Lue keskustelun säännöt.
Valehdellaanko meillä naisille?
06.03.2019 |
Että ura tulee heille olemaan yhtä tärkeä kuin miehille vaikka näin ei ole.
Jos Harvardin tai Yalen käyneet naiset tässä määrin viihtyvät kotona niin mitä toivoa on muilla naisilla kun tiedetään kuinka vaikeaa näihin pääsy tai näistä valmistuminen on. These are the go-getters. Tai entiset sellaiset.
According to a 2000 survey of Yale alumni from the classes of 1979, 1984, 1989 and 1994, conducted by the Yale Office of Institutional Research, more men from each of those classes than women said that work was their primary activity - a gap that was small among alumni in their 20's but widened as women moved into their prime child-rearing years. Among the alumni surveyed who had reached their 40's, only 56 percent of the women still worked, compared with 90 percent of the men.
A 2005 study of comparable Yale alumni classes found that the pattern had not changed. Among the alumni who had reached their early 40's, just over half said work was their primary activity, compared with 90 percent of the men. Among the women who had reached their late 40's, some said they had returned to work, but the percentage of women working was still far behind the percentage of men.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all, levels strikingly similar to the percentages of the Yale students interviewed who predicted they would stay at home or work part time in their 30's and 40's.
https://www.nytimes.com/2005/09/20/us/many-women-at-elite-colleges-set-…
Kommentit (121)
Missä edes väitetään, että työura olisi naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle? Ainoa väite, minkä minä olen kuullut, on että tasa-arvon kannalta naisella tulee olla vapaus keskittyä työhönsä siinä missä miehelläkin. Ja vaikka kaikki naiset eivät valitse niin, ei se poista sen vapauden tärkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Et pystynyt suunnittelemaan lasten saamista ja uraasi?
Vierailija kirjoitti:
Missä edes väitetään, että työura olisi naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle? Ainoa väite, minkä minä olen kuullut, on että tasa-arvon kannalta naisella tulee olla vapaus keskittyä työhönsä siinä missä miehelläkin. Ja vaikka kaikki naiset eivät valitse niin, ei se poista sen vapauden tärkeyttä.
Missä edes väitetään, että työura olisi automaattisesti tärkeä sukupuolesta riippuen? On ihmisiä, joille työura on tärkeä, ja sitten on niitä, joille ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Et pystynyt suunnittelemaan lasten saamista ja uraasi?
Siis ajatteletko, että mä nyt tässä keskustelen sillä tavalla, että ajattelen asiaa vain omasta näkökulmastani? Mä kuvittelin, että tässä keskustelussa on ikään kuin oletuksena se, että ihmiset seuraavat edes jonkin verran mediaa ja ehkä tuntevatkin muita ihmisiä kuin omat vanhempansa, ovat törmänneet siihen, miten jatkuvasti uutisoidaan lisääntymisvaikeuksista ja hedelmällisyysongelmista, mutta ilmeisesti näin ei voi olettaa. On hieman raskasta olla ainoa infromaation lähde. No, voin nyt sitten kertoa, että ihmisten hedelmällisyysongelmat ovat lisääntyneet, ja sen takia raskaaksi tuleminen on vaikeutunut. Mm. tämä oli se lähtökohta, josta aloin keskustella.
Mikäs se ura nyt olikaan, jota mun olisi pitänyt suunnitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, eiköhän niitä mielihaluja ole yhtä monta kuin on naisiakin.
Ja todella monen naisen toive on tehdä lapsi aina 3 vuoden välein että saa sluibaa työelämästä. Ja sen takia työnantajat olettavat että lähtökohtaisesti kaikki naiset tekevät näin. Koska riskinhallinta. Minä en ymmärrä että miksi yhteiskunta tukee 3 vuoden kotona olemista, mikä sabotoi kaikkien naisten työ- ja urakuviot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Ja nyt takerruit tuohon että sinulle keksitään ominisuuksia. Että se on ihan päivän sana 😂😂😂 Ole vain ihan rauhassa omassa työssäsi ja tyytyväinen siihen. Hyvä että olet. Mutta anna meidän muutamien tehdä sitä uraa, me jaksetaan sovitella se yhteen perheenlisäyksen kanssa. Ja uskonpa että moni nuori nainen haluaa ja jaksaa, ja silloin ei voi jäädä pankolle makaamaan. Jos ei tule raskaaksi suunnitelmien mukaan niin silloin pitää muuttaa suunnitelmia. Keskittyä hetkeksi uraan ja jos raskaus myöhemmin tärppää niin keskustella silloin töissä poissaolon kesto ja odotukset uralle sitten kun palaa. Eli tehdä siellä töissä selväksi ne urahaaveet eikä jäädä epämääräisiksi ajoiksi pois ja jättää työnantaja epätietoiseksi aikooko se palata ja milloin. Ja sitten tulla takaisin töihin ja elää kuitenkin toinen jalka kotona ja samalla salaa odottaen, että joku tulisi tarjottimella tuomaan lisää vastuuta ja uusia haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Ja nyt takerruit tuohon että sinulle keksitään ominisuuksia. Että se on ihan päivän sana 😂😂😂 Ole vain ihan rauhassa omassa työssäsi ja tyytyväinen siihen. Hyvä että olet. Mutta anna meidän muutamien tehdä sitä uraa, me jaksetaan sovitella se yhteen perheenlisäyksen kanssa. Ja uskonpa että moni nuori nainen haluaa ja jaksaa, ja silloin ei voi jäädä pankolle makaamaan. Jos ei tule raskaaksi suunnitelmien mukaan niin silloin pitää muuttaa suunnitelmia. Keskittyä hetkeksi uraan ja jos raskaus myöhemmin tärppää niin keskustella silloin töissä poissaolon kesto ja odotukset uralle sitten kun palaa. Eli tehdä siellä töissä selväksi ne urahaaveet eikä jäädä epämääräisiksi ajoiksi pois ja jättää työnantaja epätietoiseksi aikooko se palata ja milloin. Ja sitten tulla takaisin töihin ja elää kuitenkin toinen jalka kotona ja samalla salaa odottaen, että joku tulisi tarjottimella tuomaan lisää vastuuta ja uusia haasteita.
Missä olikaan se kohta, jossa sanoin, että muut eivät saa tehdä uraa?
Teille jotka ihmettelette että miksi pariskunta ei jaa vanhempainvapaita tasan: koska työnantaja ei suostu. Kuulema sijaisen palkkaaminen 6 kk ajalle on vaikeaa ja mun pitäis olla vähintään vuosi pois. Enpä oo kuullu että ketään miestä pakotettais olemaan vuosi kotona työnantajan toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Miten niin monella naisjohtajilla on aikaa päivystää täällä arkipäivänä tähän aikaan, ja kuinka naisjohtajan veroprosentti voi olla 58%?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Tässä ketjussa puhutaan naisten urasta. Toi että tartuit siihen epäolennaisimpaan asiaan kertoo, että missasit itse koko pointin. Tietysti uraa voi luoda vaikka ne lapset tulisi 10v välein, eniten haittaa on jos pukkaat kolmen vuoden välein yhden mukulan ja olet aina kaksi vuotta pois työelämästä ---> urajuna meni jo koska et ollut kyydissä.
Jäätkö töissäkin aina jumiin johonkin aidanseipääseen, kun muut puhuvat aidasta? Ja jos sun keho ei palaudu etkä "jaksa", niin lisää liikuntaa ja hoida itsesi kuntoon.
Mielestäni aika oleellinen pointti on naisen lisääntymisen rajat. Se ei ole aidanseiväs, vaan ihan asian ytimessä. Minä en myöskään puhu omasta kehostani, vaan tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lasten pienet ikäerot ovat haitallisia terveydelle. Linkki ja lainaus löytyvät tältä sivulta.
Mitäpä, jos keskustelisit itse asiasta sen sijaan, että keskityt loukkaamaan minua? Kyselet tuossa, millainen olen töissä, toivottavasti myös pysähdyt itse miettimään, millainen olet, kun yleisen tason sijaan pyrit tarttumaan henkilökohtaisiin asioihin ainakin näin foorumikeskusteluissa.
Itse asiassa sun kanssa keskustelee vähintään kaksi ihmistä. Se vain on niin, että just nuo "seli seli joka asiaan" on niitä kenellä sitä uraa ei ole ja jotka etsii syitä yhteiskunnasta eikä itsestään.
1) Minä en ole seli-selitellyt yhtään mitään. Aloin kommentoimaan sitä, miten lisääntymisen suunnittelu siihen malliin, jota se yksi kirjoittaja ehdotti, ei ole oikein tarkoituksenmukaista tai välttämättä edes mahdollista.
2) En ole voivotellut uran perään tai syyttänyt sen puuttumisesta yhteiskuntaa tai mitään muutakaan tahoa, koska en halua uraa. Mulle riittää se, että teen töitä ja saan siitä rahaa.
3) On ärsyttävää yrittää "keskustella" ihmisten kanssa, jotka eivät kykene keskustelemaan itse asiasta (minun pointtini oli se, että lisääntymisen suunnittelu mainituilla ehdoilla (vakipaikka [joka voi antaa odottaa itseään aika pitkän aikaa], aikataulu ja pienet ikäerot) ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista. Tästä asiasta keskustelemisen sijaan sinä ja se toinen henikö olette tehneet minusta mielikuvituksellisia oletuksia ja keskustelleet sitten niistä. Syytä sille en halua edes arvailla.
Jos jokin ei sinulta onnistu, niin se on mahdotonta kaikille muillekin? Ohis
Mikäs se asia nyt olikaan, joka ei minulta onnistunut, ohis? Vaikea tietää, mistä keskustellaan, kun päivän sanana on se, että keksitään toisille ominaisuuksia ja keskustellaan sitten niistä.
Ja nyt takerruit tuohon että sinulle keksitään ominisuuksia. Että se on ihan päivän sana 😂😂😂 Ole vain ihan rauhassa omassa työssäsi ja tyytyväinen siihen. Hyvä että olet. Mutta anna meidän muutamien tehdä sitä uraa, me jaksetaan sovitella se yhteen perheenlisäyksen kanssa. Ja uskonpa että moni nuori nainen haluaa ja jaksaa, ja silloin ei voi jäädä pankolle makaamaan. Jos ei tule raskaaksi suunnitelmien mukaan niin silloin pitää muuttaa suunnitelmia. Keskittyä hetkeksi uraan ja jos raskaus myöhemmin tärppää niin keskustella silloin töissä poissaolon kesto ja odotukset uralle sitten kun palaa. Eli tehdä siellä töissä selväksi ne urahaaveet eikä jäädä epämääräisiksi ajoiksi pois ja jättää työnantaja epätietoiseksi aikooko se palata ja milloin. Ja sitten tulla takaisin töihin ja elää kuitenkin toinen jalka kotona ja samalla salaa odottaen, että joku tulisi tarjottimella tuomaan lisää vastuuta ja uusia haasteita.
Mitä se sitten on, jos ei keksimistä, jos vastaaja koko ajan keskittyy asioihin, joita en ole sanonut ja kirjoittanut, vaan jotka ovat hänen mielikuvituksensa tulosta? Mähän en esimerkiksi ole valittanut, itkenyt tai syytellyt, ainoastaan puhunut faktoista. Ja yksi fakta on se, että jos odottaa vakipaikan saamista, voi olla, että hedelmällinen ikä meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Missä edes väitetään, että työura olisi naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle? Ainoa väite, minkä minä olen kuullut, on että tasa-arvon kannalta naisella tulee olla vapaus keskittyä työhönsä siinä missä miehelläkin. Ja vaikka kaikki naiset eivät valitse niin, ei se poista sen vapauden tärkeyttä.
Naisjohtajien puutteenhan monet mieluummin selittävätkin syrjinnällä kuin naisten omilla taipumuksilla ja siksi jotkut vaativat kiintiöitäkin. Ja jossain sellaiset onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
En olisi uskonut naiseksi kun et ymmärrä, että lapset eivät synny käskemällä. Nainen ei raskaudu aikatauluttamalla vaan siihen voi mennä aikaa tai se voi tapahtua yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Ohis, mutta näin ulkopuolisin silmin vaikuttaa kyllä siltä, että sinulla on vakavia ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa. Tartut toisten teksteissä epäolennaisiin kohtiin ja et ymmärrä suurempaa kokonaisuutta ollenkaan. Kannattaisi varmaan vapaa-ajalla keskittyä lukemiseen enemmän niin harjaantuisi tuo taito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Eli jos sanon, että aika harva tekee uraa, niin ajattelet, että tarkoitan sillä, että ihmiset eivät ollenkaan tee uraa? Luettelin oman alani faktoja, sinun mielestäsi ne ovat huonoja puolia.
Ehkä me käsitämme uran tekemisen ihan eri tavalla. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät uraa, siis ovat todella kunnianhimoisia työnsä suhteen ja haluavat päästä koko ajan eteenpäin. Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei ole tällaisia: he haluavat, että heillä on suhteellisen vakaa työ ja myös vapaa-aikaa. Kunnianhimoisilla uraa tekevillä ihmisillä ei tätä ole. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät halua edetä töissä, vaikka korkeampaa pesitä tarjotaan, koska se tarkoittaa mm. sitä, että tavoitettavissa pitää olla myös vapaa-ajalla ja matkustuspäiviä on enemmän.
Tunnen myös erittäin paljon pätkätyöläisiä. Tunnen paljon opettajia, ja todella harvalla heistä on vakipaikka. Se, että pyritään vakipaikkaan ei ole mielestäni oikein rinnastettavissa siihen, että pyritään työelämässä aina ylemmäs ja ylemmäs, eli tehdään uraa. En tiedä, onko tässä nyt kyse siitä, ettet oikein tunne nykyajan työelämää ja siksi et oikein ymmärrä, mitä eroa on uran tekemisellä ja sillä, että pyritään edes jonkinlaiseen vakauteen.
Minä en pyöri oman napani ympärillä, sinä sen sijaan pyörit: et yritä keskustella yleisestä näkökulmasta, vaan keskityt haukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen kysymys. Täytyykö jonkun ulkopuolisen kertoa sinulle, oletko ura- vai perheihminen? Et osaa arvioida tätä itse?
Minä mahdan olla melkoinen kummajainen, sillä en ole kumpaakaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Jos satuit huomaamaan, niin aloittaja perusti alustuksensa huippuyliopistoista Harvard, Yale valmistuneiden naisten kotiäitiyteen/ tyytyväisyyteen. Tällöin voi olettaa, että puhutaan hyvin koulutettuja ihmisistä, joilla yleensä se ura ja sen kehittäminen on tärkeää. Ymmärrän kyllä , että keittäjällä tai parturi-kampaajalla ei ole ura mielessä , kunhan töissä käy.
Joo, satuin huomaamaan, ja ihmettelinkin, miksi aloittaja haluaa vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välille, kun kaikille pitäisi olla aivan itsestään selvää, että yhtäläisyyksiä ei voi vetää. Meillä on palkalliset äitiyslomat ja kaikki muutkin ensimmäisellä sivulla luettelemani asiat, ja tämän lisäksi kotiäitiys on harvinaista.
Jos koet itse olevasi koulutettu ihminen, ihmettelen tekstisi sävyä. Et kiinnitä lainkaan huomiota tuohon yllä mainitsemaani seikkaan, ja asioista puhumisen sijaan olet kiinnostunut vähättelemään vähemmän koulutettuja ihmisiä.
Minä olen korkeakoulutettu, ja tästä syystä myös suurin osa tuttavapiiristäni on. Aika harva kuitenkaan "tekee uraa" – toki mulla on myös sellaisia tuttuja. Esim. itse olen kääntäjä. Kääntäjät ovat nykyään lähes kaikki freelancereita, joten voit olla varma, että tällä alalla "uran tekeminen" on aika harvinaista. Mä teen töitä (oikeastaan en voi sanoa, että "käyn töissä", koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa) ja saan siitä rahaa. Tämän kutsuminen "uran tekemiseksi" on lähinnä naurettavaa.
Onko jotain lisättävää itse asiaan, vai haluatko vielä keskustella minusta? Mä en halua keskustella minusta, joten jos ei ole varsinaista asiaa, niin jätetään tää tähän.
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.
En ajattele. On outoa, että edes kysyt tuollaista. Onko tuo mielestäsi keskustelua?
En myöskään ole sellainen ihminen, että haluaisin töihin kv-yritykseen, vaan olen tyytyväinen siihen, että minulla on joustava työ.
En tiedä, mistä sinä tuon itkemisen sait. Voisitko selittää, mikä tuo tyyli keskustella oikein on?
No miksi sitten välität ettei ihmisillä yleensä ole uraa vaan käyvät vaan töissä? Luettelee oman alasi huonoja puolia ja kerrot ettei sinulla ole uraa. Seuraavassa viestissä oletkin sitten asiaan tyytyväinen. Kaikki ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Toiset ihmiset ajattelevat ja kehittävät uraansa. Itse olet omituinen keskustelija, jolla ilmeisesti ei ole mitään järkevää sanottavaa keskustelun aiheeseen.
Eli jos sanon, että aika harva tekee uraa, niin ajattelet, että tarkoitan sillä, että ihmiset eivät ollenkaan tee uraa? Luettelin oman alani faktoja, sinun mielestäsi ne ovat huonoja puolia.
Ehkä me käsitämme uran tekemisen ihan eri tavalla. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät uraa, siis ovat todella kunnianhimoisia työnsä suhteen ja haluavat päästä koko ajan eteenpäin. Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei ole tällaisia: he haluavat, että heillä on suhteellisen vakaa työ ja myös vapaa-aikaa. Kunnianhimoisilla uraa tekevillä ihmisillä ei tätä ole. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät halua edetä töissä, vaikka korkeampaa pesitä tarjotaan, koska se tarkoittaa mm. sitä, että tavoitettavissa pitää olla myös vapaa-ajalla ja matkustuspäiviä on enemmän.
Tunnen myös erittäin paljon pätkätyöläisiä. Tunnen paljon opettajia, ja todella harvalla heistä on vakipaikka. Se, että pyritään vakipaikkaan ei ole mielestäni oikein rinnastettavissa siihen, että pyritään työelämässä aina ylemmäs ja ylemmäs, eli tehdään uraa. En tiedä, onko tässä nyt kyse siitä, ettet oikein tunne nykyajan työelämää ja siksi et oikein ymmärrä, mitä eroa on uran tekemisellä ja sillä, että pyritään edes jonkinlaiseen vakauteen.
Minä en pyöri oman napani ympärillä, sinä sen sijaan pyörit: et yritä keskustella yleisestä näkökulmasta, vaan keskityt haukkumiseen.
No etpä sinäkään keskity yleiseen näkökulmaan vaan ihan omiisi, joita tuot saivarrellen eri vinkkeleistä esiin. Eikä kukaan ole keskittynyt haukkumiseen sen enempää kuin sinä itsekään, ihan yhtä kärkkäästi tuot omaa näkökulmaasi esiin. Ole nyt vain tyytyväinen siihen vakaaseen oloosi äläkä jankkaa, näyttää aika moni ärsyyntyvän sun tyyliin. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ITSE ei ole johtajanhommia nähnytkään. Sosiaalituella vuokrakuutiossa työttömänä päivät ja yöt pelaava rasvatukkahimmiö. Lukee red_pilliä ja on niin in_cel mies, ”luomakunnan kruunu”. Naurattaa.
Ja sit on tietävinään meidän osavien akateemisten naisjohtajien mielipiteet ja halut meitä ITSEÄMME paremmin. Mansplaining alert!
Mitä ap luulet, otanko mielipiteitä ja ohjeita rupusakilta vastaan!?T. Naisjohtaja, veroprosentti 58%
Miten niin monella naisjohtajilla on aikaa päivystää täällä arkipäivänä tähän aikaan, ja kuinka naisjohtajan veroprosentti voi olla 58%?
No mä olen esim omistajajohtaja. Parisataa ihmistä perustamassani firmassa. Käyn pari tuntia toimistolla päivässä. Nyt lähden hiihtämään.
Varsinkin omistaja-toimarin elämä ei ole virka-aikaan sidottu. Hyvin ehdin palstailla mutta seuraan vain kiinnostavia ketjuja.
T. Yksi näistä naisjohtajista
Ajattelet kielenkääntäjä huonojen työehtojen koskevan myös kaikkia muita koulutettuja ihmisiä? Pari kaveria kouluttautui kielenkääntäj kei. Mainitsemistasi syistä toinen kehitti uraansa, opiskeli kaupallisen tutkinnon ja on nykyisin kv-yrityksessä hyvällä liksalla. Toinen muutti miehen luo Saksaan ja opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Se, että sinä et osaa uraasi kehittää , ei tarkoita sitä, että kaikki jää paikoilleen itkemään.