Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta hyvää ystävää sulla on?
Lasketaan kaikki sukulaisista alkaen, jos pidät hyvänä ystävänä. Voi myös kertoa tarkemmin.
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Oma äitini, anoppi ja kolmas on ystävä, johon tutustuin muutama vuosi sitten ja heti alusta alkaen meidän on ollut tosi helppo puhua toisillemme asiasta kuin asiasta. Todella syvä luottamus, puolin ja toisin kaikkien ystävieni kohdalla. Enempää en tarvitse. Niin moniin olen joutunut elämän varrella pettymään.
Työkavereita tosi monta, AA-ystäviä tosi paljon, serkut, sisarukset, harrastuksissa (vaellus suomessa ja ulkomailla sekä böödibongaus), ammattiliittotouhuissa, lemmikkiharrastuksissa..
Onhan niitä kivoja ihmisiä maailma pullollaan.
3 kommentti lisää: Miestäni pidän ystävää korkeammalla tasolla: sielunkumppanina.
Ei se määrä vaan laatu, muistakaa toverit se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin mun koira joka huijaa tosi paljon mutta ei kuseta isosti.
Varmaankin 4, joista vain yksi ei sukua tai oma puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään. Viimeinenkin, jota pidin jonkinlaisena ystävänä alkoi vuosi sitten käännyttämään minua AA-kerholaiseksi, vaikka en ole siellä vuosiin käynyt - sanoin hänelle, ettei tarvitse aivopestä - ei ole sen jälkeen ottanut yhteyksiä.
Kaksi sydänystävää, sellaisia joille voisin hätätilassa soittaa vaikka keskellä yötä. Puolikymmentä hyvää ystävää, jotka kyllä varmaan hekin auttaisivat koska tahansa, mutta eivät ole tuttuja kymmenien vuosien takaa eivätkä siis tunne koko elämänhistoriaani.
Puolisoani en lue ystäväksi vaan nimenomaan puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein sitä pohtii, miten sitä sitten pärjää kun jostain läheisestä ystävästä aika jättää. :( Suunnaton suru olis. Onko kokemuksia?
Aika paljon, pitkäaikaisimmat ovat kulkeneet matkassa 5-vuotiaasta (eli yli 40 vuotta) ja tuoreimmat on parin vuoden takaa. Nopeasti laskettuna parikymmentä. Perhettä ja sukulaisia en laske ystäviksi, ne on eri asia.
Mulle tuppaa tarttumaan ystäviä matkaan kaikkialta, koulusta, yliopistosta, duuneista ja äitikavereita kotiäitivuosilta joista muutamaan on yhteys säilynyt ja samanikäisiin lapsiin alunperin perustuva tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi.
Mä lasken hyviksi ystäviksi ihmiset joihin tiedän voivani luottaa, joille voi soittaa hädän hetkellä tai jakaa iloiset uutiset niin että he iloitsevan mukana, vaikka ei kovin usein nähtäisikään. Juttu jatkuu aina luontevasti siitä mihin se viimeksi jäi. Olen tosi lojaali ja hyvä ystävä itse ja odotan samaa vastapuolelta.
Asun jo neljännessä eri maassa joten pakostakin välimatka ja aikaero hankaloittavat yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4 vähän miten sen nyt miettii.
Ei yhtään hyvää ystävää, pari parempaa kaveria ja ehkä viisitoista satunnaista kaveria ( lähinnä työkaveria, joiden kanssa käydään saunailloissa ja baareissa). Perhe on myös, mutta lasken tosiaan sen korkeammalle tasolle kuin ystävät.
Oma jo aikuinen tytär, yksi lapsuudesta asti tuttu kaveri ja kaverin entinen vaimo, siis kolme sellaista joita pidän oikeana ystävänä.
Oma vaimo oli ennen paras ystäväni mutta hän olikin eri ihminen mitä hänestä 20 vuoden aikana opin tuntemaan, nyt odotan viimeisen lapsen aikuistumista ja sitten alan elellä yksikseen.
Yhdeksän. Yksi tarha ajoilta, kaksi ala-asteelta, viisi teini ajoilta ja yksi opiskelun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon, pitkäaikaisimmat ovat kulkeneet matkassa 5-vuotiaasta (eli yli 40 vuotta) ja tuoreimmat on parin vuoden takaa. Nopeasti laskettuna parikymmentä. Perhettä ja sukulaisia en laske ystäviksi, ne on eri asia.
Mulle tuppaa tarttumaan ystäviä matkaan kaikkialta, koulusta, yliopistosta, duuneista ja äitikavereita kotiäitivuosilta joista muutamaan on yhteys säilynyt ja samanikäisiin lapsiin alunperin perustuva tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi.
Mä lasken hyviksi ystäviksi ihmiset joihin tiedän voivani luottaa, joille voi soittaa hädän hetkellä tai jakaa iloiset uutiset niin että he iloitsevan mukana, vaikka ei kovin usein nähtäisikään. Juttu jatkuu aina luontevasti siitä mihin se viimeksi jäi. Olen tosi lojaali ja hyvä ystävä itse ja odotan samaa vastapuolelta.
Asun jo neljännessä eri maassa joten pakostakin välimatka ja aikaero hankaloittavat yhteydenpitoa.
Miksi alapeukku? Saako tänne kirjoittaa vaan yksinäiset?
Yksi sydänystävä oman miehen lisäksi. Riittää minulle.
Ei yhtään :( Tai no, jos oma mies lasketaan niin yksi.