, 1989 and 1994, conducted by the Yale Office of Institutional Research, more men from each of those classes than women said that work was their primary activity - a gap that was small among alumni in their 20's but widened as women moved into their prime child-rearing years. Among the alumni surveyed who had reached their 40's, only 56 percent of the women still worked, compared with 90 percent of the men.
A 2005 study of comparable Yale alumni classes found that the pattern had not changed. Among the alumni who had reached their early 40's, just over half said work was their primary activity, compared with 90 percent of the men. Among the women who had reached their late 40's, some said they had returned to work, but the percentage of women working was still far behind the percentage of men.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all, levels strikingly similar to the percentages of the Yale students interviewed who predicted they would stay at home or work part time in their 30's and 40's.
https://www.nytimes.com/2005/09/20/us/many-women-at-elite-colleges-set-…
Kommentit (121)
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?
T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Miten suunnittelit lasten sairastamiset?
Kuinka moni yleensä haluaa tehdä uraa? Suurin osa, miehistä ja naisista käy töissä.
Itselläni on korkeampi koulutus kuin ex-miehellä, ahkeria työntekijöitä molemmat. Siinä vaiheessa kun olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, miehelle tarjottiin, kuin Manulle illallista, työpaikkaa, jossa palkka nousi tuplaksi, perheen kannalta hieno juttu, lisäksi 300km lähempänä mummolaa kuin entinen kotipaikkamme.
Minä irtisanouduin ja etsin uutta alkua työuralle.
Mutta kyllä naisen pitää todella tehdä se ura, miehelle, hyvälle jätkälle, se tuodaan. Poikamme "unohtui" kesätöihinsä ja yritys tarjoaa kokoajan koulutusmahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Minulla on varaa elättää vaikka neljää, mutta tarkoitus ei ole keskustella asiasta tuosta näkökulmasta vaan siitä mitä naiset itse haluavat ja sovittaa se muu sitten siihen.
Minä olen aina halunnut itselleni mieleiseltä alalta koulutuksen, samalta alalta työn ja itse tienaamaani palkkaa. Minulle on aina ollut kauhistus, että joutuisin olemaan tulottomana ja kuulla edes riidan yhteydessä mieheltä, miten minusta ei ole mitään hyötyä ja saan lähteä tyhjin käsin muualle. En usko, että yksikään mies ei jossain vaiheessa uhkailisi naista erolla ja vetoaisi naisen tulottomuuteen. Avioliitto voi kestää 60 vuotta, siihen mahtuu kaikenlaisia elämäntilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Miten suunnittelit lasten sairastamiset?
Kuinka moni yleensä haluaa tehdä uraa? Suurin osa, miehistä ja naisista käy töissä.Itselläni on korkeampi koulutus kuin ex-miehellä, ahkeria työntekijöitä molemmat. Siinä vaiheessa kun olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, miehelle tarjottiin, kuin Manulle illallista, työpaikkaa, jossa palkka nousi tuplaksi, perheen kannalta hieno juttu, lisäksi 300km lähempänä mummolaa kuin entinen kotipaikkamme.
Minä irtisanouduin ja etsin uutta alkua työuralle.
Mutta kyllä naisen pitää todella tehdä se ura, miehelle, hyvälle jätkälle, se tuodaan. Poikamme "unohtui" kesätöihinsä ja yritys tarjoaa kokoajan koulutusmahdollisuuksia.
Sitähän se on. Siksi naisen tulee itse luoda se uransa ja se vaatii enemmän kyynärpäitä ja esilletuloa kuin miehillä. Jos haluaa jäädä elätettäväksi niin se on täysin oma valinta, siitä ei voi syyttää yhteiskuntaa. Kaikki työpaikat missä olen ollut, pullistelee naisia jotka "on vaan töissä täällä ja mies tekee uraa". Sitten puhutaan yhteiskunnallisella tasolla miten lapset on naisen uran esteenä. Ei ole, vaan naiset itse ovat valitsemalla oman asemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Miten suunnittelit lasten sairastamiset?
Kuinka moni yleensä haluaa tehdä uraa? Suurin osa, miehistä ja naisista käy töissä.Itselläni on korkeampi koulutus kuin ex-miehellä, ahkeria työntekijöitä molemmat. Siinä vaiheessa kun olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, miehelle tarjottiin, kuin Manulle illallista, työpaikkaa, jossa palkka nousi tuplaksi, perheen kannalta hieno juttu, lisäksi 300km lähempänä mummolaa kuin entinen kotipaikkamme.
Minä irtisanouduin ja etsin uutta alkua työuralle.
Mutta kyllä naisen pitää todella tehdä se ura, miehelle, hyvälle jätkälle, se tuodaan. Poikamme "unohtui" kesätöihinsä ja yritys tarjoaa kokoajan koulutusmahdollisuuksia.
Mitä sinä ymmärrät uran tekemisellä? Eikö muka kaikilla ihmisillä ole tavoitteita elämässä. Halutaan työskennellä tietyllä alalla, saada tietty tulotaso tehdä tiettyyn tyyppisiä töitä jne. Tämä vaatii suunnittelua, kouluttautumista. Harva sitä vaan mitä tahansa töitä kelpuuttaa vaan on sellainen tietty unelma päässä minne haluaa päästä ja valitsee ne työpaikat, jotta eteneminen on mahdollista. Esim keittäjällä voi olla haave saada oma lounasruokala ja kampaaja voi haluta joksikin julkkiskampaajaksi. Kaikki tämä vaatii sen että ajattelee ja luo sitä uraansa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Jo aiemmin kehotettiin sinua hakemaan jotain duunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Minulla on varaa elättää vaikka neljää, mutta tarkoitus ei ole keskustella asiasta tuosta näkökulmasta vaan siitä mitä naiset itse haluavat ja sovittaa se muu sitten siihen.
Minä olen aina halunnut itselleni mieleiseltä alalta koulutuksen, samalta alalta työn ja itse tienaamaani palkkaa. Minulle on aina ollut kauhistus, että joutuisin olemaan tulottomana ja kuulla edes riidan yhteydessä mieheltä, miten minusta ei ole mitään hyötyä ja saan lähteä tyhjin käsin muualle. En usko, että yksikään mies ei jossain vaiheessa uhkailisi naista erolla ja vetoaisi naisen tulottomuuteen. Avioliitto voi kestää 60 vuotta, siihen mahtuu kaikenlaisia elämäntilanteita.
Kaiken lisäksi lähes puolet avioliitoista hajoaa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, joten eipä sen elättäjän varaan voi juuri laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Miten suunnittelit lasten sairastamiset?
Kuinka moni yleensä haluaa tehdä uraa? Suurin osa, miehistä ja naisista käy töissä.Itselläni on korkeampi koulutus kuin ex-miehellä, ahkeria työntekijöitä molemmat. Siinä vaiheessa kun olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, miehelle tarjottiin, kuin Manulle illallista, työpaikkaa, jossa palkka nousi tuplaksi, perheen kannalta hieno juttu, lisäksi 300km lähempänä mummolaa kuin entinen kotipaikkamme.
Minä irtisanouduin ja etsin uutta alkua työuralle.
Mutta kyllä naisen pitää todella tehdä se ura, miehelle, hyvälle jätkälle, se tuodaan. Poikamme "unohtui" kesätöihinsä ja yritys tarjoaa kokoajan koulutusmahdollisuuksia.Mitä sinä ymmärrät uran tekemisellä? Eikö muka kaikilla ihmisillä ole tavoitteita elämässä. Halutaan työskennellä tietyllä alalla, saada tietty tulotaso tehdä tiettyyn tyyppisiä töitä jne. Tämä vaatii suunnittelua, kouluttautumista. Harva sitä vaan mitä tahansa töitä kelpuuttaa vaan on sellainen tietty unelma päässä minne haluaa päästä ja valitsee ne työpaikat, jotta eteneminen on mahdollista. Esim keittäjällä voi olla haave saada oma lounasruokala ja kampaaja voi haluta joksikin julkkiskampaajaksi. Kaikki tämä vaatii sen että ajattelee ja luo sitä uraansa.
Mitä sinä teet tässä ketjussa, jos et ymmärrä uran tekemistä? Se on ihan fine, mutta tässä ketjussa puhutaan naisten urasta ja lasten vaikutuksesta siihen. Sitten joku tilee tänne länkyttämään kuinka lasten tekemistä ei voi suunnitella ja sitten se kääntyy siihen että itse asiassa et edes halua uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Vierailija kirjoitti:
On poliittisesti epäkorrektia sanoa haluavansa olla kotiäiti eikä sitä nyt missään kauheasti mediassa esim. mainostetakaan. Hyvinvointivaltio myös monella tapaa vääristää yhteiskunnan rakenteita eli USAn tilanne voisi olla lähempänä normaalitilannetta. Kuulemma pitää naiset poissa huipulta jopa.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005967630.html
Tarkoitus on ehkä vähäsen herättää keskustelua siitä onko se ura lopulta keskimääräiselle naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle.
Jenkeissä (ja vähemmässä määrin briteissä ja Saksassa) yhteiskuntarakenne käytännössä pakottaa toisen vanhemman kotiin. Pohjoismaissa, joissa asian voi vapaasti valita, on erittäin vähän varsinaisia kotiäitejä tai -isiä. Tämän pitäisi kertoa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Jo aiemmin kehotettiin sinua hakemaan jotain duunia.
Ymmärrän kateutesi, katkeraa työttömänä katsella toisten menestystä
T. Naisjohtaja
Ps, duunarit ei tunnu ymmärtävän että johtajalla voi olla lokoisaakin ja aikaa käydä vauvapslstalla, itse olen työsikalain ulkopuolella ;niinkuin ylin johto on usein) joten teen työtä missä ja milloin haluan, tulokset ratkaisee.
Tukehdu kateuteesi vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Tietenkin tässä elättäjä-mallussa miehen täytyy myös maksaa sen perheensä sairausvakuutus ja kerryttää eläke itsensä lisäksi myös vaimolle sekä tietysti säästää rahaa myös lasten lukukausimaksuja varten. Kaikki kulut juoksee myös eron, työttömyyden, sairauden sattuessa. Kuulostaa miehen kannalta tosi hyvältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
En ole tuo ihminen jolle vastasit, mutta eiköhän tässä jutun juuri ole se että nainen ei voi laskea sen varaan, että lapset tulevat juuri niin kuin on etukäteen ja työelämän kannalta optimaalisesti suunniteltu. Tietysti joillakin se onnistuu, jos on niin hedelmällinen että raskaus alkaa aikalailla heti kun ehkäisy lopetetaan, mutta mistäpä tuota kukaan etukäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
En ole tuo ihminen jolle vastasit, mutta eiköhän tässä jutun juuri ole se että nainen ei voi laskea sen varaan, että lapset tulevat juuri niin kuin on etukäteen ja työelämän kannalta optimaalisesti suunniteltu. Tietysti joillakin se onnistuu, jos on niin hedelmällinen että raskaus alkaa aikalailla heti kun ehkäisy lopetetaan, mutta mistäpä tuota kukaan etukäteen tietää.
No tämähän se pointti juuri oli, kiitos! Ja tosiaan, kyse ei ole minusta. Luulisi tämän olevan selvää jo vähintään sen perusteella, miten paljon hedelmällisyydesta ja lisääntymisongelmista kirjoitellaan, mutta ilmeisesti se on vaikea ymmärtää.
Terv. se ihminen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Jo aiemmin kehotettiin sinua hakemaan jotain duunia.
Ohis, tyypillinen mieskommentti jolla naisen menestys mitätöidään...”valehtelet”. Tyyppilistä... miehet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Jo aiemmin kehotettiin sinua hakemaan jotain duunia.
Ohis, tyypillinen mieskommentti jolla naisen menestys mitätöidään...”valehtelet”. Tyyppilistä... miehet!
Ei, ei miehet vaan palstaulit.
Ap vaan jatkaa tätä kampanjaansa täällä naisten työssäkäyntiä vastaan, koska selvästi vituttaa kun kokee naisten vieneen hänen duuninsa ja siksi on pakko roikkua Vauva-palstalla päivästä toiseen. Ah, miten ihanaa olisikaan ap:n elämä, jos naiset ymmärtäisivät olla siellä nyrkin ja hellan välissä.