Kuinka monta hyvää ystävää sulla on?

Ei minulla ole ystäviä. On vanhoja kavereita teiniajoilta, luokkakavereita opiskeluajoilta, muutama lapsen harrastuksen kautta, entinen työkaveri. Aina saan seuraa, mutta ketään en päästä sisimpääni. En luota kehenkään täysin. Olen hirveän yksinäinen etenkin nyt, kun tuli ero miehestä jota rakastin.

Ei yhtään. Vuoteen ei ole ollut ketään. M 28

0, ei yhtäkään ystävää joka haluaisi joskus tulla kylään tai jonka kanssa voisi mennä vaikka kävelylle, leffaan tai syömään. Ei ketään, joka joskus soittaisi tai laittaisi viestiä tai ketään kenelle minä voisin soitella.

Työpäivät menee mukavasti kun on paljon tekemistä, mutta vapaapäivät ja lomat on ihan kauheita kun on vain yksin kaikki päivät. Ei lapsia eikä miestä, eikä sukulaisiakaan lähettyvillä eikä heidän kanssa pahemmin yhteyttä pidetä.

Nyt kun jään mietttimään niin ei yhtään. Olen sosiaalinen erakko ja haluan määritellä itse, kuinka yleensä olen tekemisissä kenenkään kanssa.

Muutama tyyppi on, mutta haluan olla aivan itsekseni.

Olen ollut koodaaja ja he yleensä eivät halua seuraa.

2, ja pidän itseäni onnekkaana että nämä ovat pysyneet vuosien ja välimatkoista huolimatta. Kuten aikaisemminkin joku mainitsi, oli minullakin aiemmin enemmän hyviä ystäviä, mutta kun muutin, yksipuoliseksi meni. Eivät pidä yhteyttä tai tule ikinä oman kylän ulkopuolelle, mutta minun pitäisi aina tulla käymään (vaikken ole siellä yli 10 vuoteen asunutkaan vakituisesti). Ei sellaisia suhteita kannata ylläpitää.

2 tai 3 ystävää. Muutamia kavereita. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmin yhteyksissä. Vai onkohan niin että kun en minä otan yhteyttä niin eipä puhelin toimikaan tähän suuntaan.

Yksinäistä on kun asun kaukana tällä hetkellä.

Ei yhtään hyvää ystävää, eikä yhtään ystävää. Äiti ja isä on ja sisarukset ja heidän perheet ja muut sukulaiset ja työkaverit. Mutta en pidä heitä ystävinä, vaan ihmisiä, joiden kanssa on nyt vaan "pakko" olla jossakin tekemisssä. He ovat ihmisiä, jotak ovat minun elämässäni mukana. 

Oikeastaan ikinä ei ole ollut yhtään ystävää. Ehkä joksu ihan pikkulapsena oli naapureiden samanikäiset lapset ystäviä. Aikuisiällä ei ketään. 

Teen kaikki asiat yksin. Matkustelen, harratsan liiikuntaa, vietän viikonloput jne. Ei ole ketään  

2 hyvää ystävää, puoliso ja 8 hyvää kaveria, joiden kanssa tapaan harvemmin mutta on kiva välillä nähdä. Minusta on hyvä näin. Hyvät ihmissuhteet vaativat niin paljon töitä että energiani tai aikani ei riittäisi useampaan ystävään.

11+1serkku. Muutamaa näen harvoin välimatkan vuoksi. 

10. Suurin osa asuu toisilla paikkakunnilla, mutta pidetään yhteyttä ja välit on avoimet. Yhdenkin ystävän tapaamisessa oli 5 vuoden tauko mutta ei se ystävyys mihinkään kadonnut, ollaan tunnettu vaahtosammuttimen kokoisista asti. Tuntuu että olen onnekas kun on löytynyt noin paljon hyviä tyyppejä elämään. Yksi näistä on oma sisko.

1.

Loput vaan kavereita.

Sukulaiset kusettajia.

Ystävän kaa voi puhua ja tehä mitä vaan, kumpikaan ei kuseta, fittuile eikä suutu, ainakaan pahalla.

M47

Ei yhtään. En luota enää kenenkään.

5 tosi hyvää lapsuudenystävää, tiedetään toisistamme kaikki. Pari aika hyvää, joiden kanssa ei ihan kaikkia puhuta ja muutama lämmin ja läheinen aikuisiällä tullut ystävä, joiden kanssa ystävyys on vähän erilaisella levelillä.

Kolme erittäin hyvää ystävää. Yhden kanssa tutustuttiin 4-vuotiaina, eli pidetty yhtä lähes 40 vuotta, toisen kanssa löysimme yhteyden heti ensimmäisenä päivänä opiskelun alettua ja ystävyyssuhteemme on ollut täynnä toisen auttamista vaikeissa asioissa ja suurta luottamusta jo yli puolet elämästämme. Kolmannen kanssa tutustuimme yli 10 vuotta sitten yhteisessä työpaikassa ja ystävyytemme on kehittynyt pikkuhiljaa vahvaksi ja luottamukselliseksi.

Näiden lisäksi on sisko, serkku, kavereita ja miehen siskot sekä sukulaisia, mutta he eivät korvaa noita kolmea läheistä, jotka ymmärtävät minua aina, puolustavat minua aina ja itkevät ja nauravat kanssani.

3 sydänystävää jotka ovat tosin hyvin erilaisia keskenään, mutta kaikki kolme yhtä rakkaita. Sitten useita läheisiä ystäviä, joiden kanssa ymmärretään täysin toisiamme, mutta ei olla ehkä ihan niin tiiviisti tekemisissä.

Muutama, kaikkien kanssa en ole kovin usein yhteyksissä tai nähdä livenä, mutta samalla paikkakunnalla asuu kolme ihmistä jotka lasken ystäväksi, neljäskin oli välillä mutta hän on ottanut itse etäisyyttä. Sitten on sisko ja toki veli myös, ja yksi ystävä asuu kauempana jonka kanssa viestitellään ja nähdäänkin joskus, ollaan tunnettu jo lapsesta asti. Pari kolme "entistä" parasta ystävää jotka asuu kaukana, ja ei olla vuosiin nähty tai pidetty oikein yhteyksiä, mutta ollaan facekavereita ja periaatteessa lasken heidät ystäviini koska ystävyyttä ei ole mitenkään lopetettu.

Mulla ei ole koskaan ollut monia ystäviä, eikä mun ystävät yleensä tunne toisiaan, eli ei ole mitään "ystäväporukkaa" kuten joillakin kuulemma on. En oikein osaa edes kuvitella minkälaista olisi kuulua sellaiseen ystäväporukkaan.

Surullista että moni sanoo ettei luota ihmisiin. Mun kokemuksen mukaan epäluotettavia ihmisiä on kuitenkin vain pieni prosentti ihmisistä, joten se ettei luota keheenkään kertoo enemmän siitä sanojasta kuin hänen ympärillään olevista ihmisistä. Luultavasti suurin osa olisi kuitenkin luotettavia jos heille antaisi tilaisuuden. Tosin moni voi vaatia ystävyydeltäkin liikaa, ja heti menee luottamus jos toisella on omia murheita elämässä tai muuten vaan on väsynyt arjessa eikä jaksa aina olla niin tikkana paikalla kun ystävä tarvitsee.

Sydänystäväksi laskisin 4. Nämä tuntevat minut parhaiten ja koen voivani luottaa heihin 100%. Näiden lisäksi hyviä ystäviä on 8, joihin pidän yhteyttä harvemmin mutta aina kun nähdään niin ollaan kuin ei koskaan erossa oltaisi oltu. Kavereiksi luettavia tyyppejä on paljon.

Olen muuttanut ja matkustellut paljon ja tutustun nopeasti ja melko syvällisesti uusiin ihmisiin. Koen olevani etuoikeutettu ja onnekas sillä työni kautta olen nähnyt, että monella ei ole yhtäkään ystävää. Yritän pitää yhteyttä ystäviin mahd. Paljon mutta parantamisen varaa olisi.

3-4 hyvää ja 2 pahaa.

ei yhtään. ei hyvää eikä huonoa.