Kuinka monta hyvää ystävää sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän. Yksi tarha ajoilta, kaksi ala-asteelta, viisi teini ajoilta ja yksi opiskelun kautta. 

Minä sain parhaat ystäväni yhdyssanakurssilta.

3 todella läheistä ystävää, joille voin kertoa kaikesta + siskot (2 kpl) ja mies. Tunnen olevani tosi onnekas.

Ei yhtään. Pitkäkestoiset ja vakavat vastoinkäymiset tuppaa vähentämään ns ystävien määrää.

Oikein hyviä ystäviä, suvun ulkopuolisia, on neljä. Sellaisia, että voi luottaa ihan missä asiassa vaan.

Sukulaisissa luottoihmisiä on myös neljä. Vanhempia ja siskoja en nyt laske tähän, koska he on nyt tietysti paljon enemmän kuin ystävät.

Lapsen myötä olen löytänyt kolme uutta ystävää. Näissä ystävyyssuhteissa on kehityspotentiaalia.

Yksi naispuolinen ja oma mies. Lapset myöskin läheisiä mutta ei kymmenen ikäisille aikuisten murheita ja iloja pureta. 

Tällä hetkellä kaksi läheistä ystävää. Äitini on kolmas.

Olen myös menettänyt kaksi ystävää. Kumpikin teki itsemurhan.

0. Mulla on puhelimessa tasan kuusi yhteystietoa. Perhe+esimies+vuokraisäntä+1 x työkaveri.

Ei yhtään. Ei ystäviä, kavereita, tuttavia. Sukukaan ei piittaa.

Yksi. Muut ovatkin sitten vain tämän yhden ystävän kautta saamiani tuttavia, jotka eivät todennäköisesti viestittelisi ja huutelisi perään, jos katoaisin.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon, pitkäaikaisimmat ovat kulkeneet matkassa 5-vuotiaasta (eli yli 40 vuotta) ja tuoreimmat on parin vuoden takaa. Nopeasti laskettuna parikymmentä. Perhettä ja sukulaisia en laske ystäviksi, ne on eri asia.

Mulle tuppaa tarttumaan ystäviä matkaan kaikkialta, koulusta, yliopistosta, duuneista ja äitikavereita kotiäitivuosilta joista muutamaan on yhteys säilynyt ja samanikäisiin lapsiin alunperin perustuva tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi. 

Mä lasken hyviksi ystäviksi ihmiset joihin tiedän voivani luottaa, joille voi soittaa hädän hetkellä tai jakaa iloiset uutiset niin että he iloitsevan mukana, vaikka ei kovin usein nähtäisikään. Juttu jatkuu aina luontevasti siitä mihin se viimeksi jäi. Olen tosi lojaali ja hyvä ystävä itse ja odotan samaa vastapuolelta. 

Asun jo neljännessä eri maassa joten pakostakin välimatka ja aikaero hankaloittavat yhteydenpitoa.

Samanlaisia kokemuksia ja olen juuri asunut myös viidessä maassa. Koen, että minun on helppo ystävystyä ja pitää yllä läheisiä kontakteja välimatkasta huolimatta. Olen esim. ollut kaaso neljissä häissä. Jokaiselle läheiselle ystävälle voin soittaa keskellä yötä ja apua tulee, ja olen myös vuorostani auttanut heitä. Lasken heitä olevan 12 ja perheenjäseniä tai puolisoa en osaa laskea mukaan, mutta toki hekin läheisiä.

Yksi opiskeluajoista asti tuntemani ystävä ja toinen, jonka olen tuntenut vasta noin viisi vuotta. Nämä siis todella läheiset naisystävät.

Lisäksi oma sisko ja miehen sisko.

Yhteensä siis neljä ihmistä, joiden kanssa voin jakaa ihan kaiken ja joiden kanssa tuemme toisiamme ja iloitsemme toistemme onnesta.

Puolisoa en osaa ajatella ystävänä vaan enemmänkin rakastettuna ja elämänkumppanina.

Ei mulla ole ystäviä. Ennen kuvittelin että on. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja tajusin ettei ketään kiinnosta pitää yhteyttä. Odotetaan kyllä kylään kun käyn vanhalla kotipaikkakunnalla, mutta kukaan ei ole kiinnostunut liikkumaan toiseen suuntaan. Eikä muutakaan yhteyttä pidetä.

Surullista mutta silmiä avaavaa.

Miehelläkin on omat ystävänsä. En oikein pidä häntäkään ystävänäni, vaan puolisona.

Yksi täti on jota voisin ajatella ystävänä. Hänen kohdalla yhteys toimii molempiin suuntiin.

Töissä on paljon kavereita, ei ystäviä. Ei työn ulkopuolella treffailla.

Olen kuitenkin ihan normaali. Mutta yksinäinen.

Yksi oikea ystävä ja sen lisäksi myös sukulaiseni. Paljon on myös hyviä kaverita, joiden kanssa on mukavaa jutella mistä vaan.

7 läheistä, hyvää ystävää, joista olen todella onnellinen 🙂

Ei yhtään eikä ole koskaan ollutkaan sitten ala-asteen. En osa edes ihmetellä tätä, mulle tää on normaalia ja teen kaiken yksin. Käyn leffassa yksin, syömässä yksin, tapahtumissa yksin.

Kaksi erittäin hyvää ystävää, sellaista joille voi puhua melkein kaikesta. Neljä ystävää, joiden kanssa tulee silloin tällöin vaihdeltua kuulumisia ja tehtyä jotain yhdessä. Yksi näistä neljästä on sellainen, jolle olen kertonut asioita, joita en ole kertonut kellekään muulle, koska hänen kanssaan puhuminen tuntuu käsittämättömän avoimelle, vaikka emme kuitenkaan kauhean läheisiä olla.

0 tällä hetkellä :(

Mutta minulla on pari "alkavaa" ystävyyttä. :)

Jospa heistä tulisi vielä läheiset ystävät minulle.

4 läheistä ystävää, sitten on kavereita jonkin verran

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole ystäviä. Ennen kuvittelin että on. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja tajusin ettei ketään kiinnosta pitää yhteyttä. Odotetaan kyllä kylään kun käyn vanhalla kotipaikkakunnalla, mutta kukaan ei ole kiinnostunut liikkumaan toiseen suuntaan. Eikä muutakaan yhteyttä pidetä.

Surullista mutta silmiä avaavaa.

Miehelläkin on omat ystävänsä. En oikein pidä häntäkään ystävänäni, vaan puolisona.

Yksi täti on jota voisin ajatella ystävänä. Hänen kohdalla yhteys toimii molempiin suuntiin.

Töissä on paljon kavereita, ei ystäviä. Ei työn ulkopuolella treffailla.

Olen kuitenkin ihan normaali. Mutta yksinäinen.

  Kannattaisi ehkä muuttaa asennetta hiukan.  Vaikuttaa siltä että tunnet olevasi uhri ja luulet että entiset ystävät eivät halua olla tekemisissä.  Jos heillä on oma perhe, niin voi olla aika vaikeaa tulla kylään sinun luoksesi, jos asuvat eri paikkakunnalla kuin sinä.   Mikset sinä mene käymään heilllä kylässä?

3 sellaista kunnollista sydänystävää

4-5 ystävää

Ja iso kasa kavereita

Sukulaisia ja omaa perhettä en laske tähän mukaan