Lue keskustelun säännöt.
Valehdellaanko meillä naisille?
06.03.2019 |
Että ura tulee heille olemaan yhtä tärkeä kuin miehille vaikka näin ei ole.
Jos Harvardin tai Yalen käyneet naiset tässä määrin viihtyvät kotona niin mitä toivoa on muilla naisilla kun tiedetään kuinka vaikeaa näihin pääsy tai näistä valmistuminen on. These are the go-getters. Tai entiset sellaiset.
According to a 2000 survey of Yale alumni from the classes of 1979, 1984, 1989 and 1994, conducted by the Yale Office of Institutional Research, more men from each of those classes than women said that work was their primary activity - a gap that was small among alumni in their 20's but widened as women moved into their prime child-rearing years. Among the alumni surveyed who had reached their 40's, only 56 percent of the women still worked, compared with 90 percent of the men.
A 2005 study of comparable Yale alumni classes found that the pattern had not changed. Among the alumni who had reached their early 40's, just over half said work was their primary activity, compared with 90 percent of the men. Among the women who had reached their late 40's, some said they had returned to work, but the percentage of women working was still far behind the percentage of men.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all, levels strikingly similar to the percentages of the Yale students interviewed who predicted they would stay at home or work part time in their 30's and 40's.
https://www.nytimes.com/2005/09/20/us/many-women-at-elite-colleges-set-…
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Just tollasella kitinällä ja valituksella sitä uraa ei ole, vaan "käyt pelkästään töissä". Mulla on ura, niin voit olla varma että osaan myös lukea. Tollanen saivartelu tosta lastensaantiasiasta kertoo just siitä, että sulla on taipumus kitistä ja valittaa ja uhriutua sen sijaan, että koittaisit kääntää tilanteen voitoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos tuolle linjalle lähdetään niin miehet voivat taas kieltäytyä lisääntymästä ennen kuin saavat sananvaltaa esim. abortteihin. Tai isyyden selvityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos tuolle linjalle lähdetään niin miehet voivat taas kieltäytyä lisääntymästä ennen kuin saavat sananvaltaa esim. abortteihin. Tai isyyden selvityksiin.
Millä ihmeen perusteella? Abortteihin nyt tietenkään miehillä ei ole sanomista niin kauan kun vauva kasvaa naisen vatsassa. Se menisi jo järjestelmälliseksi sorroksi ja väkivallaksi.
/25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Just tollasella kitinällä ja valituksella sitä uraa ei ole, vaan "käyt pelkästään töissä". Mulla on ura, niin voit olla varma että osaan myös lukea. Tollanen saivartelu tosta lastensaantiasiasta kertoo just siitä, että sulla on taipumus kitistä ja valittaa ja uhriutua sen sijaan, että koittaisit kääntää tilanteen voitoksesi.
Minä en kitissyt yhtään mitään yhtään missään, kerroin vain lastensaannin realiteeteista. Jos luet viestejäni taaksepäin, huomaat, että en ole puhunut lainkaan siitä, miten lapsensaanti olisi vaikuttanut haitallisesti työelämääni, koska se ei ole. Sinä olet nyt ihan itse keksinyt sen uhriutumisen ja valittamisen, se varmasti sitten kertoo jotain sinusta (kuten myös se, että minä keskustelin asiasta, mutta sinä haluatkin keskustella keksimästäsi kitisemisestä).
Rautalanka: Kerroin esimerkit omasta ja kaverin lastensaannista osoittaakseni sen, että se lastensaannin aikatauluttaminen ei ole niin helppoa, kun aikataulusta ei etukäteen voi sanoa mitään. En kirjoittanut mitään siitä, että minä tai kaverini olisimme kokeneet työelämän puolelta jotain vaikeuksia.
Jos sinulla ei ole itse asiaan mitään sanottavaa, voisimmeko lopettaa tämän keskustelun, koska minulla ei ole mielenkiintoa puhua siitä, millaisia kummallisia tulkintoja olet viesteistäni tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Apn ei kannata puhua toisten puolesta.
T. Naisjohtaja, yli 800 alaista, VP johtoryhmässä. Ja tään on päästy kovalla työllä ja taistelulla, piti olla tuplasti parempi kuin yksikään mies.
Kovasti sinulla tuntuu olevan aikaa roikkua vauvapalstalla, ei ole ensimmäinen kerta kun uraasi mainostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Siinä 1,5 vuodessaa on siis elimistölle tarpeeksi toipumisaikaa. Oletko yksinkertainen? Jos sinulla on vaikea raskaita ,ei niin kaikilla ole. Olisko kannattanut tehdä ne lapset nuorempana?
En ole yksinkertainen, vaan perustan käsitykseni tieteelliseen tutkimukseen, enkä siihen, että joku tietty palautumisaika nyt minusta sattuu tuntumaan sopivalta vai ei.
Sinun mielestäsi duomalaisessa neuvolassa terveydenhoitajat ja lääkärit jakavat mutua ihmisen terveyteen liittyen, eikä se sinun mukaasi perustu fysiologisiin ja lääketieteellisiin faktoihin? Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Siinä 1,5 vuodessaa on siis elimistölle tarpeeksi toipumisaikaa. Oletko yksinkertainen? Jos sinulla on vaikea raskaita ,ei niin kaikilla ole. Olisko kannattanut tehdä ne lapset nuorempana?
En ole yksinkertainen, vaan perustan käsitykseni tieteelliseen tutkimukseen, enkä siihen, että joku tietty palautumisaika nyt minusta sattuu tuntumaan sopivalta vai ei.
Sinun mielestäsi duomalaisessa neuvolassa terveydenhoitajat ja lääkärit jakavat mutua ihmisen terveyteen liittyen, eikä se sinun mukaasi perustu fysiologisiin ja lääketieteellisiin faktoihin? Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Ylu nelikymppiset naiset harvemmin tulevat enää raskaaksi. Heillä on eläkeikäänkin työvuosia edessa yli 20 vuotta. Kummasti luulet, että kaikki työtä hakevat naiset ovat suunnittelemassa lasten hankintaa.
Totta, mutta miten nämä ovat työllistyneet ennen 40 vuotta? Puhuin juuri valmistuneista naisista.
Et puhunut, kirjoitit vain naisten palkkaamisesta. Vai pidätkö sinäkin muiden palstamiesten tapaan naisina vain 18-25-vuotiaita naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Siinä 1,5 vuodessaa on siis elimistölle tarpeeksi toipumisaikaa. Oletko yksinkertainen? Jos sinulla on vaikea raskaita ,ei niin kaikilla ole. Olisko kannattanut tehdä ne lapset nuorempana?
En ole yksinkertainen, vaan perustan käsitykseni tieteelliseen tutkimukseen, enkä siihen, että joku tietty palautumisaika nyt minusta sattuu tuntumaan sopivalta vai ei.
Sinun mielestäsi duomalaisessa neuvolassa terveydenhoitajat ja lääkärit jakavat mutua ihmisen terveyteen liittyen, eikä se sinun mukaasi perustu fysiologisiin ja lääketieteellisiin faktoihin? Mielenkiintoista.
No näköjään on jaettu mutua, kun tutkimukset ihan selvästi sanovat, että alle 2,5 vuoden ikäero on riski.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005534617.html
"”Raja hyvän ja haasteellisen ikäeron välillä kulkee suunnilleen siinä, kun ensimmäinen lapsi on täyttänyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Jos synnytysväli on sitä lyhyempi, riskit sekä lapsen että äidin terveydelle kasvavat”, Rotkirch sanoo.
Väestöliitossa mietitään nyt, pitäisikö vanhempia ryhtyä valistamaan neuvoloissa liian tiheiden synnytysten vaaroista. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että vanhemmat odottaisivat vähintään kaksi vuotta, ennen kuin he ryhtyvät yrittämään sisarusta lapselleen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Miten näiden Harvardista tai Yalesta valmistuneiden naisten tilanne on sama mitä suomalaisista yliopistoista valmistuneiden naisten? Voisiko olla mitenkään niin, että osa amerikkalaisista naisista etsii opiskelukavereiden joukosta puolison, jolla on edessä hyvä ura ja hyvät tulot, kun suomalaisista naisista tähtäimenä on oma ura ja omat tulot? Kun edelleenkään suomalaiset miehet eivät elätä vaimoa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Minulla on varaa elättää vaikka neljää, mutta tarkoitus ei ole keskustella asiasta tuosta näkökulmasta vaan siitä mitä naiset itse haluavat ja sovittaa se muu sitten siihen.
Jaa a. Minusta on tärkeää että naisella on omaa varallisuutta ja tulot, ts. Ei ole riippuvainen miehestä, mutta mitään uraa en ole koskaan havitellut tai kaivannut. Ihan perus mukava työpaikka josta tienaa sen verran että elää ja jää hiukan säästöönkin. Olen myös nauttinut siitä ajasta kun olen ollut lasten kanssa kotona, mutta jossain vaiheessa sitä aina kaipaa taas töihin. Äitini on korkeakoulutettu ja sina tuputtanut sitä koulutusta ja uran havittelua tyyliin ”saat enemmän rahaa!” Mihin ihmeeseen minä tarvitsen enemmän rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Minulla on varaa elättää vaikka neljää, mutta tarkoitus ei ole keskustella asiasta tuosta näkökulmasta vaan siitä mitä naiset itse haluavat ja sovittaa se muu sitten siihen.
En ole tuo, jonka kanssa keskustelet, mutta onko amerikkalaisia naisia koskeva tutkimus paras lähtökohta keskustella suomalaista naisista? (En muuten usko, että sulla olisi varaa elättää vaikka neljää kotirouvaa Suomessa, sori vaan, mutta ei nyt takerruta siihen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Luen kyllä työnikin puolesta englanninkielisiä tekstejä, mutta tämä on keskustelupalsta ja ellet osaa referoida ja soveltaa amerikkalaisia tutkimuksia Suomeen, niin en pidä sitä keskusteluna.
Olisiko sinulla itselläsi varaa elättää kotirouva? Siis sinä olisit perheen ainoa palkansaaja eikä vaimo saisi työttömyyskorvauksia tai muita tukia sen jälkeen, kun kotihoidosta ei enää maksettaisi. Kuinka monella suomalaismiehellä uskoisit olevan taloudelliset mahdollisuudet samaan? Entä jos tulisi avioero, olisitko valmis maksamaan elatusapua myös puolisolle?
Minulla on varaa elättää vaikka neljää, mutta tarkoitus ei ole keskustella asiasta tuosta näkökulmasta vaan siitä mitä naiset itse haluavat ja sovittaa se muu sitten siihen.
Eikö siis oikeampi avaus olisi ollut kysyä meiltä naisilta, mitä me haluamme sen sijaan, että yrität kertoa meille, mitä meidän pitäisi haluta?
Ei tuo ole mitään vapaaehtoista lapsettomuutta, vaan lapsettomuutta olosuhteiden vuoksi...
ohis