Anne-mummo 38v - yöheräilyihin olen liian vanha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.

Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.

Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.

Ja sitten on minunkaltaiseni herkkis, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ei toki siihen aikaan diagnoitu näin, mistä syyllistyin ja masennuin lisää..), toinen lapsi tuli ns. vahinkona (periaatteesta en halua aborttia), ja kolmannen jälkeen olin totaaliyksinhuoltaja, jona masentyi elämän ankaruudesta ja avun puutteesta. Isovanhemmatkaan eivät hoitaneet tai tukeneet.

Sellaista tietthvälittämisen ja rakastamisen asennetta oli vaikka muille jakaa (nimenomaan näin, teoriassa). Käytännössä olin surkea ja epäkelpo äiti. Hyi minua, kun olin mennyt lapsia hankkimaan. Kyllähän ne pitää itse hoitaa, kun on itse tänne saattanutkin, eiks je?

Jeesus mikä uhri. Lapsia vaan tuli ihan vahinkona ja elämän ankaruus yllä

tti, ja ihan itse olisi pitänyt huolehtia omista lapsistaan, miten voi olla.. ja tietysti olisit ollut loistava äiti muttakun kaikki muut.. ei sinun vikasi tietenkään.

Karmeaa settiä. Tiedätkö, että lasten tekemiseen tarvitaan myös mies, isäksi kutsuttu henkilö? Missähän hän on ollut ja minne mennyt? Empatiakyvyttömyys on aikamme sairaus. Voi järkytys, mitä mänttejä täällä on.

Ja isä muka pakottanut pikkuherkkiksen vääntämään kolmannen lapsen vaikka jo yhden kanssa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Ja höpö, höpö itsellesi. Tuskin sinun otantasi on kovin suuri, koska ei kai kukaan työterveyteen tuleva yleensä ala puhumaan muusta kuin siitä ongelmasta mikä vaivaa. Minä en ainakaan ala selittelemään mitään jonkin joutavia. "Oi, kylläpä minä nyt olen energiaa täynnä, kun tein lapset jo 20-vuotiaana". Ja kyllä se vanhempana lapsensa saanut on jo kuplansa puhkaissut ennen kuin on töihin palannut. Ei työterveys ole äitiys/vanhempainvapaalla käytettävissä. Kyllä nyt tuli työterveyden työntekijältä niin paksua palturia että oksat pois. Vai vielä keksivät kaiken maailman kremppoja. Toivottavasti et ole meillä töissä kun minäkin olen töissä isossa firmassa missä on paljon naisia. Tuollaisen huuhaan puhujan hoitoon minä en ainakaan haluaisi.

Vuositarkastuksissa juttelemme koko elämäntilanteen, usean kanssa olemme hyvät tutut, koska näemme usein, tarkastuksissa siis vuosittain. Silloin kun käynti koskee sairautta, keskitymme tietysti siihen. Kun luin tuon purkauksesta, tuli mieleeni vanha sanonta, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Terveisin toinen työterveydessä työskentelevä, jolla on nimettynä muutama työpaikka.[/quote

Kyllä minä olen vuositarkastuksessa käynyt ja lapsetkin olen saanut vanhana, mutta ei kyllä kalikka kalahtanut. Enkä usko että kolahti kovin moneen muuhunkaan. Jaksan kyllä ihan matkustella, viedä lapsia harrastuksiin ja herran jumala sentään: jaksan myös herätä yöllä (kuten viimekin yönä). Katsos kun unen tarve on tälleen vanhemmiten vähentynyt ja minulle herääminen keskellä yötä alle 30-vuotiaana oli ihan kamalaa (siskojen luona olin kylässä ja niillä pieniä lapsia sekä joskus myös hoidin niitä lapsia). Seuraava päivä ihan pilalla, paleli ja väsytti. Onnellinen olin kun pääsin kotiin nukkumaan.

Jos joku kokee itsensä vanhaksi 38-vuotiaana tekemään sitä sun tätä, niin se on ihan hänen ongelmansa. Ja ihan oikeasti, tuo jutun 38-vuotias näyttää kyllä pikemminkin 58-vuotiaalta, mutta se ei ole hänelle varmaankaan mikään ongelma. Muiden ei pidä tehdä ongelmaa sellaisista asioista mikä ei varmaan ole kyseiselle ihmiselle ongelma. Got My point? Minä treenaan maratonille ja olen kyseistä henkilöä melkein kymmenen vuotta vanhempi. Niin ja nämä pienet lapset vielä. Oi voi sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana, ja sain lapsen kun täytin 20. Muistan ne säälittelyt, kuinka elämäni menee hukkaan lapsen kanssa ollessa, kun muut viettävät nuoruuttaan. Itse en nähnyt asiaa ollenkaan niin, vaan opiskelin ja tein töitä siinä missä ilman lastakin. Sain myös kasvattaa lapsei vielä ilman somehommia, samaan tyyliin kuin silloin kun itsekin olin lapsi. Nautin äärimmäisen paljon oman lapseni äitinä olosta. Nyt lapseni on jo parikymppinen, olen elämäni kunnossa, ostin juuri mieheni kanssa talon, jota laitellaan. Työelämässä tuuraan sairastelevia pienten lasten vanhempia, ja rahaa jää käyttöön aivan älyttömät määrät nyt, kun sitä ei mene enää lapseen, tai teiniin(johon muuten kuluu yllättävän paljon rahaa!) Nyt ovat säälivät lauseet vaihtuneet kateuteen, kun minulla on niin helppoa kun ei ole pieniä lapsia siinä jaloissa koko ajan pyörimässä. Että helppoahan se minun on lähteä, ja ostaa, ja tulla ja mennä! No niin onkin! Minä olen tuon lapsiarjen jo elänyt, ja nyt minulla on loppuelämä aikaa nauttia itsekseni, ja miehen/hyvien ystävien kanssa. Mutta sen olen pannut merkille, että näillä jotka säälivät minua nuorena äitinä, ja jotka nyt ovat katkeria minulle, ovat samoja henkilöitä. Ihmettelen myös valitusta lapsiarjesta. Jos itse olisin valittanut, niin vastauksena varmasti olisi ollut mitäs läksit, noin nuorena ei pitäisi lisääntyä, jne. Ihan samalla tavalla se minäkin valvoin, hoidin pientä sairasta, olin harrastuksiinkuskaajana, sain kaikki mahataudit mitä lapsi päiväkodista toi. Mutta ehkä se on raskaampaa, kun on saanut nelikymppiseksi asti viettää nuoruuttaan vailla velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan, ja sitten siihen tupsahtaakin pieni kääryle, joka vaatii "kaiken". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana, ja sain lapsen kun täytin 20. Muistan ne säälittelyt, kuinka elämäni menee hukkaan lapsen kanssa ollessa, kun muut viettävät nuoruuttaan. Itse en nähnyt asiaa ollenkaan niin, vaan opiskelin ja tein töitä siinä missä ilman lastakin. Sain myös kasvattaa lapsei vielä ilman somehommia, samaan tyyliin kuin silloin kun itsekin olin lapsi. Nautin äärimmäisen paljon oman lapseni äitinä olosta. Nyt lapseni on jo parikymppinen, olen elämäni kunnossa, ostin juuri mieheni kanssa talon, jota laitellaan. Työelämässä tuuraan sairastelevia pienten lasten vanhempia, ja rahaa jää käyttöön aivan älyttömät määrät nyt, kun sitä ei mene enää lapseen, tai teiniin(johon muuten kuluu yllättävän paljon rahaa!) Nyt ovat säälivät lauseet vaihtuneet kateuteen, kun minulla on niin helppoa kun ei ole pieniä lapsia siinä jaloissa koko ajan pyörimässä. Että helppoahan se minun on lähteä, ja ostaa, ja tulla ja mennä! No niin onkin! Minä olen tuon lapsiarjen jo elänyt, ja nyt minulla on loppuelämä aikaa nauttia itsekseni, ja miehen/hyvien ystävien kanssa. Mutta sen olen pannut merkille, että näillä jotka säälivät minua nuorena äitinä, ja jotka nyt ovat katkeria minulle, ovat samoja henkilöitä. Ihmettelen myös valitusta lapsiarjesta. Jos itse olisin valittanut, niin vastauksena varmasti olisi ollut mitäs läksit, noin nuorena ei pitäisi lisääntyä, jne. Ihan samalla tavalla se minäkin valvoin, hoidin pientä sairasta, olin harrastuksiinkuskaajana, sain kaikki mahataudit mitä lapsi päiväkodista toi. Mutta ehkä se on raskaampaa, kun on saanut nelikymppiseksi asti viettää nuoruuttaan vailla velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan, ja sitten siihen tupsahtaakin pieni kääryle, joka vaatii "kaiken". 

Sulla on yksi lapsi.😂

Olisko sillä nyt kuitenkin vaikutusta, että tuo mummo on nauttinut äitiyden riemuista jo 22 vuotta, yksinhuoltajana alkupätkän. Että aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana, ja sain lapsen kun täytin 20. Muistan ne säälittelyt, kuinka elämäni menee hukkaan lapsen kanssa ollessa, kun muut viettävät nuoruuttaan. Itse en nähnyt asiaa ollenkaan niin, vaan opiskelin ja tein töitä siinä missä ilman lastakin. Sain myös kasvattaa lapsei vielä ilman somehommia, samaan tyyliin kuin silloin kun itsekin olin lapsi. Nautin äärimmäisen paljon oman lapseni äitinä olosta. Nyt lapseni on jo parikymppinen, olen elämäni kunnossa, ostin juuri mieheni kanssa talon, jota laitellaan. Työelämässä tuuraan sairastelevia pienten lasten vanhempia, ja rahaa jää käyttöön aivan älyttömät määrät nyt, kun sitä ei mene enää lapseen, tai teiniin(johon muuten kuluu yllättävän paljon rahaa!) Nyt ovat säälivät lauseet vaihtuneet kateuteen, kun minulla on niin helppoa kun ei ole pieniä lapsia siinä jaloissa koko ajan pyörimässä. Että helppoahan se minun on lähteä, ja ostaa, ja tulla ja mennä! No niin onkin! Minä olen tuon lapsiarjen jo elänyt, ja nyt minulla on loppuelämä aikaa nauttia itsekseni, ja miehen/hyvien ystävien kanssa. Mutta sen olen pannut merkille, että näillä jotka säälivät minua nuorena äitinä, ja jotka nyt ovat katkeria minulle, ovat samoja henkilöitä. Ihmettelen myös valitusta lapsiarjesta. Jos itse olisin valittanut, niin vastauksena varmasti olisi ollut mitäs läksit, noin nuorena ei pitäisi lisääntyä, jne. Ihan samalla tavalla se minäkin valvoin, hoidin pientä sairasta, olin harrastuksiinkuskaajana, sain kaikki mahataudit mitä lapsi päiväkodista toi. Mutta ehkä se on raskaampaa, kun on saanut nelikymppiseksi asti viettää nuoruuttaan vailla velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan, ja sitten siihen tupsahtaakin pieni kääryle, joka vaatii "kaiken". 

Sulla on yksi lapsi.😂

Mutta miehen kanssa yhteensä kolme ;)

Jos joku kokee olevansa mummo 38-vuotiaana niin fine. Mutta miksi tollasesta oudosta meganegatiivisesta avautumisesta pitää kirjottaa lehtijuttu niin en tajua.

Tuo nainen kyllä näyttääkin ihan mummolta. Kaksi vuotta minua nuorempi ja näyttää 50-vuotiaalta. Ehkä sitä tuntee itsensä vanhaksi jos näyttää siltä. Tai näyttää vanhalta jos tuntee itsensä sellaiseksi. 

Luulisi että pysyisi nuorekkaampana jos tekee lapset nuorena, kun palautuisi paremmin. Mutta ei näköjään.

Itse olen vela, joten oikeaan synnytysikään en ota kantaa. Kunhan pisti silmään millainen tantta 38-vuotias voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee olevansa mummo 38-vuotiaana niin fine. Mutta miksi tollasesta oudosta meganegatiivisesta avautumisesta pitää kirjottaa lehtijuttu niin en tajua.

"Kokee olevansa mummo" – artikkelin nainenhan on KIRJAIMELLISESTI jo isoäiti?

Vierailija kirjoitti:

Ap, 44-vuotias ei ole enää nuori vaikka olisi vasttasyntynyt vauva. Sinä olet keski-ikäinen ihminen eikä se fakta muutu miksikään vaikka sinulla olisi vaikka kuinka monta vauvaa. Olet iäkkäänä äidiksi tullut. Monilla sinun ikäisilläsi on lapsenlapsia, oma mummoni oli 41 kun synnyin eikä se nyt niin kummallista ole. Eikä se fakta muutu siitä että haukut tuota 38-vuotiaana mummoksi tullutta. Ja 38-vuotiaanakaan sinä et ollut nuori tyttönen  muuten kuin oman pääsi sisällä. Ihan keski-ikäistyvä nainen olit silloinkin.

Henkisesti toki voi olla lapsellinen vielä satavuotiaanakin.

Voi voi, kylläpä sinua kirpaisi!

Lapsellinen ja mieleltään nuori ovat eri asioita 😉

Jos nykyään naiset elävät usein yli 8-kymppisiksi niin kyllä nelikymppinen on vielä nuori. Sehän riippuu täysin siitä mihin vertaa ja millaiseksi itsensä tuntee. Toki virallisesti keski-ikäinen, mutta ei herranen aika kannata vielä tuudittautua mummoelämään ja ryhtyä elämään kuin vanhus, voi tulla helkkarin pitkä vanhuus!

Ja kiitos ap aloituksesta, sain päivän naurut 😂

T. Nelikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Kun katsoin tuon mummon kuvaa, luulin samanikäiseksi, kuin minä nyt eli 54v. 38 vuotiaana olin kyllä ihan erinäköinen. Olin vielä silloin nuori ja timmi ja treenattu. Ei roikkunut kaksoisleuka, eikä maha pullistellut. Ei ollut kremppaa ja treenasin täysillä vielä silloin. Joten kyllä38 vuotiaissa on eroja. Itse olen tehnyt lapset päälle kolmikymppisenä.

En ole vielä päälle viiskymppisenäkään samanoloinen, kuin tuo jutun mummo. Eli ei edelleen kaksoisleuka roiku ja maha pullistele. Enää en niin timmi ja rypytön, mutta erittäin hyvässä kunnossa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana, ja sain lapsen kun täytin 20. Muistan ne säälittelyt, kuinka elämäni menee hukkaan lapsen kanssa ollessa, kun muut viettävät nuoruuttaan. Itse en nähnyt asiaa ollenkaan niin, vaan opiskelin ja tein töitä siinä missä ilman lastakin. Sain myös kasvattaa lapsei vielä ilman somehommia, samaan tyyliin kuin silloin kun itsekin olin lapsi. Nautin äärimmäisen paljon oman lapseni äitinä olosta. Nyt lapseni on jo parikymppinen, olen elämäni kunnossa, ostin juuri mieheni kanssa talon, jota laitellaan. Työelämässä tuuraan sairastelevia pienten lasten vanhempia, ja rahaa jää käyttöön aivan älyttömät määrät nyt, kun sitä ei mene enää lapseen, tai teiniin(johon muuten kuluu yllättävän paljon rahaa!) Nyt ovat säälivät lauseet vaihtuneet kateuteen, kun minulla on niin helppoa kun ei ole pieniä lapsia siinä jaloissa koko ajan pyörimässä. Että helppoahan se minun on lähteä, ja ostaa, ja tulla ja mennä! No niin onkin! Minä olen tuon lapsiarjen jo elänyt, ja nyt minulla on loppuelämä aikaa nauttia itsekseni, ja miehen/hyvien ystävien kanssa. Mutta sen olen pannut merkille, että näillä jotka säälivät minua nuorena äitinä, ja jotka nyt ovat katkeria minulle, ovat samoja henkilöitä. Ihmettelen myös valitusta lapsiarjesta. Jos itse olisin valittanut, niin vastauksena varmasti olisi ollut mitäs läksit, noin nuorena ei pitäisi lisääntyä, jne. Ihan samalla tavalla se minäkin valvoin, hoidin pientä sairasta, olin harrastuksiinkuskaajana, sain kaikki mahataudit mitä lapsi päiväkodista toi. Mutta ehkä se on raskaampaa, kun on saanut nelikymppiseksi asti viettää nuoruuttaan vailla velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan, ja sitten siihen tupsahtaakin pieni kääryle, joka vaatii "kaiken". 

Sulla on yksi lapsi.😂

Mutta miehen kanssa yhteensä kolme ;)

Edelleenkään ei kuulosta niin kovin kadehdittavalta asetelmalta.

No en minäkään tässä vaiheessa jaksaisi koko rumbaa alusta uudestaan. Olen 41v ja lapset teinejä. Ihan eri asia jos näitä lapsia ei olisi vaan olisin tehnyt lapset vasta 35-38-vuotiaana. Enhän silloin edes tietäisi mitä kaikkea on edessä ja varmasti jaksaisin. Nyt jos alusta pitäisi aloittaa niin ei kiitos 😁.

Anne näyttää 50-vuotiaalta, joten oiskohan jo vaihtarit menossa? 

Eipä tuolla Nurmeksessa päin ole kovin paljon muuta elämää ole kuin koti. Ja jos töitä ja koulutusta ei ole, niin aletaan tekemään lapsia jo teininä. Vanhempana naiset voi sitten kouluttautua lähihoitajiksi ja hoitaa vanhuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ton ikänen voi pitää itseään vanhana? Olen 44v ja mulla on vauva ja 2 v taapero (eli synnytykset42v ja 44v) ja jaksan loistavasti, olen nuori ja terve, loistokunnossa, maratoniharjoittelu taas käynnistymässä, ksikkia ideoita ja suunnitelmia ja pursuavaa elämänvoimaa täynnä!

Koska biologisesti sinä olet isoäidin ikäinen. Vielä 100 vuotta sitten ja kaikki tuhannet vuodet ennen sitä sinulla olisi nyt liuta lapsenlapsia.

Olet 62v kun vauvasi tulee täysi-ikäiseksi.

Voit hyvin olla kaikkea sitä mitä tuossa sanot olevasi, mutta nuori sinä et ole, vaan keski-ikäinen. Sinulla on todennäköisesti vähemmän päiviä edessä, kuin takanasi.

Hyvä kommentti. Olen 49 v.en kyllä viitsisi,kehtaisi itseeni nuoreksi väittää esm työpaikalla kaiken ikästen kanssa työskennellessä.Johan nauraisi naurismaan aidatkin.Itsekin tykkäsin ollessani 20 v.että 50 v. oli ihan vanhoja fossiileja,muinaisjäänteitä. Vaikka kroppa on hyvässä kunnossa niin naamasta näkyy ikä.

Sori ap mutta kyllä säkin vaan olet keski-iässä.

Annellahan on itsellään vielä 6-vuotias eli pieni lapsi kotona hoidettavana. Miksi siinä pitäisi vielä lastenlapsikin hoitaa? Ehkä Anne jaksaa olla mummo sitten tämän nuoremman lapsille. 

Annella voi olla myös joku sairaus, joka väsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän tänä vuonna 38 ja lapseni ovat 16 ja 14.

Sanoin usein, että olisin jo "liian vanha" uuteen vauvaan, ja varsinkin yöheräilyihin.

Tällä kuitenkin lähinnä tarkoitan sitä, että vauva-ajoista ja heräilyistä jo niiiiin kauan, että kun ne on käynyt jo pariin kertaan läpi ja nyt päässyt taas helpon elämän ja hyvien unien makuun, ei ajatus uusista lapsista ja vauva-ajan rankkuudesta kiinnosta yhtään. Se on jo tehty ja nähty ajat sitten.

Ehkä tämä Anne ajattelee samoin.

Vauva-aikahan on todella lyhyt. Itse olen kärsinyt unettomuudesta 18 vuotta, eli olen sitten ilmeisesti koko sen ajan symbolisesti viettänyt vauva-aikaa. Kyllä tässä selviää. Sinulla olisi sentään se tulevaisuus, että nukut parin vuoden päästä taas entiseen tapaan, hyvin. Ja nukkuisit hyvin seuraavat 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tarkoita tämän jutun mummoa, mutta jos lapsia tekee odottaen isovanhemmilta apua, niin on hyvä muistaa ettei vanhempi useinkaan "muutu" isovanhemmaksi tultuaan. Tai jos muuttuu, niin huonompaan suuntaan enemmänkin.

Laiska tai itsekäs äiti on ihan sitä samaa mummonakin. Ja jos omat lapset ovat eläneet vailla rajoja kuin pellossa, niin ei niitä rajoja osata lapsenlapsillekaan pitää. Jos oma lapsi on hoidatettu aina muilla, niin tuskin jaksaa niitä lapsenlapsiakaan hoitaa, vaikka mitä puhuisi ja intoilisi. Tai jos on aina vuodattanut aikuisten ongelmat lapsilleen, niin turha kuvitella että lapsenlapset tulisivat samalta säästymään ollessaan hoidossa.

Aika monet tietävät mitä tulevat isovanhemmilta saamaan, kun vain objektiivisesti uskaltavat tutkailla lapsuuttaan.

Tai sitten isovanhempi ylikompensoi sitä, minkä mokasi omassa vanhemmuudessaan. Lapsenlapselle äitini on lempeä, omille raivosi.

Helpompaa olla mummo kun äiti,niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...itse olen 39-vuotias ja koen olevani ihan nuorehko ja tämä myös ihan fyysisen jaksamisen kannalta. En näe itseasiassa mitään eroa fyysiseen jaksamiseen 29-vuotiaan minäni ja 39-vuotiaan minäni kanssa. Ainoa selkeä vanhenemisen merkki on, että lähinäkö on huonontunut. Ei ole siis silmälaseja edelleenkään, mutta kun pientä pränttiä yrittää lukea ei voi enää tuoda niin lähelle silmiä kun ennen ennenkuin menee sumeaksi.

Nauti nyt, kun vielä olet nuorehko! Omalla kohdallani, samoin kuin monen ystävän kohdalla tilanne on ollut se, että tuossa 30-40 vuoden välillä ei itse ole kokenut varsinaisesti vanhentuvansa lainkaan, ei erityisiä kremppoja tms. 40-50 vuoden väli on sitten vähän kovempi pala purtavaksi, monella on tullut selkä- ja nivelvaivaa, monenmoista vaihdevuosia ennakoivaa tai vaihdevuosivaivaa (mielialamuutokset tosi yleisiä, samoin yö- (ja päivä)hikoilu, limakalvojen kuivuminen yms.) Kyllähän näistä selviää, mutta ei voi ihan samalla tavoin enää sanoa kuin siinä neljänkympin korvilla, ettei tunnu missään. Kyllä vaan alkaa kroppa pikkuhiljaa ruostumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ton ikänen voi pitää itseään vanhana? Olen 44v ja mulla on vauva ja 2 v taapero (eli synnytykset42v ja 44v) ja jaksan loistavasti, olen nuori ja terve, loistokunnossa, maratoniharjoittelu taas käynnistymässä, ksikkia ideoita ja suunnitelmia ja pursuavaa elämänvoimaa täynnä!

Koska biologisesti sinä olet isoäidin ikäinen. Vielä 100 vuotta sitten ja kaikki tuhannet vuodet ennen sitä sinulla olisi nyt liuta lapsenlapsia.

Olet 62v kun vauvasi tulee täysi-ikäiseksi.

Voit hyvin olla kaikkea sitä mitä tuossa sanot olevasi, mutta nuori sinä et ole, vaan keski-ikäinen. Sinulla on todennäköisesti vähemmän päiviä edessä, kuin takanasi.

Aikamoista shaibaa suollat. Esimerkiksi isoäitini syntymästä on jo yli 100 vuotta ja hän syntyi 40-vuotiaalle äidille eikä edes jäänyt perheen nuorimmaiseksi. Lapsia syntyi ennen syntyvyyden säätelemistä koko hedelmällisen iän ajan.