Kuinka monta hyvää ystävää sulla on?

3 hyvää ystävää. Yhden olen tuntenut lapsesta asti ja teineinä oltiin kuin paita ja peppu. Kaksi muuta sain yliopistoaikoina. Heidän kanssaan on poikkeuksetta turvallinen ja hyväksytty olo.

Lisäksi lasken poikaystäväni parhaaksi ystäväkseni. Hän tuntee minut ehdottomasti parhaiten.

Ei yhtäkään. Tai no, tutustun vielä miehen erääseen kaveriin mutta muuten Ei. :/ Huonoja kokemuksia kaveri suhteista.. Mutta pikku hiljaa. Ainakin mulla on mun mies ja kissat.

Tasan 1. Hän on miespuolinen. Itse nainen. Vanhat ystävät ovat tehneet näitä katoamistemppuja, enkä rupea olemaan se joka koko ajan ottaa yhteyttä. Sen näkee kyllä kiinnostaako, silloin molemmat pitävät yhteyttä eikä vain toinen. Vaikka ei ehtisi näkemään usein niin kuulumisia ehtii kysyä.

5 sellaista, joiden kanssa ystävyys on säilynyt mahdollisista välimatkoista huolimatta, ja joiden kanssa ystävyys ei perustu kehenkään kolmanteen osapuoleen vaan oikeasti sovitaan aktiivisesti kahdestaankin tapaamisia. Näistä kuudesta kaksi on hieman muita läheisempiä, sydänystäviä monen vuoden ajalta. Näiden viiden lisäksi on opiskeluaikojen läheinen ystävä, jonka kanssa ollaan nykyään vain hyvin harvoin ja lyhyesti yhteyksissä välimatkan ja elämäntilanteiden vuoksi.

Lisäksi on pari kaveria, jotka nauttivat jotenkin virallisesti ystävästatusta, vaikka en sydämessäni koe heitä ystävikseni. Toinen kuuluu kanssani samaan ystäväporukkaan, jossa jaetaan päivittäin tuntoja, ja koen tämän ihmisen kyllä läheiseksi ja pidän hänestä, mutta jos ystäväporukka jostain syystä hajoaisi, en usko että juuri tämän ihmisen kanssa pitäisin enää yhteyttä. Olemme niin erilaisia. Ja sitten toinen kaveri on sellainen, jonka kanssa en koe mitään syvempää yhteyttä ja jonka kanssa ajanviettäminen ei ole kivaa, mutta en kehtaa katkaista välejä.

Sitten on kolme suht läheistä kaveria jotka kuuluvat miesystäväni lähipiiriin, ja jos meille tulisi ero, en varmaan näitäkään enää tapaisi.

Pari miespuolista ystävää, joiden kanssa tulee jaettua avoimesti kuulumisia ja viihdyn heidän kanssaan erinomaisesti, mutta uskon että tulevaisuudessa kun tulee perustettua perheet, emme välttämättä enää löydä aikaa toisillemme. 

Opiskeluajan harrastuksesta syntynyt kaveriporukka, joka edelleen vuosittain tapaa. Tälle porukalle en jaa yksityisempiä kuulumisia. Porukan kokoa on vaikea arvioida suuren vaihtuvuuden vuoksi, ehkä 15 henkeä.

Hyviä työkavereita. En kuitenkaan koskaan tapaa näitä vapaa-ajalla. 

Lisäksi miesystävä ja siskoni, jotka kaiken muun ohella ovat myös ystäviäni.

Olen tilanteeseen tyytyväinen. Viime vuonna tähän aikaan en vielä ollut, vaikka tämä lista olisi silloin näyttänyt ihan samalta kuin nytkin. Nyt kuitenkin toinen sydänystävistäni on muuttanut kanssani samalle paikkakunnalle.

Luku on nolla. Valitettavasti.

Tasan kaksi: Siskoni sekä jo 16 vuotta rinnalla kulkenut aviomies. He ovat elämäni tukipilarit.

Kavereita, tosi hyviä työkavereita & hyvän päivän tuttuja sen sijaan löytyy iso liuta.

Olen oikein tyytyväinen, nämä riittää minulle :)

Yksi. Rakas siskoni.

Yksi ystävä ja kavereita. Kaverisuhteet tuntuvat kuitenkin aika pinnallisilta, en koe, että voisin jakaa asioitani (en hyviä, enkä huonoja) heidän kanssaan. Onneksi on kuitenkin tämä ystävä sekä hyvät välit perheeni kanssa.

Ei ole enää yhtään, koska kaikilla muilla on parisuhde ja omat aikataulut. Minä en aio rytmittää omaa random-aikatauluani heidän elämänrytmiin sopivaksi.

Vois ostaa koiran niin olis ainakin yksi :3

14 tärkeetä ja hyvää ystävää! Lisäksi perhe ja mies..

En tiedä. Ollut muutama mutta erkaannuttu.

3

Hmmmm...  mulla on aika vähän sosiaalisia suhteita, mutta pari todella läheistä onneksi. Mieheni on paras ystäväni, lisäksi kehtaisin pitää anoppiani melko hyvänä ystävänä. Yksi teiniaikojen ystävä on hyvä, vaikka pidämme yhteyttä suunnilleen kerran vuodessa. Asumme eri paikkakunnilla nykyään ja meillä on todella erilaiset elämäntilanteet (hän seikkailee ja minä perustin suurperheen), mutta aina kun tavataan niin tuntuu, että viime tapaamisesta olisi korkeintaan viikko. Jos jokin kriisi yllättäisi niin uskaltaisin kääntyä hänenkin puoleensa ja samoin hänkin saisi minuun ottaa yhteyttä, joten kai me ystäviä ollaan vieläkin. :)

Yksi.

Häneen olen tutustunut aikuisiällä, noin kuusi vuotta sitten. Olen hänestä kiitollinen. Lisäksi lasken ystävikseni kaikki siskoni.

Ei yhtään.

Jos määritellään hyvä ystävä niin että ihminen jolle voi kertoa kaiken niin 5, joista yksi on puolisoni, yksi siskoni ja 3 muuta

N41

Ei yhtään eikä edes ole huonoa ystävää. Muutama ns naamatuttu on eli moikataan kun nähdään, mutta ei jutella. Olen oikeasti hiljaa suurimman osan ajasta ja kauhukseni huomannut, että puhunkin jo välillä itsekseni. Ehkä ihan hyväkin, olen jo miettinyt että voikohan puhekyvyn menettää jos sitä ei käytä. Taito ainakin menee; kun pitkästä aikaa saa/pitää puhua niin tuntuu että kieli ei taivu suussa ja oma äänikin kulosta todella oudolta.

Anteeksi, meni ohi aiheen.

Elämänvaiheiden aikana on kertynyt useita hyviä ystäviä, joiden kanssa jaetaan syvimpiäkin asioita, vietetään aikaa yhdessä, kahdestaan, pariskunnittain, koko perheiden kesken. Heistä osa on todellisia sielunsiskoja. Lapsuus-, koulu-, opiskelu-, äitiysloma- ja työkavereista ja lasten kavereiden kautta ovat ystävyyssuhteet alkaneet. Koen suurta onnellisuutta ystävistäni sillä minulla tai miehelläni ei ole sisaruksia.

Ei yhtään.