Lue keskustelun säännöt.
Anne-mummo 38v - yöheräilyihin olen liian vanha
05.03.2019 |
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/annesta-tuli-mummo-38-vuotiaa…
Siis what! Miten ton ikänen voi pitää itseään vanhana? Olen 44v ja mulla on vauva ja 2 v taapero (eli synnytykset42v ja 44v) ja jaksan loistavasti, olen nuori ja terve, loistokunnossa, maratoniharjoittelu taas käynnistymässä, ksikkia ideoita ja suunnitelmia ja pursuavaa elämänvoimaa täynnä!
Ymmärtän että osalla on sairauksia ym mutta itse 38v iässä olin nuori tyttönen!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kaikki me ei haluta olla taaperoiden äitejä mummoiässä. Minä olen 41-v. ja vaikka olen loistokunnossa, ei sairauksia tms. niin en todellakaan enää vauvan takia öitäni valvoisi.
Nautitko silloin nuorempana yöheräilyistä?
No eipä siitä nauttinut, mutta ei se mitenkään ylivoimaiselta tuntunut.
Nyt kun valvon joskus lapsenlapseni kanssa, niin monta päivää menee toipuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisoisoisoäitini sai 1800-luvun lopulla ensimmäisen lapsensa 23-vuotiaana ja viimeisen 44-vuotiaana. Eli 92-vuotiaaksi. Auttoi vielä lastenlasten lapsia hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.
Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.
Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.
Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.
Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.
Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.
Ja höpö, höpö itsellesi. Tuskin sinun otantasi on kovin suuri, koska ei kai kukaan työterveyteen tuleva yleensä ala puhumaan muusta kuin siitä ongelmasta mikä vaivaa. Minä en ainakaan ala selittelemään mitään jonkin joutavia. "Oi, kylläpä minä nyt olen energiaa täynnä, kun tein lapset jo 20-vuotiaana". Ja kyllä se vanhempana lapsensa saanut on jo kuplansa puhkaissut ennen kuin on töihin palannut. Ei työterveys ole äitiys/vanhempainvapaalla käytettävissä. Kyllä nyt tuli työterveyden työntekijältä niin paksua palturia että oksat pois. Vai vielä keksivät kaiken maailman kremppoja. Toivottavasti et ole meillä töissä kun minäkin olen töissä isossa firmassa missä on paljon naisia. Tuollaisen huuhaan puhujan hoitoon minä en ainakaan haluaisi.
Eiköhän tuo ole vain tapa yrittää passiivisagressiivisesti viestittää että on hyvä saada lapset tosi nuorena eikä nelikymppisenä. Teiniäidit on aina todistelemassa tätä.
Mun anoppini teki lapset nuorena. Ja meni ihan sekaisin kun ne yritti lähteä kotoa. Yhtäkkiä olisi pitänyt kohdata kaikki omat väärät ratkaisut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52v, ja minulla on paljon tules-vaivoja ja menopaussin vuoksi yöt huonoja. Mutta todella mielelläni hoivaan lapsenlapsia, myös yöllä.
Omia en tekis enää 36v jälkeen. Minulla oli lapsiluku täynnä 28v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta joku tulee saarnaamaan että kun tekee lapset nuorena, isovsnhemmat jaksaa auttaa!
No ei jaksa, mun vanhemmat oli 50v tullessaan isovanhemmiksi, eivät viitsineet auttaa. Olivat 60-62v eläköityessään, eivät viitsineet auttaa. Ovat nyt 70, terveitä ja hyväkuntoisia, eivät viitsi auttaa.Niillä on olut 20 v aikaa järjestää edes hetki aika lastenlasten kanssa mutta sitä ei oo tapahtunut KOSKAAN. Eivät ole ikinä hoitaneet mutta eivät muöskään viettäneet aikaa, kyläilleet, pitäneet yhteyttä.
Kun ei kiinnosta.
Joten nuoret isovanhemmat ei ole mikään tae yhtään mistään.
Eikä lapsensa keski-ikäisenä tekeminen ole tae yhtään mistään, siinä ei nuorru, eikä freesiinny, siinä on vain vanha synnyttäjä, jonka on sitten pakko jaksaa seuraavat 15 vuotta, tuli mitä tuli. Ja ne isovanhemmatkin ovat jo vanhoja, ei niitä aina kiinnosta.
Toisaalta tuo auttaminen on ihan kiinni niistä isovanhemmista, siis ihmisenä, jotku auttavat vaikka kremppoja olisikin, perheen väleistä ja usein siitäkin miten on itse huomioinut vanhempiaan niinä menovuosina, 20-40 vuotiaana. Jos on itsekkäästi vain mennyt, niin se on voi, voi!
46-vuotias anoppini ei jaksa auttaa, mutta isäni 74-v jaksaa auttaa lasten kanssa. Anoppi ilmoitti jo odotusaikana, että hän on valvomisensa valvonut eikä enää jaksa. Oli aikanaan teiniäiti. Isäni oli leski-yh-isä aikoinaan ,4 lasta isolla ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä taas on ongelma, jokainen perhepiiri ja jokanen ihminen elää oman elämänsä. Miksi talerrutte yhteen heittoon, kyllä toi mummo varmaan yhden tai useamman kuin yön valvoisi lapsenlapsensa vuoksi jos tulee tarve. Tarkoitti ettei enää itse tekisi vauvaa.
Minun äitini on ollut maailman paras mummo, ilman sen apua en pärjäisi, on nyt 7kymppinen, mummolan tuli 57v jos lasken oikein.. jaksaa enemmän kuin minä, matkustelee lapsenlapsen kanssa ja arjessakin on läsnä.
Entäs se näkökulma että tämä Anne on jo omat viisi valvonut. Ei niinku huvittas enää, eikä tarvikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoksi tuli.. jne.. tekstinsyöttö..
Vierailija kirjoitti:
Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.
Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.
Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.
Ja sitten on minunkaltaiseni herkkis, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ei toki siihen aikaan diagnoitu näin, mistä syyllistyin ja masennuin lisää..), toinen lapsi tuli ns. vahinkona (periaatteesta en halua aborttia), ja kolmannen jälkeen olin totaaliyksinhuoltaja, jona masentyi elämän ankaruudesta ja avun puutteesta. Isovanhemmatkaan eivät hoitaneet tai tukeneet.
Sellaista tietthvälittämisen ja rakastamisen asennetta oli vaikka muille jakaa (nimenomaan näin, teoriassa). Käytännössä olin surkea ja epäkelpo äiti. Hyi minua, kun olin mennyt lapsia hankkimaan. Kyllähän ne pitää itse hoitaa, kun on itse tänne saattanutkin, eiks je?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.
Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.
Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.
Ja sitten on minunkaltaiseni herkkis, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ei toki siihen aikaan diagnoitu näin, mistä syyllistyin ja masennuin lisää..), toinen lapsi tuli ns. vahinkona (periaatteesta en halua aborttia), ja kolmannen jälkeen olin totaaliyksinhuoltaja, jona masentyi elämän ankaruudesta ja avun puutteesta. Isovanhemmatkaan eivät hoitaneet tai tukeneet.
Sellaista tietthvälittämisen ja rakastamisen asennetta oli vaikka muille jakaa (nimenomaan näin, teoriassa). Käytännössä olin surkea ja epäkelpo äiti. Hyi minua, kun olin mennyt lapsia hankkimaan. Kyllähän ne pitää itse hoitaa, kun on itse tänne saattanutkin, eiks je?
Miksi sinulla on KOLME lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta joku tulee saarnaamaan että kun tekee lapset nuorena, isovsnhemmat jaksaa auttaa!
No ei jaksa, mun vanhemmat oli 50v tullessaan isovanhemmiksi, eivät viitsineet auttaa. Olivat 60-62v eläköityessään, eivät viitsineet auttaa. Ovat nyt 70, terveitä ja hyväkuntoisia, eivät viitsi auttaa.Niillä on olut 20 v aikaa järjestää edes hetki aika lastenlasten kanssa mutta sitä ei oo tapahtunut KOSKAAN. Eivät ole ikinä hoitaneet mutta eivät muöskään viettäneet aikaa, kyläilleet, pitäneet yhteyttä.
Kun ei kiinnosta.
Joten nuoret isovanhemmat ei ole mikään tae yhtään mistään.
"Eivät viitsi/viitsineet auttaa.."
Käsittämättömiä nämä vanhemmat, jotka kuvittelevat, että isovanhempien kuuluu toimia ilmaisina lapsenlikkoina.
Isovanhemmat ovat jo lapsensa hoitaneet ja elävät omaa elämäänsä.
Kyllä minä isovanhempana koen, että minun kuuluu auttaa vanhempia, niin tekivät minun vanhempani ja niin teki isoäitini aikoinaan, isoisät olivat kuolleet ennen syntymääni.
Toisissa suvuissa on toisin ja kaikki isovanhemmat eivät pysty hoitamaan, kai se on niin kun on apua saanut, pitää velvollisuutena sitä antaa.
Aikoinaan vanhempieni kanssa tehtiin sopimus ettei heidän tarvitse maksaa kun hoitivat lastenlapsia, tähän olen vedonnut myös nyt, tosin tyttäreni nauroi, että kannattavaa antaa lapsi hoitoon, auton tyhjä tankki oli täytetty, lapselle ostettu uusi takki ja kun haki lapsen sai vielä päivällisen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset ollessani 24-, 26- ja 30-vuotias. Parin vuoden kuluttua olen jo 60-v. Minulle näin on ollut hyvä. Lapset ovat jo kauan olleet aikuisia ja minulla on jo pitkään ollut vapaus tulla, mennä ja tehdä, mitä lystään ja tässä iässä sitä vielä jaksaa vaikka mitä. Mutta en todellakaan haluaisi olla tässä vaiheessa teini-ikäisten äiti. Ja nuorena sitä jaksoi temmeltää lasten kanssa, matkustella heidän kanssaan ympäri Eurooppaa ja tehdä kaikenlaista kivaa, mutta nyt nautin siitä, että voin matkustella paikkoihin, joissa ei ole pikkulapsia ja toisaalta taas minusta on hienoa matkustaa ja tehdä kaikenlaista omien jo aikuisten lasten ja heidän puolisoidensa kanssa.
Me, jotka olemme tehneet lapset myöhemmin (yli nelikymppisinä), olemme ehtineet mennä ja riekkua, tehdä töitä, matkustella, tapailla ihmisiä, asua eri paikoissa jne. ennen lapsia yllin kyllin. Siksi tuntuikin oikein ihanalta keskittyä lapsiin, kun ei ollut mitään hätää päästä kokemaan toteutumattomia haaveita. Nyt kun lapset ovat teini-iässä, alkaa tietysti oma lisääntyvä vapaa-aika taas tuntua mukavalta. Joten eipä sillä juurikaan ole väliä, missä iässä ne vapaudet ja velvollisuudet kokee, aina se samalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.
Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.
Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.
Ja sitten on minunkaltaiseni herkkis, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ei toki siihen aikaan diagnoitu näin, mistä syyllistyin ja masennuin lisää..), toinen lapsi tuli ns. vahinkona (periaatteesta en halua aborttia), ja kolmannen jälkeen olin totaaliyksinhuoltaja, jona masentyi elämän ankaruudesta ja avun puutteesta. Isovanhemmatkaan eivät hoitaneet tai tukeneet.
Sellaista tietthvälittämisen ja rakastamisen asennetta oli vaikka muille jakaa (nimenomaan näin, teoriassa). Käytännössä olin surkea ja epäkelpo äiti. Hyi minua, kun olin mennyt lapsia hankkimaan. Kyllähän ne pitää itse hoitaa, kun on itse tänne saattanutkin, eiks je?
Jeesus mikä uhri. Lapsia vaan tuli ihan vahinkona ja elämän ankaruus yllätti, ja ihan itse olisi pitänyt huolehtia omista lapsistaan, miten voi olla.. ja tietysti olisit ollut loistava äiti muttakun kaikki muut.. ei sinun vikasi tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta joku tulee saarnaamaan että kun tekee lapset nuorena, isovsnhemmat jaksaa auttaa!
No ei jaksa, mun vanhemmat oli 50v tullessaan isovanhemmiksi, eivät viitsineet auttaa. Olivat 60-62v eläköityessään, eivät viitsineet auttaa. Ovat nyt 70, terveitä ja hyväkuntoisia, eivät viitsi auttaa.Niillä on olut 20 v aikaa järjestää edes hetki aika lastenlasten kanssa mutta sitä ei oo tapahtunut KOSKAAN. Eivät ole ikinä hoitaneet mutta eivät muöskään viettäneet aikaa, kyläilleet, pitäneet yhteyttä.
Kun ei kiinnosta.
Joten nuoret isovanhemmat ei ole mikään tae yhtään mistään.
Eikä lapsensa keski-ikäisenä tekeminen ole tae yhtään mistään, siinä ei nuorru, eikä freesiinny, siinä on vain vanha synnyttäjä, jonka on sitten pakko jaksaa seuraavat 15 vuotta, tuli mitä tuli. Ja ne isovanhemmatkin ovat jo vanhoja, ei niitä aina kiinnosta.
Toisaalta tuo auttaminen on ihan kiinni niistä isovanhemmista, siis ihmisenä, jotku auttavat vaikka kremppoja olisikin, perheen väleistä ja usein siitäkin miten on itse huomioinut vanhempiaan niinä menovuosina, 20-40 vuotiaana. Jos on itsekkäästi vain mennyt, niin se on voi, voi!46-vuotias anoppini ei jaksa auttaa, mutta isäni 74-v jaksaa auttaa lasten kanssa. Anoppi ilmoitti jo odotusaikana, että hän on valvomisensa valvonut eikä enää jaksa. Oli aikanaan teiniäiti. Isäni oli leski-yh-isä aikoinaan ,4 lasta isolla ikäerolla.
Mitä te ihmiset todistelette. Kaikki riippuu siitä isovanhemmasta, auttaa, jos haluaa, tai pystyy, kaikki eivät välttämättä jaksaisi mutta auttavat, koska haluavat. Ja jotkut eivät auta, vaikka pystyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.
Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.
Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.
Ja sitten on minunkaltaiseni herkkis, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ei toki siihen aikaan diagnoitu näin, mistä syyllistyin ja masennuin lisää..), toinen lapsi tuli ns. vahinkona (periaatteesta en halua aborttia), ja kolmannen jälkeen olin totaaliyksinhuoltaja, jona masentyi elämän ankaruudesta ja avun puutteesta. Isovanhemmatkaan eivät hoitaneet tai tukeneet.
Sellaista tietthvälittämisen ja rakastamisen asennetta oli vaikka muille jakaa (nimenomaan näin, teoriassa). Käytännössä olin surkea ja epäkelpo äiti. Hyi minua, kun olin mennyt lapsia hankkimaan. Kyllähän ne pitää itse hoitaa, kun on itse tänne saattanutkin, eiks je?Jeesus mikä uhri. Lapsia vaan tuli ihan vahinkona ja elämän ankaruus yllä
tti, ja ihan itse olisi pitänyt huolehtia omista lapsistaan, miten voi olla.. ja tietysti olisit ollut loistava äiti muttakun kaikki muut.. ei sinun vikasi tietenkään.
Karmeaa settiä. Tiedätkö, että lasten tekemiseen tarvitaan myös mies, isäksi kutsuttu henkilö? Missähän hän on ollut ja minne mennyt? Empatiakyvyttömyys on aikamme sairaus. Voi järkytys, mitä mänttejä täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.
Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.
Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.
Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.
Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.
Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.Ja höpö, höpö itsellesi. Tuskin sinun otantasi on kovin suuri, koska ei kai kukaan työterveyteen tuleva yleensä ala puhumaan muusta kuin siitä ongelmasta mikä vaivaa. Minä en ainakaan ala selittelemään mitään jonkin joutavia. "Oi, kylläpä minä nyt olen energiaa täynnä, kun tein lapset jo 20-vuotiaana". Ja kyllä se vanhempana lapsensa saanut on jo kuplansa puhkaissut ennen kuin on töihin palannut. Ei työterveys ole äitiys/vanhempainvapaalla käytettävissä. Kyllä nyt tuli työterveyden työntekijältä niin paksua palturia että oksat pois. Vai vielä keksivät kaiken maailman kremppoja. Toivottavasti et ole meillä töissä kun minäkin olen töissä isossa firmassa missä on paljon naisia. Tuollaisen huuhaan puhujan hoitoon minä en ainakaan haluaisi.
Vuositarkastuksissa juttelemme koko elämäntilanteen, usean kanssa olemme hyvät tutut, koska näemme usein, tarkastuksissa siis vuosittain. Silloin kun käynti koskee sairautta, keskitymme tietysti siihen. Kun luin tuon purkauksesta, tuli mieleeni vanha sanonta, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Terveisin toinen työterveydessä työskentelevä, jolla on nimettynä muutama työpaikka.
Hmm...itse olen 39-vuotias ja koen olevani ihan nuorehko ja tämä myös ihan fyysisen jaksamisen kannalta. En näe itseasiassa mitään eroa fyysiseen jaksamiseen 29-vuotiaan minäni ja 39-vuotiaan minäni kanssa. Ainoa selkeä vanhenemisen merkki on, että lähinäkö on huonontunut. Ei ole siis silmälaseja edelleenkään, mutta kun pientä pränttiä yrittää lukea ei voi enää tuoda niin lähelle silmiä kun ennen ennenkuin menee sumeaksi.