Lue keskustelun säännöt.
Kahvilayrittäjän ahdinko: ihmiset ovat liian säästäväisiä
18.02.2026 |
Tehkääpä nyt isänmaallinen teko, ja käykääpä ainakin pari kertaa viikossa ostamassa syötävää ja juotavaa siltä oman paikkakuntanne pieneltä kahvilayrittäjältä, joka yrittää sinnitellä kasvavien kustannusten keskellä. Valitkaa välillä tai mieluummin useammin tällainen täysin yksityinen kahvila ketjukahvilan sijasta. Talous lähtee rullaamaan, kun uskallatte hyödyntää suomalaisia tuotteita ja palveluita. Näin yrittäjillä on itsellään varaa sitten temuttaa ja lennellä halpalentoyhtiöiden koneilla kaukomaille kuluttamaan.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä rahalla? Ei oo töitä juuri nyt eikä varmaan jatkossakaan. Sen verran kylmää on ollut kyyti viime aikoina.
Mitäpä jos en? Ainoa paikka missä voisin ajatella käyväni on paikka, mikä on toiminut kotikaupungissani 30 vuotta.
Kahvi ja pieni kuiva pulla 10e? Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käynkin, ja nimenomaan sellaisessa ketjuihin kuulumattomassa pienessä kahvilassa, en tosin asu Suomessa.
En käy kahviloissa, enkä juuri muutenkaan kuluta. Ei ole varaa. Olen huono ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku kuppi kahvia ja käntty maksaa kahvipaketin verran. Ehkä en käy kun en osta kahvipakettiakaan sillä hinnalla.
Ei kiinnosta tukea jonkun pölvästin mamman ylihintaista harrastekahvilaa ihan vaan siksi että pitää hyvesignaloida. Jos puitteet ja tuotteet on hyvät, palvelu pelaa ja hinnat on kohdallaan niin yritys kyllä pärjää. Jos joku on pielessä, niin todennäköisesti ei. Ketään ei pakoteta yrittäjäksi, jos homma sakkaa niin tee jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttui joskus tämän vuosituhannen alussa kun trenditlyylit alkoi postaamaan syömisiään someen, sillä seuraksella että kahvilayrittäjät hoksasi ilmaisen maisnosraon ja nosti hinnat oletettuun markkina-arvoon. Olisiko puhelimien kamerat syypäitä, eihän kukaan ennenvanhaan kantanut kameraa kaikkialle.
En minä säästämisen vuoksi pullaa osta, vaan mietin kilojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet yritykset tippuu seuraavaksi ja työttömiä tulee lisää. Tiedän useita pienyrittäjiä jotka vielä keikkuu ja toivoo parempaa. Tekevät ilman palkkaa jotta selviävät yrityksen laskuista. Nämä lähtevät seuraavaksi koska asiakkaita ei taida tulla lisää.
Jos käyn kaksi kertaa kahvilassa ja ostan sieltä kahvin + pullan, siihen menee viikon ruokarahat.
Ei pitkäaikaistyöttömällä ole varaa muiden keittämiin kahveihin, eikä muiden leipomiin pulliin. Mutta aikaa on leipoa itselleen ja keittää ne kahvit. Itse tehty pulla ei paljon maksa, varsinkaan, jos laittaa maidon tilalle vettä ja jättää sokerin pois. Eihän se sokeri itsessään paljon maksa, mutta ne särkylääkkeet, joita pitää syödä nivelkipuihin, jos syö sokeria.
Suomi on niin köyhä ja säiltään karu maa ettei täällä mikään pikkukahvilatoiminta kannata kuin korkeintaan kesällä hyvällä paikalla, jos nyt silloinkaan. Etelämmässä voi istua mukavasti jossain aukionreunassa, kulttuuri on sosiaalista ja kävijöitä riittää.
Kun erikoiskahvi on yli 5 euroa, kynnys käydä kahvilla on aika suuri. Kun sen cappuccinon sai vielä 3,5-4 eurolla, kävin useammin ja ostin usein jotain syötävääkin. Nykyään käyn ehkä kerran kuussa ja otan pelkän juotavan. Lopputuloksena käytän vähemmän rahaa kahvitteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta tukea jonkun pölvästin mamman ylihintaista harrastekahvilaa ihan vaan siksi että pitää hyvesignaloida. Jos puitteet ja tuotteet on hyvät, palvelu pelaa ja hinnat on kohdallaan niin yritys kyllä pärjää. Jos joku on pielessä, niin todennäköisesti ei. Ketään ei pakoteta yrittäjäksi, jos homma sakkaa niin tee jotain muuta.
Ei se minun vikani ole että pojastani tuli pölvästi! Yritin kyllä kasvattaa hänestä kunnollista, mutta SDP:tä äänestää ja pörssisähkönkin otti.
T. Pölvästin mamma
Vierailija kirjoitti:
Ei oo varaa.
Tämä. Jo ihan ruokakaupassa olen joutunut viemään ostoskoriin panemiani ruokia pois ennen kassalle menoa. Olen tajunnut, että käteinen tai tilin kate eivät riitä ostosten maksamiseen. Kovin mielellään sitä istahtaisi joskus vain vautiskelemaan ja rentoutumaan, mutta...
Nonniin.