Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita uskovaisia äitejä?
28.02.2019 |
Kirjoitteleeko täällä muita uskovaisia äitejä? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ihan tavallisesta arjesta, odotuksista, synnytyksistä. Toki on lähipiiri, jonka kanssa puhua, mutta välillä olisi mukava näin kirjoitellakin.
Täällä kuudetta odottava äiti Pohjois-Suomesta.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Entinen uskovainen äiti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti erottuani vl-uskosta. On ihanan helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitse kokea synnin tuntoa, eikä tehdä parannusta synneistä. Elämäntyylini on edelleen hyvin uskovainen, mutta en koe enää ahdistusta enkä syyllisyyden tunteita. Lapsillenikaan ei onneksi tarvi helvetistä puhua, vaikka esim.isovanhempieni mielestä olemme matkalla helvettiin.
Onko täällä vielä tuo viiden lapsen akateeminen äiti? Mitäpä akateeminen tuumaa tästä helvetistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uskovainen enkä ole kuulunut kirkkoon koskaan. Minua ei ole kastettu enkä ole käynyt riparia.
Uskonnot kiinnostavat kuitenkin ilmiöinä. Uskonnot ylipäätään ovat aiheuttaneet paljon pahaa ja joillekkin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)[/quote
Olen eri, mutta meille läheisin liike on Evankelisuus, myös Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseurasta ollaan saatu hyvää raamatullista opetusta.
Miten syntejä siunataan? Ei koskaan, syntejä ei siunata! Mutta niitä pyydetään ja annetaan anteeksi. Ehkäisyssä meillä on vapaus, eli taivaaseen pääseminen ei ole millään tavalla kytketty tähän asiaan. Ja kun luet Raamattua, huomaat sen itsekin, ehkäisyasia ei ole pelastuskysymys ollenkaan.
Mutta perinteisesti meillä on enemmän lapsia kuin keskiverrosti, onhan lapset Jumalan lahja ja suuri siunaus ja onni maailmassa <3 Jos Jumala lapsia on suonut, niin "minimi" on yleensä 3 lasta, sitten on monilla kuusikin lasta, joillain 11, monilla 4.
Kannattaa lukea Raamattua, Pyhä Henki avaa sanaansa näissä lapsikysymyksissäkin kun sitä Häneltä pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen uskovainen äiti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti erottuani vl-uskosta. On ihanan helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitse kokea synnin tuntoa, eikä tehdä parannusta synneistä. Elämäntyylini on edelleen hyvin uskovainen, mutta en koe enää ahdistusta enkä syyllisyyden tunteita. Lapsillenikaan ei onneksi tarvi helvetistä puhua, vaikka esim.isovanhempieni mielestä olemme matkalla helvettiin.
Onko täällä vielä tuo viiden lapsen akateeminen äiti? Mitäpä akateeminen tuumaa tästä helvetistä?
Täällä ollaan, mutta en tiedä, mitä akateemisuudella on tämän asian kanssa tekemistä. Eipä ole tarvinnut helvetillä pelotella lapsiani. Lapseni lukevat paljon ja oma-aloitteisesti 10 ja 12-vuotiaat ovat Raamattuakin pitkälle kahlanneet. Raamatustahan tuo helvetti on luettavissa, eikä liity erityisesti vl-liikkeeseen. Aidossa uskossa ei ole pelkoa, vaan armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, lapset jo isoja, teinejä.
Siunausta kaikille! :) Perhe on Jumalan suuri lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Millä tavalla se on väärin? Mitä ajattelet Matteuksen evankeliumin sitten 16:19 tarkoittavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matteuksen evankeliumi 16:19)
Olen uskovainen. Uskon vanhaa Suomen uskoon eli luonnonuskoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Ei nyt täysin näinkään. Rippi on ihan Raamatun mukainen asia. Ongelmana on mm. se, jos sitä väärinkäytetään. ELi pyydetään anteeksi niin, ettei ole tarkoitustakaan tehdä parannusta.
Anteeksipyyntöön sisältyy AINA katumus ja ajatus, ettei halua enää koskaan tehdä niin. Siihen kuuluu tosiaankin myös anteeksipyyntö asianosaiselta ja yritys hyvittää (eihän se välttämättä onnistu, jos vaikka olet tappanut jonkun).
Mutta kuka tahansa voi toimia ns. yleisenä pappina ja antaa synninpäästön, ja se on ihan pätevä.
Saihan ryöväri ristilläkin Jeesukselta anteeksi ja lupauksen päästä Hänen valtakuntaansa, vaikkei ehtinyt tiettyjä sanakaavoja sanoa, eikä varsinkaan ehtinyt hyvittää kenellekään yhtään mitään. Jumala on armollinen sille, joka aidosti katuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Tottakai pyydetään myös anteeksi ja sovitaan asiat henk.kohtaisesti, esim jos puolison kanssa on riita päällä ja tullut sanottua mitä sylki suuhun tuo, en sitä menisi pyytämään anteeksi joltain ulkopuoliselta :) tarkoitan semmoista jos tulee synnintunto esim jos on omia henkilökohtaisia murheita joita haluaa sovittaa, silloin pyytää jotakin siunaamaan synnit anteeksi.. olen kyllä monesti turvautunut yksin Jumalaan ja kokenut että sekin on hyvä. Tietyt asiat mietityttää tässä uskossa, esim olemme käyttäneet ehkäisyä ensinnäkin erilaisten sairauksien vuoksi, mutta myös silloinkin kun ei ole ollut ns.pakko käyttää. Olen laittanut oman hyvinvoinnin edelle ja koen sen riittävän syyksi, edelleen kuitenkin haluaisin lapsia lisää ja rakastan lapsia,mutta tilanne on nyt tämä. Ja se harmittaa kun näistä ei vl-piirissä voi puhua. Samoten tv:tä kaipaan aika ajoittain. Nimittäin en koe että se laitteena on mikään paha koska tosi hyvää ja opettavaista ohjelmaa tulee, toki myös kaikkea huonoakin ehkä paljon enemmän. Että tietyllälailla en voi olla vapaana uskossa mutta toisaalta saan niin paljon turvaa tässä uskossa ollessani, etten halua jättääkään. Enemmän pitäisi opettaa ja kannustaa henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, kuin että tämmöisiin tiettyihin tapoihin kiintyä. Myös tässä uskossa voi olla erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä ja niitä tulisi kunnioittaa. Tuntuu välillä että tietyn kaavan mukaan oletetaan että kaikki menee, mikä ei voi tietenkään olla niin kaikilla. On niin paljon erilaisia elämäntilanteita. Ja uskon myös siihen ettei me olla ainoita jotka Taivaaseen pääsee, vaan se on yksin Jumalan käsissä. En siis usko että edes kaikki vl:t pääsee Taivaaseen. Moni tuntuu uskovan että kun vaan roikkuu tässä liikkeessä, on taivaspaikka odottamassa, vaan unohdetaa se henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa. Ja noudatetaan vain ns.sääntöjä. Tämä on se asia mistä en pidä. Muuten koen turvallisuutta ja rauhaa, ja seuroissa koen olevani turvapaikassa. Ja myös puheet on hyviä ja koen olevani Jumalan huolenpidon alla, näistä omista "vioistani" huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla on kokemusta siitä, että vanhoillislestadiolaiset lapset toivottavat muut tulimereen, jos jokin asia ei mene mielensä mukaan. Osa lapsista myös lällättelee muille, että muut joutuvat Helvettiin ja he pääsevät Taivaaseen. Tämä käytös tuo aika hyvin esiin sen, että monessa vl-kodissa Pohjois-Pohjanmaalla pidetään vl parempina kuin muita. Käytöstavat olisi ihan hyvä kerrata, voivat jäädä aika yksin esimerkiksi opinahjoissaan, jos päättävät lähteä vaikka muualle Suomeen opiskelemaan eikä pidä suurinta osaa väestöstä minään.
Tännehän tulikin mukavasti vastauksia :) Ja kyllä tänne mun puolesta ovat tervetulleet keskustelemaan kaikki nyt tänne kirjoittaneet. En halua sillä tavalla rajata tätä keskustelua mitenkään, jos siis miellät itsesi uskovaiseksi, niin tervetuloa. Oma hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta sinulla se voi olla jossain muuallakin. Vaikka eroja voi löytyä, niin kristillisyys lienee silti jossain määrin yhteinen ja yhteistä sitä kautta löytyy :)
Kyllähän tämän kuudennen kohdalla pieni mietinnän paikka on ollut. Tarkoitan siis tätä peruspohdintaa; kuten taloudellinen pärjääminen, oma ja puolison jaksaminen, arki jatkossa... Sinänsä kyllä positiivisin mielin tätä odottelen, ihanahan se on että vielä meille tällainen pieni ihme annetaan. Miten juuri meille, kun ollaan niin keskeneräisiä, sitähän sitä joskus miettii.
Meillä vanhin lapsi on tokaluokkalainen eli aika tiheästi nämä on tulleet. Niin on kyllä myös toivottukin :)
Mitä teidän muiden arkeen kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on kokemusta siitä, että vanhoillislestadiolaiset lapset toivottavat muut tulimereen, jos jokin asia ei mene mielensä mukaan. Osa lapsista myös lällättelee muille, että muut joutuvat Helvettiin ja he pääsevät Taivaaseen. Tämä käytös tuo aika hyvin esiin sen, että monessa vl-kodissa Pohjois-Pohjanmaalla pidetään vl parempina kuin muita. Käytöstavat olisi ihan hyvä kerrata, voivat jäädä aika yksin esimerkiksi opinahjoissaan, jos päättävät lähteä vaikka muualle Suomeen opiskelemaan eikä pidä suurinta osaa väestöstä minään.
En usko, että yksikään vl-perhe hyväksyisi tätä. Pääosin me vl:t olemme aika toisia ihmisiä kunnioittavaa porukkaa. Mutta meidänkin joukossa on valitettavasti ihmisiä, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa ja muutenkin kaikki rumatkin ilmiöt ovat jossakin määrin näkyvissä keskuudessamme. Siksi en ihmettele, jos tällaista helvettiin toivottamistakin ilmenee. Varmasti löytyy esimerkkejä lasten ja aikuisten vl-uskovien rumasta käytöksestä. Syntisiä ja viallisiahan mekin olemme, mutta armahdettuja, jos tekojamme kadumme.
Prolife kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen uskovainen äiti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti erottuani vl-uskosta. On ihanan helpottavaa, kun ei koko ajan tarvitse kokea synnin tuntoa, eikä tehdä parannusta synneistä. Elämäntyylini on edelleen hyvin uskovainen, mutta en koe enää ahdistusta enkä syyllisyyden tunteita. Lapsillenikaan ei onneksi tarvi helvetistä puhua, vaikka esim.isovanhempieni mielestä olemme matkalla helvettiin.
Onko täällä vielä tuo viiden lapsen akateeminen äiti? Mitäpä akateeminen tuumaa tästä helvetistä?
Täällä ollaan, mutta en tiedä, mitä akateemisuudella on tämän asian kanssa tekemistä. Eipä ole tarvinnut helvetillä pelotella lapsiani. Lapseni lukevat paljon ja oma-aloitteisesti 10 ja 12-vuotiaat ovat Raamattuakin pitkälle kahlanneet. Raamatustahan tuo helvetti on luettavissa, eikä liity erityisesti vl-liikkeeseen. Aidossa uskossa ei ole pelkoa, vaan armoa.
Sitä aitoa uskoa näkee hyvin vähän. Olen seurannut pitkään kotikaupunkini (Pohjois-Pohjanmaa) lestapiirien elämää, ja täytyy sanoa, että huonon kuvan olen vuosien varrella saanut. Mutta jospa he sitten eivät ole aitoja uskovaisia, kovasti ovat kuitenkin srk-salilla johtotehtävissä nämä pettävät miehet. Paljon on ihmisiä, jotka härskisti politiikassa keplottelevat etuja itselleen. Lapset ova heitteillä ja hirveitä kielenkäytöltään. Nuoret miehet ajavat viikonlopuksi Ouluun juopottelemaan, ja käytös siellä on hirveää. Ja kaikki nämä olen itse nähnyt, kuulopyåuheita en levitä.
Paremmin pääsääntöisesti käyttäytyvät nk. normiperheitten lapset, heillä kun ei ole tarvetta tuomita lähimmäistään joka asiasta.
Ja tuosta helvetistä olet väärässä, kyllä se lessulahkoon kuuluu hyvin tiukasti.
Vierailija kirjoitti:
Tännehän tulikin mukavasti vastauksia :) Ja kyllä tänne mun puolesta ovat tervetulleet keskustelemaan kaikki nyt tänne kirjoittaneet. En halua sillä tavalla rajata tätä keskustelua mitenkään, jos siis miellät itsesi uskovaiseksi, niin tervetuloa. Oma hengellinen kotini on vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta sinulla se voi olla jossain muuallakin. Vaikka eroja voi löytyä, niin kristillisyys lienee silti jossain määrin yhteinen ja yhteistä sitä kautta löytyy :)
Kyllähän tämän kuudennen kohdalla pieni mietinnän paikka on ollut. Tarkoitan siis tätä peruspohdintaa; kuten taloudellinen pärjääminen, oma ja puolison jaksaminen, arki jatkossa... Sinänsä kyllä positiivisin mielin tätä odottelen, ihanahan se on että vielä meille tällainen pieni ihme annetaan. Miten juuri meille, kun ollaan niin keskeneräisiä, sitähän sitä joskus miettii.
Meillä vanhin lapsi on tokaluokkalainen eli aika tiheästi nämä on tulleet. Niin on kyllä myös toivottukin :)
Mitä teidän muiden arkeen kuuluu?
Kyllä, itsekin 5 lapsen äitinä joskus mietin, että montakohan näitä vielä tulee. Ja jokaisen raskauden kohdalla mietityttänyt. Mutta jokainen lapsi on ollut erittäin tärkeä ja rakastettu ensi parkaisustaan lähtien. Ja tulee olemaan, vaikka 10-lapsisen perheen saisin. Lahjoja ovat.
Arki on leipätyössä käyntiä sekä perheen pyörittämistä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Raamatun auktoriteetti ja henkilökohtainen suhde Jeesukseen korostuvat. En tunne vanhoillislestadiolaisuutta niin hyvin että osaisin verrata siihen, mutta verrattuna evankelisluterilaiseen kirkkoon herätysliikkeet ovat konservatiivisempia esim seksuaaliasioissa. Ehkäisy on ns omantunnon kysymys eli kieltoa ei ole seurakunnan taholta, mutta jos joku kokee omassatunnossaan sen synniksi niin sitä kunnioitetaan. Synnintunnustus ja -päästö kuuluu yhteisiin kokoontumisiin ja myös henkilökohtaista synninpäästöä käytetään sielunhoidollisesti eli silloin jos joku kokee siihen tarvetta yhteisen synninpäästön lisäksi. Luterilaisuudesta tulee uskon vanhurskauden käsite eli yksin armosta pelastuminen ja herätysliikkeenä kuitenkin myös Jumalan tahto otetaan vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun pitäisi puuttua
Suomessa on uskonnonvapaus mikä tarkoittaa että vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaisesti. Eli ei, lastensuojelun ei pitäisi puuttua, koska rikkoisivat tällöin Suomen lakia.
Kyllä lasten etu menee jonkun mielikuvitusolennon palvonnan edelle aina ja joka kerta jos lähdetään käräjiltä vauhtia hakemaan.
Tässä nyt on oletus että uskontoon kuuluminen olisi vastoin lapsen etua, mistä seuraisi se että Suomen uskonnonvapauslaki olisi vastoin lastensuojelulakia ja tietääkseni tällaista ristiriitaa ei laki tai oikeuslaitos tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aiot kasvattaa lapsesi omaan uskontoosi? Miten vapaasti lapsesi saa valita kaveripiirinsä/ harrastuksensa/tv/musiikki ym. Mitä jos lapsesi kapinoi sinun uskontoasi vastaan?
Kysyn tätä mielenkiinnolla, koska olen itse kasvanut tiukassa uskonnollisessa kodissa ja joltain osin kärsin siitä edelleen/olen katkera nyt aikuisiällä.
Olisin rakastunut tanssia, musikkia, teatteria, mutta ne oli ehdottoman kiellettyjä. En saanut valita "maallisia" kavereita, käydä missään koulun pippaloissa ym. Lopulta käperryin itseeni, masennuin..kärsin edelleen mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ym.
En oo ap, mutta uskova äiti (luterilainen, herätyskristillisyys). Luen lapsille iänmukaisia kertomuksia Raamatusta, laulan hengellisiä lastenlauluja, sanomme ilta- ja ruokarukouksen sekä käymme kerran viikossa kirkossa jossa on lapsille pyhäkoulu. Muuten usko tulee esille vastauksissani koskien elämän pieniä ja suuria kysymyksiä ja erilaisiin tilanteisiin suhtautumisessa.
Lapset saavat valita itse kaverinsa ja heillä onkin kavereita eri uskontoja ja vakaumuksia edustavista perheistä, eikä tämä ole ollut ongelma. Lapset tietävät kyllä että uskontoja ja vakaumuksia on erilaisia ja miten toimia erilaisissa tilanteissa joita voi tulla vastaan.
Jos lapset kapinoisivat uskoa vastaan, mitä ovat tehneetkin kuten minäkin, niin lohdutan heitä samalla lohdutuksella kuin olen itsekin saanut: Jumala kestää kyllä meidän kapinammekin eikä koskaan lakkaa meitä rakastamasta ja kutsumasta takaisin yhteyteensä mikäli siitä lähdemme. Sen jälkeen jätän lapset Jumalan käsiin ja huolenpitoon, luotan että Jumala pitää huolen omistaan ja on uskon antaja ja ylläpitäjä.
Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan hengellistä väkivaltaa ja rukoilen että eheydyt siitä ja löydät sen hellän rakastavan Jumalan yhteyteen joka sinua tälläkin hetkellä etsii ja kaipaa voidakseen antaa sinulle rauhan Hänessä.
Hei, kerrotko lisää tuosta herätyskristillisyydestä, eroaako miten vanhoillislestadiolaisuudesta? :) esim. siunaatteko syntejä anteeksi toisiltanne tai miten suhtaudutte ehkäisyyn, lasten saamiseen yms. Olen itse vl- äiti :)
Tuo syntien siunaaminen anteeksi toisiltanne, on hirvittävän väärin. Väärintekojaan voi saada anteeksi vain ja ainoastaan hyvittämällä ja anteeksipyytämällä häneltä, ketä vastaan on rikkonut. Ei niin, että te toisillenne tai joku saarnaaja/pappi ne anteeksi antaa. Se on väärin, ja se on vastoin Jumalan tahtoa. Siitä jouduttu jokainen vastuuseen viimeisellä tuomiolla, eikä taivasosutra saa kukaan, joka niin Junalan tahtoa vastaa rikkoo. Helvetintuleen, piinaan, Hän teidät tuomitsee.
Tottakai pyydetään myös anteeksi ja sovitaan asiat henk.kohtaisesti, esim jos puolison kanssa on riita päällä ja tullut sanottua mitä sylki suuhun tuo, en sitä menisi pyytämään anteeksi joltain ulkopuoliselta :) tarkoitan semmoista jos tulee synnintunto esim jos on omia henkilökohtaisia murheita joita haluaa sovittaa, silloin pyytää jotakin siunaamaan synnit anteeksi.. olen kyllä monesti turvautunut yksin Jumalaan ja kokenut että sekin on hyvä. Tietyt asiat mietityttää tässä uskossa, esim olemme käyttäneet ehkäisyä ensinnäkin erilaisten sairauksien vuoksi, mutta myös silloinkin kun ei ole ollut ns.pakko käyttää. Olen laittanut oman hyvinvoinnin edelle ja koen sen riittävän syyksi, edelleen kuitenkin haluaisin lapsia lisää ja rakastan lapsia,mutta tilanne on nyt tämä. Ja se harmittaa kun näistä ei vl-piirissä voi puhua. Samoten tv:tä kaipaan aika ajoittain. Nimittäin en koe että se laitteena on mikään paha koska tosi hyvää ja opettavaista ohjelmaa tulee, toki myös kaikkea huonoakin ehkä paljon enemmän. Että tietyllälailla en voi olla vapaana uskossa mutta toisaalta saan niin paljon turvaa tässä uskossa ollessani, etten halua jättääkään. Enemmän pitäisi opettaa ja kannustaa henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, kuin että tämmöisiin tiettyihin tapoihin kiintyä. Myös tässä uskossa voi olla erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä ja niitä tulisi kunnioittaa. Tuntuu välillä että tietyn kaavan mukaan oletetaan että kaikki menee, mikä ei voi tietenkään olla niin kaikilla. On niin paljon erilaisia elämäntilanteita. Ja uskon myös siihen ettei me olla ainoita jotka Taivaaseen pääsee, vaan se on yksin Jumalan käsissä. En siis usko että edes kaikki vl:t pääsee Taivaaseen. Moni tuntuu uskovan että kun vaan roikkuu tässä liikkeessä, on taivaspaikka odottamassa, vaan unohdetaa se henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa. Ja noudatetaan vain ns.sääntöjä. Tämä on se asia mistä en pidä. Muuten koen turvallisuutta ja rauhaa, ja seuroissa koen olevani turvapaikassa. Ja myös puheet on hyviä ja koen olevani Jumalan huolenpidon alla, näistä omista "vioistani" huolimatta.
Ihana kuulla, että joku vl ajattelee muidenkin voivan päästä taivaaseen! Tunnen useampia lestadiolaisia, mutta olet ensimmäinen joka on sanonut asian "ääneen", muiden ajatuksistahan en tiedä :)
Pitäisi. Ihan ensialkuun vaaditaan täysi-ikäisyyttä poliittisten ja ideologisten järjestöjen jäseniltä, eli seurakuntiin ei saisi liittää ala-ikäisiä jäseneksi.