Isovanhempien kohtuullinen auttamisvelvollisuus lastenlasten hoidossa?
Mikä on mielestänne kohtuullista? Meille, yli 7-kymppisille, tuodaan 1-2 lasta hoitoon yleensä 2-3 kertaa viikossa että vanhempien ei tarvitse olla pois töistä, pääsevät "tuulettumaan", kaverit kutsuvat vanhemmat johonkin jne. Esikoisen lapset olivat meillä yökylässä tai hoidossa 3-4 kertaa vuodessa, kuopuksen lapset useamman kerran viikossa. Ei enää jaksaisi.
Kommentit (39)
Ei ole velvollisuutta, ja tuo on aivan liikaa jos se koettelee jaksamistanne.
Mielestäni isovanhemman tulee olla lapsenlapsesta kiinnostunut, pyrkiä tutustumaan tähän ja auttaa oikeassa tarpeessa, jos terveys ja tilanne sallivat. Kaikki muu on extraa.
Kohtuutonta se on jos isovanhemmat ei jaksa vaikka se tapahtuisi kerran kahdessa vuodessa, mutta on kohtuutonta vaatia että se pitäisi jostakin tietää jos isovanhemmat ei sitä itse raaski sanoa.
No mitään velvollisuuttahan ei ole hoitaa yhtään. Mutta vaikka ajateltaisiin jonkinlaista moraalista velvollisuutta, niin tuo mitä te teette on todella paljon, liikaa. Mä ajattelen että jonkinlainen moraalinen velvollisuus on isovanhemmilla auttaa hätätilanteessa ja joskus harvakseltaan muutenkin, tyyliin pari kertaa vuodessa, jos ovat terveitä ja sopii omiin menoihin. Pakko ei ole.
Alkakaa sanoa, ettei sovi.
Sanosiin, että oman jaksamisen ja tahdon varassa. - Jos haluaa pysyä väleissä, niin varmaan on kohtuullista toisinaan tarjoutua olemaan läsnä ja vaikka tarjoutua olemaan lastenhoitajana. Mutta on tympeää, jos tlanne etenee siihen pitseeseen, että omat lapset alkavat asettamaan vaatimuskia siitä, miten vanhempien tulee ja pitää toimia ja käyttäytyä isovanhemman roolissa; ellei vanhemmat toimi ja käyttäydy jotenkin sopimttomasti ja loukkaavasti, jolloin saattaisi olla lasten turvallisuuden kannalta parempi, etteivät jää isovanhempien pariin ilman tolkuissaan olevan aikuisen mukana oloa.
Auttaa hätätilanteissa, kuten sairastapauksissa ja ehkä 2-3 x vuodessa pitää lasta yökylässä. Mitään vanhempien hauskanpitoa ei ole velvollisuutta tukea. Mutta lapsenlapsista ja lapsista olisi hyvä olla kiinnostunut ja pyrkiä tapaamaan. Isovanhemmat ikä, kunto ja elämäntilanne huomioiden. Teidän pitää itse puhua järkeä lapsillenne jos vaatimukset ovat liian kovia.
No kylläpä sitä uhriudutaan.
Sano ei jos ei sovi. Ja kuka nuo on kasvattanut?
Itse olen vasta 5-kymppinen kolmivuorotyötä tekevä mummo, joka sai juuri nuorimmaisen omilleen. Pitäisikö mun hoitaa kaikki harvat vapaa-aikani ensimmäisen lapsen lasta? Mielestä ei, enkä sitä teekään.
Lapsen vanhemmat ovat päävastuussa lapsen hoidosta. Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia. He ovat lapsensa jo hoitaneet ja aikuisiksi kasvattaneet. Tottakai on mukava, jos isovanhemmat ovat osa lapsenlapsen elämää, mutta heitä minään ilmaisena lapsiparkkina saa käyttää. Kuopuksen on aika ryhdistäytyä ja ottaa itse vastuu lapsistaan. Ei perheellisenä voi liidellä enää samaan tapaan kuin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
No teidän pitää alkaa sanomaan ei. Problem solved.
Problem solved, mitä tuo tarkoittaa? Sille ei varmaan ole lainkaan suomenkielessä vastinetta, kun sitä niin paljon näkee.
No kyllä minusta jonkinlainen velvoite on, mutta ei tuollainen. Kyllä ne rajat pitää ihan itse määritellä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta jonkinlainen velvoite on, mutta ei tuollainen. Kyllä ne rajat pitää ihan itse määritellä.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta jonkinlainen velvoite on, mutta ei tuollainen. Kyllä ne rajat pitää ihan itse määritellä.
Ei ole.
No, ymmärrän sen, että nykyaikana ihmisillä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia, mutta kyllä minä koen, että minulla on velvollisuus auttaa läheisiäni tiukoissa paikoissa, enkä taida olla ainoa, joka näin ajattelee.
Meillä isovanhemmat ovat käyneet kylässä ilman mitään hoitohommia, mitä eivät ole itse pyytäneet.
Isompina lapset kävivät ja käyvät edelleen yökylässä mummolassa, mutta auttavat mummoa pienissä kotitöissä.
Tekevät mukavia juttuja.
Kuka on lapsiaan työntämässä seitenkymppisille hoitoon?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta jonkinlainen velvoite on, mutta ei tuollainen. Kyllä ne rajat pitää ihan itse määritellä.
Ei ole.
No, ymmärrän sen, että nykyaikana ihmisillä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia, mutta kyllä minä koen, että minulla on velvollisuus auttaa läheisiäni tiukoissa paikoissa, enkä taida olla ainoa, joka näin ajattelee.
Tiukka paikka on eri asia kuin monta kertaa viikossa tapahtuva lastenhoito, josta ap puhui.
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus?
Elämäsdä ei ole pakko kuin maksaa veroja ja kuolla.
Silti meillä on kirjava joukko sosiaalisia normeja ja velvollisuuksia, joita pyrimme noudattamaan.
Varmasti ap ymmärtää, ettei heitä kukaan pakota mihinkään. Mutta hän miettii, millaista isovanhemmuutta keskimäärin odotetaan ja mitä pidetään hyvänä ja empaattisena.
Toki kunto ja lasten hoidettavuus ovat isoja kriteerejä. Hyväkuntoiselta isovanhemmalta voi toivoa enemmän apua helpon viisivuotiaan kanssa kuin huonokuntoiselta kolmen alle viisivuotiaan kanssa.
Mutta olen samaa mieltä, kun se alkaa rasittaa, on ok rajoittaa. Itse en ainakaan alkaisi monta krt viikossa hoitaa. Omia lapsiani olen hoidattanut vanhemmillani muuten tasan kerran, ja enemmän kuin hoitoavun piutteesta olen surullinen siitä, että vanhempiani ei kiinnosta lapseni yhtään. Nyt lapseni ovat jo lukiolaisia, ja ihan ymmärrettävästi heitäkään ei voisi isovanhemmat kiinnostaa vähempää.
No teidän pitää alkaa sanomaan ei. Problem solved.