Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Hyväksyn täysin sen, että synnytykseen voi kuolla, niin minä kuin lapsi. Antaudun tässä mielelläni luonnon armoille, annan sen päättää kohtaloni ja lapsen kohtalon. Minusta tämä länsimaisissa yhteiskunnissa nykyisni voimassa oleva kuoleman ja vammojen pelko on aivan sairasta.

Noudatatko periaatetta muussakin elämässäsi? Et käytä turvavyötä autossa jne? Sinänsä toki kunnioitettavaa että sinulla on tuollainen suoraselkäinen periaate, taidat olla ensimmäinen ketjuun vastannut kotisynnyttäjä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.

Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?

Entä jos joku muu ei halua ottaa matalariskisessä synnytyksessä noita riskejä? Itse olen sairaalasynnyttäjä, mutta en voi käsittää näissä keskusteluissa sitä asetelmaa että valittavissa olisi riskit tai riskittömyys, kun kyseessä on erilaiset riskit. Mun vaakani kallistui siihen sairaalassa synnyttämiseen, mutta on helppo ymmärtää miksi joku valitsee toisin. Niin kuin ymmärrän senkin että jollekin omassa huoneessa vauvan nukuttaminen on riskin arvoista tai toppahaalarissa turvakaulaloon laittaminen on riskin arvoista, koska sen toisen vaihtoehdon riski tuntuu isommalta (joko todennäköisemmältä tai vakavammalta tai molempia).

Minä taas en ymmärrä. Jos joku komplikaatio tulee (tuli se sitten mistä tahansa syystä, niitä voi tulla sekä sairaalassa että kotona totta kai), kummassa paikassa ollessa on on todennäköisempää saada apua oikea-aikaisesti sitten että vammautumisen ja kuoleman riski on pienempi?

Kyse ei ole siis siitä mistä komplikaatiot johtuvat, niitä tapahtuu, no matter what, olit sitten kotona tai sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.

No ihan vaikka Duodecimin terveyskirjaston artikkeleista löytyy mm. että selkäpuudutukset voivat lisätä ponnistusvaiheen kestoa ja imukupin tarvetta sekä laskea sikiön sykettä. Ja puudutuksiin liittyvä seuranta ja liikkumisen rajoitus on oma lukunsa, kun hyvin tiedetään että parasta olisi saada liikkua kehoa kuunnellen eikä silloin kun kätilölle sopii irroittaa piuhat tai lähteä vahtimaan käytävälle kävelyä.

Puudutuksilla on myös valtavasti hyviä puolia, myös sikiön näkökulmasta, mutta pointti olikin ettei ole olemassa vain hyviä ja vain huonoja puolia sisältäviä vaihtoehtoja.

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.

No ihan vaikka Duodecimin terveyskirjaston artikkeleista löytyy mm. että selkäpuudutukset voivat lisätä ponnistusvaiheen kestoa ja imukupin tarvetta sekä laskea sikiön sykettä. Ja puudutuksiin liittyvä seuranta ja liikkumisen rajoitus on oma lukunsa, kun hyvin tiedetään että parasta olisi saada liikkua kehoa kuunnellen eikä silloin kun kätilölle sopii irroittaa piuhat tai lähteä vahtimaan käytävälle kävelyä.

Puudutuksilla on myös valtavasti hyviä puolia, myös sikiön näkökulmasta, mutta pointti olikin ettei ole olemassa vain hyviä ja vain huonoja puolia sisältäviä vaihtoehtoja.

Nuo ei kuitenkaan ole kovin vakavia komplikaatioita, olen kuullut myös siitä että toisinaan puudutteet nopeuttavat synnytystä kun äiti rentoutuu. Ja suuri osa naisista voi liikkua ainakin siinä piuhaetäisyydellä vaikka esim epiduraali olisi laitettu.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Ja äkillisen vakavan komplikaation riski ei pelottanut sua kotisynnytyksessä? Outoa että mies ei saanut olla mukana sairaalasynnytyksen alkuvaiheessa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Hyväksyn täysin sen, että synnytykseen voi kuolla, niin minä kuin lapsi. Antaudun tässä mielelläni luonnon armoille, annan sen päättää kohtaloni ja lapsen kohtalon. Minusta tämä länsimaisissa yhteiskunnissa nykyisni voimassa oleva kuoleman ja vammojen pelko on aivan sairasta.

Noudatatko periaatetta muussakin elämässäsi? Et käytä turvavyötä autossa jne? Sinänsä toki kunnioitettavaa että sinulla on tuollainen suoraselkäinen periaate, taidat olla ensimmäinen ketjuun vastannut kotisynnyttäjä.

-ap

Lakia noudatan, joten käytän turvavyötä. Mutta esim. itselleni en ole käyttänyt pakollisten koululääkärien jälkeen lääketieteellistä tutkimusta tai hoitoa. Lapselle, kyllä, koska vaikka minulla on oikeus päättää omasta elämästäni ja kuolemastani tuossa asiassa, niin laillista oikeutta siihen ei ole jo syntyneen lapsen kohdalla. Samahan on jopa lemmikkien kanssa - vaikka itse antaisin mielelläni luonnon tehdä tehtävänsä kun niiden on aika kuolla, eläinsuojelulaki määrää vähintään huolehtimaan eutanasiasta jos eläin kärsii, ja on rikos antaa sen kuolla luonnollisesti kotona.

Minulla on tullut sairaalakammo nimenomaan synnytykseen osallistuneesta henkilökunnasta. Itseltä viety päätäntävalta kaikesta kun synnärille menee. Jopa suihkuun tulee vento vieras nainen mukaan joka oli minulle järkytys että voiko todella olla tottakaan etten saa yksin mennä. Samoin ammeen veden lämpötila. Kuulemma saa olla vain 38 astetta. (Kukaan ei tule minulla kotona mittarilla mittaamaan suihkun lämpötilaa).

Lääkkeistä en saanut päättää. Synnytin siihen aikaan kun reiteen laitettiin rutiinin omaisesti methergin piikki oli komplikaatioita tai ei. Sain myrkytyksen kyseisestä lääkkeestä ja oksensin 2vrk. Jokaisella 3 lapsella piti silti muka tuo pistää vaikka pyysin ettei laitettaisi. Pahimmat kokemukset juurikin tuosta lääke oksentelusta 2vrk enkä päässyt vauvan kanssa. Ihme että nykyään tuota ei laiteta rutiinisti, ja silloin piti vakavasta oirehdinnasta huolimatta.

Koin kaiken ahdistavaksi sairaalassa. Olisin toivonut että olisin saanut olla miehen kanssa rauhassa huoneessa ennen ponnistusvaihetta mutta kätilö ravasi kokoajan eikä edes kouluttanut. Synnytyksen jälkeen mies ajettiin kotiin ja minä jaoin huoneen jälleen ventovieraan kanssa.

Olen vakavasti harkinnut kotisynnytystä. Minusta on todella väärin ettei siihen saa kannustusta eikä mitään apua tai tukea vaan vastuu siirretään täysin vanhemmille. Ei ainoastaan vastuu vaan apu myös evätään. Ymmärrän täysin vanhempia jotka tekivät päätöksen haudata itse kuolleena syntyneen ja jättää ilmoittamatta. Kotona synnyttäneitä syyllistetään muutenkin törkeästi. Ongelma on ilmapiirissä ja suhtautumisessa kotisynnytyksiin. Tilanne on ollut vanhemmille varmasti hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.

No ihan vaikka Duodecimin terveyskirjaston artikkeleista löytyy mm. että selkäpuudutukset voivat lisätä ponnistusvaiheen kestoa ja imukupin tarvetta sekä laskea sikiön sykettä. Ja puudutuksiin liittyvä seuranta ja liikkumisen rajoitus on oma lukunsa, kun hyvin tiedetään että parasta olisi saada liikkua kehoa kuunnellen eikä silloin kun kätilölle sopii irroittaa piuhat tai lähteä vahtimaan käytävälle kävelyä.

Puudutuksilla on myös valtavasti hyviä puolia, myös sikiön näkökulmasta, mutta pointti olikin ettei ole olemassa vain hyviä ja vain huonoja puolia sisältäviä vaihtoehtoja.

Nuo ei kuitenkaan ole kovin vakavia komplikaatioita, olen kuullut myös siitä että toisinaan puudutteet nopeuttavat synnytystä kun äiti rentoutuu. Ja suuri osa naisista voi liikkua ainakin siinä piuhaetäisyydellä vaikka esim epiduraali olisi laitettu.

-ap

Onko kuolema riittävän vakava komplikaatio?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tullut sairaalakammo nimenomaan synnytykseen osallistuneesta henkilökunnasta. Itseltä viety päätäntävalta kaikesta kun synnärille menee. Jopa suihkuun tulee vento vieras nainen mukaan joka oli minulle järkytys että voiko todella olla tottakaan etten saa yksin mennä. Samoin ammeen veden lämpötila. Kuulemma saa olla vain 38 astetta. (Kukaan ei tule minulla kotona mittarilla mittaamaan suihkun lämpötilaa).

Lääkkeistä en saanut päättää. Synnytin siihen aikaan kun reiteen laitettiin rutiinin omaisesti methergin piikki oli komplikaatioita tai ei. Sain myrkytyksen kyseisestä lääkkeestä ja oksensin 2vrk. Jokaisella 3 lapsella piti silti muka tuo pistää vaikka pyysin ettei laitettaisi. Pahimmat kokemukset juurikin tuosta lääke oksentelusta 2vrk enkä päässyt vauvan kanssa. Ihme että nykyään tuota ei laiteta rutiinisti, ja silloin piti vakavasta oirehdinnasta huolimatta.

Koin kaiken ahdistavaksi sairaalassa. Olisin toivonut että olisin saanut olla miehen kanssa rauhassa huoneessa ennen ponnistusvaihetta mutta kätilö ravasi kokoajan eikä edes kouluttanut. Synnytyksen jälkeen mies ajettiin kotiin ja minä jaoin huoneen jälleen ventovieraan kanssa.

Olen vakavasti harkinnut kotisynnytystä. Minusta on todella väärin ettei siihen saa kannustusta eikä mitään apua tai tukea vaan vastuu siirretään täysin vanhemmille. Ei ainoastaan vastuu vaan apu myös evätään. Ymmärrän täysin vanhempia jotka tekivät päätöksen haudata itse kuolleena syntyneen ja jättää ilmoittamatta. Kotona synnyttäneitä syyllistetään muutenkin törkeästi. Ongelma on ilmapiirissä ja suhtautumisessa kotisynnytyksiin. Tilanne on ollut vanhemmille varmasti hirveä.

Ihana puhelimen kääntäjä. Kätilö ei edes koputtanut. Ei kouluttanut. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Ja äkillisen vakavan komplikaation riski ei pelottanut sua kotisynnytyksessä? Outoa että mies ei saanut olla mukana sairaalasynnytyksen alkuvaiheessa.

-ap

Ohis, mutta ei kai missään sairaalassa synnyttäjän tukihenkilö voi jäädä synnyttämättömien osastolle hengaamaan. Eihän siellä ole tilojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Evoluutio.

Idioluutio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Ja äkillisen vakavan komplikaation riski ei pelottanut sua kotisynnytyksessä? Outoa että mies ei saanut olla mukana sairaalasynnytyksen alkuvaiheessa.

-ap

Ohis, mutta ei kai missään sairaalassa synnyttäjän tukihenkilö voi jäädä synnyttämättömien osastolle hengaamaan. Eihän siellä ole tilojakaan.

??

Kyllä mun mies oli mukana koko ajan siellä sairaalassa. Mentiin sinne yhdessä ja mies oli vierellä koko synnytyksen ajan. Ymmärsin, että se, jonka mies ei saanut olla lähellä, oli ollut muualla kuin Suomessa?

Minulla olisi toinen lapsi hyvin luultavasti kuollut kotisynnytyksessä. Lapsiveden vähyyden takia vauvan vointi alkoi synnytyksessä heiketä ja sydänäänet heikkenivät. Jouduimme hätäsektioon. Olen kiitollinen siitä, että sain lääkäreiden ansiosta terveen lapsen kuolleen asemasta. Lapsiveden vähyyttä ei nimittäin olisi edes missään vaiheessa havaittu, jos en olisi käynyt tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Ja äkillisen vakavan komplikaation riski ei pelottanut sua kotisynnytyksessä? Outoa että mies ei saanut olla mukana sairaalasynnytyksen alkuvaiheessa.

-ap

Ohis, mutta ei kai missään sairaalassa synnyttäjän tukihenkilö voi jäädä synnyttämättömien osastolle hengaamaan. Eihän siellä ole tilojakaan.

??

Kyllä mun mies oli mukana koko ajan siellä sairaalassa. Mentiin sinne yhdessä ja mies oli vierellä koko synnytyksen ajan. Ymmärsin, että se, jonka mies ei saanut olla lähellä, oli ollut muualla kuin Suomessa?

Päijät-Hämeen keskussairaalassa ainakin mies sai olla mukana odotteluhuoneessa ja synnytyssalissa koko ajan.

Olen pomminvarma siitä, ettei ihminen, jonka lapsi kuolisi kotisynnytyksen takia olisi oikeasti jälkikäteen täysin sinut tapahtuneen kanssa. Eiköhän siihen silloin liittyisi voimakasta katumusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen pomminvarma siitä, ettei ihminen, jonka lapsi kuolisi kotisynnytyksen takia olisi oikeasti jälkikäteen täysin sinut tapahtuneen kanssa. Eiköhän siihen silloin liittyisi voimakasta katumusta.

Samaa mieltä. Luulen että yksikään kenen lapsi on kuollut, ei synnyttäisi kotona

Sekä minulla että eräällä ystävälläni kävi niin , että raskaus eteni normaalisti ilman ongelmia mutta synntytyksessä vauvalle tuli hätä.

Käsittääkseni tämä ei ole mitenkään harvinaista !

En ikinä uskaltaisi synnyttää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sekä minulla että eräällä ystävälläni kävi niin , että raskaus eteni normaalisti ilman ongelmia mutta synntytyksessä vauvalle tuli hätä.

Käsittääkseni tämä ei ole mitenkään harvinaista !

En ikinä uskaltaisi synnyttää kotona.

En minäkään. Ensimmäinen synnytys meni hyvin, toinen hätäsektiolla. Koskaan ei voi tietää miten synnytykset jatkossa sujuvat vaikkei aiemmin olisi ollut ongelmia.

Katsoin joskus telkusta ohjelmaa, jossa kotisynnyttäjät kertoivat valinnoistaan. Molemmat olivat todella ylipainoisia, mutta eivät kuulemma riskisynnyttäjiä sitten ollenkaan. En ymmärrä. Itseäni tökki se, että he koko ajan puhuivat itsestään, "minä en pidä", "minä haluan", minä, minä, minä.

Tuo luonnon armoille asettuminen, kun se koskee vain itseä, lienee ok, mutta sellaista päätöstä ei kyllä toisen puolesta saa tehdä. Itse voi jättää turvavyön laittamatta, tai lääkkeet ottamatta tai kieltäytyä hoidoista, mutta omaa lasta tuo päätösvalta ei saa koskea. 

Itse en tykkää sairaalailmapiiristä, mutta vauvan kannalta se on paras ratkaisu. Apua saa heti, jos on tarvetta. Kolmas synnytykseni olikin yllätyksellinen, vaikka kaiken piti olla hyvin. Toisin kuin täällä on kirjoiteltu, sairaalassa saa liikkua, puudutusta tai mitään muutakaan lääkitystä ei ole pakko ottaa, kaikkeen kysytään synnyttäjän lupa, eli synnyttäjää kyllä kuunnellaan. Missään piuhoissa ei normitilanteessa olla edes kiinni, synnytyshuoneessa on vaikka mitä keinutuoleja ja jumppapalloja, kätilö tuo kaurapusseja, jos pyytää. Isä saa olla mukana koko ajan. Hyvin luonnonmukaisesti toimitaan, ellei ole tarvetta käyttää lääketiedettä.

Kun synnytykset aikoinaan siirrettiin kotoa sairaaloihin, suomalaisnaiset kannattivat sitä vahvasti. Muistan lukeneeni, että Suomessa sairaaloihin siirryttiin paljon mieluummin kuin muualla. Ehkä siellä saunassa oli omat huonot puolensa, jotka ovat nyt hyvän terveydehoidon myötä päässeet meiltä nuoremmilta unohtumaan.