Supernanny Suomi - OFFICIAL

Piia nauttii ujoista ihmisistä, mutta on etäisempi kun toiset ovat sosiaalisia?

Isä oli yhtä hymyä ja häneltä puuttui jämäkkyys. Ei lapsen saa antaa lyödä. Joitain katsojia ilm ihmetytti kun Pia sanoi että häntä et lyö. Noinhan se pitää sanoa. Ellei tuossa vaiheessa oteta linjaa vanhemmat määrää niin metsään mennään.

Nuo pojat olivat melkoisia pikkukuninkaita. Ja ihan tahallaan ärsyttivät vanhempiaan. Ongelmana oli taas liian kiltit vanhemmat. Mutta näytti siltä, että he ottivat oppia Pian neuvoista.

Seuraava jakso näyttää taas melkoiselta meiningiltä. Nyt on vielä isot lapset kyseessä. Taidan ottaa varalähdön c Moren kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija887 kirjoitti:

Tuntuu että monella tähän kirjoittaneella ei itsellään ole lapsia? Tai jos on, ovat jo vanhempia. Mulla itsellä kotona pari, joista toisella uhmaikä menossa. Jos yhtään siitä kehitysvaiheesta on perillä, tuo on aika perus uhmaikäisen käytöstä. Isoja tunteita pienellä ihmisellä. Ei tietenkään ketään saa lyödä ja se pitää lapsille opettaa, mutta musta nuo nannyn ohjeet on pääpiirteittäin aika kovia..”tulet sitten tänne kun osaat olla kiltisti/olet rauhoittunut!!”anteeksi, mutta sun tehtävä aikuisena on opettaa sitä tunteiden säätelyä, ei pakko pitää kiinni tai kääntää selkää että pärjäileppäs yksin.

Samaa mietin. Aikamoisessa ristiriidassa nämä nannyn ohjeet suhteessa nykysuosituksiin, joiden mukaan "aikuisen pitää sietää lapsen raivo ja sanoittaa tunteet". Minulla on myös kotona uhmaikäinen, ja vaikka luen kaikki mahdolliset kasvatusartikkelit, koen etten osaa toimia oikein ja varsinkin, että olen epäjohdonmukainen. Välillä osaan ja jaksan olla ymmärtäväisempi, välillä en jaksa yhtään. Välillä tuntuu, että liika lempeys ja ymmärtäväisyys antaa lapselle liikaa vapauksia törttöilyyn. Välillä on huono omatunto, kun olen huutanut pää punaisena lapselle, joka ei useista kehotuksista huolimatta tottele.

Ja miten sitä osaisikaan toimia, kun asiantuntijoilta tulee niin ristiriitaista ohjeistusta. Samaistun tuon äidin epätietoisuuteen.

Suotta olet huolissasi. Ihmiset tuppaavat ymmärtämään ihmismäistä käytöstä(lapsetkin), joten ei sinun tarvitsekaan olla mikään robotti. Tässä nykyajan tunteidensanoittamisintoilussa on menty liian pitkälle siinä pelossa että muutoin lapsi menee rikki. Ei mene. Ihan hyviä aikuisia kasvaa niistäkin jotka on pistetty parvekkeelle rauhoittumaan lapsena. Luultavasti sinäkin teet siis virheesi ihan jossain muualla kuin näissä mitä itse mietit. Voin kertoa tämän jo aikuisen lapsen vanhempana.

Kukaan ei voi arvata toisten tunteita, ei edes sen oman lapsen, ja väärät arvaukset voivat olla vahingollisia. Katsoin esimerkiksi tämän edellisen jakson, ja tuo missä nanny sanoi vanhemmille että no niin, nyt sitä lasta hävettää, ja niin pitääkin, olisi omalla kohdallani ollut luultavasti väärä tulkinta. Minunkin on kuvailtu olleen nolo tai häpeilevä kun olen yksinkertaisesti ollut aivan järkyttynyt ja peloissani. Ei kukaan osaa näitä tunteita toisesta ihmisestä, olkoonkin lapsi, sanoittaa mitenkään luotettavasti. Katsellaanpas mitä on tuossa 20v päästä, kun nämä sanoittamalla kasvatetut lapset on aikuisia. He sitten kertovat ne meidän virheemme kyllä ;)

Mulla pisti silmään ainoastaan pari juttua, muuten vanhemmat olivat liian kilttejä eikä ollut auktoriteettia sanoa ilkeästä käytöksestä jämäkästi, ( lyömisestä) mutta sitten taas toisaalta itkettivät lapsia ja pitivät ovea kiinni. Se on minusta väärin lukita ketään mihinkään huoneeseen, siitähän voi kehittyä suljetun paikan kammo.

Järkkyy pennut, vanhemmat lapasia. Aivan kauheeta.

Näitä jaksoa katsoessa olen jäänyt ihmettelmään, mihin iltasatujen lukeminen on jäänyt. Tuossakin jaksossa lapset selvästi rauhoittuivat kuuntelemaan satua. Omat pojat ovat jo aikuisia, mutta muistan parhaina hetkinä lasten kanssa nuo lukuhetket.

Olin melkein kuin yksinhuoltaja, koska isä kulki matkatöissä, ja oli viikot poissa. Itsekin olin päivätyössä, eikä voimia enää kovin monimutkaisiin iltarituaaleihin ollut. Iltapesujen jälkeen otin pinon lastenkirjoja ja kömmin parivuoteeseemme. Lapset tuivat perässä ja saivat valita mitä luetaan. Siinä pötköteltiin ja luettiin.

Nuorempi nukahti usein siihen viereen kesken lukemisen. Vanhemmalle piti lukea joskus tosi pitkään. Joskus äiti nukahti ensin ja kirja läpsähti vasten kasvojani. Omaa aikaa ei jäänyt, mutta silti se oli elämäni parasta aikaa.

Jakso 8 (ei ole vielä tullut tv:stä) oli myös kauheaa katsottavaa... Toivottavasti saivat jotain järeämpää apua arkeensa

Vierailija kirjoitti:

Jakso 8 (ei ole vielä tullut tv:stä) oli myös kauheaa katsottavaa... Toivottavasti saivat jotain järeämpää apua arkeensa

Ai se oululainen hissukkaäiti kahden pojan kanssa? Aivan järkky jakso. 

Vierailija kirjoitti:

Perheet vaan pahenee joka jaksolla. Siis mistä johtuu, että ei enää löydy ns. normaaleja perheitä, jossa lapset osaa käyttäytyä ja vanhemmat osaa olla vanhempia. Noi kaksi ei ainakaan tiedä lasten kasvatuksesta yhtään mitään. Lapset vie niitä kuin litran mittaa. Ja taas perhe jolla on lemmikki. Iso koira ihan hukassa, ilman mitään huomiota. Lapset huutaa ja rääkyy ja roikkuu koirassa. Voi noita lemmikki raukkoja, jotka joutuu elämän tollasissa perheissä. Siis ihan kammottavaa katsottavaa.

Öö, no ei kai normaaleihin perheisiin kutsuttaisi Supernannyä korjaamaan tilannetta? Järki käteen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Pia oli mun mielestä erilainen tässä 7. jaksossa verrattuna edellisiin. Hän yleensä antaa vanhemmille ja lapsille runsaasti positiivista palautetta, ottaa lapsiin lämpimän kontaktin ja, no en osaa selittää tarkemmin. Huomasiko joku muu samaa? Tietenkin jokainen perhe on erilainen ja otteet ovat erilaisia, esimerkiksi sille ADHD-äidille, joka haukkui lastaan apinaksi, hän sanoi että tämä on hyvä äiti, puhui hänelle hirveän lempeästi vaikka äiti huusi kurkku suorana lapsilleen. Tämän 7. jakson vanhemmat olivat sosiaalisia ja puheliaita ja Pia oli jotenkin etäisen oloinen. Paljon vaikutusta on varmaan silläkin miten jaksojen kuvausmateriaali leikataan.

Olenko ainoa jolle Pia vaikutti ankarammalta ja viileämmältä kuin normaalisti?

Pia ei jaksa enää näytellä ja olla jotain muuta kuin mitä on. Olenkin ihmetellyt kuinka kauan jaksaa tuota roolia ylläpitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pia oli mun mielestä erilainen tässä 7. jaksossa verrattuna edellisiin. Hän yleensä antaa vanhemmille ja lapsille runsaasti positiivista palautetta, ottaa lapsiin lämpimän kontaktin ja, no en osaa selittää tarkemmin. Huomasiko joku muu samaa? Tietenkin jokainen perhe on erilainen ja otteet ovat erilaisia, esimerkiksi sille ADHD-äidille, joka haukkui lastaan apinaksi, hän sanoi että tämä on hyvä äiti, puhui hänelle hirveän lempeästi vaikka äiti huusi kurkku suorana lapsilleen. Tämän 7. jakson vanhemmat olivat sosiaalisia ja puheliaita ja Pia oli jotenkin etäisen oloinen. Paljon vaikutusta on varmaan silläkin miten jaksojen kuvausmateriaali leikataan.

Olenko ainoa jolle Pia vaikutti ankarammalta ja viileämmältä kuin normaalisti?

Joo nyt kun sanoit, niin huomasin myös saman. Olisiko ehkä leikattu joku mukava hetki pois että saatiin yksi räyhäyskohtaus lisää mukaan :D en tiedä. Mutta olisi tosiaan voinut jotakin hyvää sanoa heille, kun kuitenkin ainoa miinus oli se että ei olleet täysin oikeat keinot kasvatukseen.

Jep, ehkä sellaisia valintoja on tuotannossa tehty. Pojat olivat vasta niin pieniä (vaikka myönnettävä on, että osasivat olla ärsyttäviä), niin hämmennyin siitä, miten vähän Pia otti heihin positiivista kontaktia. Niin kuin joku aiemmin täällä kommentoi, Pia sanoi toiselle pojalle että sitten kun olet kiltisti ja rauhoitut niin tule mukaan ja lapsi jätettiin oman onnensa nojaan (toisina hetkinä kuitenkin otti raivoavan lapsen kiinnipitoon ja oli läsnä kunnes lapsi rauhoittui). En tiedä miksi mua tämä näin häiritsee mutta tuntuu kuin Pia ei olisi pitänyt noista lapsista kovin vilpittömästi. :D Ehkä teen yli meneviä tulkintoja.

- tuo jolle kommentoit.

Aikaisemmin lapset ei ole lyöneet Pia tai sylkeneet päälleen, siksi oli syytä näyttää lapsille, kuka määrää ja missä menevät toisen ihmiset rajat. Aika outoa olisi, että lapsi ensin sylkee päälle ja sen jälkeen Pia kysyisi lempeästi, että onko sulla paha mieli. Etenkin kun tilanteessa ei olisi sattunut mitään sellaista, miksi lapsella on syytä huutaa.

Mistä ulkopuolinen sen ikinä tietää mitä syitä lapsella on haastavaan käytökseensä.Vanhemmatkaan ei voi tietää kaikkea mitä vaikka päiväkodissa on tapahtunut.

Ehtikö kukaan huomata, mitä kuvakirjoja Pia toi vanhemmille? Lapset tuntuivat tykkäävän. Ainakin kettu seikkaili isän lukemassa kirjassa

Tuossa uusimmassa jaksossa itsekin ihmettelin nannyn poikkeavaa käytöstä. Ymmärrän kyllä, että tässä ei ollut tarpeen luoda eheyttävää vuorovaikutusta lapselle - siksi Pia ei ottanut niin paljon positiivista kontaktia lapsiin. Muissa jaksoissa moni lapsi on selvästi janonnut sitä positiivista vuorovaikutusta, ja kyllä nuo lapset tarvitsivat rajoja. Varmasti positiivisuutta ja lämpöä saavat vanhemmiltaan.

Pia on kerran aiemminkin tuosta häpeästä kommentoinut, ja siinäkin sekä nyt tässä jaksossa jäin kyllä miettimään, että missä menee häpeän tunteesta puhumisen ja häpäisyn raja. Mielestäni tässä enemmän häpäistiin. Häpeä on tärkeä tunne ja lapselle pitää puhua häpeästäkin, mutta häpäisy kyllä vahingoittaa itsetuntoa - vaikka se tapahtuisikin "aiheesta". Sen sijaan kun lapsi näyttää kieltä, niin totta kai on ok sanoa suuttuneesti, että minulle et kyllä kieltä näytä.

Jokaisessa jaksossa olen yllättynyt siitä, että vanhemmat eivät vähintään rauhoita lapsia sänkyyn tai jopa nukuta. Onko ihanne lapsen itsenäisestä nukkumaan menosta niin suuri, että sitä vaaditaan jo hyvin pieniltä lapsilta? Siinä yhdessä perheessä 2-vuotias meni yksin nukkumaan, ja tässäkin jaksossa vanhemmat pitivät ihan itsestäänselvyytenä, että lasten pitää mennä itsenäisesti nukkumaan, eikä minkäänlaista "nukuttamista" tarvita? Olenko itse sitten jotenkin poikkeava, kun ihan iltasadut luen 2- ja 4-vuotiaille lapsilleni ja jään sängyn viereen silittämään kunnes nukahtavat? Tähän menee meidän perheessä 20min, jotenkin vaikeaa ymmärtää miksi monet valitsevat parin tunnin huutoriehumisen sen sijaan että ihan olisivat siellä vierellä rauhoittamassa lapsensa? Olen siis ollut aika yllättynyt tästä, että joka perheessä jo aika pienetkin lapset menevät (huonolla menestyksellä) itsenäisesti nukkumaan. Miten teillä muilla alle kouluikäisten vanhemmilla?"Nukutatteko" lapsenne?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa uusimmassa jaksossa itsekin ihmettelin nannyn poikkeavaa käytöstä. Ymmärrän kyllä, että tässä ei ollut tarpeen luoda eheyttävää vuorovaikutusta lapselle - siksi Pia ei ottanut niin paljon positiivista kontaktia lapsiin. Muissa jaksoissa moni lapsi on selvästi janonnut sitä positiivista vuorovaikutusta, ja kyllä nuo lapset tarvitsivat rajoja. Varmasti positiivisuutta ja lämpöä saavat vanhemmiltaan.

Pia on kerran aiemminkin tuosta häpeästä kommentoinut, ja siinäkin sekä nyt tässä jaksossa jäin kyllä miettimään, että missä menee häpeän tunteesta puhumisen ja häpäisyn raja. Mielestäni tässä enemmän häpäistiin. Häpeä on tärkeä tunne ja lapselle pitää puhua häpeästäkin, mutta häpäisy kyllä vahingoittaa itsetuntoa - vaikka se tapahtuisikin "aiheesta". Sen sijaan kun lapsi näyttää kieltä, niin totta kai on ok sanoa suuttuneesti, että minulle et kyllä kieltä näytä.

Jokaisessa jaksossa olen yllättynyt siitä, että vanhemmat eivät vähintään rauhoita lapsia sänkyyn tai jopa nukuta. Onko ihanne lapsen itsenäisestä nukkumaan menosta niin suuri, että sitä vaaditaan jo hyvin pieniltä lapsilta? Siinä yhdessä perheessä 2-vuotias meni yksin nukkumaan, ja tässäkin jaksossa vanhemmat pitivät ihan itsestäänselvyytenä, että lasten pitää mennä itsenäisesti nukkumaan, eikä minkäänlaista "nukuttamista" tarvita? Olenko itse sitten jotenkin poikkeava, kun ihan iltasadut luen 2- ja 4-vuotiaille lapsilleni ja jään sängyn viereen silittämään kunnes nukahtavat? Tähän menee meidän perheessä 20min, jotenkin vaikeaa ymmärtää miksi monet valitsevat parin tunnin huutoriehumisen sen sijaan että ihan olisivat siellä vierellä rauhoittamassa lapsensa? Olen siis ollut aika yllättynyt tästä, että joka perheessä jo aika pienetkin lapset menevät (huonolla menestyksellä) itsenäisesti nukkumaan. Miten teillä muilla alle kouluikäisten vanhemmilla?"Nukutatteko" lapsenne?

Millä tavalla lasta häpäistiin? Tämä poika viimeiseen asti osoitti kieltä näyttämällä halveksuntaa ja rääkymällä aikuisten päälle kun puhuivat. Sellaiselle pitää sanoa tiukasti ja lapsen koettava häpeää, koska muuten lapsesta kasvaa narsistinen.

Olen myös kiinnittänyt tuohon nukuttamisasiaan huomiota . Totta kai lapsissa on eroja, mutta ainakaan meillä ei alle kouluikäiset lapset edes pysyisi sängyssä, jos ei vieressä istu ja nukuta. Onneksi nukutusaika lyhenee koko ajan ja varmaan kouluiässä lapset jo itse nukahtavat ilman aikuisen läsnäoloa.

Olen oppinut tästä ohjelmasta paljon. Tunnistin viime jaksosta tuon, ettäkoska itse on saanut uhkailua ja tukkapöllyä lapsena, olen usein hyvinkin neuvoton vastaavissa tilanteissa. Jostain aiemmastajaksosta sain vinkin, että luetaankin iltasatu olohuoneessa eikä sängyssä, mikä välittömästi auttoi lapsia keskittymään paremmin kirjaan lukuhetkellä ja nopeutti nukahtamista, koska sängyssä ei enää ollutkaan ”viihdettä” vaan se oli vain nukkumaanmenoa varten.

Monia muitakin tuttuja ongelmia on tullut vastaan. Ohjelma on erittäin hyvä ja pidän Penttalan tyylistä, että uskaltaa sanoa myös vanhemmille suoraan asiat ja olla silti inhimillinen.

Vierailija kirjoitti:

Ehtikö kukaan huomata, mitä kuvakirjoja Pia toi vanhemmille? Lapset tuntuivat tykkäävän. Ainakin kettu seikkaili isän lukemassa kirjassa

Kyseessä oli Julia Donaldsonin ja Axel Schefflerin luukkukirja nimeltä Ketun sukat! Sarjaan kuuluvat myös Karhun kirjeet, Possu piilosilla ja Kanin nokoset. Nämä kannattaa metsästää kirjastosta tai kaupasta, minusta aivan ihania kirjoja. Meillä on yksi näistä omana ja kaksivuotias jaksaa lukea sitä uudestaan ja uudestaan. Muut osat on olleet lainassa kirjastosta :)

Vierailija kirjoitti:

Tuossa uusimmassa jaksossa itsekin ihmettelin nannyn poikkeavaa käytöstä. Ymmärrän kyllä, että tässä ei ollut tarpeen luoda eheyttävää vuorovaikutusta lapselle - siksi Pia ei ottanut niin paljon positiivista kontaktia lapsiin. Muissa jaksoissa moni lapsi on selvästi janonnut sitä positiivista vuorovaikutusta, ja kyllä nuo lapset tarvitsivat rajoja. Varmasti positiivisuutta ja lämpöä saavat vanhemmiltaan.

Pia on kerran aiemminkin tuosta häpeästä kommentoinut, ja siinäkin sekä nyt tässä jaksossa jäin kyllä miettimään, että missä menee häpeän tunteesta puhumisen ja häpäisyn raja. Mielestäni tässä enemmän häpäistiin. Häpeä on tärkeä tunne ja lapselle pitää puhua häpeästäkin, mutta häpäisy kyllä vahingoittaa itsetuntoa - vaikka se tapahtuisikin "aiheesta". Sen sijaan kun lapsi näyttää kieltä, niin totta kai on ok sanoa suuttuneesti, että minulle et kyllä kieltä näytä.

Jokaisessa jaksossa olen yllättynyt siitä, että vanhemmat eivät vähintään rauhoita lapsia sänkyyn tai jopa nukuta. Onko ihanne lapsen itsenäisestä nukkumaan menosta niin suuri, että sitä vaaditaan jo hyvin pieniltä lapsilta? Siinä yhdessä perheessä 2-vuotias meni yksin nukkumaan, ja tässäkin jaksossa vanhemmat pitivät ihan itsestäänselvyytenä, että lasten pitää mennä itsenäisesti nukkumaan, eikä minkäänlaista "nukuttamista" tarvita? Olenko itse sitten jotenkin poikkeava, kun ihan iltasadut luen 2- ja 4-vuotiaille lapsilleni ja jään sängyn viereen silittämään kunnes nukahtavat? Tähän menee meidän perheessä 20min, jotenkin vaikeaa ymmärtää miksi monet valitsevat parin tunnin huutoriehumisen sen sijaan että ihan olisivat siellä vierellä rauhoittamassa lapsensa? Olen siis ollut aika yllättynyt tästä, että joka perheessä jo aika pienetkin lapset menevät (huonolla menestyksellä) itsenäisesti nukkumaan. Miten teillä muilla alle kouluikäisten vanhemmilla?"Nukutatteko" lapsenne?

On hämmentävää, ettei Nanny ole koskaan perheille edes ehdottanut iltasatuja. Iltasatu pitäisi kuulua jokaisen pienemmän ja vähän isommankin lapsen iltaan ennen nukahtamista.  Ihmettelin samaa suuresti ettei kasvatusalan ammattilaisella ollut mitään sanottavaa 2-vuotiaan nukkumaan menosta yksin, ilman iltasatua!! Todella huolestuttavaa,  mutta tässä ohjelmassa taitaa olla tärkeämmässä roolissa tuo Penttalan ja pesuaineiden mainostaminen. Nämä perheet ovat heidän pelinappuloita!

Ei sitä ennen lasten kanssa keskusteltu. Kerrankin lähdin kauppaan kun vanhemmat sisarukset pyysivät menemään ja äiti kielsi. No seuraavana aamuna olin lähdössä kouluun niin äiti tuli viereen ja sanoi että nyt saat sitä mitä minä eilen lupasin ja veteli vitsalla pitkin sääriä.  Ja monta muuta kertaa ja täytyy sanoa että en ollut kyllä muuta kuin hiljainen hissukka. Ja olen sitä edelleenkin kasvatukseni "ansiosta". Mutta onneksi nykyään on vanhemmille apua ja tietoa tarjolla. Ja onneksi on vanhempia jotka haluavat ottaa neuvoja vastaan. Ohjelmassa Pia antaa hyviä neuvoja ja ohjeita perheille ja auttaa heitä ohjaamaan lapsiaan erilaiseen toimintaan.