Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?
Tuli tuosta Ilomantsi-ketjusta mieleen, että eikö teitä kotisynnyttäjiä pelota se että jotain todella vakavaa tapahtuisi ja ette saisi apua ajoissa? Minustakin olisi tavallaan kiva synnyttää kotona "henkisesti turvallisessa" ympäristössä, mutta en silti vaihtaisi pois sitä mahdollisuutta, että sairaalassa saisi keisarileikkauksen ihan muutamassa minuutissa, jos jokin vakava komplikaatio ilmenisi. Siis sellainen jossa ambulanssikyytikin kestäisi liian kauan ja vauva menehtyisi. Kun sairaalassa on hiottu huippuunsa se prosessi jossa äiti siirretään leikkuriin todella tehokkaasti ja moni lapsi on pystytty juuri tästä syystä pelastamaan.
Kommentit (266)
Pelottaa, mutta enemmän pelottaa kätilöiden mielivalta ja oman itsemääräämisoikeuden menettäminen – ja se, että jos asiasta mainitsee, reaktiot ovat aina luokkaa "lapsesi on elossa, miten kehtaat valittaa jostain kysymättä tehdystä välilihan leikkauksesta" tai "mitäs tulit sairaalaan synnyttämään, jos et suostu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin". Surullista, että sairaalaan ei joidenkin mielestä saisi mennä edes varotoimenpiteenä, jos ylipäätään haluaisi yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti – joillekin se on joko pakkolääkintään, makuuttamiseen ja puoli-istuvassa asennossa ponnistamiseen suostumista tai sitten kotona täysin luonnon armoilla olemista. Minä haluaisin synnyttää lääkkeittä ja ilman turhia toimenpiteitä oman päätösvaltani varassa, mutta komplikaatioiden varalta sairaalassa. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista ilman kätilöiden ja muiden äitien paheksuntaa ja vähättelyä; ja tämä asennekulttuuri on se, joka ajaa tulevia äitejä todelliseen ahdinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hollannissa se kotisynnytys on normia. Vakuutus korvaa sairaalasynnytyksen vain, jos siihen on laaketieteellinen syy. Itse olisin maksanut jos ei olisi ollut syyta mutta onneksi verenpaineeni nousi loppuraskaudesta niin paljon etta se laaketieteellinen syy tuli niin vakuutukseni korvasi sen. Keisarinleikkaus tehtiin. En missaan mielessa voisi tuntea kotona olevani rennompi ja kotoisampi kuin sairaalassa,koska mielessa olisi vain kaikki mita voi tapahtua ja jos jotain tapahtuu niin siina kivuissa pitaa kuitenkin raahautua sairaalaan. No thanks.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, mutta enemmän pelottaa kätilöiden mielivalta ja oman itsemääräämisoikeuden menettäminen – ja se, että jos asiasta mainitsee, reaktiot ovat aina luokkaa "lapsesi on elossa, miten kehtaat valittaa jostain kysymättä tehdystä välilihan leikkauksesta" tai "mitäs tulit sairaalaan synnyttämään, jos et suostu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin". Surullista, että sairaalaan ei joidenkin mielestä saisi mennä edes varotoimenpiteenä, jos ylipäätään haluaisi yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti – joillekin se on joko pakkolääkintään, makuuttamiseen ja puoli-istuvassa asennossa ponnistamiseen suostumista tai sitten kotona täysin luonnon armoilla olemista. Minä haluaisin synnyttää lääkkeittä ja ilman turhia toimenpiteitä oman päätösvaltani varassa, mutta komplikaatioiden varalta sairaalassa. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista ilman kätilöiden ja muiden äitien paheksuntaa ja vähättelyä; ja tämä asennekulttuuri on se, joka ajaa tulevia äitejä todelliseen ahdinkoon.
Et ilmeisesti ole synnyttänyt tai sitten synnytyksestäsi on todella kauan? Sen verran pahasti olet hakoteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
En tiedä sinusta, mutta kyllä minua haittaa ajatus imukupista.
Minuakin hieman mutta moni toisaalta traumatisoituu kivusta tai jostain muusta asiasta joka menee pieleen. Kaiken kaikkiaan tämä ei minusta ole mustavalkoista...
Juu, ei mikään ole tässä keskustelussa mustavalkoista. Kun tuolla edellä mainitsin, että _synnyttämättömien osastolle_ ei yleensä pääse tukihenkilö mukaan, tuli muutamakin ihminen kertomaan, että kyllä heidän aviomiehensä ovat aina päässeet synnytyssaliin ja lapsivuodeosastollekin.
Ja nyt kun joku kysyi epiduraalin mahdollisista komplikaatioista ja vastasin hänelle totuudenmukaisesti, että toimenpidesynnytys yleensä kulkee eri tavalla kuin luonnollinen synnytys, onkin hyvä sauma alkaa puhua kiputraumoista...
Että taidanpa nyt vastata sulle, että mun mielestä parsakaali on tosi hyvää :D
Olen synnyttänyt viisi kertaa. Koskaan en ole ollut riskipotilas. Neljä viimeistä kertaa olen synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä, tai muita toimenpiteitä. Vauvat ovat syntyneet n. viikon yli lasketun ajan, ja hyväkuntoisina. Silti viime kerralla olisin itse kuollut, jos olisin synnyttänyt kotona. Elämä oli neljästä minuutista kiinni. Sairaalassa pääsin leikkaussaliin hetkessä, ja viidestä lapsesta ei tullut puoliorpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän halun synnyttää kotona, synnytys on periaatteessa täysin luonnollinen tapahtuma. Mutta nykyaikana riskien minimointi on mahdollista, joten miksi ottaa ylimääräisiä riskejä? Mulla ei ainakaan voisi olla kevyt omatunto, jos lapselle jäisi pysyviä vaurioita siitä, että halusin vain synnyttää kotona. Voi käydä myös niin, että äiti ja lapsi kummatkin kuolee synnytykseen ilman välitöntä apua. Siinä on miehellekin kiva loppuelämän taakka. Itse olisin todennäköisesti kuollut heti synnytyksen jälkeen, jos en olisi syntynyt sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun synnyttää kotona, synnytys on periaatteessa täysin luonnollinen tapahtuma. Mutta nykyaikana riskien minimointi on mahdollista, joten miksi ottaa ylimääräisiä riskejä? Mulla ei ainakaan voisi olla kevyt omatunto, jos lapselle jäisi pysyviä vaurioita siitä, että halusin vain synnyttää kotona. Voi käydä myös niin, että äiti ja lapsi kummatkin kuolee synnytykseen ilman välitöntä apua. Siinä on miehellekin kiva loppuelämän taakka. Itse olisin todennäköisesti kuollut heti synnytyksen jälkeen, jos en olisi syntynyt sairaalassa.
Niin ja äitiäni ei pidetty millään tavalla riskisynnyttäjänä. Yhtäkkisiä muutoksia voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli synnytyksessä ei saisi minkäänlaista apua, äideistä kuolisi noin prosentti ja vauvoista vähän suurempi osa.
Siihen nähden tällä palstalla kyllä näyttää ihmisillä olleen todella huono tuuri.
Otan hammaslääkärissäkin mielelläni kaiken kivunlievityksen käyttööni mitä tarjotaan, joten itse olin vain iloinen siitä, että synnytyksen aikana oli lääkitys kunnossa. En missään vaiheessa tuntenut halua synnyttää luomuna, vaan olin tyytyväinen siihen, että sain hyödyntää modernin lääketieteen keinoja jaksaakseni tapahtuman paremmin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli synnytyksessä ei saisi minkäänlaista apua, äideistä kuolisi noin prosentti ja vauvoista vähän suurempi osa.
Siihen nähden tällä palstalla kyllä näyttää ihmisillä olleen todella huono tuuri.
Tämä.
Huonoista kokemuksista varmaan kirjoitellaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
En tiedä sinusta, mutta kyllä minua haittaa ajatus imukupista.
Minuakin hieman mutta moni toisaalta traumatisoituu kivusta tai jostain muusta asiasta joka menee pieleen. Kaiken kaikkiaan tämä ei minusta ole mustavalkoista...
Juu, ei mikään ole tässä keskustelussa mustavalkoista. Kun tuolla edellä mainitsin, että _synnyttämättömien osastolle_ ei yleensä pääse tukihenkilö mukaan, tuli muutamakin ihminen kertomaan, että kyllä heidän aviomiehensä ovat aina päässeet synnytyssaliin ja lapsivuodeosastollekin.
Ja nyt kun joku kysyi epiduraalin mahdollisista komplikaatioista ja vastasin hänelle totuudenmukaisesti, että toimenpidesynnytys yleensä kulkee eri tavalla kuin luonnollinen synnytys, onkin hyvä sauma alkaa puhua kiputraumoista...
Että taidanpa nyt vastata sulle, että mun mielestä parsakaali on tosi hyvää :D
Joo puhumme paljon ohi asian tässä ketjussa (niin kuin aika monessa ketjussa, meillä kaikilla on kova tarve kertoa omista kokemuksistamme ja näkemyksistämme, vaikka se menisi ohi aiheen), mutta itsekin ihmettelin tuota alkuperäistä kommenttia että joutui odottelemaan aukeamista yksin osastolle, mun kokemusten mukaan ihmiset yleensä lähetetään takaisin kotiin tai ehkä kävelylle kumppanin kanssa tuossa vaiheessa eikä panna yksin makaamaan osastolle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laukku kirjoitti:
Hollannissa se kotisynnytys on normia. Vakuutus korvaa sairaalasynnytyksen vain, jos siihen on laaketieteellinen syy. Itse olisin maksanut jos ei olisi ollut syyta mutta onneksi verenpaineeni nousi loppuraskaudesta niin paljon etta se laaketieteellinen syy tuli niin vakuutukseni korvasi sen. Keisarinleikkaus tehtiin. En missaan mielessa voisi tuntea kotona olevani rennompi ja kotoisampi kuin sairaalassa,koska mielessa olisi vain kaikki mita voi tapahtua ja jos jotain tapahtuu niin siina kivuissa pitaa kuitenkin raahautua sairaalaan. No thanks.
No onneksi nousi :D Tai siis suht kauheaa että et olisi päässyt muuten, halutessasi...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, mutta enemmän pelottaa kätilöiden mielivalta ja oman itsemääräämisoikeuden menettäminen – ja se, että jos asiasta mainitsee, reaktiot ovat aina luokkaa "lapsesi on elossa, miten kehtaat valittaa jostain kysymättä tehdystä välilihan leikkauksesta" tai "mitäs tulit sairaalaan synnyttämään, jos et suostu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin". Surullista, että sairaalaan ei joidenkin mielestä saisi mennä edes varotoimenpiteenä, jos ylipäätään haluaisi yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti – joillekin se on joko pakkolääkintään, makuuttamiseen ja puoli-istuvassa asennossa ponnistamiseen suostumista tai sitten kotona täysin luonnon armoilla olemista. Minä haluaisin synnyttää lääkkeittä ja ilman turhia toimenpiteitä oman päätösvaltani varassa, mutta komplikaatioiden varalta sairaalassa. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista ilman kätilöiden ja muiden äitien paheksuntaa ja vähättelyä; ja tämä asennekulttuuri on se, joka ajaa tulevia äitejä todelliseen ahdinkoon.
Ehkä tässä ollaan kuitenkin tavallaan asian ytimessä, monia sairaalasynnytys ahdistaa paljon tai on huonoja kokemuksia hoitohenkilökunnasta, onhan se mahdollista syystä jos toisesta. Ja esim sairaalasynnytyksiä voitaisiin kehittää entistä kodinomaisempaan suuntaan, äitilähtöisemmäksi. Vaatisi tietysti resursseja joita ei varmaan ole, mutta myös eri näkökohtien kiihkotonta huomioimista ja punnitsemista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
En tiedä sinusta, mutta kyllä minua haittaa ajatus imukupista.
Minuakin hieman mutta moni toisaalta traumatisoituu kivusta tai jostain muusta asiasta joka menee pieleen. Kaiken kaikkiaan tämä ei minusta ole mustavalkoista...
Juu, ei mikään ole tässä keskustelussa mustavalkoista. Kun tuolla edellä mainitsin, että _synnyttämättömien osastolle_ ei yleensä pääse tukihenkilö mukaan, tuli muutamakin ihminen kertomaan, että kyllä heidän aviomiehensä ovat aina päässeet synnytyssaliin ja lapsivuodeosastollekin.
Ja nyt kun joku kysyi epiduraalin mahdollisista komplikaatioista ja vastasin hänelle totuudenmukaisesti, että toimenpidesynnytys yleensä kulkee eri tavalla kuin luonnollinen synnytys, onkin hyvä sauma alkaa puhua kiputraumoista...
Että taidanpa nyt vastata sulle, että mun mielestä parsakaali on tosi hyvää :D
Joo puhumme paljon ohi asian tässä ketjussa (niin kuin aika monessa ketjussa, meillä kaikilla on kova tarve kertoa omista kokemuksistamme ja näkemyksistämme, vaikka se menisi ohi aiheen), mutta itsekin ihmettelin tuota alkuperäistä kommenttia että joutui odottelemaan aukeamista yksin osastolle, mun kokemusten mukaan ihmiset yleensä lähetetään takaisin kotiin tai ehkä kävelylle kumppanin kanssa tuossa vaiheessa eikä panna yksin makaamaan osastolle.
-ap
Se osastolle joutuminen on ihan rutiinia synnytyksen käynnistyksen yhteydessä. Pahaltahan se tuntui ensisynnyttäjästä, mutta käynnistys voi viedä monta vuorokautta, eikä siellä naistentautien osastolla tosiaan ole tilaa tukihenkilölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, mutta enemmän pelottaa kätilöiden mielivalta ja oman itsemääräämisoikeuden menettäminen – ja se, että jos asiasta mainitsee, reaktiot ovat aina luokkaa "lapsesi on elossa, miten kehtaat valittaa jostain kysymättä tehdystä välilihan leikkauksesta" tai "mitäs tulit sairaalaan synnyttämään, jos et suostu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin". Surullista, että sairaalaan ei joidenkin mielestä saisi mennä edes varotoimenpiteenä, jos ylipäätään haluaisi yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti – joillekin se on joko pakkolääkintään, makuuttamiseen ja puoli-istuvassa asennossa ponnistamiseen suostumista tai sitten kotona täysin luonnon armoilla olemista. Minä haluaisin synnyttää lääkkeittä ja ilman turhia toimenpiteitä oman päätösvaltani varassa, mutta komplikaatioiden varalta sairaalassa. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista ilman kätilöiden ja muiden äitien paheksuntaa ja vähättelyä; ja tämä asennekulttuuri on se, joka ajaa tulevia äitejä todelliseen ahdinkoon.
Ehkä tässä ollaan kuitenkin tavallaan asian ytimessä, monia sairaalasynnytys ahdistaa paljon tai on huonoja kokemuksia hoitohenkilökunnasta, onhan se mahdollista syystä jos toisesta. Ja esim sairaalasynnytyksiä voitaisiin kehittää entistä kodinomaisempaan suuntaan, äitilähtöisemmäksi. Vaatisi tietysti resursseja joita ei varmaan ole, mutta myös eri näkökohtien kiihkotonta huomioimista ja punnitsemista.
-ap
Itse olen ollut kahteen otteeseen perhehuoneessa puolisoni kanssa synnytyksen jälkeen. Sitä voin suositella todella lämpimästi. Oli ihanaa tutustua vauvaan yhdessä ja opetella hoitamista kätilön opastuksella. Sai levätä kunnolla, kun ei ollut yksin vastuussa vauvasta synnytyksestä uupuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, mutta enemmän pelottaa kätilöiden mielivalta ja oman itsemääräämisoikeuden menettäminen – ja se, että jos asiasta mainitsee, reaktiot ovat aina luokkaa "lapsesi on elossa, miten kehtaat valittaa jostain kysymättä tehdystä välilihan leikkauksesta" tai "mitäs tulit sairaalaan synnyttämään, jos et suostu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin". Surullista, että sairaalaan ei joidenkin mielestä saisi mennä edes varotoimenpiteenä, jos ylipäätään haluaisi yrittää synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti – joillekin se on joko pakkolääkintään, makuuttamiseen ja puoli-istuvassa asennossa ponnistamiseen suostumista tai sitten kotona täysin luonnon armoilla olemista. Minä haluaisin synnyttää lääkkeittä ja ilman turhia toimenpiteitä oman päätösvaltani varassa, mutta komplikaatioiden varalta sairaalassa. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista ilman kätilöiden ja muiden äitien paheksuntaa ja vähättelyä; ja tämä asennekulttuuri on se, joka ajaa tulevia äitejä todelliseen ahdinkoon.
Ehkä tässä ollaan kuitenkin tavallaan asian ytimessä, monia sairaalasynnytys ahdistaa paljon tai on huonoja kokemuksia hoitohenkilökunnasta, onhan se mahdollista syystä jos toisesta. Ja esim sairaalasynnytyksiä voitaisiin kehittää entistä kodinomaisempaan suuntaan, äitilähtöisemmäksi. Vaatisi tietysti resursseja joita ei varmaan ole, mutta myös eri näkökohtien kiihkotonta huomioimista ja punnitsemista.
-ap
Itse olen ollut kahteen otteeseen perhehuoneessa puolisoni kanssa synnytyksen jälkeen. Sitä voin suositella todella lämpimästi. Oli ihanaa tutustua vauvaan yhdessä ja opetella hoitamista kätilön opastuksella. Sai levätä kunnolla, kun ei ollut yksin vastuussa vauvasta synnytyksestä uupuneena.
No ei kuule kerinnyt pelottamaan mikään. Paras synnytykseni ikinä, kotona.
Kaikki raskauteni ovat olleet riskiraskauksia ennenaikaisen syntymän riskin takia. Sinänsä synnytykset viimeistä lukuunottamatta ovat menneet hyvin, viimeisessä synnytyksessä oma henkeni oli vain minuuttien päässä ja vauvalla sen sijaan ei ollut mitään hätää. Vuosin verta enemmän kuin oman verimääräni, mitään ei olisi ollut tehtävissä kotona vaan olisin vuotanut kuiviin minuuteissa, sairaalassa menetettyä verta korvattiin koko ajan verensiirrolla ja nesteytyksellä. Ei taida olla ihme että olen sairaalasynnytyksen kannalla nimenomaan sen turvallisuuden takia. Suurin osa vastaavista ei varmastikaan päädy julkisuuteen tai lehtiin, lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa äiti ei selviä.
Alue: Aihe vapaa
Minuakin hieman mutta moni toisaalta traumatisoituu kivusta tai jostain muusta asiasta joka menee pieleen. Kaiken kaikkiaan tämä ei minusta ole mustavalkoista...