Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut esikoiseni synnyttää kotona. Olen erakko tyyppiä ja viihdyn kotona, enkä viihdy vieraissa paikoissa. Minua ärsytti ja inhotti ajatus sairaalassa makaamisesta, ahtaista huoneista muiden äitien kanssa, jatkuvasti ympärillä olevista vieraista ihmisistä.

En silti ottanut selvää kotisynnytyksen mahdollisuuksista tosissani, koska tiesin koko ajan silti meneväni sairaalaan synnyttämään. Tottakai lapsen henki painoi enemmän vaakakupissa kuin minun mukavuudenhaluni. 

Toivoinkin sitten vain madollisimman pikaista kotiutumista sairaalasta ja onneksi sain perhehuoneen mieheni kanssa, niin en joutunut olemaan vieraiden ihmisten ympäröimänä jatkuvasti, vaikka ympäristö ei mukava ollutkaan. Pääsinkin kotiin jo sunnuntaina, kun synnytin perjantaina, vaikka olinkin aika kipeä.

Jos olisin synnyttänyt kotona, todennäköisesti olisin kuollut, koska menetin paljon verta synnytyksen jälkeen ja repesin pahasti sisältä. Minulla ei ollut riskiraskaus, kaikki meni hyvin, mutta lopulta käynnistettiin 39+2, koska pelättiin raskausmyrkytystä. Mitäs muuten sitten kotisynnyttäjät meinaavat tehdä, jos saavat raskausmyrkytyksen? Odottavat silti kotona synnytyksen käynnistymistä?

En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka mieluummin riskaavat lapsensa hengen, kuin menevät sairaalaan synnyttämään, koska eivät halua. Eikö näissä tapauksissa pitäisi pohtia näiden ihmisten soveltuvuutta vanhemmiksi ylipäätään, koska tekevät noin ison päätöksen oman mukavuudenhalunsa kannalta, eivät lapsen parhaaksi? Osaavatko sitten tulevaisuudessakaan asettaa lapsen ja hänen tarpeensa tärkeimmiksi?

Naistenklinikalla pääsee hotelliin kun on synnyttänyt ja kaikki ok. Taitaa olka scandic.

Tämä olisi minulle oikein mieluista, mutta asun Pohjanmaalla, enkä aio enää synnyttää. Synnytyksessä oli muitakin seikkoja, jotka menivät pieleen, joten jos vielä lapsen saan, vaadin sektion, silloinkaan varmaan tuonne ei pääsisi.

Ei sektiota saa vaatimalla vaan syy täytyy olla. Vaatii henkilökuntaa ts kallista lystiä. Alapäästä on moni merkittävä mieskin tullut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin ajatus kodin rauhassa synnyttämisestä tuntuu äkkiseltään mukavammalta kuin sairaalan kliininen ympäristö MUTTA eieieiei. Oma raskauteni eteni kuin oppikirjasta, ei mitään viitteitä mistään ongelmista. Olen terve, hyväkuntoinen, hoikka, kolmekymppinen nainen. Vatsa oli keskikokoinen, samoin lapsi. Raskausaika ei ollut supistuksen supistusta.

Mutta kappas, lapsi olikin vaikeassa virheasennossa, mikä paljastui vasta kun olin ollut 5h täydet 10cm auki ja lapsi ei vain syntynyt. Olin tuossa vaiheessa ollut synnytyssalissa 23 tuntia. Virheasento aiheutti hirveän hemokivun, johon verrattuna supistuskipu on lähinnä miellyttävää. Anelin sektiota, ja lääkäri päätti, että kokeillaan vielä imukuppia. Eka imukuppi irtosi, tokalla saatiin ihana, terve poika turvallisesti ulos.

En uskalla edes ajatella, mitä olisi tapahtunut kotona. Olin niin muissa maailmoissa hermokivun takia, etten olisi varmaan edes tajunnut tilannettani.

Olisit päätynyt kotoa sairaalaan sen 5 h aikana. Ja ihan sama lopputulos.

Lapseni syntyi kotona, napanuora tuon monen mainitseman 2 kertaa kaulan ympäri. Mies otti nauhan pois kaulasta ja se siitä. Oli vaan pieni yksityiskohta. Kaikesta ei tarvitse tehdä isoa ongelmaa.

Takaperin, kaksoset ja muut riskitapaukset kuuluvat sairaalaan. Suurin osa ongelmista on niissä. Perussynnytyksen riski on sama kuin liikenneonnettomuudenkin. Nopea kotisynnytys (yleensä tahaton koska kukapa sitä nopeutta tietäisi etukäteen) menee hyvin.

Mä oon ite lapsi ja jos mun äiti ei ois synnyttänyt sairaalassa niin silloin olisin kuollut, koska asuttiin sairaalan viereisellä paikkakunnalla olisi kanssa kestänyt ambulanssilla vaikka se ois mennyt kuinka kovaa ainakin 15 min. Mun äitin oli tarkotus synnyttää ihan normaalilla tavalla, mutta en kai mahtunut tai jotain joten piti äkkiä tehdä keisarileikkaus tai muuten en ois selvinnyt (oon siis esikoinen). Kotisynnyttäjien kantsis ajatella lapsiakin ja varsinkin jos ei samalla paikkakunnalla ole sairaalaa. Nyt on onneksi tiedetty tämä niin sisaruksilla ei ole ollut hätää. Jos oltais kotona synnytetty (jota kuulemma mummo ois halunnut) oisin kuollut😒

Ihmettelen, kun täällä jotkut kommentoijat kuvittelevat, että sairaalassa annetaan puudutuksia väkisin tai makuutetaan paikallaan. Miltä vuosisadalta teidän käsityksenne on? Synnytin omat 3 lastani 1990-luvulla eikä silloinkaan painostettu ottamaan kivunlievitystä tai makuutettu paikallaan. Synnytysasennonkin sai valita vapaasti.

Kotisynnytykset ovat koronan vuoksi yleistyneet:

https://yle.fi/uutiset/3-11413916

Ymmärrän että ihannetilanne olisi se, että äiti, isä ja vauva saisivat olla yhdessä ne ensimmäiset päivät. Hirveän ahdistava tilanne kaikille, mutta itse en voisi elää sen kanssa jos lapseni menehtyisi synnytyksessä. Minä itse olisin kuollut, jos äitini olisi synnyttänyt mut kotona. Ja kyseessä ihan normaali raskaus ja terve äiti. 

Ihmisellä on luontainen vaisto synnyttää mutta ihmisen fysiologia on jostain syystä kehittynyt niin, että helppo ja kivuton synnytys on mahdottomuus.