Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?

Tukihlö synnytyksessä: seurantahuoneessa ei saanut yöaikaan olla tukihenkilö mukana, koska siellä oli muitakin äitejä. Onneksi oli synnytyssaleissa sen verran vapaata, että pääsin sinne "liian aikaisin" niin pääsi mieskin mukaan. Ja kas kummaa kun alkoi synnytyskin etenemään kun pääsi omaan rauhaan ja sai ilokaasun. Todella ikävää oli kärvistellä samassa huoneessa ventovieraan kanssa kivunlievityksenä pelkkä kaurapussi. Epiduraali oli muuten taivaanlahja mutta oli ikävää, ettei sen jälkeen päässyt enää jalkeille ollenkaan koska letkut oli niin lyhyet. Makasin sitten sängyssä viimeiset 6h synnytyksestä vaikka mieli teki jalkeille. Edes vessaan ei enää päässyt. Noista jäi itselle harmitus ja ymmärrän kyllä miksi joku haluaa ympöristön jossa voi liikkua ja olla ihan vapaasti. Mutta itse en uskaltaisi silti kotona synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.

Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?

Entä jos joku muu ei halua ottaa matalariskisessä synnytyksessä noita riskejä? Itse olen sairaalasynnyttäjä, mutta en voi käsittää näissä keskusteluissa sitä asetelmaa että valittavissa olisi riskit tai riskittömyys, kun kyseessä on erilaiset riskit. Mun vaakani kallistui siihen sairaalassa synnyttämiseen, mutta on helppo ymmärtää miksi joku valitsee toisin. Niin kuin ymmärrän senkin että jollekin omassa huoneessa vauvan nukuttaminen on riskin arvoista tai toppahaalarissa turvakaulaloon laittaminen on riskin arvoista, koska sen toisen vaihtoehdon riski tuntuu isommalta (joko todennäköisemmältä tai vakavammalta tai molempia).

Tartun vähän näihin kotisynnytyksen puolesta -perusteluihin.

Töykeä kätilö estää rentoutumasta? Entä jos synnytys ei kotonakaan ole aivan niin rentoa kuin haaveilit? Tulet viimein järkiisi ja alat stressata, että kotoa puuttuu kaikki mitä sairaalasta ei puuttuisi. Tai mikä takaa, ettei kätilö töksäytä tarkoituksella tai tarkoittamattaan jotain synnyttäjän mielen pahoittavaa kotisynnytyksessä? Varsinkin jos olet ensisynnyttäjä, et voi ennakkoon tietää kuinka herkkänahkainen synnyttäjä olet tai kuinka tunteesi tulisi huomioida. Tai jos se onkin synnytyksessä mukana oleva miehesi tai jopa yleisöksi raahatut lapset, jotka estävät rentoutumisen.

Puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Jos koko yhteys lihaksiin katoaa niin lapsi kyllä saadaan ulos tavalla tai toisella. Ja harvoin puudutusta väkisin pistetään sairaalassakaan! Noin lisäksi käy todella älyttömän harvoin, ponnistussuunta olisi todennäköisesti sitten ollut aivan yhtä hukassa vaikka olisit saanut kokea joka ikisen supistuksen repivän tuskan. Kyky hallita lihaksia harvoin katoaa täysin puudutuksen vuoksi. Itselläni yhdessä synnytyksessä puudute vei tunnon ponnistusvaiheesta. Suuntaan se ei vaikuttanut millään tavalla. Suunnaksi voi valita myös alaspäin, jolloin ponnistuksillasi ei ole juuri väliäkään, ensisynnyttäjänä en välttämättä valitsisi synnyttää näin repeämien pelossa, muttei niitäkään aina tule. Toisella kerralla tiedät jo vähän varmemmin kuinka kohdallasi käy.

Kuolet anestesiaan sektiossa, johon joudutaan sairaalaympäristön vuoksi? Tähän vastaan, että mikä riski tuntuu isommalta, todennäköisemmältä tai vakavammalta? Todennäköisempää on, että kotisynnytyksestä et ehdi sektioon ajoissa ja lapsi tai sinä kuolet. Ja kun sikiön sydänäänet harvemmin lakkaavat vain sairaalaympäristön vuoksi.

Saunaan äitejä ja vauvoja kuoli huomattavasti enemmän kuin sairaalaan, joten se kertonee siitä, että sairaalassa on riskin arvoista synnyttää. Mikään ei suututa enemmän kuin omalla ja erityisesti lapsensa hengellä leikkiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttanyt kerran sairaalassa ja kahdesti suunnitellusti kotona. Sairaalassa minut jatettiin ensisynnyttajana yksin osastolle eika edes mieheni paassyt mukaan koska ei ollut vierailu aika ja en viela ollut ‘aktiivisesti synnyttamassa’ vaikka supisteli 3mun valein. Kun synnytys huoneeseen siirrettiin siellakin katilo kavi aina vain pyorahtamassa ja ponnistuksen ajaksi. Kotona sain olla rauhassa omassa ymparistossa ja kaksi katiloa saapui jotka olivat mukana koko synnytyksen. Kotona seuranta oli paljon tarkempaa ja jos mitaan ongelmia olisi ilmennyt sairaala 2km paassa ja sinne olisi siirretty heti. Suomessa ymmarran etta matkat on eri eika kotisynnytyksiin ole totuttu. Taalla on asiaa tutkittu ja kotisynnytys on yhta turvallinen kuin sairaala synnytys matalan riskin aideille. Kotisynnytys suunnitellaan hyvin ja riskien tulee oikeasti olla pienet, esim ei ensi synnyttaja, ei aiempia komplikaatioita ja hemoglobiini hyva.

Ja äkillisen vakavan komplikaation riski ei pelottanut sua kotisynnytyksessä? Outoa että mies ei saanut olla mukana sairaalasynnytyksen alkuvaiheessa.

-ap

Ohis, mutta ei kai missään sairaalassa synnyttäjän tukihenkilö voi jäädä synnyttämättömien osastolle hengaamaan. Eihän siellä ole tilojakaan.

??

Kyllä mun mies oli mukana koko ajan siellä sairaalassa. Mentiin sinne yhdessä ja mies oli vierellä koko synnytyksen ajan. Ymmärsin, että se, jonka mies ei saanut olla lähellä, oli ollut muualla kuin Suomessa?

Päijät-Hämeen keskussairaalassa ainakin mies sai olla mukana odotteluhuoneessa ja synnytyssalissa koko ajan.

Synnytin pari viikkoa sitten Hyvinkäällä (ja yöllä jos sillä on meritystä). Seurantahuoneeseen ei edes mahtuisi toista synnyttäjää, joten mies sai tietenkin olla mukana. Parin tunnin lenkillehän ne meidät lähettivät kun avautuminen oli niin alussa ja makoilu ei edistänyt mitään. Käsittääkseni synnytyksessä voi tulla taukoja jopa 6 cm avautumiseen asti varsinkin paikalleen pysähtyessä. No me sitten lenkkeiltiin pari tuntia ja päästiin vähän "eteenpäin". Miestä ei ajettu minnekään ja saliin pääsi tietenkin mukaan. Äitiysvuodeosastlle ei saanut tulla mukaan (ei otettu perhehuonetta vaikka oli vapaana, miehen piti lähteä 2 tunnin päästä töihin. On yrittäjä, joten minusta on jopa hyvän isän piirre, että malttoi lähteä) mutta se ei jäänyt kaivertamaan.

En tosiaan ymmärrä tätä "matalan riskin" äitien kotisynnytysten puolustamista. Kaikessa ysinkertaisuudessaan se on vain vastuutonta. Jokaiseen synnytykseen liittyy vakavia ja ennalta-arvaamattomia riskejä, joillain riskit ovat erityisen korkeat. Kiva jos kuuluu siihen ehkä enintään 3/5 synnytyksestä, jossa hyvän kätilön läsnäolo ja tsemppi riittää. Sairaalassa riskit ovat kuitenkin matalammat niille 2/5. Luontoäiti teki ihmisestä niin viisaan, että luonnonvalinta ei koske enää 10% synnyttäjistä ja vauvoista. Miten voi ottaa omalletunnolleen kohonneen riskin, että saatkin syliisi kuolleen vauvan, jota et ikinä saakaan katsoa silmiin? Sitten maakuoppa takapihalle? Mikä näiden naisten päässä liikkuu? (Anteeksi jos sain jonkun itkemään)

Kun kotisynnytysten turvallisuutta arvioidaan, voidaan perehtyä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Suomalaisia tutkimuksia kotisynnytysten turvallisuudesta ei ole, sillä kotisynnytysten määrät ovat liian vähäisiä, jotta tilastollisia eroja harvinaisista tilanteista saataisiin esiin. Ulkomaalaisia tutkimuksia arvioitaessa on huomioitava, onko tutkimusjoukko matalan riskin synnyttäjiä, ovatko tutkimusryhmät jaoteltu suunnitellun vai toteutuneen synnytyspaikan mukaan ja mikä on avustavan henkilön koulutustausta. Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on myös laadukas raskaudenajan seuranta sekä tarvittaessa sujuva ja nopea siirtyminen sairaalaan.

Kotisynnytyksen aikana kätilö seuraa synnyttäjän ja sikiön hyvinvointia eri keinoin. Sikiön sydänääniä kuunnellaan doppler-laitteella säännöllisesti ja kuunteluvälit tihenevät synnytyksen loppua kohden. Tämän lisäksi kätilö seuraa lapsiveden väriä, infektion oireita, vuotoja ja kivun tuntemuksia, jotka kaikki voivat antaa viiteitä synnytyksen normaalista kulusta ja toisaalta riskien kasvusta.

Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on hätätilanteiden ehkäisy. Synnyttäjät ovat perusterveitä ja raskaus on ollut normaali, jolloin esim. raskausmyrkytyksen aiheuttama kouristus on erittäin epätodennäköinen. Kotisynnytyksissä ei suoriteta toimenpiteitä, jotka altistavat hätätilanteiden syntymiselle. Näitä riskejä kasvattavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi synteettisen oksitosiinin avulla supistusten lisääminen ennen vauvan syntymää, selkäydinpuudutteet, vauvan syntymän avustaminen imukupilla tai synnytyksen käynnistäminen. Matalan riskin synnyttäjillä on hyvin pieni todennäköisyys kohdata täysin äkillisiä ja ennakoimattomia hätätilanteita ja tämä riski pienenee kotisynnytyksissä lisää, sillä kotona synnytyksen kulkuun ei puututa yhtä herkästi kuin sairaalassa ja riskejä aiheuttavia toimenpiteitä (kuten kalvojen puhkaisu) vältetään. Yllättäviä hätätilanteita voi silti sattua ja niihin kätilö on valmistautunut kantamalla tarpeellista välineistöä mukanaan. 

Yllättävissä hätätilanteissa kätilö pystyy tarjoamaan käsillään ja välineillään välitöntä ensi-apua, ennen sairaalaan siirtymistä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeisissä verenvuototilanteissa voidaan antaa manuaalisen kohdun stimulaation tueksi kohtua supistavaa lääkettä sekä aloittaa suonensisäinen nesteytys. Vastasyntyneen elvytys voidaan aloittaa tarvittaessa välittömästi syntymän jälkeen hengityspalkeen avulla. Useimmat kätilöt kantavat mukanaan myös happisaturaatiomittaria, joka auttaa arvioimaan vastasyntyneen hapetuksen muutoksia. 

Jos kotisynnytyksen aikana kätilö alkaa havainnoida merkkejä, jota viittaavat mahdollisesta syystä siirtyä sairaalaan, informoi hän perhettä asiasta. Päätös sairaalaan siirtymisestä tehdään aina yhdessä, ja lopullinen päätösvalta synnytyksessä on aina synnyttäjällä itsellään. Kotikätilö saattaa perheen aina sairaalaan ja pysyy tämän jälkeen synnytyksessä mukana tukihenkilönä. Hän välittää tarvittavan tiedon synnyttäjästä ja synnytyksen kulusta hoitavalle henkilökunnalle, jotta hoidon sujuvuus voidaan turvata.

Birthplace kohorttitutkimuksen tulokset 

Tutkimukseen kuului 64 538 matalan riskin synnytystä Iso-Britanniassa vuosina 2008-2010, jotka jaettiin ryhmiin suunnitellun synnytyspaikan mukaan.

Obstetristen toimenpiteiden määrät suunniteltujen kotisynnytysten osalta olivat merkittävästi pienemmät. Todennäköisyys spontaaniin alatiesynnytykseen on siis kotisynnytyksessä suurempi. Kotisynnystä suunnittelevan riski episotomiaan, imukuppisynnytykseen, keisarileikkaukseen ja verensiirtoon on merkittävästi pienempi. Synnyttäjälle riskit ovat siis kotisynnytyksessä pienemmät kuin sairaalasynnytyksessä.

Vastasyntyneet, joilla on merkittäviä synnytyksestä johtuvia terveydellisiä ongelmia (mekomiumaspiraatio, aivojen vaurioituminen hapenpuutteesta, olkapunoshermovaurio, luun murtumat) tai jotka ovat menehtyneet synnytyksen aikana tai välittömästi sen jälkeen oli 3/1000 matalan riskin uudelleensynnyttäjistä. Tilastollista eroa ei löydetty koti- ja sairaalasynnytysten välillä, eli synnytyspaikat ovat yhtä turvallisia vauvoille. Ensisynnyttäjillä kotona syntyneistä vauvoista 9/1000 kärsi näistä vauroista, kun taas sairaalan lukema oli 5/1000 eli ero on tilastollisesti merkittävä eli ensisynnyttäjien vauvoille sairaala on tämän tutkimuksen mukaan turvallisempi synnytyspaikka.

Uudelleensynnyttäjistä 12% siirtyi kotoa sairaalaan ja siirroista noin puolet tapahtui synnytyksen aikana ja puolet synnytyksen jälkeen. Ensisynnyttäjistä sairaalaan siirtyi 45% ja siirroista 35% tapahtui synnytyksen aikana. Merkittävin syy siirtyä sairaalaan tutkimuksessa oli synnytyksen pitkittyminen (missä tahansa vaiheessa synnytystä), joka oli syynä joka kolmannessa siirrossa. Tämän lisäksi muita merkittäviä siirtymisen syitä olivat mekonium lapsivedessä, välilihan ompelu, huolestuttavat sikiön sydänäänet sekä ongelmat istukan irtoamisessa. Siirron todennäköisyys oli suurempi, kun synnytys tapahtui raskausviikoilla 41, kuin raskausviikoilla 38-39.

Muita tutkimuksia kotisynnytysten turvallisuudesta:

https://www.npeu.ox.ac.uk/birthplace/results

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3685517/

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25204886

http://www.cmaj.ca/content/181/6-7/377.full

Katuukohan I-mantsin hörhöt yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Jep ja hautaus takapihalle jos ei nyt mennytkään ihan putkeen. Mikä teitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Kannattaa muistaa, että joskus myös sairaalasynnytykseen kuollut vauva voisi ollakin elävä, jos äiti olisi synnyttänyt kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä kuvittelet.

Kotikätilö kirjoitti:

Kun kotisynnytysten turvallisuutta arvioidaan, voidaan perehtyä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Suomalaisia tutkimuksia kotisynnytysten turvallisuudesta ei ole, sillä kotisynnytysten määrät ovat liian vähäisiä, jotta tilastollisia eroja harvinaisista tilanteista saataisiin esiin. Ulkomaalaisia tutkimuksia arvioitaessa on huomioitava, onko tutkimusjoukko matalan riskin synnyttäjiä, ovatko tutkimusryhmät jaoteltu suunnitellun vai toteutuneen synnytyspaikan mukaan ja mikä on avustavan henkilön koulutustausta. Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on myös laadukas raskaudenajan seuranta sekä tarvittaessa sujuva ja nopea siirtyminen sairaalaan.

Kotisynnytyksen aikana kätilö seuraa synnyttäjän ja sikiön hyvinvointia eri keinoin. Sikiön sydänääniä kuunnellaan doppler-laitteella säännöllisesti ja kuunteluvälit tihenevät synnytyksen loppua kohden. Tämän lisäksi kätilö seuraa lapsiveden väriä, infektion oireita, vuotoja ja kivun tuntemuksia, jotka kaikki voivat antaa viiteitä synnytyksen normaalista kulusta ja toisaalta riskien kasvusta.

Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on hätätilanteiden ehkäisy. Synnyttäjät ovat perusterveitä ja raskaus on ollut normaali, jolloin esim. raskausmyrkytyksen aiheuttama kouristus on erittäin epätodennäköinen. Kotisynnytyksissä ei suoriteta toimenpiteitä, jotka altistavat hätätilanteiden syntymiselle. Näitä riskejä kasvattavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi synteettisen oksitosiinin avulla supistusten lisääminen ennen vauvan syntymää, selkäydinpuudutteet, vauvan syntymän avustaminen imukupilla tai synnytyksen käynnistäminen. Matalan riskin synnyttäjillä on hyvin pieni todennäköisyys kohdata täysin äkillisiä ja ennakoimattomia hätätilanteita ja tämä riski pienenee kotisynnytyksissä lisää, sillä kotona synnytyksen kulkuun ei puututa yhtä herkästi kuin sairaalassa ja riskejä aiheuttavia toimenpiteitä (kuten kalvojen puhkaisu) vältetään. Yllättäviä hätätilanteita voi silti sattua ja niihin kätilö on valmistautunut kantamalla tarpeellista välineistöä mukanaan. 

Yllättävissä hätätilanteissa kätilö pystyy tarjoamaan käsillään ja välineillään välitöntä ensi-apua, ennen sairaalaan siirtymistä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeisissä verenvuototilanteissa voidaan antaa manuaalisen kohdun stimulaation tueksi kohtua supistavaa lääkettä sekä aloittaa suonensisäinen nesteytys. Vastasyntyneen elvytys voidaan aloittaa tarvittaessa välittömästi syntymän jälkeen hengityspalkeen avulla. Useimmat kätilöt kantavat mukanaan myös happisaturaatiomittaria, joka auttaa arvioimaan vastasyntyneen hapetuksen muutoksia. 

Jos kotisynnytyksen aikana kätilö alkaa havainnoida merkkejä, jota viittaavat mahdollisesta syystä siirtyä sairaalaan, informoi hän perhettä asiasta. Päätös sairaalaan siirtymisestä tehdään aina yhdessä, ja lopullinen päätösvalta synnytyksessä on aina synnyttäjällä itsellään. Kotikätilö saattaa perheen aina sairaalaan ja pysyy tämän jälkeen synnytyksessä mukana tukihenkilönä. Hän välittää tarvittavan tiedon synnyttäjästä ja synnytyksen kulusta hoitavalle henkilökunnalle, jotta hoidon sujuvuus voidaan turvata.

Onko kätilöllä valmiudet suorittaa tarvittaessa hätäsektio? Ambulanssi ei välttämättä ehdi viedä äitiä riittävän ajoissa sairaalaan, jos tulee yllättävä komplikaatio lapsen ollessa vielä sisällä. Minun synnyttäessäni lapsen sydänäänet vain yhtäkkiä katosivat eivätkä palautuneet. Siksi lääkäri teki hätösektion ja kiitos hänen, lapseni on elossa ja täysin terve. Muussa tapauksessa olisin synnyttänyt joko kuolleen tai pahasti vammautuneen lapsen, vaikka alussa kaikki menikin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Kannattaa muistaa, että joskus myös sairaalasynnytykseen kuollut vauva voisi ollakin elävä, jos äiti olisi synnyttänyt kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä kuvittelet.

Rehellisesti sanottuna pidän sinua foliohattuna. Olen onnellinen siitä, että synnytykset ovat osaltani ohi enkä joudu sinua tapaamaan synnytyksen merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Kannattaa muistaa, että joskus myös sairaalasynnytykseen kuollut vauva voisi ollakin elävä, jos äiti olisi synnyttänyt kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä kuvittelet.

Rehellisesti sanottuna pidän sinua foliohattuna. Olen onnellinen siitä, että synnytykset ovat osaltani ohi enkä joudu sinua tapaamaan synnytyksen merkeissä.

Varmasti pidät. Minä pidän sinua vain tyhmänä, joka ei kykene loogiseen ajatteluun vaan menee mielummin tunteella. Ja jolle tutkimukset ym. faktat ovat yhdentekeviä.

Ja ei, en ole tuo kotikätilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Kannattaa muistaa, että joskus myös sairaalasynnytykseen kuollut vauva voisi ollakin elävä, jos äiti olisi synnyttänyt kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä kuvittelet.

Rehellisesti sanottuna pidän sinua foliohattuna. Olen onnellinen siitä, että synnytykset ovat osaltani ohi enkä joudu sinua tapaamaan synnytyksen merkeissä.

Rehellisesti sanottuna pidän sinua tyhmänä, joka ei kykene loogiseen ajatteluun vaan menee mielummin tunteella. Ja jolle tutkimukset ym. faktat ovat yhdentekeviä.

Kotikätilö kirjoitti:

Kun kotisynnytysten turvallisuutta arvioidaan, voidaan perehtyä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Suomalaisia tutkimuksia kotisynnytysten turvallisuudesta ei ole, sillä kotisynnytysten määrät ovat liian vähäisiä, jotta tilastollisia eroja harvinaisista tilanteista saataisiin esiin. Ulkomaalaisia tutkimuksia arvioitaessa on huomioitava, onko tutkimusjoukko matalan riskin synnyttäjiä, ovatko tutkimusryhmät jaoteltu suunnitellun vai toteutuneen synnytyspaikan mukaan ja mikä on avustavan henkilön koulutustausta. Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on myös laadukas raskaudenajan seuranta sekä tarvittaessa sujuva ja nopea siirtyminen sairaalaan.

Kotisynnytyksen aikana kätilö seuraa synnyttäjän ja sikiön hyvinvointia eri keinoin. Sikiön sydänääniä kuunnellaan doppler-laitteella säännöllisesti ja kuunteluvälit tihenevät synnytyksen loppua kohden. Tämän lisäksi kätilö seuraa lapsiveden väriä, infektion oireita, vuotoja ja kivun tuntemuksia, jotka kaikki voivat antaa viiteitä synnytyksen normaalista kulusta ja toisaalta riskien kasvusta.

Merkittävä osa kotisynnytysten turvallisuutta on hätätilanteiden ehkäisy. Synnyttäjät ovat perusterveitä ja raskaus on ollut normaali, jolloin esim. raskausmyrkytyksen aiheuttama kouristus on erittäin epätodennäköinen. Kotisynnytyksissä ei suoriteta toimenpiteitä, jotka altistavat hätätilanteiden syntymiselle. Näitä riskejä kasvattavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi synteettisen oksitosiinin avulla supistusten lisääminen ennen vauvan syntymää, selkäydinpuudutteet, vauvan syntymän avustaminen imukupilla tai synnytyksen käynnistäminen. Matalan riskin synnyttäjillä on hyvin pieni todennäköisyys kohdata täysin äkillisiä ja ennakoimattomia hätätilanteita ja tämä riski pienenee kotisynnytyksissä lisää, sillä kotona synnytyksen kulkuun ei puututa yhtä herkästi kuin sairaalassa ja riskejä aiheuttavia toimenpiteitä (kuten kalvojen puhkaisu) vältetään. Yllättäviä hätätilanteita voi silti sattua ja niihin kätilö on valmistautunut kantamalla tarpeellista välineistöä mukanaan. 

Yllättävissä hätätilanteissa kätilö pystyy tarjoamaan käsillään ja välineillään välitöntä ensi-apua, ennen sairaalaan siirtymistä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeisissä verenvuototilanteissa voidaan antaa manuaalisen kohdun stimulaation tueksi kohtua supistavaa lääkettä sekä aloittaa suonensisäinen nesteytys. Vastasyntyneen elvytys voidaan aloittaa tarvittaessa välittömästi syntymän jälkeen hengityspalkeen avulla. Useimmat kätilöt kantavat mukanaan myös happisaturaatiomittaria, joka auttaa arvioimaan vastasyntyneen hapetuksen muutoksia. 

Jos kotisynnytyksen aikana kätilö alkaa havainnoida merkkejä, jota viittaavat mahdollisesta syystä siirtyä sairaalaan, informoi hän perhettä asiasta. Päätös sairaalaan siirtymisestä tehdään aina yhdessä, ja lopullinen päätösvalta synnytyksessä on aina synnyttäjällä itsellään. Kotikätilö saattaa perheen aina sairaalaan ja pysyy tämän jälkeen synnytyksessä mukana tukihenkilönä. Hän välittää tarvittavan tiedon synnyttäjästä ja synnytyksen kulusta hoitavalle henkilökunnalle, jotta hoidon sujuvuus voidaan turvata.

Voisikohan joku kotisynnytykseen perehtynyt kertoa miten olisi toimittu minun tapauksessani jos olisi synnyttänyt kotona? Toinen synnytys, ei riskiraskaus, eka synnytys pitkä kun vauva laskeutui vastaå synnytyksen aikana mutta meni loppujen lopuksi oppikirjassa. Toinen synnytys: Supistukset alkoivat klo 1 yöllä, makoilin ja yritin vielä nukkua kunnes nousin ylös kävelemään, klo 5-6 soitin sairaalaan josta sanoivat ettei ole vielä kiire tulla, klo 8. Jälkeen lähdetään menemään sairaalaan (n. 40 min matka), matkalla supistukset kipeytyvät potenssiin 100 ja sairaalassa mentiin suoraan synnytyssaliin, todettiin 10 cm auki ja ponnistamaan, vauva kuitenkin ylhäällä -2 tasolla ja kesken ponnistusvaiheen vauvan sydänäänten palautumaton lasku tasolle 60-80 ja muutaman minuutin yrityksen jälkeen mennään hätäsektioon ja kun vauvaa ei saada syntymään riittävän nopeasti. Lapsi syntyi hätäsektiolla n. 1/2 h sairaalaan saapumisesta. Mitä olisi kätilö kotisynnytyksessä voinut tehdä pelastaakseen lapsen aivovauriolta ?

Kotisynnytyksen riskit liittyvät tosiaan siihen, että välitöntä mahdollisuutta isoihin lääketieteellisiin interventioihin kuten hätäsektioon ei ole. Toisaalta tutkimusten kautta tiedetään, että sairaalasynnytyksiin liittyy lisääntynyt riski toimenpiteisiin ja niiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Molempiin synnytyspaikkoihin liittyy siis omat riskinsä, jotka ovat hyvin erilaisia. Kotisynnytykseen päätyvät punnitsevat omalta kohdaltaan, kummat riskit ovat omalle kohdalleen merkittävämmät. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että täysin turvallista synnytyspaikkaa ei ole ja synnytykseen liittyy aina riskejä, myös sairaalassa.

Muissa Pohjoismaissa on mahdollista synnyttää kotona osana julkista terveydenhuoltoa tai saada kuluihin korvauksia. Iso-Britanniassa kätilöt ja lääkärit suosittelevat matalan riskin synnyttäjille kotisynnystä. Suosittelen tutustumaan tutkimuksiin ja niiden perusteella arvioimaan turvallisuutta. Henkilökohtaiset kokemukset eivät kerro yhtään mitään väestötasolla jonkin asian turvallisuudesta. Kotisynnytyksessä voi tapahtua ongelmia ja niitä voi tapahtua myös sairaalasynnytyksissä. Lopulta perhe on se, joka elää surun ja menetyksen kanssa, päättivät he synnyttää missä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Aika yksipuolista keskustelua.

Tutkimuksissa on havaittu, että kotisynnytyksissä tapahtuu vähemmän komplikaatioita. Sitä on tietysti vaikeaa uskoa, jos on hysteerinen ja pelkkää kaikkea. Samalla logiikalla synnytystä pelkäävä tuskin uskaltaisi auton kyytiin lähteä, kun liikenteessä tapahtuu niin paljon onnettomuuksia.

Kotisynnytys ei sovi kaikille. Niille, joille se sopii, se on usein turvallisempi vaihtoehto.

Se selviää vasta jälkikäteen oliko kotisynnytys hyvä vaihtoehto vai ei. Ilomantsissa asuva pariskunta tuskin on enää valintaansa tyytyväinen. Jälkikäteen tilannetta ei kuitenkaan pysty korjaamaan.

Kannattaa muistaa, että joskus myös sairaalasynnytykseen kuollut vauva voisi ollakin elävä, jos äiti olisi synnyttänyt kotona. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, mitä kuvittelet.

Rehellisesti sanottuna pidän sinua foliohattuna. Olen onnellinen siitä, että synnytykset ovat osaltani ohi enkä joudu sinua tapaamaan synnytyksen merkeissä.

Varmasti pidät. Minä pidän sinua vain tyhmänä, joka ei kykene loogiseen ajatteluun vaan menee mielummin tunteella. Ja jolle tutkimukset ym. faktat ovat yhdentekeviä.

Ja ei, en ole tuo kotikätilö.

Samantekevää. Kiitos sairaalasynnytysten, voin itse hyvin ja kaksi minulla on kaksi elossa olevaa tervettä lasta. Vastaaviin tuloksiin eivät kaikki kotona saunassa synnyttäneet esiäitini ole päässeet. Olen lukenut sukututkimuksia ja kyllä suvussani naisiakin on menehtynyt synnytyksissä lasten lisäksi. Perheen muut lapset olisivat varmasti oikein mielellään kasvaneet äitinsä kanssa, jos tuolloin olisi ollut valittavana muita vaihtoehtoja synnytyksen turvallisuuden lisäämiseksi.

Me menimme esikoisen kanssa liian aikaisin sairaalaan mutta saimme molemmat jäädä sinne. Sain jonkun piikin mikä himmasi supparit yöksi ja nukuimme sellaisessa sairaalahuoneessa missä oli parisänky. Ja synnytyksen jälkeen saimme perhehuoneen missä oli myös parisänky ja oma vessa.

Jos olisin synnyttänyt kotona niin esikoinen olisi hapen puutteen takia cp-vammainen tai kuollut.

Ponnitusvaiheessa yllättäen katosi sydänäänet ja tuli kiire. Eppari ja vauva piti puskea väkisin heti maailmaan. Onneksi vauva oli pieni 2,9kg niin mahtui tulemaan kiireellä vaikka toosa meni kyllä muusiksi.

Vauva oli sininen kun syntyi mutta tokeni äkkiä. Napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä joten vauvan pelasti sydänäänten seuranta. Jos olisin ollut kotona niin olisin varmasti vain himmaillut tuossa vaiheessa ja odotellut että kudokset venyy ja samalla vauva olisi kuristunut.

2.lapsen kanssa olikin tuo loppuvaihe ihan erilainen kun sydänäänet oli hyvät niin ponnitusvaiheessa ei ollut kiire ja kroppa ehti mukaan.

Koskahan tämäkin keskustelu poistuu. Omalla hengellään saa leikkiä, lapsen hengellä ei!

Kotikätilö kirjoitti:

Kotisynnytyksen riskit liittyvät tosiaan siihen, että välitöntä mahdollisuutta isoihin lääketieteellisiin interventioihin kuten hätäsektioon ei ole. Toisaalta tutkimusten kautta tiedetään, että sairaalasynnytyksiin liittyy lisääntynyt riski toimenpiteisiin ja niiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Molempiin synnytyspaikkoihin liittyy siis omat riskinsä, jotka ovat hyvin erilaisia. Kotisynnytykseen päätyvät punnitsevat omalta kohdaltaan, kummat riskit ovat omalle kohdalleen merkittävämmät. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että täysin turvallista synnytyspaikkaa ei ole ja synnytykseen liittyy aina riskejä, myös sairaalassa.

Muissa Pohjoismaissa on mahdollista synnyttää kotona osana julkista terveydenhuoltoa tai saada kuluihin korvauksia. Iso-Britanniassa kätilöt ja lääkärit suosittelevat matalan riskin synnyttäjille kotisynnystä. Suosittelen tutustumaan tutkimuksiin ja niiden perusteella arvioimaan turvallisuutta. Henkilökohtaiset kokemukset eivät kerro yhtään mitään väestötasolla jonkin asian turvallisuudesta. Kotisynnytyksessä voi tapahtua ongelmia ja niitä voi tapahtua myös sairaalasynnytyksissä. Lopulta perhe on se, joka elää surun ja menetyksen kanssa, päättivät he synnyttää missä tahansa.

Kiitos asiantuntevista vastauksistasi, mielenkiintoista tietoa. Onko tosiaan niin että briteissä ihan suositellaan kotisynnytystä?

-ap