Anne-mummo 38v - yöheräilyihin olen liian vanha

Teini-äidit vanhenevat nopeammin?

En olisi tyytyväinen jos tulisin mummoksi 38-vuotiaana. Tuossa tuo teiniäitiys selkeästi on periytyvä taipumus.

Tuttavapiirissä amikset tai kouluttamattomat teki lapset siinä 17-22v iässä ja he kokevat olevansa nelikymppisenä vanhoja.

Akateemiset tekee nämä samat hommat 15v myöhemmin eli lapset kolmevitosena-nelikymppisenä ja kokevat itsensä nuoriksi.

Ymmärrettävä kuvio siis.

Joo, kaikki me ei haluta olla taaperoiden äitejä mummoiässä. Minä olen 41-v. ja vaikka olen loistokunnossa, ei sairauksia tms. niin en todellakaan enää vauvan takia öitäni valvoisi.

Vanhat jaksaa paremmin yöheräilyjä kun nuoret.

Kohta joku tulee saarnaamaan että kun tekee lapset nuorena, isovsnhemmat jaksaa auttaa!

No ei jaksa, mun vanhemmat oli 50v tullessaan isovanhemmiksi, eivät viitsineet auttaa. Olivat 60-62v eläköityessään, eivät viitsineet auttaa. Ovat nyt 70, terveitä ja hyväkuntoisia, eivät viitsi auttaa.

Niillä on olut 20 v aikaa järjestää edes hetki aika lastenlasten kanssa mutta sitä ei oo tapahtunut KOSKAAN. Eivät ole ikinä hoitaneet mutta eivät muöskään viettäneet aikaa, kyläilleet, pitäneet yhteyttä.

Kun ei kiinnosta.

Joten nuoret isovanhemmat ei ole mikään tae yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kaikki me ei haluta olla taaperoiden äitejä mummoiässä. Minä olen 41-v. ja vaikka olen loistokunnossa, ei sairauksia tms. niin en todellakaan enää vauvan takia öitäni valvoisi.

Nelikymppisissä on suuri ero. Toiset on joustavia ja nuorekkaitaja hyväntuulisia, toiset joustsmattomia kärttyisiä ja isekkäitä. ”En todellakaan öitäni enää valvo”-tyyppi kuulunee jälkimmäiseen ryhmään...

Ehkä on nyt aivan turha tehdä tällaista "minä-parempi-kuin-sinä" -vertailua, kun elämäntilanteenne ovat aivan erilaiset.

Hänellä todellakin on jo aikuinen lapsi ja lapsenlapsi. Hänen ei tarvitse jaksaa yöheräillä vauvan kanssa. Mutta kuten varmaan huomasitjutusta, hän jaksaa tehdä kaikenlaista pienten lasten kanssa.

Sinun lapsesi ovat siinä iässä, että tarvitset voimia moneen. On hienoa asia kun jaksat huolehtia kunnostasi ja saat siitä voimaa.

Vanhemman ja isovanhemman rooli on lähtökohtaisesti erilainen, ihan iästä riippumatta.

Niin no, mun onat vanhemmat ei jaksa mitään lapsenhoitoa isovanhempina. Mutta ne ei jaksaneet sitä aikanaan edes OMIEN LASTEN vanhempina. Olivat 20 ja 25v kun saivat esikoisen (minut) ja pari vuotta myöhemmin syntyi sisarus.

Tarkoitan sanoa että jotkut jaksaa hoitaa missä iässä vaan ja toiset ei koskaan. Mun vanhemmat hoidatti lapsensa noin 95% omilla vanhemmillaan. Isovanhemmat hoiti meitä arki-illat, viikonloput, juhlapyhät ja tarhojen/koulujen lomat, siis ihan koko kesäloman esim, siis senkin 4 viikon loman joka vanhemmillani oli. Vanhemmat vietti kaikki viikonloput ja kedälomat KAHDESTAAN ilman lapsia. He eivät oikeastaan juuri hoitaneet onia lapsiaan koskaan.

Ratkaisevaa ei ole ikä vaan se tietty asenne, sellainen välittäminen ja rakastaminen. Sitä joko on tai ei ole. Enkä nyt tarkoit tuot jutun naista vaan puhun yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kaikki me ei haluta olla taaperoiden äitejä mummoiässä. Minä olen 41-v. ja vaikka olen loistokunnossa, ei sairauksia tms. niin en todellakaan enää vauvan takia öitäni valvoisi.

Nelikymppisissä on suuri ero. Toiset on joustavia ja nuorekkaitaja hyväntuulisia, toiset joustsmattomia kärttyisiä ja isekkäitä. ”En todellakaan öitäni enää valvo”-tyyppi kuulunee jälkimmäiseen ryhmään...

En ole joustamaton enkä kärttyisä, itsekäs kyllä. Olen vielä suht nuori ja mulla on lapset niin isoja että pärjäävät jo ilman että heitä tarvii hoitaa 24/7. Elämä on ihanaa ja paljon vapaampaa kuin taaperon vanhempana olisi.

Jos nyt tekisin lapsen olisin 60 ennen kuin se olisi täysi-ikäinen, ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kaikki me ei haluta olla taaperoiden äitejä mummoiässä. Minä olen 41-v. ja vaikka olen loistokunnossa, ei sairauksia tms. niin en todellakaan enää vauvan takia öitäni valvoisi.

Nelikymppisissä on suuri ero. Toiset on joustavia ja nuorekkaitaja hyväntuulisia, toiset joustsmattomia kärttyisiä ja isekkäitä. ”En todellakaan öitäni enää valvo”-tyyppi kuulunee jälkimmäiseen ryhmään...

Aika paljon riippunee myös siitä onko se nelikymppinen jo aikoinaan synnyttänyt omat lapsensa (ja siten ajattelee ettei enää mitenkään jaksaisi samaa rumbaa uudestaan) vaiko uunituore äiti. Kyllähän sen ensimmäisen kerran jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Miten ton ikänen voi pitää itseään vanhana? Olen 44v ja mulla on vauva ja 2 v taapero (eli synnytykset42v ja 44v) ja jaksan loistavasti, olen nuori ja terve, loistokunnossa, maratoniharjoittelu taas käynnistymässä, ksikkia ideoita ja suunnitelmia ja pursuavaa elämänvoimaa täynnä!

Koska biologisesti sinä olet isoäidin ikäinen. Vielä 100 vuotta sitten ja kaikki tuhannet vuodet ennen sitä sinulla olisi nyt liuta lapsenlapsia.

Olet 62v kun vauvasi tulee täysi-ikäiseksi.

Voit hyvin olla kaikkea sitä mitä tuossa sanot olevasi, mutta nuori sinä et ole, vaan keski-ikäinen. Sinulla on todennäköisesti vähemmän päiviä edessä, kuin takanasi.

Ei ole pelkästään huono juttu tehdä lapset nuorena, jos muuten on valmis taloudellisesti ja muutenkin. Kun lapset ovat aikuisia on käytännössä mahdollista tehdä vielä mitä vain mieli halajaa. Aikaa on, sen olen oppinut.

Aina tämä ikuinen vastakkaiasettelu vanhat vastaan nuoret äidit. Eikös se nyt ole ihan ihmisestä kiinni minkä ikäisenä jaksaa tai haluaa olla äitinä? Itse tulin tosi nuorena äidiksi ja voisin olla jo isoäiti vaan en ole, nuorin lapseni on alle 10-vuotias ja se on ihan mukavaa näin nelikymppisenä. Mutta jos tulen mummuksi niin tulen, söpö olen silti :)

Joten antakaa jo olla.

Ap, 44-vuotias ei ole enää nuori vaikka olisi vasttasyntynyt vauva. Sinä olet keski-ikäinen ihminen eikä se fakta muutu miksikään vaikka sinulla olisi vaikka kuinka monta vauvaa. Olet iäkkäänä äidiksi tullut. Monilla sinun ikäisilläsi on lapsenlapsia, oma mummoni oli 41 kun synnyin eikä se nyt niin kummallista ole. Eikä se fakta muutu siitä että haukut tuota 38-vuotiaana mummoksi tullutta. Ja 38-vuotiaanakaan sinä et ollut nuori tyttönen  muuten kuin oman pääsi sisällä. Ihan keski-ikäistyvä nainen olit silloinkin.

Henkisesti toki voi olla lapsellinen vielä satavuotiaanakin.

Aloittaja ymmärtää, että voi olla sairauksia mutta ei kumminkaan ymmärrä?

Terveet ihmiset tuntuu luulevan, että sairaudet on jotenkin tosi harvinaisia. Suuri osa terveysongelmista ei kumminkaan näy. Olen 32 enkä nimenomaan sairauteni takia jaksaisi hoitaa vauvaa ja pientä lasta. 10-vuotiaan kanssa nyt jotenkin jaksaa, kun on pakko. Voipi olla että Annellakin on jokin muu syy kuin "vanhuus", että ei halua tai jaksa enää valvoa öitään, mutta ihan kaikki ihmiset ei välttämättä kerro ihan kaikkea medialle.

Luettiinko me sama juttu? Eiköhän jokainen ensi kertaa mummoksi tuleva mieti, olenko jo niin vanha, oli sitten numero 38v, 60v tai 85v.

Itse täytän tänä vuonna 38 ja lapseni ovat 16 ja 14.

Sanoin usein, että olisin jo "liian vanha" uuteen vauvaan, ja varsinkin yöheräilyihin.

Tällä kuitenkin lähinnä tarkoitan sitä, että vauva-ajoista ja heräilyistä jo niiiiin kauan, että kun ne on käynyt jo pariin kertaan läpi ja nyt päässyt taas helpon elämän ja hyvien unien makuun, ei ajatus uusista lapsista ja vauva-ajan rankkuudesta kiinnosta yhtään. Se on jo tehty ja nähty ajat sitten.

Ehkä tämä Anne ajattelee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat jaksaa paremmin yöheräilyjä kun nuoret.

Juu, tottakai!

Ainahan vanha palautuu nopeammin kuin nuori. Odottakaas kun olette seitsemissäkymmenissä, se on yhtä palautumisen juhlaa!

 Sen siitä saa, kun hommaa lapset liian nuorena. Moni tuntemani (max 22-23v) äidiksi tullut on nelikymppisenä jo paljon vanhentuneempi ja rupsahtaneempi kuin ne, jotka ovat saaneet lapset 30-40v.