Kuinka monta hyvää ystävää sulla on?

Ennen oli kaksi. Nykyään ei niin läheisiä enää olla toisen kanssa ja toista en ole nähnyt yli viiteen vuoteen.

Uusia ystäviä on tullut, mutta nekin asuu 100 km päässä.

Tällä hetkellä ei ole parastaystävää. Tosi hajottavaa.

Ei yhtään tosi hyvää. Tai no, eläin on paras, sitten yks vanha opiskelukaveri.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin 4, joista vain yksi ei sukua tai oma puoliso

Ai olette vaimon kanssa ihan vaan ystäviä?

Köyhyys, pätkätyörumba, ylityöt, paikkakunnalta toiselle töiden parissa ja työttömyys ja kuolemat väsymys, masennus.

Lopulta nelikymppisenä minulla ei ole yhtään ystävää. Lopulta kirjauduin ulos fb:stä.

En halunut ylläpitää keinotekoisia välejä. Oma kumppani ja lapset lähinnä.

Heidätkin meinasin menettää kun työskentelin toisella paikkakunnalla pilkkapalkalla.

Onneksi tajusin eräänä aamuna olla menemättä töihin.

Toki köyhyydessä kärsitään, mutta silti.

Ehkä ainoa järkevä tekoni elämässä on ollut jäädä sossuntuelle. Enkä pilaile.

Ihan tosi on ja tältä se tuntuu.

Sydänystäviä viisi, yksi työkaveri ja neljä opiskelukaveria, joiden kanssa ystävyys kestänyt vuosikymmeniä. Omaisissa ja sukulaisissa toki myös ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

3-4 vähän miten sen nyt miettii.

Mulla on kolme oikeaa hyvää ystävää ja muutamia muitakin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3-4 vähän miten sen nyt miettii.

Mulla on kolme oikeaa hyvää ystävää ja muutamia muitakin ystäviä.

ps. ulkopuolelta suvus. Suvusta löytyy myös muutamia ystäviä.

Up

3 hyvää ystävää + mies ja aikuiset lapset. 

Ei yhtään.

Yhteensä 18, joista 13 on sukulaisia (sisaruksia, serkkuja jne) ja 5 muita.

Mulla on yksi hyvä ystävä. Ollaan aikuisiällä tutustuttu. Soitellaan viikottain maratonpuheluja.

Lisäksi mulla on hyvät välit siskooni, hänkin on tavallaan kuin ystävä, voimme puhua kaikesta.

Sit vielä pari hyvää kirjeystävää, joiden kanssa piiiiiitkät kirjeet vaihtuvat viikottain. Kirjeenvaihto on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole ystäviä. Ennen kuvittelin että on. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja tajusin ettei ketään kiinnosta pitää yhteyttä. Odotetaan kyllä kylään kun käyn vanhalla kotipaikkakunnalla, mutta kukaan ei ole kiinnostunut liikkumaan toiseen suuntaan. Eikä muutakaan yhteyttä pidetä.

Surullista mutta silmiä avaavaa.

Miehelläkin on omat ystävänsä. En oikein pidä häntäkään ystävänäni, vaan puolisona.

Yksi täti on jota voisin ajatella ystävänä. Hänen kohdalla yhteys toimii molempiin suuntiin.

Töissä on paljon kavereita, ei ystäviä. Ei työn ulkopuolella treffailla.

Olen kuitenkin ihan normaali. Mutta yksinäinen.

  Kannattaisi ehkä muuttaa asennetta hiukan.  Vaikuttaa siltä että tunnet olevasi uhri ja luulet että entiset ystävät eivät halua olla tekemisissä.  Jos heillä on oma perhe, niin voi olla aika vaikeaa tulla kylään sinun luoksesi, jos asuvat eri paikkakunnalla kuin sinä.   Mikset sinä mene käymään heilllä kylässä?

Minullakin on perhe. Ja käynkin heillä kylässä, silloin kun käyn entisellä paikkakunnalla. Mutta kukaan heistä ei käy täällä. Vaikka ajaisivat ohi, mennessään jonnekkin muualle.

Joskus olin asiasta katkera. Nykyään en enää ole. Olen hyväksynyt todellisuuden.

Ei ketään jolle voisin avautua kaikesta

En mä osaa sanoa. Ystäviä ja kavereita tulee ja menee. Jossain elämäntilanteessa joku on tärkeä, jossain toisessa taas joku toinen. Näin mä ajattelen. Vastuuta kannan lähinnä eksästäni.

Sanoisin, että mulla on noin 20-30 tärkeää ihmistä elämässäni. Siis sellaista, joilta voin pyytää apua ja joita auttaisin tarvittaessa.

Ovatko he hyviä ystäviä? En tiedä.

2 tosiystävää, 3 kaveria.

2 sydänystävää, 3 ystävää ja iso joukko kavereita eri harrastus- ym. porukoista. Puolisoa en laske ystäväksi, sukulaisissa ei ole kovin läheisiä.

Ei yhtään. Äiti on läheisin, mutten todellakaan avaudu hänelle kaikesta. Onneksi on edes ammattilainen, jolle puhua.

Yksi ainoa.