Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?
Tuli tuosta Ilomantsi-ketjusta mieleen, että eikö teitä kotisynnyttäjiä pelota se että jotain todella vakavaa tapahtuisi ja ette saisi apua ajoissa? Minustakin olisi tavallaan kiva synnyttää kotona "henkisesti turvallisessa" ympäristössä, mutta en silti vaihtaisi pois sitä mahdollisuutta, että sairaalassa saisi keisarileikkauksen ihan muutamassa minuutissa, jos jokin vakava komplikaatio ilmenisi. Siis sellainen jossa ambulanssikyytikin kestäisi liian kauan ja vauva menehtyisi. Kun sairaalassa on hiottu huippuunsa se prosessi jossa äiti siirretään leikkuriin todella tehokkaasti ja moni lapsi on pystytty juuri tästä syystä pelastamaan.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut esikoiseni synnyttää kotona. Olen erakko tyyppiä ja viihdyn kotona, enkä viihdy vieraissa paikoissa. Minua ärsytti ja inhotti ajatus sairaalassa makaamisesta, ahtaista huoneista muiden äitien kanssa, jatkuvasti ympärillä olevista vieraista ihmisistä.
En silti ottanut selvää kotisynnytyksen mahdollisuuksista tosissani, koska tiesin koko ajan silti meneväni sairaalaan synnyttämään. Tottakai lapsen henki painoi enemmän vaakakupissa kuin minun mukavuudenhaluni.
Toivoinkin sitten vain madollisimman pikaista kotiutumista sairaalasta ja onneksi sain perhehuoneen mieheni kanssa, niin en joutunut olemaan vieraiden ihmisten ympäröimänä jatkuvasti, vaikka ympäristö ei mukava ollutkaan. Pääsinkin kotiin jo sunnuntaina, kun synnytin perjantaina, vaikka olinkin aika kipeä.
Jos olisin synnyttänyt kotona, todennäköisesti olisin kuollut, koska menetin paljon verta synnytyksen jälkeen ja repesin pahasti sisältä. Minulla ei ollut riskiraskaus, kaikki meni hyvin, mutta lopulta käynnistettiin 39+2, koska pelättiin raskausmyrkytystä. Mitäs muuten sitten kotisynnyttäjät meinaavat tehdä, jos saavat raskausmyrkytyksen? Odottavat silti kotona synnytyksen käynnistymistä?
En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka mieluummin riskaavat lapsensa hengen, kuin menevät sairaalaan synnyttämään, koska eivät halua. Eikö näissä tapauksissa pitäisi pohtia näiden ihmisten soveltuvuutta vanhemmiksi ylipäätään, koska tekevät noin ison päätöksen oman mukavuudenhalunsa kannalta, eivät lapsen parhaaksi? Osaavatko sitten tulevaisuudessakaan asettaa lapsen ja hänen tarpeensa tärkeimmiksi?
Naistenklinikalla pääsee hotelliin kun on synnyttänyt ja kaikki ok. Taitaa olka scandic.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ladten paras on tietenkin turvallinen ympäristö synnyttää jos tulee häikkää ja tarvitaan tehohoito tai sektio.
Suomessa on monessa suhteessa maailman paras systeemi, etenkin neuvolan ja synnytysten maksuttomuuden suhteen. Mutta maailman parhaassakin on heikkoutensa, ja Suomessa se on vaihtoehtojen puute.
Koska synnytys täällä on halpaa kuin saippua (hotellihuonekin on kalliimpi kuin sairaalan päivämaksu kaikkine toimenpiteineen) ei virallisen systeemin rinnalle ole kehittynyt yksityisiä palveluntarjoajia.
Matalan riskin synnyttäjät voisivat mielellään käyttää kodinomaisen ”birth centerin” palveluksia, ja sellainenhan voisi olla vaikka yliopistosairaalan vieressä, jotta voitaisiin siirtyä nopeasti lääketieteen avun piiriin. Samoin olisi mielestäni hyvä asia, jos sektion saisi omakustanteisena. Mutta kummastakaan ei taida olla bisnekseksi saakka, koska suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan siitä, minkä saa ilmaiseksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.Jos sinua kiinnostaa tieteellinen tieto (sitä on ihan mielenkiintoista vertailla lähipiirin kokemuksiin) niin aiheesta kyllä löytyy tutkimustietoa.
Epiduraali altistaa tarjontavirheille ja siten imukuppisynnytykselle, koska se rentouttaa lantionpohjaa liikaa, eikä lapsi pääse kunnolla tekemään rotaatioliikettä. Samoin äiti ei tunnottomana osaa mennä synnytystä parhaiten edistäviin asentoihin. Vaikka liikkuminen on epiduraalin kanssa yleensä mahdollista, äiti ei välttämättä tunne siihen tarvetta vaan lepää pitkällään.
Eli tietyssä mielessä kipu edistää synnytystä, ei tietenkään mikään traumatisoiva kipu, vaan sellainen joka on synnyttäjän hallinnassa. Luonto onkin niin viisas, että ponnistusvaiheessa kipu usein lievenee tai häviää kokonaan.
Kokonaan oma lukunsa on oksitosiini. Epiduraalin kanssa annetaan yleensä oksitosiinitippa, joka salpaa elimistön oman oksitosiinituotannon.
Synnyttävän rentous edistää kaikista parhaiten synnytystä ja lapsi pääsee kääntymään optimaaliseen asentoon. Puudutus auttaa näihin. Naisen synnytyselimet ei muutu anatomialtaan puudutuksen vuoksi vain ulos tunteva lapsi laittaa alapään uuteen uskoon.
Kivulla ei ole mitään positiivista vaikutusta synnytyksessä. Täydellisellä puudutuksella on. Kipu on aina turhaa. Mutta kannattaa hurskastellla kivulla .se vaan että ne kipuun pakotetut ei enää siihen suostu ja niin hyvä. Vrt alentunut syntyvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.Jos sinua kiinnostaa tieteellinen tieto (sitä on ihan mielenkiintoista vertailla lähipiirin kokemuksiin) niin aiheesta kyllä löytyy tutkimustietoa.
Epiduraali altistaa tarjontavirheille ja siten imukuppisynnytykselle, koska se rentouttaa lantionpohjaa liikaa, eikä lapsi pääse kunnolla tekemään rotaatioliikettä. Samoin äiti ei tunnottomana osaa mennä synnytystä parhaiten edistäviin asentoihin. Vaikka liikkuminen on epiduraalin kanssa yleensä mahdollista, äiti ei välttämättä tunne siihen tarvetta vaan lepää pitkällään.
Eli tietyssä mielessä kipu edistää synnytystä, ei tietenkään mikään traumatisoiva kipu, vaan sellainen joka on synnyttäjän hallinnassa. Luonto onkin niin viisas, että ponnistusvaiheessa kipu usein lievenee tai häviää kokonaan.
Kokonaan oma lukunsa on oksitosiini. Epiduraalin kanssa annetaan yleensä oksitosiinitippa, joka salpaa elimistön oman oksitosiinituotannon.
Mä olen ihan ilman puudutuksia synnyttänyt molemmat virhetarjonnassa tulleet isot lapset (yli nelikiloisia), ja katunut jälkeenpäin etten pyytänyt mitään. Ei olisi tullut mieleenkään liikkua niissä hirveissä tuskissa vaan makasin vain sängyssä, oli lähes mahdotonta kääntyä jossain vaiheessa edes kontalleen kun kätilö yritti sillä saada vauvaa kääntymään oikeaan asentoon. Ponnistusvaiheessa tuskat ovat vain lisääntyneet lähes sietämättömiksi, olen kirkunut, oksentanut ihan vaan kivun vuoksi ja luullut kuolevani siihen paikkaan. Jälkikäteen vielä olen meinannut kuolla verenvuotoon, kun kohtu ei ole ikinä lähtenyt supistumaan sen rytäkän jälkeen. Mitään luonnon viisautta en ole koko touhussa nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.Jos sinua kiinnostaa tieteellinen tieto (sitä on ihan mielenkiintoista vertailla lähipiirin kokemuksiin) niin aiheesta kyllä löytyy tutkimustietoa.
Epiduraali altistaa tarjontavirheille ja siten imukuppisynnytykselle, koska se rentouttaa lantionpohjaa liikaa, eikä lapsi pääse kunnolla tekemään rotaatioliikettä. Samoin äiti ei tunnottomana osaa mennä synnytystä parhaiten edistäviin asentoihin. Vaikka liikkuminen on epiduraalin kanssa yleensä mahdollista, äiti ei välttämättä tunne siihen tarvetta vaan lepää pitkällään.
Eli tietyssä mielessä kipu edistää synnytystä, ei tietenkään mikään traumatisoiva kipu, vaan sellainen joka on synnyttäjän hallinnassa. Luonto onkin niin viisas, että ponnistusvaiheessa kipu usein lievenee tai häviää kokonaan.
Kokonaan oma lukunsa on oksitosiini. Epiduraalin kanssa annetaan yleensä oksitosiinitippa, joka salpaa elimistön oman oksitosiinituotannon.
Synnyttävän rentous edistää kaikista parhaiten synnytystä ja lapsi pääsee kääntymään optimaaliseen asentoon. Puudutus auttaa näihin. Naisen synnytyselimet ei muutu anatomialtaan puudutuksen vuoksi vain ulos tunteva lapsi laittaa alapään uuteen uskoon.
Kivulla ei ole mitään positiivista vaikutusta synnytyksessä. Täydellisellä puudutuksella on. Kipu on aina turhaa. Mutta kannattaa hurskastellla kivulla .se vaan että ne kipuun pakotetut ei enää siihen suostu ja niin hyvä. Vrt alentunut syntyvyys.
Kannattaa tutustua tieteelliseen aineistoon, niin ei tarvitse huudella mutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudukset ja muu rankka lääkitys äidille voi siis todellakin ns. hidastaa/pysäyttää kokonaan synnytyksen, josta voi koitua lapselle haittaa (esim. hapenpuutetta) ja tarvitaan turha sektio, joka on itsessään iso riski äidille. Perusterveitäkin äitejä kuolee aina silloin tällöin sektioihin ja niiden jälkeisiin verenvuotoihin. Ja synnytyskanavaan jääneitä lapsia vammautuu. Sairaalakaan ei pysty näitä kaikkia kuolemia estämään ja joskus jopa aiheuttavat niitä väärillä toimenpiteillä. Synnytys sujuu aina lähtökohtaisesti paremmin, kun sen annetaan tapahtua omalla painollaan. Siis 95 % tapauksissa.
Milloin Suomessa viimeksi perusterve äiti on kuollut sektion tai sen jälkeisen verenvuodon seurauksena?
Ainakin vuonna 2012 oli vauva.fi:täkin kuohuttanut tapaus, kun Haikaraa mä metsästän -blogin herttaisen kirjoittajan synnytys päätyi sektioon ja kirjoittaja kuoli sisäiseen verenvuotoon heräämössä / osastolla.
Ja tämä henkilö olisi suuremmalla todennäköisyydellä säilynyt hengissä, jos olisi jäänyt kotiin synnyttämään...? Tuskinpa hätäsektioon siksi päädyttiin, että sairaalaympäristö ei kylliksi rohkaissut äitiä voimaantumaan.
Ei noista voi oikein sanoa. Joskus sektioon päädytään nimenomaan liiallisen puuttumisen vuoksi, eli turhaan, kun synnytys ei saa edetä luonnollisesti. Puudutukset ja muut lääkkeet, pakkomakuuttaminen ym muuttavat synnytyksen kulkua.
Minusta tuo pakkomakuuttaminen on suomen oloissa myytti, myös epiduraalin kanssa, olenko väärässä?
-apEpiduraali muuttaa synnytyksen kulkua monin tavoin. Kysymys ei ole vain siitä, onko pakko maata. Kun synnytyksestä tulee toimenpidesynnytys, se on toisenlainen, vaikka sitten olisi mahdollisuus seistä päällään toimenpiteiden aikana.
No, tässä on artikkeli vau.fi:stä vuodelta 2017 jossa sanotaan että sen valitsee 50% kaikista synnyttäjistä (ensisynnyttäjistä useampi). Lisäksi lääkäri toteaa jutussa:
”Puudutusten on osoitettu pidentävän jonkin verran ponnistusvaiheen kestoa. Puudutetuissa synnytyksissä voidaan myös joutua tavallista useammin imukuppisynnytyksiin. Keisarileikkauksia puudutukset eivät lisää”, Sarvela sanoo.
Eli ei ihan kauheasti lisää kuitenkaan ongelmia.
Kaikki tuntemani jotka joutuneet imukupin repimäksi ovat olleet ilman puudutusta ja oman kertomansa mukaan siksi olleet kyvyttömiä ponnistamaan kunnolla koska kipu ollut niin järkyttävä.
Itselläni epin kanssa syntyi pirteä lapsi ja ilman ponnistus venyi ja venyi ja apuvälineet alkoi jo pelottaa onneksi siltä vältyin.Jos sinua kiinnostaa tieteellinen tieto (sitä on ihan mielenkiintoista vertailla lähipiirin kokemuksiin) niin aiheesta kyllä löytyy tutkimustietoa.
Epiduraali altistaa tarjontavirheille ja siten imukuppisynnytykselle, koska se rentouttaa lantionpohjaa liikaa, eikä lapsi pääse kunnolla tekemään rotaatioliikettä. Samoin äiti ei tunnottomana osaa mennä synnytystä parhaiten edistäviin asentoihin. Vaikka liikkuminen on epiduraalin kanssa yleensä mahdollista, äiti ei välttämättä tunne siihen tarvetta vaan lepää pitkällään.
Eli tietyssä mielessä kipu edistää synnytystä, ei tietenkään mikään traumatisoiva kipu, vaan sellainen joka on synnyttäjän hallinnassa. Luonto onkin niin viisas, että ponnistusvaiheessa kipu usein lievenee tai häviää kokonaan.
Kokonaan oma lukunsa on oksitosiini. Epiduraalin kanssa annetaan yleensä oksitosiinitippa, joka salpaa elimistön oman oksitosiinituotannon.
Mä olen ihan ilman puudutuksia synnyttänyt molemmat virhetarjonnassa tulleet isot lapset (yli nelikiloisia), ja katunut jälkeenpäin etten pyytänyt mitään. Ei olisi tullut mieleenkään liikkua niissä hirveissä tuskissa vaan makasin vain sängyssä, oli lähes mahdotonta kääntyä jossain vaiheessa edes kontalleen kun kätilö yritti sillä saada vauvaa kääntymään oikeaan asentoon. Ponnistusvaiheessa tuskat ovat vain lisääntyneet lähes sietämättömiksi, olen kirkunut, oksentanut ihan vaan kivun vuoksi ja luullut kuolevani siihen paikkaan. Jälkikäteen vielä olen meinannut kuolla verenvuotoon, kun kohtu ei ole ikinä lähtenyt supistumaan sen rytäkän jälkeen. Mitään luonnon viisautta en ole koko touhussa nähnyt.
Tarjontavirhe ei varmastikaan ole luonnon viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kuolla sairaalassa verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Yhteen kiireelliseen sektioonkin olen joutunut tuolla sairaalassa. Harmittaa, että olen luottanut niin paljon sairaaloihin, heille synnyttäjä kuitenkin on vain kuluerä ja epäyksilöllinen ”varman päälle” potilas.
Kokemus tosiaan on, että kaikissa synnytyksissä haettiin tilastollisesti pienintä riskiä ja mahdollisimman nopeaa tulosta. Ja loppujen lopuksi se on ainut tapa suoriutua vastuusta, joka heille lykätään.Ja mielestäsi olisit vauvasi kanssa selvinnyt noista tilanteista paremmin ilman sairaalaa (massiivinen verenvuoto synnytyksen jälkeen & tilanne, joka johti kiireelliseen sektioon)?
No siinä välissä oleva synnytys meni hyvin, koska ei painostettu käynnistykseen. (Ei voitu koska alla oli sektio).
En edelliselläkään kerralla olisi halunnut käynnistystä, mutta se vaan ilmoitettiin. Supistukset oli yhtäjaksoiset ja paljon paljon voimakkaammat kuin esikoisen kohdalla ja tämä vauva sitten kääntyi synnytyksessä (!) —>sektio.
Verenvuoto, niin istukka ei sitten irronnutkaan ja sitä jouduttiin nykimään ja kohta oltiin leikkaussalissa.. Tätäkin synnytystä oli kätilön toimesta jopa vastoin nimenomaista kieltoani vauhditettu. Ajattele ! vastoin kieltoani hän lisäsi oksitosiiniannosta, vaikka alunperin en olisi halunnut ollenkaan. Ja ei ollut kysymys mistään päivistä, vaan synnytys oli kätilön ansiosta ohi 2 tunnissa.
Olen katunut yhteistyökykyäni karvaasti.
Summa summarum itselläni on mennyt sitä paremmin mitä vähemmän synnytyksiä on kontrolloitu. Olen synnyttänyt monta kertaa, viimeksikin sairaalassa, mutta enemmän omalla vastuulla. Viime kerralla jouduin allekirjoittamaan vastuuvapauspaperin sairaalalle, että eivät vie sektioon yliaikakontrollista. Sitten päästivät kotiin odottamaan ja leikkaussalivarausta siirrettiin seuraavalle viikolle. Säästyimme kaikki siltä vaivalta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum itselläni on mennyt sitä paremmin mitä vähemmän synnytyksiä on kontrolloitu. Olen synnyttänyt monta kertaa, viimeksikin sairaalassa, mutta enemmän omalla vastuulla. Viime kerralla jouduin allekirjoittamaan vastuuvapauspaperin sairaalalle, että eivät vie sektioon yliaikakontrollista. Sitten päästivät kotiin odottamaan ja leikkaussalivarausta siirrettiin seuraavalle viikolle. Säästyimme kaikki siltä vaivalta sitten.
Kun on muutamasti synnyttänyt onnistuneesti, tietää sen oman tyylinsä, ja usein se on muuta kuin oppikirjatyyli.
Mulla (ja äidilläni) on ollut sellainen dieselkone-kohtu. Ensin synnytys ei meinaa käynnistyä ollenkaan, ja sitten kun se käynnistyy, mennään ihan minimikierroksilla loppuun. Synnytys sujuu ekasta supistuksesta loppuun neljässä tunnissa, eikä mulla juuri ilme värähdä paitsi ihan kipeimpien supistuksien kohdalla. Kätilöt kiroilevat käyriensä äärellä ja vaativat saada nopeuttaa synnytystä, kun supistukset ovat liian lyhyitä eikä potilasta näytä edes sattuvan. Minä sanon että odottakaa nyt hetki, kohta tämä on ohi :D
Äidiltäni pilattiin lääketieteellisesti kolmesta synnytyksestä kaksi, kun yritettiin saada niitä kunnon supistuksia, ja supistus hirtti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum itselläni on mennyt sitä paremmin mitä vähemmän synnytyksiä on kontrolloitu. Olen synnyttänyt monta kertaa, viimeksikin sairaalassa, mutta enemmän omalla vastuulla. Viime kerralla jouduin allekirjoittamaan vastuuvapauspaperin sairaalalle, että eivät vie sektioon yliaikakontrollista. Sitten päästivät kotiin odottamaan ja leikkaussalivarausta siirrettiin seuraavalle viikolle. Säästyimme kaikki siltä vaivalta sitten.
Kun on muutamasti synnyttänyt onnistuneesti, tietää sen oman tyylinsä, ja usein se on muuta kuin oppikirjatyyli.
Mulla (ja äidilläni) on ollut sellainen dieselkone-kohtu. Ensin synnytys ei meinaa käynnistyä ollenkaan, ja sitten kun se käynnistyy, mennään ihan minimikierroksilla loppuun. Synnytys sujuu ekasta supistuksesta loppuun neljässä tunnissa, eikä mulla juuri ilme värähdä paitsi ihan kipeimpien supistuksien kohdalla. Kätilöt kiroilevat käyriensä äärellä ja vaativat saada nopeuttaa synnytystä, kun supistukset ovat liian lyhyitä eikä potilasta näytä edes sattuvan. Minä sanon että odottakaa nyt hetki, kohta tämä on ohi :D
Äidiltäni pilattiin lääketieteellisesti kolmesta synnytyksestä kaksi, kun yritettiin saada niitä kunnon supistuksia, ja supistus hirtti kiinni.
Ihan samoin ajattelen. Lähtökohtaisesti arvostan ammattitaitoa, mutta jostain syystä en vaan sopinut tilastoihin. Kaikki vauvani on kääntyilleet kohdussa ihan loppuun asti, olleet yliaikaisia ja isoja 4-5kg. Yli nelikiloisen olen synnyttänyt perätilasta ongelmitta vastoin suositusta (tosin lääkäri painotti niin moneen kertaan että hän ei - saa- suositella, että uskon hänenkin olleen samaa mieltä, että ratkaisuni on hyvä).
Sitten oli tuo sektiouhka, joka väistyi.
Jos jotakin sattuisi omalla vastuullani, ei se minusta olisi sen karmeampaa kuin muiden vastuulla tapahtuneetkaan asiat. Loppujen lopuksi valinnoistaan kärsii silti itse eli ’vastuu’ lankeaa itselle, vaikka minkä superammattilaistiimin olisi ympärilleen värvännyt. Minusta syyllistäminen on ihan turhaa. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän kaiken on synnytetty ja iso kirjakin kertoo kivulla sinun tulee synnyttävän. Kerran se kirpaisee ja vaivan palkaksi saat pienen söpöläisen.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli synnytyksessä ei saisi minkäänlaista apua, äideistä kuolisi noin prosentti ja vauvoista vähän suurempi osa.
Siihen nähden tällä palstalla kyllä näyttää ihmisillä olleen todella huono tuuri.
Miten sellaista voi arvioida tämän keskustelun perusteella kun ei tiedä kuinka moni sellainen, jonka synnytys on mennyt ihan nappiin, jättää kommentoimatta tai koko ketjun avaamatta? Mun kolmessa omassa synnytyksessä ei ollut hengenvaarassa lapset eikä äiti, mutta en ole kokenut tarvetta sitä täällä mainostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut esikoiseni synnyttää kotona. Olen erakko tyyppiä ja viihdyn kotona, enkä viihdy vieraissa paikoissa. Minua ärsytti ja inhotti ajatus sairaalassa makaamisesta, ahtaista huoneista muiden äitien kanssa, jatkuvasti ympärillä olevista vieraista ihmisistä.
En silti ottanut selvää kotisynnytyksen mahdollisuuksista tosissani, koska tiesin koko ajan silti meneväni sairaalaan synnyttämään. Tottakai lapsen henki painoi enemmän vaakakupissa kuin minun mukavuudenhaluni.
Toivoinkin sitten vain madollisimman pikaista kotiutumista sairaalasta ja onneksi sain perhehuoneen mieheni kanssa, niin en joutunut olemaan vieraiden ihmisten ympäröimänä jatkuvasti, vaikka ympäristö ei mukava ollutkaan. Pääsinkin kotiin jo sunnuntaina, kun synnytin perjantaina, vaikka olinkin aika kipeä.
Jos olisin synnyttänyt kotona, todennäköisesti olisin kuollut, koska menetin paljon verta synnytyksen jälkeen ja repesin pahasti sisältä. Minulla ei ollut riskiraskaus, kaikki meni hyvin, mutta lopulta käynnistettiin 39+2, koska pelättiin raskausmyrkytystä. Mitäs muuten sitten kotisynnyttäjät meinaavat tehdä, jos saavat raskausmyrkytyksen? Odottavat silti kotona synnytyksen käynnistymistä?
En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka mieluummin riskaavat lapsensa hengen, kuin menevät sairaalaan synnyttämään, koska eivät halua. Eikö näissä tapauksissa pitäisi pohtia näiden ihmisten soveltuvuutta vanhemmiksi ylipäätään, koska tekevät noin ison päätöksen oman mukavuudenhalunsa kannalta, eivät lapsen parhaaksi? Osaavatko sitten tulevaisuudessakaan asettaa lapsen ja hänen tarpeensa tärkeimmiksi?
Naistenklinikalla pääsee hotelliin kun on synnyttänyt ja kaikki ok. Taitaa olka scandic.
Tämä olisi minulle oikein mieluista, mutta asun Pohjanmaalla, enkä aio enää synnyttää. Synnytyksessä oli muitakin seikkoja, jotka menivät pieleen, joten jos vielä lapsen saan, vaadin sektion, silloinkaan varmaan tuonne ei pääsisi.
Minusta on aika ihmeellistä, että tuijotetaan tilastoja ja riskejä SYNNYTTÄMISEN kohdalla....
Kun lähdette ajamaan joko itse tai lapsen kanssa, laitatteko turvavyön kiinni? Kyllä, joka kerta. Vai mietitteko tilastoja, että millähän riskillä sitä tällä reissulla tulee kolari......
Onhan sen lapsen paljon mukavampi olla ilman turvavyötä kuten teidänkin.
Surullinen olo on tämän pariskunnan puolesta. He ovat niin vakaasti uskoneet tekevänsä oikein ja lapsensa parhaaksi. Lopputulos on kuitenkin riipaiseva: vain yksi elossa selvinnyt vauva kaksosista. He eivät takuulla voi välttyä ajattelemasta, miten olisivat voineet selviytyä, jos olisivat käyneet neuvolassa tarkkailussa.
Kävikö se pariskunta koskaan edes ultrassa että olisivat saaneet tietää kahdet sydämenäänet. Mikä idea on laittaa vauva jääkappiin? Silloinhan täytyy soittaa heti ambulanssi. Ei heru sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kuolla sairaalassa verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Yhteen kiireelliseen sektioonkin olen joutunut tuolla sairaalassa. Harmittaa, että olen luottanut niin paljon sairaaloihin, heille synnyttäjä kuitenkin on vain kuluerä ja epäyksilöllinen ”varman päälle” potilas.
Kokemus tosiaan on, että kaikissa synnytyksissä haettiin tilastollisesti pienintä riskiä ja mahdollisimman nopeaa tulosta. Ja loppujen lopuksi se on ainut tapa suoriutua vastuusta, joka heille lykätään.
sektio on kallista lystiä yhteiskunnalle, tarvii paljo henkilökuntaa ja 2 lääkäriä. Se että saa nk kiireellisen sektion kuten minä niin siihen on todella SYY. Muuten minun vauva olisi kuollut.
En kaikkea jaksa lukea, mutta. En oikein ymmärrä miten sairaalasynnyttäjä on lähtökohtaisesti hysteerikko, joka ei tiedä, että luonto hoitaa. Luonnon mukaisesti voi synnyttää siellä sairaalassakin. Jos supistuksia yritetään painostaa vauhdittamaan oksitosiinilla tms. niin voit heittäytyä oikein hankalaksi ja uhata ilmoittavasi hoitovirheestä. Tai. Voit jopa olla yhteydessä sairaalaan ennen synnytyksen käynnistymistä ja keskustella synnytystoiveistasi. Että haluat kodinomaista rekvisiittaa ja luomua.
Sairaalassa vauvan vointia voidaan kuitenkin seurata parememin kuin kotikätilö doplerinsa kanssa. Ja tarvittaessa apu on siinä eikä melko lähellä, lähellä on suhteellista ja voi huonolla tuurilla olla hyvinkin liian kaukana.
Minusta käy oikein järkeen pyrkiä synnyttämään mahdollisimman luonnonmukaisesti. Itse en kertaakaan ole lopulta halunnutkaan vaan olen ottanut selkäydinpuudutteet, jotka kohdallani nopeuttivat avautumista, sain levätä ennen ponnistuksia ja sitten synnytykset olikin jo taputeltu. Ja ei, en olisi kestänyt kipua sen paremmin rentouttavassa kotiyämpäristössä. Kuopuksen (neljäs lapsi) synnytys oli niin nopea etten ehtinyt saada puudutusta vaikka olisin jo kotona toivonut sitä. Synnytyskipu on kaikilla erilaista, jopa samalla äidillä eri synnytyksissä. Ja mielenkiinto kestää kipua on kaikilla erilaista.
Mutta mielestäni järkevintä olisi pyrkiä luomuun sairaalassa. Luomuista sairaalasynnytyksistä lienee valoisimmat tilastot. Miksi ihmeessä kotona?
Alue: Aihe vapaa
Siitähän saa suurimman mahdollisen sanktion, kuolleen vauvan.