Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi - OFFICIAL
05.03.2019 |
Aijotko katsoa? Tänäänhän se alkaa Avalla klo 21:00.
Kommentit (2250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä nyt tännekin foorumille avautua, vaikka 19v poika olenkin😃Tätä sarjaa tulee silloin tällöin katseltua.
Minua VITUTTAA tuo eläinten kohtelu noiden kurittomien lasten toimesta...jotain kuvottavan vastenmielistä ja nähty jo useammassa jaksossa.
Itsehän pidän miljoona kertaa enemmän eläimistä kuin lapsista ja jos joku lapsi olisi minun rakasta koiraani kiusannut niinkuin nämä ohjelman kakarat omia lemmikkejään, niin en olisi vastannut seurauksista.
Susta huomaakin että oot 19 v poika ☺️
Itse 18 vuotiaana tyttönä pakko todeta että ymmärrän tota äitiä pienissä määrin, vaikka käytös ihan kamalaa olikin. Kun netta huusi ruokapöydässä kurkku suorana niin teki mieli laittaa telkkari kiinni kun ei sitä jaksa kuunnella. Toisaalta ymmärrän myös sen miksi Netta käyttäytyy tuolla tavalla kun äidin oma esimerkki on niin huono. Onneksi tytöllä oli sentään mukava isäpuoli. Ja pakko sanoa että vauva oli kyllä söpö tapaus.
Tämän takia ei kannata tehdä lapsia ihan nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä h* lavetti siinä oikein on, kun niitä kissoja pitää aina olla lasten riepoteltavina?! Useassa jaksossa ollut. Jos ei saa kasvatettua lapsia kohtelemaan eläimiä oikein, niin voisiko ne kissat ehkä kenties antaa sellaiseen kotiin, jossa saavat paremmat olot?
Sarja on vähän masentava. Aivan selvää on, että maassamme alkaa olla isot erot eri sosiaaliluokkien kesken.
Pia on asiantuntija, seuraan sarjaa hänen takiaan. Ihailen kyllä jotenkin myös kaikkia näitä äitejä ja isejä, jotka tuovat perheensä tällä tavalla julkisuuteen apua saadakseen. He ovat rohkeita. Silti mietityttää, mitä tällainen pahimmillaan aiheuttaa kouluikäisille lapsille.
Lopettakaa se Pian haukkuminen. Ihan sama onko ylipainoa. Hyvin on hoitannut perheet. Huomasitteko kahdessa jaksossa pikku tytöt halailleet Super Nannya. Mistäköhän johtuu ? Lapset kaivanneet läheisyyttä ja turvaa sekä rauhallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Sarja on vähän masentava. Aivan selvää on, että maassamme alkaa olla isot erot eri sosiaaliluokkien kesken.
Pia on asiantuntija, seuraan sarjaa hänen takiaan. Ihailen kyllä jotenkin myös kaikkia näitä äitejä ja isejä, jotka tuovat perheensä tällä tavalla julkisuuteen apua saadakseen. He ovat rohkeita. Silti mietityttää, mitä tällainen pahimmillaan aiheuttaa kouluikäisille lapsille.
Samat fiilikset. Satuhäät ja tempparit ovat vielä ihan huvittavia, mutta tässä sarjassa joutuu oikeasti todistamaan millaista vahinkoa vastuuttomuus aiheuttaa viattomille lapsille ja näköjään myös eläimille. Ja kun tietää, että kun näillä eväillä lapsille annetaan, niin ne sitten aikanaan itse jatkavat samaa omille lapsilleen. Välillä tekisi mieli laittaa niin sarjan lapset kuin vanhemmatkin johonkin toiseen perheeseen kasvamaan, varmasti kaikilla olisi parempi olla. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin tyttö vaikutti aspergerilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä nyt tännekin foorumille avautua, vaikka 19v poika olenkin😃Tätä sarjaa tulee silloin tällöin katseltua.
Minua VITUTTAA tuo eläinten kohtelu noiden kurittomien lasten toimesta...jotain kuvottavan vastenmielistä ja nähty jo useammassa jaksossa.
Itsehän pidän miljoona kertaa enemmän eläimistä kuin lapsista ja jos joku lapsi olisi minun rakasta koiraani kiusannut niinkuin nämä ohjelman kakarat omia lemmikkejään, niin en olisi vastannut seurauksista.
Susta huomaakin että oot 19 v poika ☺️
Itse 18 vuotiaana tyttönä pakko todeta että ymmärrän tota äitiä pienissä määrin, vaikka käytös ihan kamalaa olikin. Kun netta huusi ruokapöydässä kurkku suorana niin teki mieli laittaa telkkari kiinni kun ei sitä jaksa kuunnella. Toisaalta ymmärrän myös sen miksi Netta käyttäytyy tuolla tavalla kun äidin oma esimerkki on niin huono. Onneksi tytöllä oli sentään mukava isäpuoli. Ja pakko sanoa että vauva oli kyllä söpö tapaus.Tämän takia ei kannata tehdä lapsia ihan nuorena.
Toisaalta tunnen tytön joka sai 19-vuotiaana vaikean down-lapsen, mutta pärjäsi aivan mahtavasti. Otti apua vastaan, säilytti positiivisen elämänasenteen, luki paljon ja teki parhaansa. Koskaan ei tarvinnut huutaa raivopäänä, vaan oppi toimimaan oman lapsensa kanssa rauhallisesti, rakastavasti ja kunnioittavasti, vaikka helppoa ei varmasti ollut. Ei se aina katso ikää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailutilanteita olen myös ihmetellyt. Minulla on 5v lapsi ja olen itse alle 40v. En ole koskaan käyttänyt edes lapsella muoviaterimia tai astioita. Alle 6kk lähtien hän on syönyt ja juonut keramiikka-, posliini- ja lasiastioista. Tekee pahaa nähdä, kun lapselle annetaan ruoka muoviastioissa ja sitten odotetaan, että lapsi kunnioittaa ruokaa.
Jos lapsi riehuu pöydässä ja lautanen putoaa, on ihan hyvä, että lautanen pitää lattialla kovaa ääntä ja menee jopa rikki. Siinä lapsi näkee, miksi astioiden pitää pysyä pöydässä ja käsissä nätisti. Oma pian kuusivuotias lapseni ei ole rikkonut yhtäkään astiaa ruokailutilanteissa. Muistan yhden kerran lautasen pudonneen lattialle, mutta Arabian lastenlautanen ei mennyt rikki.
Toiseksi minua ihmetyttää, miksi (terveiden) lasten syömättömyydestä tehdään niin iso numero. Jos ruoka ei maistu tai pöydässä ei osata olla, lähdetään pois. Seuraava ruokailumahdollisuus on 3 - 4 tunnin kuluttua ja hyvin todennäköisesti silloin on jo nälkä.
Oma lapseni ei suostunut 3 - 4-vuotiaana syömään vihreää salaattia, vaikka muut perheessä syömme paljon salaattia. Hän söi kurkkua, tomaattia ym., mutta ei halunnut lautaselleen hitustakaan vihreää salaattia. Se oli meillä kotona ok. Päiväkodista minulle huomautettiin, että lapsi ei syö salaattia. Sanoin, että ei syö, eikä missään nimessä saa pakottaa syömään. Sanoin, että lapselle täytyy antaa mahdollisuus itse valita, mitä salaatin joukosta syö tai syökö mitään. Nyt, pian 6v, hän syö taas salaattia. Jonain päivänä hän vain otti vihreää salaattia lautaselleen, söi ja sanoi minulle: "Äiti, mä pystyn syömään salaattia, tämä on hyvää".
Kaikenlainen ruokaehdottomuus kukoistaa ja sen lisäksi lapsille tehdään vielä selväksi, että heidän ruokailuunsa liittyy riskejä ja ongelmia. Lautaset ovat kaiken kestävää muovia ja ravintoloissa, joihin mennään syömään, on leikkipaikat. Lapsi joutuu ottamaan aika ristiriitaisia viestejä vastaan jatkuvasti. Ei siis ihme, jos ruokailusta tulee sirkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhin tyttö vaikutti aspergerilta.
Haluaisin kuulla miksi niin arvelet?
Enemmän vaikutti siltä että pelkäsi (syystäkin) äitiään.
Aivan ihana apu perheille tuo Pia! Mainoksia kun ohjelmasta katsoin, niin olin valmis lyttäämään äidin. Tämä ohjelma antaa katsojallekin mahdollisuuden ymmärtää huonoa käytöstä ja antaa avaimet muuttaa tapoja toimia. Voi kun tulisi vielä ohjelma, jossa opetettaisiin aikuisiakin kuinka olla nettikiusaamatta! Esim täälläkin haukutaan Ja ilkeillään Penttalaa lihavaksi ym. Miksi se Pian paino ärsyttää niin paljon juuri Sinua, arvostelija? Miten pääsisit huonosta tavasta eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä nyt tännekin foorumille avautua, vaikka 19v poika olenkin😃Tätä sarjaa tulee silloin tällöin katseltua.
Minua VITUTTAA tuo eläinten kohtelu noiden kurittomien lasten toimesta...jotain kuvottavan vastenmielistä ja nähty jo useammassa jaksossa.
Itsehän pidän miljoona kertaa enemmän eläimistä kuin lapsista ja jos joku lapsi olisi minun rakasta koiraani kiusannut niinkuin nämä ohjelman kakarat omia lemmikkejään, niin en olisi vastannut seurauksista.
Susta huomaakin että oot 19 v poika ☺️
Itse 18 vuotiaana tyttönä pakko todeta että ymmärrän tota äitiä pienissä määrin, vaikka käytös ihan kamalaa olikin. Kun netta huusi ruokapöydässä kurkku suorana niin teki mieli laittaa telkkari kiinni kun ei sitä jaksa kuunnella. Toisaalta ymmärrän myös sen miksi Netta käyttäytyy tuolla tavalla kun äidin oma esimerkki on niin huono. Onneksi tytöllä oli sentään mukava isäpuoli. Ja pakko sanoa että vauva oli kyllä söpö tapaus.Tämän takia ei kannata tehdä lapsia ihan nuorena.
Toisaalta tunnen tytön joka sai 19-vuotiaana vaikean down-lapsen, mutta pärjäsi aivan mahtavasti. Otti apua vastaan, säilytti positiivisen elämänasenteen, luki paljon ja teki parhaansa. Koskaan ei tarvinnut huutaa raivopäänä, vaan oppi toimimaan oman lapsensa kanssa rauhallisesti, rakastavasti ja kunnioittavasti, vaikka helppoa ei varmasti ollut. Ei se aina katso ikää...
Kuinka hyvin tunnet tytön? Oletko läheltä seurannut äidin ja lapsen vuorovaikutusta. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen enemmän haasteita tulee.
Itse nepsylapsen äitinä tiedän mitkä tilanteet ajavat oman tyttäreni ns. reunan yli. Erityislapsi tarvitsee paljon enemmän jakamatonta huomiota vs tavallinen lapsi. Kiukuttelu, huudot, jumitukset, syömisestä kieltäytyminen, sovituista asioista luistaminen alkavat heti kun lapsella on ollut esim. koulukaveri kipeänä, läksypaineita, jokin tavallista arkirutiinia rikkova asia. Arki-illat on koti-iltoja, koska muuten nukkumaanmeno olisi pelkkää huutoa. Tämä pitää koko perheen varpaillaan. Todella stressaavaa ja meidänkin perheen elämä on niinä hetkinä helppoa kun olen kahdestaan erityistytön kanssa. Mutta tuntuu, että jo tavallinen perhe-elämä on stressitekijä erityislapselle.
Ruokailutilanteita olen myös ihmetellyt. Minulla on 5v lapsi ja olen itse alle 40v. En ole koskaan käyttänyt edes lapsella muoviaterimia tai astioita. Alle 6kk lähtien hän on syönyt ja juonut keramiikka-, posliini- ja lasiastioista. Tekee pahaa nähdä, kun lapselle annetaan ruoka muoviastioissa ja sitten odotetaan, että lapsi kunnioittaa ruokaa.
Jos lapsi riehuu pöydässä ja lautanen putoaa, on ihan hyvä, että lautanen pitää lattialla kovaa ääntä ja menee jopa rikki. Siinä lapsi näkee, miksi astioiden pitää pysyä pöydässä ja käsissä nätisti. Oma pian kuusivuotias lapseni ei ole rikkonut yhtäkään astiaa ruokailutilanteissa. Muistan yhden kerran lautasen pudonneen lattialle, mutta Arabian lastenlautanen ei mennyt rikki.
Toiseksi minua ihmetyttää, miksi (terveiden) lasten syömättömyydestä tehdään niin iso numero. Jos ruoka ei maistu tai pöydässä ei osata olla, lähdetään pois. Seuraava ruokailumahdollisuus on 3 - 4 tunnin kuluttua ja hyvin todennäköisesti silloin on jo nälkä.
Oma lapseni ei suostunut 3 - 4-vuotiaana syömään vihreää salaattia, vaikka muut perheessä syömme paljon salaattia. Hän söi kurkkua, tomaattia ym., mutta ei halunnut lautaselleen hitustakaan vihreää salaattia. Se oli meillä kotona ok. Päiväkodista minulle huomautettiin, että lapsi ei syö salaattia. Sanoin, että ei syö, eikä missään nimessä saa pakottaa syömään. Sanoin, että lapselle täytyy antaa mahdollisuus itse valita, mitä salaatin joukosta syö tai syökö mitään. Nyt, pian 6v, hän syö taas salaattia. Jonain päivänä hän vain otti vihreää salaattia lautaselleen, söi ja sanoi minulle: "Äiti, mä pystyn syömään salaattia, tämä on hyvää".
Kaikenlainen ruokaehdottomuus kukoistaa ja sen lisäksi lapsille tehdään vielä selväksi, että heidän ruokailuunsa liittyy riskejä ja ongelmia. Lautaset ovat kaiken kestävää muovia ja ravintoloissa, joihin mennään syömään, on leikkipaikat. Lapsi joutuu ottamaan aika ristiriitaisia viestejä vastaan jatkuvasti. Ei siis ihme, jos ruokailusta tulee sirkusta.
Tää vois olla mun kirjoittama!
Meillä 6v. Ruokailut on mukavia tilanteita. Lapsi syö melkein mitä vaan, ja jos ei niin en edes ehdota maistamista. Osaan ruokapöytäetiketin ja siihen kuuluu että muiden syömisistä ja syömättömyydestä ei tehdä pöydän ääressä mitään numeroa. Posliiniastiat ja lasilasit olleet samanlailla käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä meillä 1,5v on vielä muovilautaset ja muovinen nokkamuki käytössä. Sen verran kovaa heittelee tavaroita jos hermo menee, eikä ole joka päivä varaa ostaa Arabiaa. Hienoa jos joillakin 6kk ikäiset vauvat osaavat olla rikkomatta astioita, mutta kaikki eivät osaa ja kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa uusia. Toki ero on suuri esim. 1,5v ja 6v lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Ruokailutilanteita olen myös ihmetellyt. Minulla on 5v lapsi ja olen itse alle 40v. En ole koskaan käyttänyt edes lapsella muoviaterimia tai astioita. Alle 6kk lähtien hän on syönyt ja juonut keramiikka-, posliini- ja lasiastioista. Tekee pahaa nähdä, kun lapselle annetaan ruoka muoviastioissa ja sitten odotetaan, että lapsi kunnioittaa ruokaa.
Jos lapsi riehuu pöydässä ja lautanen putoaa, on ihan hyvä, että lautanen pitää lattialla kovaa ääntä ja menee jopa rikki. Siinä lapsi näkee, miksi astioiden pitää pysyä pöydässä ja käsissä nätisti. Oma pian kuusivuotias lapseni ei ole rikkonut yhtäkään astiaa ruokailutilanteissa. Muistan yhden kerran lautasen pudonneen lattialle, mutta Arabian lastenlautanen ei mennyt rikki.
Toiseksi minua ihmetyttää, miksi (terveiden) lasten syömättömyydestä tehdään niin iso numero. Jos ruoka ei maistu tai pöydässä ei osata olla, lähdetään pois. Seuraava ruokailumahdollisuus on 3 - 4 tunnin kuluttua ja hyvin todennäköisesti silloin on jo nälkä.
Oma lapseni ei suostunut 3 - 4-vuotiaana syömään vihreää salaattia, vaikka muut perheessä syömme paljon salaattia. Hän söi kurkkua, tomaattia ym., mutta ei halunnut lautaselleen hitustakaan vihreää salaattia. Se oli meillä kotona ok. Päiväkodista minulle huomautettiin, että lapsi ei syö salaattia. Sanoin, että ei syö, eikä missään nimessä saa pakottaa syömään. Sanoin, että lapselle täytyy antaa mahdollisuus itse valita, mitä salaatin joukosta syö tai syökö mitään. Nyt, pian 6v, hän syö taas salaattia. Jonain päivänä hän vain otti vihreää salaattia lautaselleen, söi ja sanoi minulle: "Äiti, mä pystyn syömään salaattia, tämä on hyvää".
Kaikenlainen ruokaehdottomuus kukoistaa ja sen lisäksi lapsille tehdään vielä selväksi, että heidän ruokailuunsa liittyy riskejä ja ongelmia. Lautaset ovat kaiken kestävää muovia ja ravintoloissa, joihin mennään syömään, on leikkipaikat. Lapsi joutuu ottamaan aika ristiriitaisia viestejä vastaan jatkuvasti. Ei siis ihme, jos ruokailusta tulee sirkusta.
Tää vois olla mun kirjoittama!
Meillä 6v. Ruokailut on mukavia tilanteita. Lapsi syö melkein mitä vaan, ja jos ei niin en edes ehdota maistamista. Osaan ruokapöytäetiketin ja siihen kuuluu että muiden syömisistä ja syömättömyydestä ei tehdä pöydän ääressä mitään numeroa. Posliiniastiat ja lasilasit olleet samanlailla käytössä.
Aika ihailtavia adhd-lasten äitejä olette, kun lapsenne syövät hyvin, pysyvät pöydässä ja voi kattaa parhailla astiastoilla. Toimintaterapeutit voisivat ottaa nyt kyllä vinkkejä teiltä. Tai oikeastaan, voisitteko kiltit superäidit kirjoittaa tänne vielä yksityiskohtaiset ohjeet, miten olette nepsylapsenne saaneet a) syömään erilaisia ruokia ilman oksennusta/tukehtumista/raivokohtauksia/paniikkipelkokohatusta b) pysymään pöydässä paikoillaan ja C) olemaan sotkematta ruoalla ja heittelemästä astioita lattialle, jos ruoka on väärän hajuista, makuista, tuntuista, väristä, näköistä... Kertokaa, niin ehkä me muutkin adhd-lasten äidit opimme teiltä paremmilta.
Aika erikoista tuoda alaikäiset lapset ohjelmaan ja näyttää heidän elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista tuoda alaikäiset lapset ohjelmaan ja näyttää heidän elämäänsä.
Ja miten vielä lapset juoksentelee kotona pelkät pikkupöksyt jalassa tai pyyhe ympärillä. 😶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nannyn paino ei kuulu tähän, muta minusta hänelle sopii tuollainen pulleus. En osaa kvuitella häntä hoikkana.
Niinpä. Ihanan äidillinen ulkonäöltään mutta myös luonteeltaan, mutta silti samaan aikaan jokseenkin nuorekas, ajassaan pysynyt. Tuntuu, että hän oikein hehkuu.
No voi tilipitappi. Kyllä tuo on jo vaarallisen ylipainon puolella, ulkonäkö ihan toissijainen juttu. Hän on sen ikäinen, että jos paino ei tipu niin sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes on ihan just käsillä. Siinä sitä sitten on hehkuja.
Älä jaksa.
Pian paino ei kuulu meille, sillä kyseessä ei ole laihdutusohjelma. Hänen ei tarvitse kenellekään selitellä painoansa. Hän tekee loistavaa työtä perheiden parissa ja se on hienoa.
No onhan se huolestuttavaa että ei ole elämänhallintaa vaan selkeä syömishäiriö.
Onhan elämänhallintaa. Ja paljon enemmän kuin monella muulla. On opiskelut suoritettu ja hyvä työpaikka. Ja vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja järkevältä ihmiseltä.
Se, että on ylipainoinen, ei vie arvoa hänen kaikilta muilta ominaisuuksiltaan. Tekee varmasti paljon enemmän hyvää tämän yhteiskunnan ja ihmisten eteen kuin moni muu. Ylipainoisetkin ihmiset voivat olla ja usein ovatkin tärkeitä yhteisön tukipilareita. Pelkän ihmisen painon tuijottamien on typerää. Hyvä tietenkin ihmiselle itselleen, jos olisi terveessä normaalipainossa, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä, kaikilla on omat vikansa ja haasteensa, joihin ei aina jaksa panostaa, kun panostaa jo niin moneen muuhun asiaan.
Miksi sinä tästä olet niin tuohtunut? Itse nanny on julkisuuteen halunnut ja näyttää puskevan joka ohjelmaan mihin pyydetään. Unohtanut kuitenkin hänelle sopivimmat ohjelmat "rakas sinusta on tullut pullukka / Olet mitä syöt yms. Kyllä julkisuudessa täytyy arvostelua kestää ja TV-ohjelmissa valitettavasti ulkonäköön tartutaan vähemmästäkin. Nannyn tärkein tehtävä on näyttävästi saapua mainosautolla ja vähän paksummilla pohkeilla korkokengissä selviytyä perheen ovelle teennäisesti hymyillen.
Miksi täytyy kestää? Mikä oikeus sinulla on arvostella ketään vaikka joku onkin julkisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Sarja on vähän masentava. Aivan selvää on, että maassamme alkaa olla isot erot eri sosiaaliluokkien kesken.
Pia on asiantuntija, seuraan sarjaa hänen takiaan. Ihailen kyllä jotenkin myös kaikkia näitä äitejä ja isejä, jotka tuovat perheensä tällä tavalla julkisuuteen apua saadakseen. He ovat rohkeita. Silti mietityttää, mitä tällainen pahimmillaan aiheuttaa kouluikäisille lapsille.
Rohkeita eller eivät tajua mitä tekevät?
Susta huomaakin että oot 19 v poika ☺️
Itse 18 vuotiaana tyttönä pakko todeta että ymmärrän tota äitiä pienissä määrin, vaikka käytös ihan kamalaa olikin. Kun netta huusi ruokapöydässä kurkku suorana niin teki mieli laittaa telkkari kiinni kun ei sitä jaksa kuunnella. Toisaalta ymmärrän myös sen miksi Netta käyttäytyy tuolla tavalla kun äidin oma esimerkki on niin huono. Onneksi tytöllä oli sentään mukava isäpuoli. Ja pakko sanoa että vauva oli kyllä söpö tapaus.