Anne-mummo 38v - yöheräilyihin olen liian vanha

Vierailija kirjoitti:

Ap, 44-vuotias ei ole enää nuori vaikka olisi vasttasyntynyt vauva. Sinä olet keski-ikäinen ihminen eikä se fakta muutu miksikään vaikka sinulla olisi vaikka kuinka monta vauvaa. Olet iäkkäänä äidiksi tullut. Monilla sinun ikäisilläsi on lapsenlapsia, oma mummoni oli 41 kun synnyin eikä se nyt niin kummallista ole. Eikä se fakta muutu siitä että haukut tuota 38-vuotiaana mummoksi tullutta. Ja 38-vuotiaanakaan sinä et ollut nuori tyttönen  muuten kuin oman pääsi sisällä. Ihan keski-ikäistyvä nainen olit silloinkin.

Henkisesti toki voi olla lapsellinen vielä satavuotiaanakin.

Kun oma mummoni oli 41 hänen kuopuksensa oli 1-vuotias ja esikoisensa 15-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.

Höpö, höpö. Erittäin ison naisvaltaisen firman työterveydessä työskentelevänä voin todeta, että puhut palturia.

Nuorena lapsensa tehneet näyttävät nauttivan elämästään, usea on todennut, että on ihanaa olla nelikymppinen, lapset kovaa vauhtia aikuistumassa ja itse kokee vielä olevansa nuori, virtaa täynnä.

Nelikymppiset synnyttäjät ovat hetken kuplassa, mutta kun varsinainen arki alkaa, niin kremppaa, osa täysin keksittyjä, alkaa ilmaantua.

Ja tuo tässäkin ketjussa ilmi tullut katkeruus, kun nuorena synnyttäneet ikätoverit alkavat mennä, on reissuja aikuisten kesken (usein sama porukka joka perheinä matkusti aikanaan) isovanhemmat, jos elossa, ovat jo vanhoja eivötkä innostu enää lastenhoidosta. Siellä sitä sitten ollaan kuplassa.

Uskokaa huviksenne, kyllä evoluutio on valinnut parhaan tien, synnytykset nuorena, muuta tekemistä keski-ikäisenä ja vanhana.

Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana, ja sain lapsen kun täytin 20. Muistan ne säälittelyt, kuinka elämäni menee hukkaan lapsen kanssa ollessa, kun muut viettävät nuoruuttaan. Itse en nähnyt asiaa ollenkaan niin, vaan opiskelin ja tein töitä siinä missä ilman lastakin. Sain myös kasvattaa lapsei vielä ilman somehommia, samaan tyyliin kuin silloin kun itsekin olin lapsi. Nautin äärimmäisen paljon oman lapseni äitinä olosta. Nyt lapseni on jo parikymppinen, olen elämäni kunnossa, ostin juuri mieheni kanssa talon, jota laitellaan. Työelämässä tuuraan sairastelevia pienten lasten vanhempia, ja rahaa jää käyttöön aivan älyttömät määrät nyt, kun sitä ei mene enää lapseen, tai teiniin(johon muuten kuluu yllättävän paljon rahaa!) Nyt ovat säälivät lauseet vaihtuneet kateuteen, kun minulla on niin helppoa kun ei ole pieniä lapsia siinä jaloissa koko ajan pyörimässä. Että helppoahan se minun on lähteä, ja ostaa, ja tulla ja mennä! No niin onkin! Minä olen tuon lapsiarjen jo elänyt, ja nyt minulla on loppuelämä aikaa nauttia itsekseni, ja miehen/hyvien ystävien kanssa. Mutta sen olen pannut merkille, että näillä jotka säälivät minua nuorena äitinä, ja jotka nyt ovat katkeria minulle, ovat samoja henkilöitä. Ihmettelen myös valitusta lapsiarjesta. Jos itse olisin valittanut, niin vastauksena varmasti olisi ollut mitäs läksit, noin nuorena ei pitäisi lisääntyä, jne. Ihan samalla tavalla se minäkin valvoin, hoidin pientä sairasta, olin harrastuksiinkuskaajana, sain kaikki mahataudit mitä lapsi päiväkodista toi. Mutta ehkä se on raskaampaa, kun on saanut nelikymppiseksi asti viettää nuoruuttaan vailla velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan, ja sitten siihen tupsahtaakin pieni kääryle, joka vaatii "kaiken". 

Sulla on yksi lapsi.😂

Mutta miehen kanssa yhteensä kolme ;)

Tsemppii uusioperhekuvioon ;)