Supernanny Suomi - OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokailutilanteita olen myös ihmetellyt. Minulla on 5v lapsi ja olen itse alle 40v. En ole koskaan käyttänyt edes lapsella muoviaterimia tai astioita. Alle 6kk lähtien hän on syönyt ja juonut keramiikka-, posliini- ja lasiastioista. Tekee pahaa nähdä, kun lapselle annetaan ruoka muoviastioissa ja sitten odotetaan, että lapsi kunnioittaa ruokaa.

Jos lapsi riehuu pöydässä ja lautanen putoaa, on ihan hyvä, että lautanen pitää lattialla kovaa ääntä ja menee jopa rikki. Siinä lapsi näkee, miksi astioiden pitää pysyä pöydässä ja käsissä nätisti. Oma pian kuusivuotias lapseni ei ole rikkonut yhtäkään astiaa ruokailutilanteissa. Muistan yhden kerran lautasen pudonneen lattialle, mutta Arabian lastenlautanen ei mennyt rikki.

Toiseksi minua ihmetyttää, miksi (terveiden) lasten syömättömyydestä tehdään niin iso numero. Jos ruoka ei maistu tai pöydässä ei osata olla, lähdetään pois. Seuraava ruokailumahdollisuus on 3 - 4 tunnin kuluttua ja hyvin todennäköisesti silloin on jo nälkä.

Oma lapseni ei suostunut 3 - 4-vuotiaana syömään vihreää salaattia, vaikka muut perheessä syömme paljon salaattia. Hän söi kurkkua, tomaattia ym., mutta ei halunnut lautaselleen hitustakaan vihreää salaattia. Se oli meillä kotona ok. Päiväkodista minulle huomautettiin, että lapsi ei syö salaattia. Sanoin, että ei syö, eikä missään nimessä saa pakottaa syömään. Sanoin, että lapselle täytyy antaa mahdollisuus itse valita, mitä salaatin joukosta syö tai syökö mitään. Nyt, pian 6v, hän syö taas salaattia. Jonain päivänä hän vain otti vihreää salaattia lautaselleen, söi ja sanoi minulle: "Äiti, mä pystyn syömään salaattia, tämä on hyvää".

Kaikenlainen ruokaehdottomuus kukoistaa ja sen lisäksi lapsille tehdään vielä selväksi, että heidän ruokailuunsa liittyy riskejä ja ongelmia. Lautaset ovat kaiken kestävää muovia ja ravintoloissa, joihin mennään syömään, on leikkipaikat. Lapsi joutuu ottamaan aika ristiriitaisia viestejä vastaan jatkuvasti. Ei siis ihme, jos ruokailusta tulee sirkusta.

Tää vois olla mun kirjoittama!

Meillä 6v. Ruokailut on mukavia tilanteita. Lapsi syö melkein mitä vaan, ja jos ei niin en edes ehdota maistamista. Osaan ruokapöytäetiketin ja siihen kuuluu että muiden syömisistä ja syömättömyydestä ei tehdä pöydän ääressä mitään numeroa. Posliiniastiat ja lasilasit olleet samanlailla käytössä.

Aika ihailtavia adhd-lasten äitejä olette, kun lapsenne syövät hyvin, pysyvät pöydässä ja voi kattaa parhailla astiastoilla. Toimintaterapeutit voisivat ottaa nyt kyllä vinkkejä teiltä. Tai oikeastaan, voisitteko kiltit superäidit kirjoittaa tänne vielä yksityiskohtaiset ohjeet, miten olette nepsylapsenne saaneet a) syömään erilaisia ruokia ilman oksennusta/tukehtumista/raivokohtauksia/paniikkipelkokohatusta b) pysymään pöydässä paikoillaan ja C) olemaan sotkematta ruoalla ja heittelemästä astioita lattialle, jos ruoka on väärän hajuista, makuista, tuntuista, väristä, näköistä... Kertokaa, niin ehkä me muutkin adhd-lasten äidit opimme teiltä paremmilta.

Haha mietin samaa 😀

Oikeasti vaan toistoja ja pitkää pinnaa.

Itsellä adhd lapsia × 2 ja toinen heistä autistinen. Löytyy myös kaksi tavallista ja eihän heidän kasvatusta voi verrata keskenään.

Se on ihan normaalia että tavislapsi istuu pöydässä ja syö. Ei se mitään kasvatusta ole vaatinut. Se että nuo spessut istuu pöydässä ja syö on ollut työn ja tuskan takana! Nyt jo niin isoja ettei meilläkään noiden asioiden kanssa enää painita mutta raskasta aikaa oli.

Mutta ei tuo vikan perheen tyttökään ihan nentti ollut.

Itsellä kolmasluokkalainen tyttö eikä hänen käytöksensä ole tuollaista. Ei myöskään kehtaisi muiden edessä käyttäytyä noin, saati että koko kansan edessä!

Nun nepsylapset olisi varmaan käyttäytyneet noin kameroidenkin edessä. Tosin ei meillä tiollaista huutokonserttia koskaan ollut.

Ja vielä, kyllä mun 2-vuotias poika syö muovi- ja emaliastioista. Hän pyytää itse tietyn värisen tai kuvaisen lautasen. Ei heittele astioita eli se ei ole syynä. Voisin antaa posliinisenkin lautasen ja välillä syökin muumilautasilta mutta useimmiten se on se oranssi muovilautanen tai emalinen prinsessalautanen jonka haluaa.

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Viimeisimmän jakson äiti paitsi huusi hirveitä asioita, myös tönäisi tyttöä selästä. Jos käytös on tällaista tv-kameroiden läsnäollessa, mitähän se on muulloin? Minua jäi huolettamaan tämä perhe.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Siis nepsy-valmentaja, ei napsu... :)

Meillä tulistustuva, nopeasti turhautuva,  AD(H)D-piirteinen autisminpiirteillä, aistiylikerkkyyksillä ja kohtuullisella omaehtoisuudella. Saa raivareita, aistii salamannopeasti kireät tunnelmat ja menee kierroksille, riehaantuu heittelemään tavaroita ja pomppimaan, vaatteet pitää olla just oikealla tavalla hihat lahkeet jne.

Ruokapöydässä käyttäytyy hyvin. Tämä johtuu siitä että ruokapöydässä ei ole valtataistelua, vaan siinä voi keskittyä harjoittelemaan miten itse saa oman olonsa paremmaksi jaksavammaksi ja nautiskelemaan jonkunasteisista kulinaristisista elämyksistä. Ruokapöydässä syödään ja jutustellaan mukavia ja kuulumisia ja yleensä ruoastakin löytyy jotain kehuttavaa. Lapselle opetettiin ensin se että syödään, kun nälkä ohi sen verran että ei enää kiinnostanut, sanottiin kiitos ja pois. Vasta kun se sujuu alettiin harjoittelemaan että pöytään voi jäädä juttelemaan mukavia siksi aikaa kun muut syö loppuun, asteittain, kun ei se lapsilla suju heti niin pitkää aikaa kuin aikuisilla. Ei ole leluja, ei ole pädejä. Vauvavuonna, enkä juuri vielä seuraavanakaan antanut ollenkaan hedelmiä tms makeita ruokia, jotta ei tottunut ylimakeaan vaan ihan tavallisiin lämpimien ruokien makuihin. Ja en ikinä, ehdottomasti ei koskaan eikä ikinä, nostanut mitään lattialta takaisin pöytään.  Pienelle annettiin pieni annos kerrallaan, sitten kun kauha alkoi pysyä kädessä sai ottaa itse ja alkaa miettiä mikä on sopiva annos. Tavalliset lautaset käytössä. Snapsilasista vettä, sitä pystyi jo 6kk itse käyttämään. Reilusti alle vuoden ikäisenä kerran taisi kokeilla astian tiputtamista, tais olla lautanen, mutta kun siitä ei mitään niin ihmettä seurannut niin yksi testi riitti ja ruokapöydästä pääsee pois nopeamminkin. Sormiruokaili, eli itse päätti ja johti sitä tilannetta että mikä menee suuhun ihan alusta alkaen, jos jostain syystä poikkeuksellisesti piti syöttää, seurattiin lapsen vihjeitä. Hänellä oli onneksi selkeästi tulkittava merkki, avasi suun ja työnsi päätä syöttäjää kohti kun halusi seuraavan lusikallisen. Haarukkaa alkoi käyttää alle vuoden iässä, lusikkaa puolentoista vuoden ikään mennessä, joten sormilla ei todella syönyt mitenkään pitkään sormiruokailunimestä huolimatta.

Vaikeinta tässä on olla hiljaa ja olla nostamatta.

...

Mikään ei tietenkään toimi ihan kaikille. Kuitenkin. Ehdoton enemmistö kenen ruokailua olen missään sivusta seurannut painostaa lasta maistamaan, kiristää, lahjoo. Syöttää sokerilla kun lapsi "ei syö muuta". Normaalipainoisia lapsia, joilla aikuisen tuottama syömistemppuilu. Olen hoitanut anorektikkoja, ja ne elkeet paistaa kauas.

..

Näin tosi ison vaivan ja kyllä nyt ilolla nautiskelen näistä mukavista hetkistä arjessa. Lapsi on myös pidettyä ruokaseuraa muiden perheiden kesken kun pienemmät ottaa mallia temputtomasta syömisestä.

Kysymys siitä että miten opettaa nepsylapsi syömään niin ja näin, menee vähän ohi. Ei 6kk iässä tiedä että kuka on nepsylapsi ja kuka ei ja silloin tämä "opettaminen" tulee aloittaa. Myöhemmin on huomattavasti vaikeampaa. Jos lapsi syönyt suurimman osan elämästään tietyllä tavalla ja juonella,  tottumus on toinen luonto. Aika pienikin näkee näyttelyn läpi jos on jo oppinut miten se oma vanhempi OIKEASTI haluaisi että lapsi syö. Välillä oma yrittää haastaa pöydässä taistelua, ja muistutan rauhallisesti että ei ole pakko syödä, siis rauhallisesti ja ystävällisesti, ei tiuskien tai passiivisaggressiivisesti. Päiväkodissa ollut hämmentävää maistamispainostukset ynnä muut ja sieltä on pyrkinyt jotain ikäviä tapoja meidän ruokapöytään, mutta loppujenlopuks ei onneksi ole haitannut syömistä siellä tai kotona kun ne käsitelty ja pidetty hyvästä pöytäetikestistä ja oman perheen tavoista kiinni jämäkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Toi on sumuverhottamista. Kaikki ketkä tuota tekee ei todellakaan ole niin päteviä ja kokeneita, että pystyisivät itsereflektioon. Sohvalla voi istua se lähihoitaja vielä vähän suuremmalla Dunning-Kruger-itseluottamuksella kuin se osaava työntekijä.

Onko sillä supernänni? Syöttääkö se sillä nännillä perheen isää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarja on vähän masentava. Aivan selvää on, että maassamme alkaa olla isot erot eri sosiaaliluokkien kesken.

Pia on asiantuntija, seuraan sarjaa hänen takiaan. Ihailen kyllä jotenkin myös kaikkia näitä äitejä ja isejä, jotka tuovat perheensä tällä tavalla julkisuuteen apua saadakseen. He ovat rohkeita. Silti mietityttää, mitä tällainen pahimmillaan aiheuttaa kouluikäisille lapsille.

Rohkeita eller eivät tajua mitä tekevät?

Ovat rohkeita, kun uskaltavat hakea apua näin julkisesti. Tai epätoivoisia jo. Tai sitten tästä maksetaan hyvin. Eivät välttämättä ymmärrä lapsista ja kasvatuksesta tosin mitään. Pia näyttää oikean tien, mutta ei se varmaankaan pitkälle auta.

Huvittaa nuo muovikippojen kannattajat lasten ruokailussa. Heti vedetään esiin Arabian astiat, joita ei raskita ostaa tai käyttää särkymisen pelossa.

Ei astioiden tarvitse olla Arabiaa, Iittalaa tai muutakaan kallista kamaa. Paikallisessa kierrätyksessä myydään lautasia, laseja aterimia yms. hintaan 0,20- 0,50 euroa kappale. Eivät tosin ole mitään merkkituotteita.

Yritin viedä laatikollisen ehjiä astioita anopin jäämistöstä (oli Arabiaakin joukossa) kierrätykseen, mutta eivät kelvanneet. Astioita on kuulema varasto täynnä.

Lapsena kotona syötiin aluumiinilusikoilla syvistä lautasista kaikki ruuat. Hävetti kun menin kouluun tai kylään, kun en osannut syödä veitsellä ja haarukalla. Sekin taito olisi hyvä jo kotona oppia.

Karua että kolmasluokkainen syö tuollaisesta muovikiposta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Karua että kolmasluokkainen syö tuollaisesta muovikiposta.

Isä vielä syötti. En ymmärrä miksi, osaahan tuon ikäinen jo itse ja kyllä se näytti myöhemmin syövän itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Ei ole.

Miten niin ei ole? Kyllä on monessa kunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ohjelmaa katsellessa, että pitäisi olla kunnallisia supernannyjä. Tässäkin jaksossa perhe oli selvästi uuvuksissa tilanteeseen ja halusi apua. Tosi pienillä jutuilla sitä saatiin. Joku tuli arkeen katsomaan, missä mennään vikaan, ja antamaan toimivia konsteja sudenkuoppahetkiin. Toivottavasti jossain on saatavilla tällaista apua ilman telkkariohjelmaakin!

Onhan näitä. Meidän kunnassa nimellä perhetyönohjaajia. Peruskoulutus joko sairaanhoitaja tai sosionomi. Lisäkoulutuksena mm. napsyvalmentaja. Todella hyvää palautetta saaneet livenä. Netissä tosin ko. ammattikunta saa haukkuja, kun eivät laita ruokaa, eivät vandi lapsia äidin nukkuessa/käydessä kampaajalla, eivät siivoa. "Pelkkää keskustelua ja sen märehtimistä mitä pitäisi tehdä toisin".

Ei ole.

Miten niin ei ole? Kyllä on monessa kunnassa.

Ei ole. Ne on siellä kyyläämässä. Lähihoitajia yms

Tässä ohjelmassa pitäisi olla näyttelijät. Ensin olisi työryhmässä mietitty ongelmatapaus ja sitten näytelty se eli Penttala sinne kuten nytkin. Ei pitäisi käyttää oikeita perheitä juuri lasten yksityisyydensuojan takia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tuo uusperheen isä jaksaa tuota? Ymmärsin, että hän on vain nuorimman lapsen isä. Vanhimman tytönhän äiti uhkasi lähettää isälle Helsinkiin.

Vois olla parempi tytöllekin jos pääsisi isälleen. Jos olisin tuon tytön isä ja näkisin miten ex kohtelee lasta, niin itsekin alkaisin vaatimaan tyttöä luokseni.

vanha äiti kirjoitti:

Huvittaa nuo muovikippojen kannattajat lasten ruokailussa. Heti vedetään esiin Arabian astiat, joita ei raskita ostaa tai käyttää särkymisen pelossa.

Ei astioiden tarvitse olla Arabiaa, Iittalaa tai muutakaan kallista kamaa. Paikallisessa kierrätyksessä myydään lautasia, laseja aterimia yms. hintaan 0,20- 0,50 euroa kappale. Eivät tosin ole mitään merkkituotteita.

Yritin viedä laatikollisen ehjiä astioita anopin jäämistöstä (oli Arabiaakin joukossa) kierrätykseen, mutta eivät kelvanneet. Astioita on kuulema varasto täynnä.

Lapsena kotona syötiin aluumiinilusikoilla syvistä lautasista kaikki ruuat. Hävetti kun menin kouluun tai kylään, kun en osannut syödä veitsellä ja haarukalla. Sekin taito olisi hyvä jo kotona oppia.

Ihan oikeasti. Kyse ei aina ole rahasta. Mun puolestani adhd lapseni saisi rikkoa vaikka kaikki arabiat ja iittalat, kun eivät ole meille kalliita ja uusia on varaa ostaa. Mutta kun useamman kerran on saanut 5 vuotiaaksi asti saanut siivoilla lasinsiruja ruokapöydässä, niin on helpompaa antaa se muovilautanen ja särkymätön lasi lapselle joka jatkuvalla pyörimisellään ja rallillaan ne lähes jokaisella ruokailulla tiputtaa tms. Osa adhd lapsista osaa kuitenkin olla ruokapöydässä, mutta yleensä ne ovat niitä jotka tykkäävät ruoasta. Toisilla se on haasteellisempaa.

Mua taas ärsyttää, kun ihmiset kertoo arkiesimerkkejään neurotyypillisistä lapsista. Se vaan korostaa sitä, miten ei ole minkäänlaista käsitystä mitä on kasvattaa nepsylasta, joista heissäkin oireistossa on eroja.

No, järkytät lisää: 6-vuotias adhd lapseni syö vielä mieluiten sormin. Haarukassa ruoka ei pysy, koska huitoo sen kanssa ennen kuin laittaa suuhun, lusikka ei kelpaa kuin puuroon ja veistä ei osaa käyttää. Lisäksi ruoka eikä ruokailu voisi vähempää kiinnostaa, koska ei tunne koskaan nälkää. Se on vain pakollinen paha, jotta pysyy hengissä. Tällaista ollut 6kk saakka. Terapiassa käy ja syönti on edistynyt kyllä, mutta edelleenkään ei tykkää ruoasta. Eikä karkista tai sipseistä tai muista ns.herkuista, mistä nepsylapsia myös syyllistetään. Purukorua puree kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tuo uusperheen isä jaksaa tuota? Ymmärsin, että hän on vain nuorimman lapsen isä. Vanhimman tytönhän äiti uhkasi lähettää isälle Helsinkiin.

Vois olla parempi tytöllekin jos pääsisi isälleen. Jos olisin tuon tytön isä ja näkisin miten ex kohtelee lasta, niin itsekin alkaisin vaatimaan tyttöä luokseni.

Paljosta vetoa että isä on joku yhtä töhö tyyppi kuin äiti ja isäpuolikin. Tosin tämä isäpuoli tuntui kuitenkin handlaavan hommat paremmin kuin äiti.