Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?
Tuli tuosta Ilomantsi-ketjusta mieleen, että eikö teitä kotisynnyttäjiä pelota se että jotain todella vakavaa tapahtuisi ja ette saisi apua ajoissa? Minustakin olisi tavallaan kiva synnyttää kotona "henkisesti turvallisessa" ympäristössä, mutta en silti vaihtaisi pois sitä mahdollisuutta, että sairaalassa saisi keisarileikkauksen ihan muutamassa minuutissa, jos jokin vakava komplikaatio ilmenisi. Siis sellainen jossa ambulanssikyytikin kestäisi liian kauan ja vauva menehtyisi. Kun sairaalassa on hiottu huippuunsa se prosessi jossa äiti siirretään leikkuriin todella tehokkaasti ja moni lapsi on pystytty juuri tästä syystä pelastamaan.
Kommentit (266)
Jos olisin synnyttänyt kotona, ei mulla olisi tuota lasta tuolla nyt nukkumassa. Raskaudessa ei ollut mitään epätavallista, ja odotin (ensisynnyttäjän ihanassa tietämättömyydessä) että kaikki sujuu hyvin "koska eihän minulle mitään tapahdu". Kotisynnytystä en silti edes harkinnut, onneksi, koska synnytyksessä tuli yllättäviä ongelmia ihan loppuvaiheessa. Sektioon ei menty, mutta jos vauvaa ei olisi heti saatu teho-osastolle, niin huonosti olisi käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kotisynnytyksen-riskit-vauva…
No tässä oli mielenkiintoista tietoa. Vauvoja (USAssa) kuolee kotisynnytyksissä vain kaksi kertaa enemmän kuin sairaalasynnytyksissä (joskin ero on "merkittävä")
Ja sitten erottuu nämä kaksi rintamalinjaa jotka tässäkin keskustelussa nousevat esiin:
"Tutkijat hahmottivat kaksi naisryhmää, joiden arvot ja näkemykset synnytyksen päämääristä erosivat toisistaan. Kotisynnytyksen valinneet arvostivat ympäristön hallittavuutta, muuta kuin lääketieteellistä kokemusta ja tarpeettomien toimenpiteiden välttämistä. Sairaalasynnytyksen valinneet taas korostivat kivunlievityksen saatavuutta ja hätätilanteiden hoitomahdollisuutta."
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.
Olen synnyttänyt kotona, mutta se ei ollut kyllä tavoitteena. Sairaalasta laitettiin kotiin, koska asuttiin lähellä, ja tulikin syöksysynnytys.
Olin ihan hermona, että lapselle käy huonosti, mutta onneksi ambulanssi oli lähistöllä ja ensihoitajat ehtivät paikalle auttamaan ja rauhoittelemaan. Sairaalaan lähdettiin kun lapsi oli sylissä. Koska kaikki oli kunnossa, päästiin myös pian takaisin kotiin.
Kotona oli kyllä melkoisesti siivottavaa. jätesäkillinen pyyhkeitä ja liinavaatteita meni myös vaihtoon.
Vaikka yllättävä kotisynnytys menikin meillä hyvin, mahdolliset tulevat synnytykset haluan hoitaa sairaalassa. En ottaisi tarkoituksella mitään ylimääräisiä riskejä elämäni merkittävimmissä tapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...
Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?
Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.
Minulla synnytys eteni lähinnä puudutteiden ansiosta, kun kykenin rentoutumaan. Enkä todellakaan kyennyt makaamaan paikoillani, eikä ollut myöskään mikään pakko. Ei se sairaalaympäristö pakota synnyttämään "luonnottomasti". Siellä vain on enemmän mahollisuuksia turvata äidin ja lapsen hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kotisynnytys on suunniteltu, synnyttäjä kokenut ja läsnä ammattilainen, se on melkoisen turvallista. Niin on synnytetty Suomessakin ennen ja synnytetään yhä monessa maassa, tai se on ainakin hyväksytty vaihtoehto sairaalasynnytyksille. Suomessa kotisynnyttäjät leimataan hulluiksi hörhöiksi.
On selvää, että Ilomantsin tapauksella ei ole MITÄÄN tekemistä normaalin kotisynnytyksen kanssa. Tuollahan pariskunta oli kaksistaan, ilman kätilöä. Aina oltava kätilö paikalla, ja lääkärikin hyvä. Syntynyt lapsi, elossa tai kuollut,tietenkin rekisteröidään virallisesti. Äiti jälkitarkastetaan. Tietenkin.
Etkö tosiaan tiedä ettei YKSIKÄÄN LÄÄKÄRI suostu menemään avustamaan kotisynnytyksiä?
Miksi menisi? Kätilön työtä on avustaa synnytyksessä, sekä sairaalassa tai tarvittaessa kotona.
Kätilö ei ole yksinään mielestäni riittävän pätevä vastaamaan synnytyksen seurannasta, jos ei hän esimerkiksi hätäsektiota osaa ja / tai saa tehdä.
lääkäri tarvitaan sektioon , anestesia lääkäri ja leikkaava lääkäri ja sairaanhoitajia, se on kallista lystiä yhteiskunnalle, halusin sektion mutta ei sitä mukavuussyistä tehdä, mulle tulikin nk kiireellinen sektio, se oli menoa paareilla leikkauspöydälle, ei siinä ehtinyt jännitellä. Mullahan oli ikää ja raskausajan diabetes vaikka koko raskaudenajan voin hyvin. Tarkkailtiin ja lääkärikin kävi kolme kertaa huoneessa. tunsin olevani turvallisissa käsissä kun olin naistenklinikalla. Muuta kokemusta ei oo. Kokemuksena mahtava muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.
Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?
Mikä tunto ponnistussuunnasta? Se on tasan sama ponnistussuunta kuin kakalla käydessä. Ei siihen mitään aputuntumaa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...
Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?
Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.
Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.
No ihan vaikka Duodecimin terveyskirjaston artikkeleista löytyy mm. että selkäpuudutukset voivat lisätä ponnistusvaiheen kestoa ja imukupin tarvetta sekä laskea sikiön sykettä. Ja puudutuksiin liittyvä seuranta ja liikkumisen rajoitus on oma lukunsa, kun hyvin tiedetään että parasta olisi saada liikkua kehoa kuunnellen eikä silloin kun kätilölle sopii irroittaa piuhat tai lähteä vahtimaan käytävälle kävelyä.
Puudutuksilla on myös valtavasti hyviä puolia, myös sikiön näkökulmasta, mutta pointti olikin ettei ole olemassa vain hyviä ja vain huonoja puolia sisältäviä vaihtoehtoja.
Kyllähän synnyttäjä saa liikkua. Ei ne missään käytävillä juoksentele, mutta siellä huoneessa voi kyllä olla ihan jalkeilla halutessaan. Jos on tipassa, niin tippateline mukaan sitten. Sen sähköjohdon voi ihan itse irrottaa tarpeen mukaan.
Minulla on niin kovat kuukautiskivut, että ilman lääkitystä vain oksentelen ja ripuloin vatsan kramppien takia. Ei tullut mieleen kokeilla lääkkeetöntä synnytystä kotona, kun tiesin hyvin miten kova kipu minuun vaikuttaa. Sairaalasynnytys oli oikein hyvä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdoin kotisynnytyksen metsäsynnytykseen, kun se metsä oli lähempänä sairaalaa ja metsä on myös toinen koti mulle ja ihan yhtä ihana paikka synnyttää. <3
Onko luomuekohippeilyä haudata lapsi kotipihaan vaiko vain hulluutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskunta halusi synnyttää kotona ja vauva kuoli. Mitä opimme. Sairaala turvallinen paikka synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta halusi synnyttää kotona ja vauva kuoli. Mitä opimme. Sairaala turvallinen paikka synnyttää.
Ja tästä ei saa edes mitään sanktioita prkl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.
Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?
Mikä tunto ponnistussuunnasta? Se on tasan sama ponnistussuunta kuin kakalla käydessä. Ei siihen mitään aputuntumaa tarvitse.
Jep, joiltain tulee luonnostaan ja monilta ei. Tuo on vähän sama kuin sanoisit imetys on vain sitä että laittaa tissin suuhun. Ei ole kerta tai kaksi kun kätilö yrittää selittää puolitunnottomalle äidille miten ponnistetaan.
Minä olisin halunnut esikoiseni synnyttää kotona. Olen erakko tyyppiä ja viihdyn kotona, enkä viihdy vieraissa paikoissa. Minua ärsytti ja inhotti ajatus sairaalassa makaamisesta, ahtaista huoneista muiden äitien kanssa, jatkuvasti ympärillä olevista vieraista ihmisistä.
En silti ottanut selvää kotisynnytyksen mahdollisuuksista tosissani, koska tiesin koko ajan silti meneväni sairaalaan synnyttämään. Tottakai lapsen henki painoi enemmän vaakakupissa kuin minun mukavuudenhaluni.
Toivoinkin sitten vain madollisimman pikaista kotiutumista sairaalasta ja onneksi sain perhehuoneen mieheni kanssa, niin en joutunut olemaan vieraiden ihmisten ympäröimänä jatkuvasti, vaikka ympäristö ei mukava ollutkaan. Pääsinkin kotiin jo sunnuntaina, kun synnytin perjantaina, vaikka olinkin aika kipeä.
Jos olisin synnyttänyt kotona, todennäköisesti olisin kuollut, koska menetin paljon verta synnytyksen jälkeen ja repesin pahasti sisältä. Minulla ei ollut riskiraskaus, kaikki meni hyvin, mutta lopulta käynnistettiin 39+2, koska pelättiin raskausmyrkytystä. Mitäs muuten sitten kotisynnyttäjät meinaavat tehdä, jos saavat raskausmyrkytyksen? Odottavat silti kotona synnytyksen käynnistymistä?
En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka mieluummin riskaavat lapsensa hengen, kuin menevät sairaalaan synnyttämään, koska eivät halua. Eikö näissä tapauksissa pitäisi pohtia näiden ihmisten soveltuvuutta vanhemmiksi ylipäätään, koska tekevät noin ison päätöksen oman mukavuudenhalunsa kannalta, eivät lapsen parhaaksi? Osaavatko sitten tulevaisuudessakaan asettaa lapsen ja hänen tarpeensa tärkeimmiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...
Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?
Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.
Minulla synnytys eteni lähinnä puudutteiden ansiosta, kun kykenin rentoutumaan. Enkä todellakaan kyennyt makaamaan paikoillani, eikä ollut myöskään mikään pakko. Ei se sairaalaympäristö pakota synnyttämään "luonnottomasti". Siellä vain on enemmän mahollisuuksia turvata äidin ja lapsen hyvinvointi.
Sepä se ongelma on, kun moni synnyttäjä kokee että pakottaa. Tuskin kukaan kotisynnyttäjä niitä sairaalan seiniä pelkää, vaan uhkaavaa on juuri se kajoaminen, painostus, itsemääräämisoikeuden menetys. Edelleen monissa sairaaloissa käyrillä maataan kätilön tahtiin.
Moni kotisynnyttäjä on synnyttänyt aiemmin sairaalassa. Mitä siellä on sössitty niin että seuraavalla kerralla jää mieluummin kotiin? Eräs ystäväni sanoi että toisen synnytyksen jälkeen oli (henkisesti) olo kuin olisi raiskattu. Seuraavat lapset ovat syntyneet (itse valitun lääkärin avustamana 6 min. automatkan päässä sairaalasta) kotona.
Omat sairaalasynnytyskokemukseni ovat ok, mutta uskoisin että hedelmällisempää kuin kotisynnytyäjien riskinoton paheksunta olisi kysyä mitä he kotona saavat mitä sairaalassa ei - ja voisiko sen järjestää sairaalassakin.
Meinasin kuolla sairaalassa verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Yhteen kiireelliseen sektioonkin olen joutunut tuolla sairaalassa. Harmittaa, että olen luottanut niin paljon sairaaloihin, heille synnyttäjä kuitenkin on vain kuluerä ja epäyksilöllinen ”varman päälle” potilas.
Kokemus tosiaan on, että kaikissa synnytyksissä haettiin tilastollisesti pienintä riskiä ja mahdollisimman nopeaa tulosta. Ja loppujen lopuksi se on ainut tapa suoriutua vastuusta, joka heille lykätään.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kuolla sairaalassa verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Yhteen kiireelliseen sektioonkin olen joutunut tuolla sairaalassa. Harmittaa, että olen luottanut niin paljon sairaaloihin, heille synnyttäjä kuitenkin on vain kuluerä ja epäyksilöllinen ”varman päälle” potilas.
Kokemus tosiaan on, että kaikissa synnytyksissä haettiin tilastollisesti pienintä riskiä ja mahdollisimman nopeaa tulosta. Ja loppujen lopuksi se on ainut tapa suoriutua vastuusta, joka heille lykätään.
Ja mielestäsi olisit vauvasi kanssa selvinnyt noista tilanteista paremmin ilman sairaalaa (massiivinen verenvuoto synnytyksen jälkeen & tilanne, joka johti kiireelliseen sektioon)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.
Jos sinua kiinnostaa tieteellinen tieto (sitä on ihan mielenkiintoista vertailla lähipiirin kokemuksiin) niin aiheesta kyllä löytyy tutkimustietoa.
Epiduraali altistaa tarjontavirheille ja siten imukuppisynnytykselle, koska se rentouttaa lantionpohjaa liikaa, eikä lapsi pääse kunnolla tekemään rotaatioliikettä. Samoin äiti ei tunnottomana osaa mennä synnytystä parhaiten edistäviin asentoihin. Vaikka liikkuminen on epiduraalin kanssa yleensä mahdollista, äiti ei välttämättä tunne siihen tarvetta vaan lepää pitkällään.
Eli tietyssä mielessä kipu edistää synnytystä, ei tietenkään mikään traumatisoiva kipu, vaan sellainen joka on synnyttäjän hallinnassa. Luonto onkin niin viisas, että ponnistusvaiheessa kipu usein lievenee tai häviää kokonaan.
Kokonaan oma lukunsa on oksitosiini. Epiduraalin kanssa annetaan yleensä oksitosiinitippa, joka salpaa elimistön oman oksitosiinituotannon.
Alue: Aihe vapaa
Minä ensisynnyttäjänä jouduin lapsivesien menon jälkeen menemään sairaalaan, sillä samanpäiväisessä yliaikaiskontrollissa otettu streptokokki(?)-näyte oli positiivinen. Mentiin puolen yön aikaan miehen kanssa sairaalaan, sillä minun piti mennä antibioottitippaan tuon positiivisuuden takia. En tietenkään päässyt synnytyssaliin vaan päivystysosastolle ja mies ei olisi saanut tulla mukaan, mutta kätilö jousti ja hän sai tulla siksi aikaa, kun tsekattiin onko synnytys missä vaiheessa. Sitten hän jousti vielä, koska oli hiljaista osastolla, että mies saa jäädä antibiootin tiputuksen ajaksi ja lopulta joustettiin, että saa jäädä kanssani koska olimme julkisilla liikenteessä ja kello oli jo kolmen aika yöllä eikä julkiset enää kulkeneet. Minun siis kehotettiin antibiootin ja kipupiikin jälkeen alkaa nukkumaan, ei takaisin kotiin tai minnekään kävelylle. Eli juurikin yksin makaamaan osastolle. Tämäkin siis mahdollista! Synnytys olikin pitkä ja varsinkin tuo sairaalaan saapuminen ja jatkuva stressi yksin jäämisestä yksi osatekijä synnytyksen pitkittymiseen. Tuo synnytys kesti 22h ja seuraavan lapsen 4h :D
Mutta itse keskusteluun liittyen, ihana ajatus tuo kotisynnytys, mutta itse en ottaisi riskiä. Kannatan enempi sitä, että sairaalaan pääsisi helpommin heti kun haluaa, jos kokee sen tarpeelliseksi. Monilla varmasti kokemuksia siitä, että sairaalaan ei pääse koska synnytys ei ole kunnolla käynnissä ja joutuu ramppaamaan sairaalan ja kodin väliä. Ja minullakin oli toisen lapsen kanssa taksiin synnyttäminen lähellä, en mennyt heti sairaalaan kun olisin tuntenut tarvetta, koska puhelimessa kehotettiin ottamaan buranaa ja odottelemaan jos helpottaisi kipuja. Sitten ehdinkin just synnytyssaliin ja vauva oli maailmassa 4 minuutissa siitä :D